mielikuvien ja todellisuuden ristiriita juomisen syynä

Me Lopettajat
1

On miljoona syytä ja reittiä päihdeongelmiin. Tämä yksi niistä, ei varmaan edes yleisin, nousi esiin tänä aamuna kaiken maailman asioista jutellessani hiukan turhautuneen kaverini kanssa.

Kaveri on ihan ok kaveri, eikä kai sen kummemmin alkoholisoitunutkaan, mitä nyt sattui krapulassa olemaan ja väsynyt.
Ja turhautunut.
Sanoi väsyneensä. Elämän alkupuoli pinnistelemässä opinnoissa -juu, insinööriksi valmistui, kelvollinen titteli.
On perhe, tai vaimo nyt kumminkin, lapset jo elämässä omaa elämäänsä. Ei puutetta mistään. Iso talo, autoja kaksin kappalein. Fiksuja ystäviä. Urheiluseuran johtokunnassa paikka, palkintokaappi olohuoneen seinällä.

Mutta ei sittenkään sitä mitä piti.

Kun piti olla onnellinen, kun on tämä tai tuo saavutettu.
Vanha mainoskin lupasi että tiilitalossa asuu onnellinen perhe.
Sitten sitä olen minäkin onnellinen kun olen valmistunut tähän tai tuohon, kun saan tuon viran tai työn, kun minulla on uusi auto, kun meillä on tuollainen talo, kun jaksan juosta maratonin tai kun nostan sata kiloa suorille käsille, kun voitan karaokekisan…niin, sitten, sitten…

Siihen tiilitaloon ja sen edustustimmissä pitämiseen on mennyt aikaa enemmän kuin isninööriopintoihin.
Ja kelpaa toki sitä näyttää vieraille. (Mutta kiinnostaako niitä perkeleitä? kohteliasuuttaanko vain kehuvat uusia jalopuupaneleita saunan seinässä?)

Kun ei tunnu sittenkään riittävän. Lasikattoterassilla ilta-aurin lämmössä ei sittenkään ole ihan niin taivaallinen olo kuin piti, kaiken sen vaivan jälkeen. Ei sittenkään, vaikka vaimokin siinä pöydän toisella puolen on ihan edustuskelpoinen, ei edes pahasti nalkuta, ymmärtääkin samat asiat kuin itse.

Mutta silti, siihen kaivattuun fantasiaan auvoisesta elämästä pääsemiseen tarvitaan viiniplänikkä ruokapöytään, siideriä kurkkua vilvoittamaan, kuohoviiniä milloin minkäkin kunniaksi. Muuten ei tunnu -oikein miltään.
Ja kun sitä viiniä siideriä kilistettävää ryyppylasia tarvitaan vuosi vuodelta hiukan enemmän jotta mielikuva hyvästä hetkestä olisi edes samanlainen kuin viime kesänä…
Semmoisia se mietiskeli.

Ja myönnän. on se usein semmoista.

Kun olen suuren osan elantoa hankkinut rakennushommilla, niin tottahan sen tiedän. Ei siinä useinkaan asiakkaalle asumisen välikappaletta myydä, kun suunnitellaan uutta tai vanhaa kunnostetaan. Just sitä mielikuvaa hyvältä tuntuvasta ja astetta paremmasta elämänlaadusta siinä kaupataan. Ja sillä se vähän kalliimpi parketti tai tapettien vaihto kaupaksi saadaan. Ja paljon muuta.

2

Hyvä kirjoitus.

3

Tuossa on tosiaan sanomaa.

