Mielipuolen päiväkirja.

Me Lopettajat
21

Minä ainakin olen mennyt aina lääkärin pakeille siisteissä vaatteissa, ja vielä yleensä juuri suihkun raikkaana. Olen aina rehellisesti kertonut minun sen hetkisen lääkitykseni ja mitä olen ennen käyttänyt. Kun pöytään lataa 40 lääkettä (vanhoja reseptejä, aikamoinen pino) jotka eivät ole ahdistukseen, kipuihin, tai unettomuuteen auttaneet, niin 90%:sti olen saanut mitä olen halunnut.
Siinä kyllä pitää olla tarkkana, ettei anna lääkärille kuvaa, että käyttää lääkkeitä väärin, kuten en myöskään tee. On vaan rehellinen ja kohtelias. Ei sillä ole periaatteessa mitään väliä vaikka tietää tasan tarkkaan, miten kaikki bentsot/bentsojohdannaiset minulla toimivat. Kunhan saa viestinsä perille, niin jottei lekuri epäile, että pillereitä haetaan johonkin muuhun kuin oikeaan tarpeeseen.

Tuo pöytään hakkaaminen tai muuten agressiivisesti käyttätytyvä immeinen jää kyllä paitsi troppejansa, vaikka olis mitä ongelmia. Lääkäreillä syttyy heti lamppu pään päälle “nyt pitää olla tarkkana, mitä ilmeisemmin lääkkeitä haetaan viihde tarkoitukseen, tai ihminen on syönyt bentsonsa esim. liian nopeasti ja nyt on vieroitusoireet päällä”

Mutta kyllä se varmaan on aikamoista jos lääkkeiden väärinkäyttäjä painaa 120kiloo (kauheet lihakset) ja 190cm pitkä. Ihmisiä ne lekuritkin vaan on. Tollanen mörssäri ku alkaa vaatimalla vaatimaan, niin kyl siinä on lekuri helisemässä. Ja varsinkin jos se osaa vielä puhua oikein.

22

Oikeaan tarpeeseen hakiessaan apua ei varmaankaan tarvitse pelätä, että lääkäri epäilee jotain :open_mouth:
Päihteiden väärinkäyttäjänä se pelko on tietenkin aina läsnä ja myös sen takia sitä oppii skarppaammaan oikeassa paikassa oikealla tavalla, mutta täällä plinkissä ja muuallakin törmää kuitenkin niihin, joille ei tuollainen soopa mene enää läpi, koska näin entisenä “vedätysammattilaisena” tuollainen vedätys näkyy kilometrien päähän.

90% varmuudella sinä olet varmasti saanut mitä olet halunnut, mutta vielä suuremmalla prosentilla et sitä mitä tarvitset. Raitistumisen lahja on tietysti jokaisen löydettävä omien kokemustensa kautta, mutta raitistumisen ihmettä saa kyllä odottaa, jos vedättää itseäänkin kuvittelemalla pilleripäissään saavuttavan sen ihmeen kuvitellen pystyvän säilyttämään kontrollin yhdenkään päihteen kanssa, nyt tai tulevaisuudessa.

Armonaikasi alkaa huveta, kun vuosi lääkkeiden väärinkäytön lopettamiseen alkaa ummeta.

Raittius toimii, mutta vasta raitistuttuaan oikeasti ja jos kuvittelet, että bentsosi toimii, niin ne todellakin toimii, mutta ehdottomasti vain sinua vastaan.

Miksi sitten näin “hyökkään” kirjoituksiisi vedoten sinua vastaan, niin usko pois, etten ainakaan siksi, että tyrkyttäisin huumehouruista elämää sinulle, vaan ihan vain jotta todellakin näkisit kuinka nuo huumeet on sumentaneet arvostelukyvyn siitä mitä raitis elämä oikeasti voi antaa. Kerrot silloin tällöin jostain mukavasta kokemuksesta, mutta ei mene kauaa, kun lääkemyönteinen ajatusmallisi suorastaan pursuaa kirjoituksissasi.

Saatat syödä hyvin, kuten juostakin sekä ehkäpä käydä suihkussa ennen lääkärille menoa, mutta niin kauan, kun päihteet vaikuttaa valintoihisi, niin raittiudesta ei varmaankaan voida puhua samana päivänä.

On kai se hyvä, että et enää juo, mutta tee nyt hyvä mies oikeita tekoja itsesi kanssa, elikä mene hoidattamaan ongelmaasi ihmisten kanssa jotka tietää “vedätyksestäsi” enemmän kuin arvaatkaan. Älä pakene enempää itseäsi.

Rahvas

23

Siis ihan tosissasi väität, että minun bentsojen syönti on riistäytynyt käsistä, enkä pysty sitä kontrolloimaan. Vähentelyähän minä harrastan ja ei minulla ole mitään ongelmaa mennä toisellekin yksityiselle, ja vonkua sieltä bentsoja tupla annos, mutta näin en todellakaan ole tekemässä. Sinä sen sijaan ravasit eri lekureilla alvariinsa, kun oli “vaivoja” joka lähtöön, sekä söit lääkkeitä yli annostuksen jatkuvasti.

