Oletko saanut palvelua sekä päihde- että mielenterveydellisiin ongelmiin? Onko sinua syrjitty tai jopa evätty pääsemästä mielenterveyspalveluihin päihdeongelman takia? Onko kokemuksia?
Ei täällä ainakaan pääse miekkariin ellei oo puolta vuotta ollu selvänä… Mä pääsin ADHD-testeihin aikoinaa ja tehtii pers. häiriö testit jotka ei sitten pitäneetkää täysin paikkaansa. Eli nyt ku oon hoidos ni saatan päästä miekkariin jos tahdon. En varmasti edes tahdo!
No tuota…
Samanaikaisesti hoitoa on vaikea saada. Päihdeongelma pitäisi aina hoitaa ensin, koska mielenterveyspuolelle ei mielellään oteta päihdeongelmaisia. Mulla nuo mielenterveysongelmat koskevat syömispuolta ja se on itse asiassa pääongelmani. Olen itse vapaaehtoisesti hakenut hoitoa ainoastaan päihdeongelmaan, mutta minut on päihdepuolelta sitten siirretty vepaaehtoisena tai pakkohoitopäätöksellä syömispuolelle tai normaalille psyk.puolelle, joista jälkimmäisessä minun on todettu olevan pakkohoidossa väärällä osastolla ja kotiutettu. Syömishäiriöosastolla ollessani oma motivaationi ei ollut ihan kohdallaan ja retkahdin taas aineisiin ja lensin ulos. Toisen kerran “suoritin hoitoa” kiltisti, jolloin minut siirrettiin takaisin päihdepuolelle. Yhdessä päihdehoitolaitoksessa molempiin ongelmiin paneuduttiin, mutta siellä melkeinpä syömishäiriö vei voiton päihdeongelmasta, jota itse olin tullut hoitamaan, lihoin vastentahtoisesti ja lopputuloksena karkasin laitoksesta.
Tässä eri laitoksia kiertäneenä onkin sitten vierähtänyt 5 vuotta 
Mut on käännytetty A-klinikalta vuonna 2007, kun hain apua kodeiiniriippuvuuteen. Kuulemma olin käyttänyt liian vähän aikaa samaa ainetta, kun harkitsin esim. katkoa. Olin 2000-luvun alussa ollut A-klinikan asiakas, mutta silloin olin alaikäinen, eli varmaan siksi pääsin silloin aika nopeasti “terapiaan”, vaikken kertonut päihdeongelmien kestoa. Jo silloin oli joku lähemmäs 10 vuotta päihteilyä takana 
Nyt oon miettinyt, et jos hakeutuisin A-klinikalle. Oon vaan miettinyt muutamaa seikkaa, toivottavasti Tuomo tai joku muu osaa vastata:
- Voiko A-klinikalla asioida nimettömästi?
- Jos pitää henkilötiedot antaa, niin siirtyykö tiedot esim. terkkariin tai muihin julkisiin hoitopaikkoihin? Haluisin nimittäin vähin äänin hoitaa tätä päihdeongelmaa, enkä haluu terkkarin tms. rekistereihin mitään päihdemerkintää.
- Jos pääsisin korvaushoitoon (oon sitäkin harkinnut, hyvä minä!), niin voidaanko se kokonaisuudessaan hoitaa avohoitona? En haluis mihinkään katkolle tai sisälle hoitopaikkaan, vaan haluisin asua himassa koko ajan.
- Osataanko A-klinikalla hoitaa kipuja vai onko siellä politiikkana se, et lääkkeet alas? On nimittäin sellainen vamma, et ei voi lopettaa kokonaan opioideja, vaan pitää kuulemma loppuelämä käyttää, kun en muuten pysty esim. kävelemään…
Öppöppöp ! Kyllä täälläpäin vaan a-kline ja terkkula pitävät yhteistä rekkaria. Tämä juuri siksi ettei lääkärit tule kusetetuksi, kun mennään lääkkeitä vonkaamaan. Tuossa lähi “kaupungissa” toimi vielä kummallisemmin tämä yhteistyö, siis ei toiminut…heittivät kuin heittopussia puolelta toiselle. Lähdin koko roskasta takaisin hoodeille 
…
Niin, kysymyksiinne vastauksia.
Mikä lienee ollut, että et sitten päässyt asiakkaaksi nasaalisti, oudolta kyllä kuulostaa.