4

Hyvään paikkaan osuit luotettavaksi kuuntelijaksi. Sinulle avautuneella ihmisellä on kypsymässä jotain ajatuksia hänen elämässään ilmenevän tyhjyyden täyttämiseksi. Ulkoinen menestys ja normien täyttäminen ei häntä tyydytä, mutta alkoholikaan ei tunnu tuovan ratkaisua.
Eräs yleinen näkemys on, että henkisen kehityksen tulee käydä aineellisen kehityksen edellä. Mutta miten ja mistä löytää muutoksen halu ja keinot? Sitähän en toisen ihmisen kohdalla tiedä. Yhteys toisiin ihmisiin on yksi väylä, olipa se sitten politiikka, urheiluseura tai jokin muu.
Tänään olen siitä kiitollinen, että aikoinaan tyhjään tilaan ajautumista pelästyessäni muistin sen vähän, mitä olin saanut kuulla AA:sta. Pohjalle jouduttuani rohkenin hädässäni astua palaveriin. Sen jälkeen olen monesta kanavasta saanut oppeja elääkseni melko lailla tyytyväisenä itselleni sopivalla tavalla.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

5

Taitaa MM:n kaverilla olla ikääntymiskriisi meneillään. Lapsetkin ovat aikuisia ja ovat lentäneet omille teilleen. Kaveri tuumii varmasti, että tässäkös tämä juttu nyt sitten oli?

Sitä paitsi mehän kasvetaan ja eletään kulutusyhteiskunnassa, jossa koko olemassa olo kietoutuu kulutuksen ympärille. Ihmisille kaupataan mielikuvia onnellisuudesta joka mediasta. Vain roinia ostamalla ja oikealla dietillä tai jumppaohjelmalla voit tulla onnelliseksi. - Mikäli hynää on liikaa ja kaikki jo saavutettu, voi hankkia itselleen vaikka sellaisen kellon, jota ei pelkästään rahalla saa, esimerkiksi Arabikuninkaallisetkaan eivät sitä saa rahalla ostettua. Kellon ostaminen näet vaatii oikeat suosittelijat taakseen.

Jokapäiväinen elämä on tuotteistunut: Ihmiset ostavat onnea, rakkautta ja hyvinvointia. Kulutus on sosiaalisen ja persoonallisen identiteetin ilmaisija. Kuluttajat tyydyttävät halujaan eivätkä tarpeitaan, mistä seuraa jatkuva pettymys ja tyytymättämyys. Halujen kohteet muuttuvat jatkuvasti, mikä pitää kulutusyhteiskunnan pyörät pyörimässä.

Ikävä kyllä oppiminen tähän alkaa jo lapsena. Pitää olla oikeat lelutkin. Jos leikit pois muodista menneillä vanhoilla leluilla, olet väistämättä pilkan kohteena muiden keskuudessa.

Oravanpyörä mikä oravanpyörä!

6

“Vanha mainoskin lupasi että tiilitalossa asuu onnellinen perhe.”

Suurin osa Suomen omakoti- ja rivitaloista on puurunkoisia ja vain tiiliverhoiltuja. Paikalleen muuratut tiilitalot ovat harvinaisia ja niihin liittyy aina kosteusongelmia (60%:ssa suomalaistaloista on homevaurioita) sekä laaja-alainen kalkkihärmäproblematiikka. Uudet kerrostalot ovat vain päällystetty tiililaatoilla ja lähes uusiin taloihin tulee kalkkihärmää. Kun nyt näyttää siltä, että pääsen perusbetonikerrostaloon asumaan täytyy piirtää risti seinään. Omakoti- ja rivitaloasuntoja joutuu myymään tosi pitkään. “Kiskot vievät etelään” liikkeen ohella “takaisin kerrostaloon” liike on päivän avainsana ja talonrakennusasioiden lisäksi siihen liittyy nykysuomalaisten manuaalisen avuttomuuden lisääntyminen.

“Mutta kiinnostaako niitä perkeleitä? kohteliasuuttaanko vain kehuvat uusia jalopuupaneleita saunan seinässä?”

Kohteliaisuuttaan sekä osa tietämättömyyttään - ei tervaleppä tai apachelauta isosti maksa.