“Armonaikasi alkaa huveta, kun vuosi lääkkeiden väärinkäytön lopettamiseen alkaa ummeta.”-Rahvas.

Mikä ihmeen lause tääkin nyt taas on? Siis väitätkö, että olen käyttänyt kohta lääkkeitä väärin vuoden ajan? Asia kun ei ole sillä tavalla, vaan lääkityksestä on pudonnut iso osa pois.

Mutta kritisoi minua vaan, eipä tuo hetkauta, kun et tilanteestani paljoakaan tiedä in real life.
Ja sinä et varmaankaan ole se oikea henkilö kun puhutaan lääkkeistä. Ne ovat minun ja lääkärini välinen asia.

Ps. Ja minulle on kyllä tullut harvinaisen selväksi, että jos minun elimistössäni on jotain keskushermostoon vaikuttavaa ainetta tai THC:tä niin en ole raitis. Ei sitä tarvi joka kolmannessa minulle osoitetussa viestissä mainita. Ja sanot “on kai se hyvä, ettet enään juo”. Ei hemmetti, ei se ole mikään “kai” vaan HELVETIN hyvä asia.

24

Moikka Soikannel
Ei niistä bentsoista kannata stressiä ottaa, jos tuntuu siltä että niitä tarvii. Ei ole mitään väärinkäyttöä jos napsii niin kuin reseptissä lukee. Ei ne mitään huumeita ole vaikka niin moni lulee. Niihin tulee tottumus kuin mihin tahansa eikä niiden vaikutus ole enää sama kuin aloittaessa. Kyllä ne SSRI läkkeet on kieltämättä sama kuin ottais aamulla “sokerinpalan”. Kyllä niistä eroon pääsee sitten kun haluaa, itsellä bentsojen käytöstä on jo aikaa (Xanor). Ei me ihmiset samanlaisia olla. Tää foorumi on mielestäni hyvä että kaikki voidaan jakaa kokemuksia :slight_smile: Tsemejä
T.T

25

Kiitos tsemeistä Tuppi!

Itse asiassa olen kyllä hieman ottanut “stressiä” bentsoista, koska haluasin ne pois. Tiputellaan vaan ja tunnustellaan olotiloja. Ja tuo tottumus asia on kyllä niin totta kuin olla ja voi. En tunne itse lainkaan olevani mitenkään “pöllyssä” tai, että en pystyisi arkiaskareita suorittamaan. Nyt kun olen menossa työharjoitteluun vanhainkodille, niin kysyin ihan suoraan sossun ihmiseltä, joka asioitani ajaa, että huomaako minusta, että söisin lääkkeitä. Hän sanoi, että ei lainkaan. Myöskään itse en huomaa niiden vaikutusta, paitsi ahdistuksen lieventymisen.

Mutta tämähän ei tietystikkään tarkoita, että en olisi niistä riippuvainen. Eri ihmiset pääsevät kyllä eritavoin riippuvuuksistaan eroon. Jotkut pitkän kaavan mukaan, jotkut sitten seinään ajamalla.
Minä olen valinnut hitaamman polun.

Mutta päällimmäisenä asiana näissä lääkkeissä on edetä “oikeaan suuntaan”. Eli ei väärinkäytetä niitä. Mieluummin tiputellaan.

26

Tarvitset joka päivä bentsojasi vai mitä!! ja sekö todistaa, että kykenet kontrolloimaan päihteiden käyttöäsi, kun syöt vain sen mitä lääkäri määrää. Lääkärisi määrää sinulle juuri niitä niin paljon, kuin osaat niiden tarvetta selittää. Vähentelyn harrastaminen voisi muuttua todelliseksi lopettamiseksi, jos uskaltautuisit avun piiriin.

Sinä olet käyttänyt lääkkeitä väärin heti ne löydettyäsi. Lupasit lopettaa lääkkeeiden syönnin vuoden sisällä ja yli puolet siitä vuodesta on kulunut.

Suoraan sanottuna, mikä ihmeen hinku sinulla on sitten niistä täällä puhua, jos ne kuuluvat sinulle ja lääkärillesi.

27

-Kyllä minulla on bentsoriippuvuus ja vieroitusoireiden takia syön niitä, mutta ne auttavat myös ahdistuneisuuteeni. Minun yksityinen lääkärini ei määrää niitä tippaakaan enempää tällä hetkellä, koska hän on asiantunteva ja tietää, että bentsojen lisääminen johtaa ojasta allikkoon (tämän asian tottakai tiedän itsekkin). Muiden lekureiden bentsoja en syö ja niihin ei ole tarvetta.
Mielestäni tällöin kontrolloin niiden käyttöä, et sinä saa tätä asiaa väännettyä miksikään muuksi vaikka haluasit. Voisinhan minä nytkin ottaa “bentsotokkuran” jos haluasin. Miksi en tee sitten tätä?