Nezumi jo vastailikin kysymyksiin. Oikeilla jäljillä. Ei voi antaa kaiken kattavaa vastausta siitä, että mikä on tietojärjestelmien mahdollisuus päästä asiakastietoihin. Itse en pääse lääkärin teksteihin, sairaanhoitaja pääsee, lääkäri taas ei pääse näkee mun jne. Näin siis käytönnössä meillä. Käytönnöt voivat olla hyvinkin kirjavia.
Mutta yleensä on niin, että käynnit kirjataan ja silloin nimettömyys on vaikea toteuttaa. Asia kannattaa varmistaa esimerkiksi aikaa varatessa tai jos menet käymään päivystysajalla. Kerrot vaikka ennen kun sinusta mitään kirjataan, että onko kyseissä paikassa millaiset nämä asiat.
Korvaushoitoa voidaan avona(kin) hoitaa. Aloitus voidaan tehdä laitosmuotoisesti, riippuen vähän kokonaistilanteesta. Mutta myös aloitus voidaan nykyään tehdä myös avomuotoisesti.Paikkakunta kohtaisia eroja on.
Kivunhoito asiat ainakin meillä pitää hoitaa omalla lääkärillä tai esim. kipupolilla. Tässäkin voi olla eri käytäntöjä.
Kun näitä vastauksia luette, niin siitä näkyy se, että ei ole yhtenäistä käytäntöä valtakunnallisesti.
Oon nyt miettinyt eilen illalla/tänään aamulla, että mitä mä sieltä A-klinikalta kaipaisin ja mihin olisin itse valmis suostumaan. Oon nyt sit päätynyt seuraavaan:
Totesin, ettei nimen kertominen ole mikään periaatejuttu, vaan voisin henkilöllisyyden paljastaa, koska aikoinaankin niin tein, ja nyt olen kuitenkin täysi-ikäinen. En välttämättä tarvis varsinaista lääkitystä, nukkumiseen jotain, mut senkin voin saada muualta. Nykyinen lääkäri nimittäin kirjoitti viimeksi vähän tenoxia, joka ei sit auttanut, mut se ymmärtää vihdoin, et nukkuminen on vaikeeta. Eli lääkäriä ei ainakaan alkuun tarvisi nähdä. Tällä hetkellä varmaan tarvisin lähinnä jotain keskusteluapua ja nimenomaan päihdealan osaajalta. Nykyinen terapia on muuten hyvä, mut terapeutti ei tiedä nykyistä tilannettani, kun en oo voinut sitä kertoa. Muista päihdejutuista tietää lähes kaiken, ja paljon oon saanutkin niihin apua.
Mut missään tapauksessa en suostu siihen, et tiedot menee terkkariin tms. Oon niin paljon joutunut nykyisen hoidon eteen taistelee, etten luovu siitä. Ja tulevaisuuden kannalta ei olis kovin hyvä, jos käynneistä menis tiedot terkkariin.
Niin ja asun stadissa, ja esim. se Kurvin päihdehoitopaikka on tuttu mesta.
Nasaalisti. Oikein hyvä, että olet tarkaan miettinyt, että mitä tukea tarvitset. Soita klinikalle ja pyydä mahdollisuutta päästä terapeutin vastaanotolle. ( Ainakin meidän yksikössä tämä on mahdollista ihan puhelimitse tehdä).
Samalla kysy, että jos ja kun henkilötiedot annat, että kenellä on mahdollisuus tiedot nähdä ilman suostumustasi. Suostumus sinänsä on kirjallinen ja siinä on silloin sinun allekirjoitus.
Mä huomasin aikoinaan, et riippuu myös työntekijästä. Eli joku voi olla sitä mieltä, et jos psykan puolelta yrität päihdehoitoon, ei onnistu. Ei kaikki mt-ongelmat niin ihmeellisiä ole. Väitän, et niit on useal päihdeongelmaisel. Sit taas joku työntekijä voikin olla sitä, musta järkevämpää, mieltä, että hoito tilanteen mukaan. Nykyiseen hoitooni olen tyytyväinen, mut miekkaris ei pitkään hoideta pysyväl eläkkeel olevia. Osa siirtyy kuntoutuspolil, jos tarvii, osa uusii sit lääkkeet teekoos. Näin meil.