“Kun olen suuren osan elantoa hankkinut rakennushommilla, niin tottahan sen tiedän. Ei siinä useinkaan asiakkaalle asumisen välikappaletta myydä, kun suunnitellaan uutta tai vanhaa kunnostetaan. Just sitä mielikuvaa hyvältä tuntuvasta ja astetta paremmasta elämänlaadusta siinä kaupataan. Ja sillä se vähän kalliimpi parketti tai tapettien vaihto kaupaksi saadaan. Ja paljon muuta.”

Talot vanhenevat nopeasti - koneellinen ilmaistointi liesikuvun kautta on eilistä, pitää olla ec:ssä oma jne. Joskus oli muotia “nunnauunit” - tänään varaavat takat ja porealtaat (jotka basillipesinä lienevät vesisängyn kaltainen väistyvä ilmiö).

Suomen parasta rakennustekniikkaa ovat 60/70 -lukujen kiireellä rakennetut betonielementtitalot. Sukulaisia monta oli justiinsa Ruolalla ja Rovaniemelle rakennettiin niin kiireellä, että elementit tulivat kilpailijalta eikä Ruolan omilta tehtailta Etelä-Suomesta. Piirustukset kopioitiin muoville ja samanlaisia taloja tehtiin ympäri Suomen. Tehtiin tasaista laatua kuin Toyota. Noissa taloissa on eristyksen uusiminen helpompaa kuin tiiliverhoilluissa kerrostaloissa. Ne edustavat Modern&Modest -suuntausta tyylipuhtaana eivätkä ole terassitaloviritelmiä tai klinkkerilaatoilla päällystettyjä keksipaketteja/vessan seiniä.

Betonielementtitalot kestävät ainakin 100 vuotta ja huolletuna satoja vuosia. 60-luvun keskuslämmityskattilat ovat monasti uutta vastaavia. Maassamme aletaan vähitellen ymmärtää kansallisen betonibrutalismin arvo vrt. pro Makkaratalo -liike ja autenttiset ratkaisut nousevat arvoon arvaamattomaan - aikanaan revittiin alas kakluuneja tarpeettomina - tänään 70 -luvun wc-pöntöt 80 -luvun uimurilla, Högfors -ammeet, harmaat muovimatot, teräselementtiseinäiset wc:t ja muut alkuperäsiratkaisut ovat niitä, joista tulevat sukupolvet tulevat maksamaan isoa lisähintaa. Silloin ei ollut tietokoneita → porraskäytävät eivät olleet klaustrofobisen kapeita. Taloissa on kylmävarastot ja polkupyöräkellarit → ei tarvitse maastopyörää tuoda eteiseen. Julkisivuremontteja ei tarvitse pelätä, sillä ne voi aina riitauttaa ja kalliit putkiremontit pitävät köyhät poissa. Elementtejä ei tarvitse saumata kuin noin 15 vuoden välein.

Ostajien lisäksi vuokramarkkinoilla on alettu ymmärtää suomalaisen betonibrutalismin ylivertaisuus. Tänään 70 -luvun yksiöstä saa helposti 600 €/kk metsälähiöissä kun taas 90-lukujen kaksiot maksavat 500 €/kk kerros- ja rivitaloissa paraatipaikoilla. Uustuotannossa yksiön vuokrat jäävät noin luokkaan 500 €/kk myös kalleimilla paikoilla.

Sijainti, sijainti, sijainti on a&o omakotitaloissa ja rivitaloissa. Raksayrittäjänäkin olleen sukulaisen vimpan päälle ok-talo n. kilometrin päässä torilta (yli 100.000 asukkaan taajama) ei mene millään kaupaksi kun on pohjoisen sijaintinsa takia"lappalaiseten perunapeltoa" kun taas viereisistä kerrostaloista ostetaan ihan simona sikahintaan. Uudiskohteissa ykkösiä ovat > 10 kilometrin päässä palveluista olevat kerrostalot.