-Ja jos Rahvas vilkaiset tätä ketjua hieman tarkemmin, niin huomaat, että kommentoin/otin kantaa siihen mitä Ketostix kirjoitti, itse en aloittanut lääkkeistä puhumaan. Tämän jälkeen sinä aloit puhumaan lääkkeistä ja yllättäen taas kovin solvaavaan sävyyn. Kirjoitin aikaisemmin toki myös jaana.murulle lääkkeistä, selittäen miksi toimin kuten toimin.

Tämä on taas ku seinille selittelis, hohoijaa…

Ps. Kyllähän sen nyt jokainen täysjärkinen huomaa, että juuri sinulla on se tarve puhua lääkkeiden hirveydestä ja kuinka ne tuhoaa ihmisen… On täällä muitakin alkoholisteja jotka käyttävät lääkkeitä… Miksi purkaa kaikki “ohjeistavat neuvot” minuun?
Senkö vuoksi, että saatan välillä ottaa täällä kantaa lääkeaiheisiin keskusteluihin? Opastaen ja yleensä vielä varoittavaan sävyyn kirjoittaen?

Pss. Tämä on kuitenkin mielipuolen oma ketju, joten antakaamme hänelle tilaa. Ei meidän “riitelyt/väittelemiset” ole koskaan johtaneet mihinkään. Ja tuskin näin tulee koskaan tapahtumaankaan.
Minä lähden nyt salille, mieti sinä vaikka sillä välillä uusia argumentteja, en tässä ketjussa enään niihin edes jaksa kommentoida…

28

Heips! Työnnänpä minäkin kauhani tähän puuroon, vaikka ei asia oikeastaan kai mulle kuulu…kiinnostaa vain nuo lääkeasiat ihan ammatillisessa mielessä. Mitenkään ei voi laittaa kaikkia lääkkeiden, edes bentsojen, käyttäjiä samaan raamiin. Todella monet ihmiset tarvitsevat niitä,ja on loukkaavaa väittää kaikkia väärinkäyttäjiksi. Suurin osa ei sitä ole.Ihmisen aivot vain on rakennettu niin, että niistä voi jokainen tulla riippuvaiseksi, toiset helpommin ja vähemmällä käytöllä. Oikein käytettynä betsot kyllä auttavat ahdistunutta, tuskaista, unetonta, panikoivaa …ihmistä selviämään seuraavaan päivään, työelämään, opiskeluun…
Koska alkoholisti helposti addiktoituu bentsoihin, niitä on kyllä hyvä käyttää harkiten ja tietoisena tästä riskistä. Monet ihmiset käyttävät suuria lääkemääriä, ja pystyvät silti - tai siksi- käymään töissä, koulussa, ajamaan autolla tai mitä nyt tekevätkin. Viinan kanssa läträämällä siihen ei pystyisi.
Ollaan siis armollisia toisiamme kohtaan, jokainen meistä kai koittaa selvitä omasta helvetistään omin, itselleen sopivin keinoin. Itse en käytä lääkkeitä, koska en koe tarvitsevani niitä, mutta moni tuttavani käyttää, ja tarpeeseen.
No tulipa tästä vähän sormi pystyssä-juttua, mutta meitä on moneksi, onneksi, ja samassa veneessä tässä keikutaan.

29

Huomenta

Ei bentsojen käyttöä pidä hävetä tai niiden käytöstä panikoida. Itselläni A-Klinikan lääkärin määräämät bentsot käytössä, just vaihdettiin Diapam Risolidiin, on kuulemma vähemmän koukuttava.

Syön ko. lääkkeitä just ohjeiden mukaan. Ne on määrätty mulle diagnoosille “ahdistus, vitutus ja viinanhimo”.

-Kannusaarinen, selvä päivä nro 199

30

Vaikka siitä syystä, että sekin todistaisi kuinka ongelmissa olet. Jotkut ihmiset kykenee (minä mukaanlukien) juomaan viinaakin vain sopivasti, kun se jokin estää sen käytön. Esim työn laatu, perhe, vaimo, mies, lapset, näyttämisen tarve,… ovat syitä miksi viinaa ei juoda, mutta se ei todista sitä, etteikö nämä syyt poistuttuaan tämä ihminen joisi kuin mielipuoli.
Lääkkeitä ei voida aivan käyttää samalla tavalla, mutta yhtäjaksoinen käyttö kykenemättä lopettamaan oikeasti, vedoten lukemattomiin syihin, on vain sitä samaa pakenemista todellisuudesta mitä viinankin kanssa tehdään.

Syitä löytyy syömiseen, mutta ei lähteä hakemaan oikeaa apua, jotta ahdistuksesi syytkin löytyisivät. Lääkkeillä sinä et alkoholismisi oireita korjaa. Vieroitusoireetkin on helpommat kestää, kun on vertaisia siinä vierellä.

