Metsänpeiton myöhemmät vaiheet

Kuulostaa ikävälle ja häiriintyneelle tuo entisen ystäväsi käytös. Onneksi olet saanut etäisyyttä häneen. Itseään on tervettä suojella. Moisessa pyörityksessä alkaa oma mielenterveys rakoilla ja joutuu suotta sotketuksi kaikenlaisiin draamoihin.

Heilan (huomaan etten vielä pysty kirjoittamaan ex-heila, vaikka sehän hän on) kohdalla kyse lienee enemmän impulsiivisuudesta, joka sotkee ympärillä olevienkin elämää. Hän ei vaikuta ymmärtävän kokonaisuutta, sitä miten asiat vaikuttavat toisiinsa. Hän tekee jotain, muuttaa suunnitelmia ja aikatauluja yhtäkkiä, mistä seuraa ketjureaktio, jossa muidenkin suunnitelmat muuttuvat ja sotkeentuvat. Tai vähintäänkin tulee ylimääräistä keskustelua siitä pysytäänkö kuitenkin aikaisemmassa suunnitelmassa, syistä x. Ettei vaikka lähtöä voi aikaistaa 2h, koska en olle käynyt, suihkussa, pakannut ja kusettanut koiraa. Tai hän saattoi ostaa tarjouksesta jotain kallista ja tarpeetonta miettimättä, ettei pysty maksamaan omaa osuuttaa jostain, jolloin se joko jää tai toinen maksaa momemmat ja jää odottamaan milloin hän pystyy oman osansa maksamaan.
Yksittäisinä pikkujuttuja, mutta jatkuvana virtana raskasta ja toimintatapa ajoi minut väsymykseen ja ärtymykseen aiheuttanalla jatkuvasti ylimääräistä aivotyötä, kun jaksamiseni on muutenkin vajaata.

Tuo ei ollut samalla tavalla pahantahtoista kuin Lempeän ketun ex-ystävän.
Heilakin kyllä koki, että isompi ongelma on ärtymiseni, eikä hän voi mitään, niin vaan käy. Ehkä niin onkin, jospa hänen päällään jälki on tuollaista. Minulla on omanlaiseni rajoitteet, hänellä omanlaisensa, enkä voi tietää, mitä elämä noiden ominaisuuksien kanssa on.

En voi nyt kovin hyvin. Päässä pyörii kaikenlaista ja olen nukkunut huonosti. Huomaan, ettei toimintakykykään ole normaali. Unohdin pankkikortin tunnusluvun ja teloin hiukan itseäni kotitöissä, joten viisainta lienee pääosin levätä, tehdä pikkulenkkejä koiran kanssa, kuunnella podcasteja ja lukea yms joka ei kongnitiivista kapasiteettia isommin vaadi.
Kaivaudun sohvaani torkkupeittojen sekaan potemaan särkynyttä sydäntäni. Muutkin vaivat ovat sillä tavoin ajastaan lievittyneet, ehkä tämäkin.
Juoma-aikaan kauheissa krapuloissa epätoivo ja ahdistus yhdistettynä päänsärkyyn ja loputtomaan keltaisen polttavan liemen oksentamiseen ja tyhjän yökkimiseen oli tätä kärsimystä monin verroin pahempi.

3 tykkäystä

Voi sinua. Ihan ymmärrettävää, että olo on huono. Kyllä sekin ohi menee, mutta syvältähän se on, kun on vielä päällä. Tuo on täysin totta, että juominen ja krapulainen jomotus se vasta syvältä olikin. Onneksi ei sellaista sentään enää ole. Toivon, että olosi pian helpottuu.

Halaus!

1 tykkäys