Ykköstrendi tänään on neliöhintaylpeys joten yksiöissä on sen takia eniten statusta. Neliöhinta- ja neliövuokraylpeys on siirtynyt myös metatasolle koska ollaan ylpeitä lapsen asumisesta Kalliossa vuokralla.

7

Tässä kohden herääkin kysymys, mitä sitten piti?

Kaipasiko kaveri sittenkin vielä jotain muuta, ja jos kaipasi, miksei tavoitellut tai tavoittanut sitä, vaikka tavoitti paljon muuta?

Meinasin aloittaa topicin otsikolla Onni, Mitä kukin tarvitsee ollakseen onnellinen? Monella on perhe, lapsia, läheisiä… ja varmasti moni tuntee niiden olevan syitä onnellisuuteen. Mutta mitä jos nekään eivät yksin riitä?

Mitä tarvitaan, että ihminen on oikeasti onnellinen :question:

8

Kyllä samaistuin tuohon aloittajan ystävän ongelmaan, tyhjyyden tunteeseen, kun mikään ei riitä.
Sellainen olen ollut ja joskus edelleen olen sitä, saan itseni kiinni haikailemasta olemattomia.
tyytymättömyys ruokkii lisää pahaa oloa. Jos on kiitollinen mieli ei voi olla tyytymätön. Mutta mistä saa kiitollisen mielen? sellainenkin ihminen jolla ei ole alkoholi-ongelmaa? kaikille luullakseni käy sama ratkaisu, joi tahi ei.
Joku jossain sanoi : toimeton mieli on pirun temmellyskenttä.
Voi sen sanoa niinkin, että liikaa miettii ja vertailee itseään muihin, on tyytymätön siihen mitä on elämässään saanut.
Välillä olen hyvinkin tyytymätön, mikään ei ole hyvin, mutta kun sen huomaan yritän huumorilla ohittaa sen. tai taputan itseäni olalle ja sanon että älähän nyt, kaikki on kuitenkin ihan hyvin.
ja yksi asia on myös mikä pitää oikealla tiellä on se että etsin hengellistä apua.

9

Täällä jollakulla kirjoittelevalla oli “Mitä se mulle kuuluu mitä muut ajattelee?” allekirjoituksenaan. Siinä on mun mielestä yksi onnen peruspilareista - Vaikeammin toteutettavissa kuin äkkiseltään luulisi tosin, ehkä mun kohdalla mahdoton. Tosin tuokaan tuskin riittää, seuraava etappi voisi olla, “Mitä se mulle kuuluu, mitä mä ajattelen?”.

10

Vanhan viisauden mukaan ihminen katuu enemmän elämässään tekemättä jääneitä asioita, kuin tehtyjä asioita.

Monella on nuorempana ollut unelmia ja päämääriä, ja yleisin tragedia lienee se, että yks kaks huomaa elämän lipuneen ohi ilman että edes yritti kunnolla tavoitella näitä unelmia.

Monet, joilla on sellaiset puitteet elämällä, kuin MM:n kaverilla, ovat kuitenkin melkoisen tyytyväisiä elämäänsä. Monelle onnellisuus ihan oikeasti on ehjä perhe, hyvä työelämä ja lapset kasvatettu jotenkin ihmisiksi.
Ei tällaisessa onnellisuudessa ole mitään pahaa.
Minäkin olen onnellinen niiden ihmisten puolesta, jotka ovat tuollaisista asioista onnen löytäneet. Oman onneni muruset ovat joiltain osin hieman erilaisia, mutta jokaisellahan meillä ne on oman laisensa.

Dont’t worry, be happy. :sunglasses:

11

Rekisteröidyin parin vuoden välin jälkeen takaisin facebookiin ja ihan saman hämmästyksen aiheuttaa edelleen se että kun ihmisillä on joku hinku tuoda sellainen tietynlainen kuva itsestään esille. Vanhemmilla ihmisillähän se on jo koko lailla karsiutunut pois mutta tämmöisillä minun ikäisilläni on jos jonkinlaista pintakiiltoa.