Sinun puheistasi täällä saa sen kuvan, että vaihdat vain lääkäriä, jos ei määrää niitä aineita joita sinä haluat ja niin paljon kuin sinä haluat ja niihin oireisiin joita sinä kuvailet. Ammattitaitoisempi sinä olet sairastamaan, kuin lääkärisi sinua koskaan parantamaan.

Huomaan kyllä, että et halua hakea apua ja syitä siihen voisi olla vaikka nämä; Et halua menettää mahdollisuutta käyttää huumeita nyt ja tulevaisuudessa.

31

Allekirjoittaneella on omakohtainen kokemus sekä riippuvuudesta lääkkeisiin, että elämään ilman lääkkeitä. Silti tänään en koe tarvetta alkaa tuomita ketään lääkkeiden käyttämisestä. Ainoastaan koen tarpeelliseksi jakaa oman kokemukseni asiasta. Ohessa muutaman vuoden takainen mietiskelyni omasta lääkeriippuvuudestani ja sen jälkeisestä ajatusmaailmastani:

toinen-mahdollisuus.blogspot.com … riippuvuus

Jotenkin tässä mietin Rahvaan kohdalla sitä, että miksi ihminen jolla kuitenkin on omakohtainen kokemus asioista, alkaisi tuomita toisia vielä saman ongelman kanssa painivia? Jokainen meistä on yksilö, joten ehkä kaikkien kohdalla ei asioissa voi käyttää ihan mustavalkoisesti omassa elämässään toimiviksi osoittautuneita metodeja. Omalla kohdallani olen oppinut aikojen saatossa sen, että tuomitsemalla toisen, varmistan vain sen, että tuhoan samalla sekunnilla sen hiekansirun kokoisen mahdollisuuden oman kokemukseni jakamisen kautta mahdollisesti toiselle tarjoaman avun perillemenemisen.
Sen vuoksi minun ei tänään tarvitse enää tuomita itseäni, eikä varsinkaan ketään toista. Sensijaan voin yrittää oman kokemukseni jakamisen kautta auttaa myös tuota rinnallani kulkevaa ihmistä saamaan samaa hyvää, jota itse olen kohdallani saanut.

Kanteleelle ja kaikille muillekkin haluan kertoa oman kokemukseni bentsoista ja muista riippuvuutta aiheuttavista lääkkeistä. Minulla diagnosoitiin keskivaikea masennus ja paniikkihäiriö -95, jonka jälkeen sinnittelin paniikkioireideni kanssa nyt mietittynä liiankin pitkään ilman lääkehoitoa. Kävin terapiassa, mutta siitä huolimatta paniikkioireet ja ahdistukset pahenivat niin, että aamulla herätessäni olin totaalisen lukossa, ja sama olo jatkui iltaan, kunnes sain itseni uneen. Jatkoin taisteluani, kunnes olin totaalisen loppu. Menin lääkäriin, ja sain mielialalääkkeen sekä rauhottavan, jota käytin puolen vuoden aikana 1.5 kappaletta kauheimmissa oloissani. Puolen vuoden jälkeen paniikin tunteet alkoivat helpottaa, kiitos serotoniinin. Samalla hetkellä jätin lääkkeet, kun en enää niitä kokenut tarvitsevani. No tästä seurasi se, että minulle jäi kytemään erinäisiä sosiaalisiin tilanteisiin liittyviä pelkoja, jotka pahenivat vuosien saatossa. 2000-vuonna tullut rysäys elämässäni, ajoi minut päihteiden ja lääkkeiden sekakäyttökierteeseen, joka pahimmillaan pakotti minut tekemään asioita, joita tänään mietittynä en olisi omana itsenäni ikikuuna päivänä tehnyt ja josta olen tässä viime vuosien aikana saanut kasvaa päivä kerrallaan kohti tasapainoista elämää. Kovasti on saanut omaa osuuttaan asioissa tehdä, mutta silti koen tämän hetken elämän olevan niin hyvää, etten enää halua entiseen palata ja omalla kohdallani tämä tarkoittaa sitä, että minun tulee olla joka päivä valmis puhumaan tai kirjoittamaan omista asioistani rehellisesti ja sitä kautta käsittelemään ne, jottei herkkä tunne-elämäni ala keräämään ylimääräistä moskaa, jonka vuoksi alkaisin taas voimaan pahoin.