Toki terapian tuloksellisuuskin riippuu paljon työntekijästä. Esim. aikoinaan kun kävin A-klinellä, niin puhuin kahden eri tyypin kanssa, molemmat niin kaukana sfääreissään, ettei ollut mitään tsemejä tulla ymmärretyksi. No täytyy ens viikolla soittaa, jos pääsis jonkun kanssa edes tilannetta pohtinaan. Aikoinaan oli päivystysajat, jolloin pystyi vain menemään sinne, ei enää.
Nezu, olet siis saanut psykoterapiaan rahoituksen ?
O.T.Noh, sattuneesta en ole täl hetkel kovinkaan riemuissani kaikista MT-“palveluista”. Sori ku paasaan tätä tääl, mut kun vastentahtoisen hoidon laki (josta kuulemma, en ole tarkistanu, on Euroopan Neuvoston kannanotto, että se on i h m i s o i k e u k s i a rikkova!) on tarkka, niin kuin lain kuuluukin olla. Yleisiä käsityksiä 1.Kyllä ne siel sairaalas tietävät, mitä tekevät 2.Riittää, kun lain vaatimista kriteereistä y k s i täyttyy. Vastaukseni. 1. Eivät läheskään aina tiedä, koska eivät tunne lakia. Lisäksi joskus käytetään esim.lepositeitä ja eristystä rangaistuksena, vaikka oikea tarkoitus on suojella potilasta itseään, toisia potilaita ja henkilökuntaa. 2. Laki on vuodelta 1991, ja jokaisen kriteerin välissä lukee “JA” ei suinkaan “TAI”. Avohoidon riittämättömyys, akuutti hoidon tarve, skitsofrenia tai muu psykoosi, sairauden voimakas paheneminen ilman puuttumista (lukkojen taakse laittamista), vaarallisuus itselle tai muille. Ne jaksaa uudestaan ja uudestaan hokea, että yhden kriteerin täyttyminen riittää. Ei mene perille. Kyse on vapaudenriistosta. Olen ollut monel kamul kertomas heidän oikeutensa, mut perkele se mitään ole auttanu… Sit on periaatteellisia kysymyksiä. Ajatuksen-ja uskomisenvapaus. Saako ihmistä p a k o t t a a “terveeksi”, jos hän pystyy hoitamaan asiansa, eikä todellakaan ole vaaraksi muille, eikä itselle? EN s y y t ä henkilökuntaa, mut toivon todella, että tähän tulisi muutos. Olen nähnyt ihmisten menevän suljetuil tosi huonoon kuntoon ja yksi kaveri lomalle päästyään surmasi itsensä. Hän o l i hyvin itsetuhoinen, mut kaikki elämän muut asia meni hoidon takia pieleen, ei vähiten raha-asiat. Eikä sosiaalitoimisto ole vuosiin huomioinut julkisen sairaanhoidon sairaalaskua k.kahden viikon osalta, ja kipeet ihmiset jää aina joskus asunnottomiksi hoidon seurauksena. Eduskuntaan otin tästä aikoinaan yhteyttä ja “mun” kansanedustaja sanoi, että sosiaalitoimiston k.o.päätökset ovat laittomia ja lupasi ottaa sos.-ja terveysministeriöön yhteyttä. Ei ole muuttunut käytäntö. Laitan uutta postia näistä molemmista! Sori vuodatukseni, mut mä olen vihainen. Älkääkä pliis kommentoiko, että olethan sinäkin lakia rikkonu. Kyse on virkamiesten toiminnasta, ja mun lainrikkomukset -ostin välil sivusta- aikuisiäl olivat vähempiä näihin verrattuna. Ugh!
Nostan tämän ketjun taas esille. Edellisestä kirjoittamisesta tähän on kulunut jo aikaa. Onko teillä nyt kokemuksia kerrotavanasi? Onko tilanne parantunut, muuttunut, huonontunut?
Onko kokemusta kauanko menee että saa ekan ajan MTT:lle uudella paikkakunnalla / täällä se on joku yhdistetty päihde ja mielentereys hässäkkä jolla oli oma nimikin. Maanantaina soittelivat työkkäristä tänne uuden paikkakunnan MTT:lle vaan eipä ole kuulunut mtn. Aiemmassa paikkakunnalla toimi erittäin hyvin MTT:n palvelut, sain käydä psykologilla oman tahdin mukaan1-4vk välein ja korvaushoidossa aina kaikki toimi mahtavasti. Saa nähdä miten täällä…