En siis millään lailla (kai?) ole tuomitsemassa ketään tai nostamassa itseäni kenenkään yläpuolelle. Kunhan vain ääneen ihmettelen tämmöistä ilmiötä.

12

“mitä tehtäis että mainittais”
sehän se oli nuorena oleellinen kysymys.
Esilläolo ja esiintyminen. Maine, vaikkapa huonompikin.
Jotain olemassaolon ja enemmän olemassaolon kuin muilla, sitäkö se siten oli.
Turhaksi se yleensä osoittautuu, kun ehtii harkitsemaan. Ja varmasti ehtii, jos tarpeeksi kauan elää.

Kaikkien ei tarvitse edes elää vanhoiksi kun tuon tajuavat.

13

olihan niitä unelmia nuorena. Ei ihan mennyt nappiin. ja olin sitten aika katkerakin välillä elämässä, toisaalta ihan hyvä että olin, tiedänpä mihin sekin johtaa ja miltä se tuntuu. Kummasti syytin aina muita kun minulla oli asiat huonosti, en ollenkaan tajunnut että omat ratkaisut veivät minua kohti huonoa elämää.
Siihen aikaa kun olin nuori, ei vanhempiaan (ainakaan meillä) saanut haukkua eikä räkyttää heille, vanhempia piti kunnioittaa. nykyään kun kuuntelen ihmisiä niin ovat hätää kärsimässä kun nuoriso hyppii silmille ja syyttää miten ovat huonosti hoitaneet asiat. Eivät kaikkien lapset niin tee, onneksi. jossain on vielä auktoriteetti säilynyt.
itse menetin kunnioitukseni lasteni silmissä siinä vaiheessa kun juomisen tahti kiihtyi ja en enää kyennyt olemaan tasapainoinen aikuinen, vaan voin tosi huonosti sekä henkisesti että ruumiillisesti. ja vielä kauan raitistumisen jälkeenkin olin kykenemätön olemaan aikuinen lapsilleni. Jäljet näkyvät nyt. ja ne seuraukset on vain kestettävä niitä ei voi enää paikata, muutoin kuin elämällä päivä kerrallaan eteenpäin ja olemalla selvinpäin. yritin kyllä jotenkin korjata, korvata jotain, mutta se taisi olla väärin sekin, taisin olla liian lepsu ja avulias. Nyt tosin olen alkanut löytämään yllättäen hyvää ja rauhallista oloa, ilman syyllisyyden taakkaa.
En aiemmin edes tiennyt mitä on rauha, mitä on elää tyytyväisenä, kun ei ole sitä tunnetta koskaan kokenut niin mistä sitä voi edes tietää mitä se on. Ja vähintään luulin sen olevan sitä tylsän näköistä ankaran kurinalaista elämää jossa kaikki hauska on kiellettyä.
Eilen tajusin etten tosiaan olen tarvinnut psykiatrian palveluja enää vuosiin. Tätäkö se on? normaali elämä. Se josta nuorena haaveilin. ettei ole aina jokin hulapaloo menossa jossain. Ei ole ristiriitaisia ihmissuhteita koko ajan läsnä, itkua, vihaa ja taas hullua onnen tunnetta, joka haihtuu hetkessä.
taidan kadehtia tuon “mies metsänreunasta” kirjoittajan olotilaa luonnon helmassa. itsekin rakastan luonnossa olemista, siellä on rauhaa. Mutta opettelin olemaan tyytyväinen tähänkin olemiseen, kun ei muuta voi, turha unelmoida sellaista mitä ei saa, tulee vain huono olo.