Omalla kohdallani kirjoittaminen on toiminut osana toipumisprosessia. Toisaalta vertaistuki on ollut kultaakin kalliimpaa. Uskaltautumalla luottamaan ihmisiin, olen saanut kulkea päivän kerrallaan tähän hetkeen, jossa minun ei enää tarvitse pelätä ihmisiä, eikä elämää yleensä. Kuluneen viiden vuoden aikana, olen kohdannut pelkojani lukemattoman monta kertaa. Esimerkiksi aloittaessani opintoja, olen pyytänyt kaveria lähtemään mukaan automatkalle, jotta uskaltauduin menemään valintakokeisiin. Toisessa hetkessä, olen joutunut toteamaan, että tänään ei ole minun aikana astua luokan eteen pitämään esitelmää, kunnes tuosta hetkestä vuoden kuluttua, olen saanut todeta, onnistuneeni ilman ylimääräistä panikointia pitämään esitelmän englanniksi täyden luokan edessä tai toisessa hetkessä puhuneeni täydelle juhlasalille omasta elämästäni AA:n kesäpäivillä. Olen tietysti jääräpäisyyttäni myös taistellut osan taisteluistani totaalisen yksin sekä oman Korkeamman Voimani kanssa, parhaimmillaan polvilleni vajoten, pyytäen voimia kohdata pelkoni ilman että minun tarvitsisi turvautua enää rauhottaviin lääkeisiin. Silti en koe oikeudekseni alkaa tuomita toista ihmistä, jos hän omassa elämässään kokee noista lääkkeistä apua saavansa. Sen sijaan, mikäli jollakin tulee lääkkeiden/pelkotilojen kanssa elämässään ongelmia, olen enemmän kuin valmis jakamaan oman toipumiskokemukseni asioissa.
Olen omalla kohdallani tehnyt aikanaan raitistumisen yhteydessä itseni kanssa sopimuksen siitä, että olen valmis mihin tahansa, ettei minun tarvitse palata entiseen, enkä koe tänään tarvetta alkaa miettimään sitä, mitä asioita minun tulisi rajata tuon lauseen sisään tai mitä ulos. Olen yksinkertaisesti valmis mihin tahansa, jotta saan olla läsnä itselleni, puolisolleni ja lapsilleni tänään.

Eläkää ja antakaa myös toisten elää. Älkääkä tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Voikaa hyvin.

32

^ Kiitos todella hyvästä kirjoituksesta, Kaaleppinen. Olen täsmälleen samaa mieltä.

Tukekaamme toisiamme, ja kunnioittakaamme toisiamme. Vain siten voimme ylläpitää omaa raittiuttamme ja kehittyä hengellisten suuntaviivojen mukaisesti, niinkuin toipumisohjelma ehdottaa.
Toisten mollaaminen ja päsmäröinti vie toipumista ihan väärään suuntaan; etenkin sen mollaajan.

Minulla on kokemus erilaisten bentsodiatsepiinien nauttimisesta lyhyen aikaa. Ilmeisesti niin lyhyen aikaa, että ne eivät ehtineet aiheuttaa minulle riippuvuutta.
Tunnen kuitenkin todella monia, jotka ovat vierottumassa bentsoista ja päihteistä, ja huumeista.
Se voi olla hyvin hidas prosessi, jossa eteneminen on tärkeää vaikka se tapahtuisi hitaastikin, pikkuhiljaa.

Toitotan… heh eikun siis toivotan toipumisrauhaa meille kaikille. :slight_smile:

33

Sinunkin kanssa on peistä väännetty vuosikausia ja jotenkin puheisiisi on tullut kokemuksen rintaääntä, mutta ainahan se menee niin, että alussa sitä ollaan herkkänä “hyökkäyksille”, vaikka kukaan ei sinällään hyökkäisikään. Kaava toistuu niin kauan, kun kipeä alkoholisti ei ole valmis menettämään oikeuttaan juoda, oikeuttaan päättää omista asioista ja varsinkin oikeutta päihteiden käyttöön. Juomisen lopettamisen ehdotus voi jo olla järkyttävä hyökkäys, kuten kertominen, ettei pelkkä vähentäminen riitä, saati se, ettei yksinyrittäminen ole mitään muuta, kuin sitä salailua mitä alkoholismi vaatii, jotta voisi pitää asiat omina tietona, sillä epäonnistuttuaan voisi juoda taas, käyttää päihteitä milloin mihinkin syyhyn vedoten (näinhän ei suoranaisesti ajatella, mutta näin se tapahtuu, koska niin se alkoholismi /päihderiippuvuus toimii). Esim. Me vähentäjiin jos huutelee lopettamisen riemua, niin vastakaiku on likipitäen tämä; painu vittuun fanaatikko. Toisaalta sekin on hyvä, mutta psyyke täytyy olla kohillaan, jos saa osakseen tuollaista riemukasta saattelua. Eihän sekään ole siis väärin, jos jollekin ei vielä totuus maistu päihteiden tilalle, mutta jos kokee olonsa tukalaksi, niin jotain tapahtuu, vaikka kaikki ei ole aina sitä parasta.

Se miten aina ollaan valmiita mollaamaan ja päsmäröimään fasisteiksi, kalapuikkoviiksisektorilaisiksi, fanaatikoiksi, keski-ikäisiksi miehiksi, uskonnollisiksi,… jos kertoo omiin kokemuksiin vedoten toipumisesta jotain. Minä olen saanut lukemattomia nimityksiä ja mollaamisia nimimerkilleni tässä vuosikausien ajan, mutta lähinnä se vain huvittaa, kun tiedän, kuten sinunkin kohdalla on käynyt?, että lopulta se juominen ja päihteiden käyttö on loputtava, jotta toipuminen voisi alkaa.

Se on kylläkin totta, että uppoutuessa toisen tukemiseen saattaa oma toipuminen unohtua, mutta kun olemme kaikki yksilöitä, niin sekin on varmaan joidenkin koettava, jotta muistaisi taas mistä tässä on oikeastaan kyse.

Itse en niinkään puntaroi mitenkä kukin tukee toisia, osaako puhua hyvin, kertoa tarinaansa loistavasti vai vähemmän loistokkaasti, vaan jokin siellä lyhyessäkin virressä kertoo sen mitä täysin päihteetön elämä suo itse kullekin. Päihteettömyys on tärkein ehto toipumiselle ja siihen minä haluan “takertua”, kun millään muulla mitä se päihteiden käyttäjä toimittaa ei ole merkitystä, jos pää on sekaisin tarpeista ja aineista joita kuvittelee tarvitsevansa.

Saa nähdä kuinka Kannelmiehenkin käy, kun kaikki päihteet on poissa vaikuttamasta valintoihin. Poissa tarkoittaa sitä, ettei ole edes sitä tarvetta hakea niistä tukea, vaan todellakin elämä kantaa muutenkin.

Toipumisia

Ps. maailma on todella ihana paikka. Jotkut todellakin haluaa kokea sen aineiden välityksellä ja löytää niin sen mitä kokee tarvitsevansa. Minä tarvitsen taas vain päihteettömyyttä, kun siten se elämä vasta on auennutkin.
Ystävät tuntuu ystäviltä, perhe perheeltä, läheiset läheisiltä, rakkaus rakkaudelta, onni onnelta, ilo ilolta, vapaus vapaudelta. Mitään ei ole minulta tänäänkään puuttunut ja oikeastaan kaikkea on yllinkyllin. Jotain voin jakaakin, siis maallista ja henkistäkin, mutta kummassakin on tietysti vastaanottajallakin vastuu.
Minun vastuu on ottaa vastaan mitä kehotukseni täysin päihteettömään elämään saa aikaan, kuten myös vastuu on myös siinä, että rahaa antaessani saatan menettää sekä rahan sekä sen ihmisen jolle sen annan.

Joskus se minuun vittuuntunut ihminen saattaa tulla toisiin ajatuksiin, kun raitistuminen saa vallan, mutten ole katkera, vaikka sitten olisi koko ikänsä minuun vittuuntunut. Rahan jakamiselle olen taas tehnyt kriteerit, elikä en anna kenellekään josta en halua päästä eroon.

pss. Toipumisia on luvassa lisää, sillä kesän festarit ja terassit on olleet jymymenestyksiä. Pari kompuroivaa olisi pitänyt ottaa autoonkin mukaan, mutten viitsinyt, kun mitä siitä kukaan oppii, jos saa sammua mihin ojaan tahansa ja aina olisi joku kantamassa omaan sänkyyn selviämään.

Toipumisia!!

34

vaikea asia tuo pilleri-juttu…kai se että jotkut niitä tarvitsevat tai
eivät ilman tule toimeen on heidän kohdallaan parempi kuin
vaihtoehtoisesti joutua oloihin joiden takia ei psyyke enää kestä
ja joutuu vaikka hyvin vakaviin mielenterveysongelmiin,laitoksiin
ja suuri osa elämää kuluu jaloilleen pääsemiseen ja siinäkin tapauksessa
käyttää saman määrän lääkkeitä,ellei enemmän…ehkä on kuitenkin pienempi
paha käyttää lääkitystä ja pärjätä jollain lailla kuin lopettaa kaikki lääkkeet
ja katsoa kuinka käy…itsellä on aina ollut lääkevastainen suhtautuminen
vaikka satunnaisesti olenkin niihin turvautunut,mutta,mutta,tällä hetkellä
olen kyllä samaa mieltä erään tuttavani kanssa:nappia naamaan jos muu ei auta.
hetkellinen pään huumaaminen vaikka sitten rauhoittavilla on parempi vaihtoehto
kuin alkaa lääkitä itseä viinalla ja katsoa kuinka siinä käy,siinä tuppaa ainakin
käydä todella huonosti ennen pitkää…
ymmärrän kyllä hyvin tuon rahvaan näkökulman ja olen hänen kanssaan samaa
mieltä:ilman mitään päihteitä on paras vaihtoehto.,.etsimällä vastauksia sisältään
ja toisten kokemuksista antaa parhaan pohjan päihdeongelmaiselle, että voisi
mahdollisesti saavuttaa mielekkään ja tyydyttävän elämän…

35

Veli Rahvas, iso mussukkani

Emme ole täällä “hyökkäilemässä” emmekä vääntämässä. Olemme täällä antamassa vertaistukea päihderiippuvuudesta toipumiseen. :slight_smile:
Emme myöskään ole diagnosoimassa keskustelutovereiden pään sekaisuutta tai selvyyttä, sillä me voimme täällä huolehtia vain oman päämme puhtaudesta. Ja sitäkin enemmän oman sydämemme ja sielumme puhtaudesta. Sielun ja sydämen puhtauden voimme saavuttaa vain toisiamme kunnioittamalla, niinkuin terveiden aikuisten tulee. Elä ja anna elää, kuten Kaaleppinenkin sanoi.