14

Ehkä “tavallista elämää” osa arvostaa paremmin, jos on kokenut sairautta, köyhyyttä, menetyksiä tai kriisejä. Minulle on todella tärkeää miettiä joka päivä, mitä kaikkea hyvää tässä päivässä on, vähän niin kuin AA:n päivä kerrallaan-motto. Minulle jokainen päivä ilman paniikkikohtausta tai psykoosia on upea, ja jos päivä on vielä raitiskin, niin sen parempi. En todellakaan kaipaa ylimääräistä draamaa.

15

Eräs vanha tuttuni ilmoitti eilen että on omakotitalon hankkimassa. Eihän siinä mitään, kivahan se.

Sitä vaan että olinko tuosta nyt sitten kateellinen? Ihan rehellisesti tuohon kysymykseen mielestäni pystyin vastaamaan että en ole. Ei minulta silti puutu jotain sellaista, mitä minulla pitäisi olla. Miksi tuosta pitäisi olla kateellinen?

Sitä vaan että ennen vanhaan niin tämähän olisi ollut ihan niitä malliesimerkkejä siitä mistä tuntee kateutta.

Kai se on niin että kun oma elämä rupeaa tuntumaan mielekkäältä ja on semmoista oman näköistä, niin silloin ei vaan ole mitään syytä minkä vuoksi kadehtia ketään. Tai onhan se varmasti niin että semmoisia ohimeneviä kateudenpuuskia voi tulla ja tuleekin edelleen. Ne lienee ihan normaaleja ihmisen tuntemuksia. Mutta ne menee pois yhtä nopeasti kuin tulivatkin. Kokonaan eri juttu kuin joskus on ollut että jää sinne kateuteensa märehtimään ja se kaappaa kokonaan.

16

Minustakin tämä ns. ihan tavallinen elämä on mahtava juttu, ja olen kiitollinen monista asioista joita saatetaan joskus pitää itsestäänselvyytenä, mutta jotka eivät sitä ole.
Olen iloinen mm. mieluisasta työpaikasta, ammatista johon olen jaksanut ja osannut opiskella, ystävistä, terveydestä sekä myös siitä että elän rauhan aikana yhteiskunnassa, jossa on vielä paljon hyvää. Rauhakaan ei ole koskaan itsestäänselvyys, minkä tiedostaa kun perehtyy omankin maan ja maanosan historiaan sekä nykyiseen aikaamme maailmassa.

Samalla olen kuitenkin tyytyväinen, että olen yrittänyt edes hieman tavoittaa myös niitä nuoruuden “hulluja unelmia”: tehdä musiikkia, soittaa bändissä, reissata maailmalla. Jos nuo rakkaat nuoruuden haaveet olisivat jääneet ihan kokonaan toteuttamatta, niin onnetonpa olisin.

Mikä sitten on turhaa, ja mikä ei ole turhaa? Turhalta näyttää koko elomme, jos sitä katsotaan vaikkapa tuhannen vuoden päästä. Harvaa meistä muistetaan edes 100 vuoden kuluttua. Olemme pieniä hiukkasia maailmankaikkeudessa. Silti: jokainen meistä on arvokas. :bulb:

17

Valtio-mies, veit sanat suustani :smiley: Mummoni on sota-ajan lapsi ja olen kuullut paljon, miten niukkaa ja rankkaa elämä oli siihen aikaan. Tein vähän aikaa vapaaehtoistyötä turvapaikanhakijalasten kanssa, ja täytyy sanoa että työ oli upeaa ja palkitsevaa.

Olen suht hyvätuloisen ydinperheen kasvatti ja minäkin olen päässyt matkustelemaan ja ollut ulkomailla töissä. Olen lapsena päässyt soittotunneille ja laulan ja soitan edelleen aikuisena, sekä jaan musiikkiharrastusta muiden aikuisten ja lasten kanssa.

En ole uskonnollinen, mutta minulle on tärkeää tuntea olevani osa ihmiskuntaa ja luontoa. Nähtävyyksien lisäksi nautin lähiluonnosta, katselen kukkia ja kuuntelen linnunlaulua.