Toivon sydämen puhtautta ja hyvyyttä sinulle. :smiley:

rakkaudella nimim. ‘Sticks : neg. Alc 0.0’
Toipunut alkoholisti.

PS. Meillä oli AA-palaverissa yks ilta aiheena hyväksyminen. Millaisia ajatuksia tämä sana herättää teissä, toverit?

36

Alkoholistilla on paljon asioita jotka täytyy hyväksyä, sairautensa ja itsensäkin lisäksi, mutta jos aloittaa siitä, että on ongelmissa päihteiden käytön takia, niin jotain ratkaisevaa on tapahtunut, mutta alussahan silloin vasta ollaan ja huteralla pohjallakin, jos se käyttö jatkuu ongelmista välittämättä.

Oma hyväksyminen oli pitkä taival, mutta eipä jäänyt mitään hampaankoloon. Siksihän tässä on jaksanut jatkaa sinun, kuten muidenkin kanssa, koska tiedän, ettei se lopettaminen ole helppoa ja kärvistelyyn kulutettu aika voi olla pitkä, mutta lopuksi sitä sanotaan, että näin se pitikin mennä. Hyväksyntää aidoimmillaan, eixje.

37

Jeba jee, ja se kuten sanoin, tarkoituxemme on tukea toisiamme. Muiden kärvistelyistä emme sen sijaan voi tietää varmuudella mitään, kuten emme tiedä toisten lääkityksen tarpeestakaan. Vertaistuen tarkoitus ei ole alkaa tohtoroida ja diagnosoida toisiamme, vaan voimme pitää huolen ainoastaan itsestämme ja omasta raittiudestamme, kuitenkin toisia kunnioittaen ja mahdollisuuksien mukaan tukien.

Alentuva suhtautuminen muihin on myrkkyä on alkoholistille, ja myöskin vastoin toipumisohjelmaa, jota me molemmat kai tahoillamme pyrimme noudattamaan.

Ymmärräthän sen, Veli Rahvas?

Ihanan raitista sunnuntaipäivää.

t: Sorvin ääressä toisia tukien. [size=85](ellei peräti hoivaten)[/size] :smiley:

38

Kiitos rakentavista kommenteista Kaaleppinen, Foottis ja Ketostix. Sanoin, että en enään jaksa näistä pilleri asioista jauhaa täällä, mutta nyt oli sen verran TANAKKAA tekstiä, varsinkin Kaaleppiselta, että pakko kommentoida.

Luin sinun tuon blogikirjoituksen ja sen mitä muuta olit kirjoittanut.

Olen sitä mieltä vahvasti, että PKV-lääkkeet tulee ajaa alas TODELLA hitaasti. Aivan kuten sanoit “siittä on leikki kaukana”, kun kunnon vieroitusoireet pukkaavat päälle. Juuri noin kuin kirjoitit, että ne tiputetaan yhtäkkiä pois, niin ihminen saattaa juuri turvautua reseptiväärennöksiin sun muihin “kikkoihin”.

Sinun 30kpl:een lääkitys kuulostaa kyllä aika hurjalta, edes minun toleransseilla en olisi kykenevä elämään suht normaalisti tuollaisella määrällä. Minulle on määrätty 9nappia/pv ja yritän tällä hetkellä pärjätä 4-7kpl/pv. On varmaankin totta, että ne pitäisi ajaa alas tyyliin (9-8-7-6-5 jne…), mutta en ole kokenut sitä omalla kohdallani sopivaksi. Tämä johtunee siittä, että minulla on tietysti välillä vieroitusoireita ja taas välillä ihan oikeata ahdistusta, joka eroaa aivan selvästi siittä ahdistuksesta joka johtuu tiputtelusta.

Minulla ei tosin mene PKV-kipulääkkeitä kuin sinulla meni, pelkkiä bentsoja vaan, mutta olen tämän menetelmän todennut paremmaksi kuin “järjestelmällisen” alas ajon. Syynä on juuri tuo, että minun ahdistukseni vaihtelee hyvin paljon, päiväkohtaisesti. Esimerkiksi tänään tuntuu olevan suht hyvä päivä, joten aamulla otin 4kpl ja päivän edetessä mahdollisesti 1-2kpl lisää. Todella hyvänä päivänä se 4-5kpl riittää.

Mielestäni myös alkoholisti, jota tavattomasti kiinnostaa joidenkin lääkitys tai esim. kannabiksen käyttö, saattaa aiheuttaa paljon enemmän haittaa, kuin hyötyä, mikäli suhtautuminen on kovin kärkästä ja lauseet ovat usein “oletuksia”, “mututuntumaa” tai vaan ihan puhdasta arvailua, mikä sen toisen henkilön psyykkinen terveydentila ja riippuvuus aste on. Toki ymmärrän sen, että kun itse on ollut ongelmissa päihteiden käytön kanssa, niin haluaa tuoda julki sitä omaa näkemystään ja keinoja mitä pitäisi tehdä. Mutta me olemme kuitenkin erilaisia yksilöitä, meidän raitistuminen etenee omalla tahdilla jne…

Tsemppiä kaikille raitistelijoille.