18

“Sitä vaan että olinko tuosta nyt sitten kateellinen?”

On kuule vaikeata saada omakotitaloa tänään myydyksi. Pitäisi olla:

  • sopivan kokoinen tontti n. 1000-1500 neliötä; ei postimerkki 600 neliötä eikä isotöinen > 2000 neliötä
  • muuttovalmis tai vähällä työllä nopeasti kuntoon
  • minimalistinen ja moderni ja plussaa luksuksesta (joka tosin ei nosta myyntihintaa): Gaggenaun kodinkoneet ja silleen
  • ostettavissa (Helsingin parhaat omakotitalot on niin kalliita että maksukykyisiä ja -halusia ostajia on vähän)
  • hinta alakanttiin, että tulee katsojia
  • keskeisellä paikalla eli asfalttitie perille, kuntaa auraa kadun, liitetty kunnan vesijohtoverkkoon ja silleen
  • ei heikkouksia - jo yksikin lastulevyseinä voi karkottaa ostajan
  • kaikki roskakorit pitää tyhjentää ennen näyttöjä kun jotkut todella ne penkovat ja katkennut polttamaton spaddu = aha, täällä poltetaan siis sisällä vaikka koskaan ei ole poltettu

On kuule ostajan markkinat omakotitaloilla!

19

Niinpä.
Asuminen, tarkemmin ottaen se, että on suoja sateita ja kylmyyttä vastaan, on yksi niistä asioista joissa on edetty kovin pitkälle varsinaisesta tarpeesta sinne mielikuvien suuntaan. Näyttävyyttä pitää olla.

No joo, tekniikkaa ja mukavuuksia toki osaan minäkin arvostaa, ja myönnän niille myös sen rahallisen arvon. Omasta (tai vuokra-asunnon) kaivosta ämpärillä vedet vinssanneena osaan pitää arvokkaana asiana sitä että tölliini tulee nyt kunnan vesijohto, ja vettä saan mielin määrin ihan vaan hanasta vääntämällä.

Mutta, jos tiukalle menee, ja raha kertakaikkiaan loppuu, niin pystyisin elämään sen kaivon ja kantovedenkin varassa.

Ei minulle ole sellaista mielikuvaa tullut, että jotenkin minulla olisi joku korkeamman voiman tai sipilän hallituksen antama iankaikkinen erioikeus nauttia jostain sellaisesta jota ilman sentään suurin osa maapallon väestöä joutuu toimeen tulemaan.

Tilanteen mukaan tässä eletään.

20

Minun olisi taas aika vaikea kuvitella asumismuotona muuta kuin ok-taloa. Ja talo on ennen kaikkea koti (ystäviä tapaamme keski-eurooppalaiseen tyyliin usein ravintolalounailla/päivällisillä tai liikunnan parissa, kyllä kotiinkin kutsutaan mutta en pidä sellaisesta että joku pölähtää käymään ilmoittamatta) ja paljon muuta. Arvostan mukavuuksia (löytyy gaggenauta :mrgreen: ) ja estetiikkaa, tavaraa ei pidä olla liikaa (hyi kaikenmaailman koristekrääsä, matkamuistot ja turha tilpehööri) eikä liian vähän. Kalusteita ja tekstiilejä vaihdellaan vaihtelun ja kotoisuuden vuoksi. Piha on hyvin hoidettu eikä siellä loju mitään vanhoja autonrenkaita ja rikkinäisiä polkupyöriä, niin katse lepää myös omassa lähiluonnossa. Joka ei kuitenkaan ole viivottimella vedetty. Rakastan kotiamme joka on meitä varten rakkaudella rakennettu ja sisustettu, ei mikään näyttelyesine. Kysyisin puolestani mikä vika on siinä jos tällaisesta pitää? Onko huonompi ihminen? Raitista ja mukavaa päivää ok talolla tai ilman :smiley:

Joo nämä pätee kaikki, mutta kämppä ei ole kaupan:)