39

Omalla kohdallani lääkkeiden käyttäminen kasvoi tasaisesti sitä mukaa, kun viinan otto lisääntyi. Söin tuohon reilun 30kpl vuorokausi annostukseen, Panacodia about 12-18kpl, Xanoria 7-10kpl, Tenoxia muutamia, muita hermosärkylääkkeitä, mielialalääkeitä ja tietysti tukeva annos muita päihteitä päälle jne. jne. Ei tollasen hevoskuurin alasajo ole kerrasta poikki toteutettava projekti, mutta kuten itse olen elävä, kävelevä esimerkki, silti täysin mahdollista.

Omalla kohdallani bentsojen alasajo oli kaikista vaikein, mutta se onnistui sen jälkeen kun sain eräältä päihdelääkäriltä konsultaation asiaan, jossa hän suositteli Xanorin lyhytvaikutteiset lääkkeet vaihdettaviksi samaan määrään debot lääkettä. Sitten tuota debot annostusta laskettiin tasaisin väliajoin 0,5mg per 3 viikon periodi. Esimerkkinä vieroitusoireista, eräänä aamuna kotisairaanhoitaja annosteli lääkkeeni väärin, joten sain päivä annoksen sijasta 5mg liian vähän ja minusta tuntui koko päivän, kuin tulisin hulluksi. Itselläni kroppa reagoi siihen kun söin noita täsmäpommeja 7-10kpl päivässä, niin aina minulla alkoi tehdä fyysisesti pahaa, kun aineen vaikutus alkoi loppua, joten vaikkei paniikkia olisi ollutkaan muuten, nuo lääkkeet tai niiden puuttuminen sen kyllä toi.
Pahimmillaan, en kyennyt ovesta ulos ilman lääkepussukkaani ja taistelua tilanteissa kuvaa parhaiten se, etten kyennyt käymään kaupassa, vaikka olisin ottanut useamman noita täsmäohjuksia ennen kauppaan menoa. Siis kovasti paljon työtä on saanut itsensä kanssa tehdä, että on tullut opetelluksi kaikki “normaalit” tekemiset elämässä, ilman mitään lääkityksiä, mutta silti tämä kaikki on sen arvoista. Tällä en kuitenkaan tarkoita sitä, että minulla olisi valtaa puuttua kenekään lääkityksiin, jaan vain oman kokemukseni asiassa ja suosittelen lämpimästi ainakin kokeilua elämästä ilman lääkkeitä, oman kokemukseni mukaan se kannattaa.

40

On sinulla totta tosiaan ollut “hevoskuuri” päällä. Kai edes kylmävesierottelit nuo Panacodit, sillä jos syö 18kpl Panacodeja/pv niin siinähän on 9000mg Parasetamolia sen Kodeiinin lisäksi. Senhän pitäisi pistää maksan aika paskaksi jo 5000-6000mg päivä annostuksilla? Ja jos tosiaan vielä viinaa joit päälle niin aika moista on kyllä ollut.

Tuo mitä sanoitkin, että kun lääkkeiden vaikutus alkaa hiipua, niin tulee todella järkyttävät olot.
Minulla se esiintyy lähinnä käsien tärinänä ja voimakkaana ahdistuksena, joskus ollut myös hulluksi tulemisen pelkoa. Ja se vielä, että sinulla oli tämä bentsojen “saatana” eli Xanor. Keskimäärin pahin riippuvuutta aiheuttava bentso. (minä olen tosin poikkeus, koska minulla ei toimi tuo lääke edes 10mg kerralla, kukaan lääkäri ei ole osannut selittää miksi).

Mutta juuri tälläinen asioiden kirjoittelu palstalle, mielestäni edistää tavattoman paljon toisien, vielä lääkekoukussa elävien asennoitumista lääkkeisiin.

Minulla menee Tenoxia-Rivatrilia-Opamoxia. Olen selkeästi huomannut, että juuri Tenox on vaikeimmin alas ajettava. Ja koska minulla on suhteellisen suuri toleranssi bentsoihin niin, eihän niistä mitään mielihyvää saa. Sitä on vaan kuin kala koukussa, pyristelemässä irti. Jos käyttäisin euforisoivia kipulääkkeitä, niin uskoisin että ne olisivat minulla vaikein tiputtaa pois. Tämä siittä syystä, että ne ovat ainoita lääkkeitä joista saan mielihyvää ja ne poistavat supertehokkaasti ahdistusta ja nostavat mielialaa. Ainakin Panacod ja Tramal.

Hienoa, että tällä pastalla on edes muutamia, jotka osaavat suhtautua oikein/hyödyllisesti lääkeasioihin.
Kiitos kirjoituksestasi taas Kaaleppinen.