Niinpä. Ja silti on ihmisiä, jotka kokevat jonkun muun raittiuden jonkinlaisena uhkana. Veikkaan exäsi ainakin joskus kokevan, että sinulla on vain ollut niin paljon helpompaa, että olet siksi onnistunut muuttamaan elämäsi suuntaa ja hän ei. Ja täten ehkä jopa velvollinen auttamaan häntäkin elämässään. Olenhan itsekin joskus ajatellut, että tämä on ollut minulle jotenkin helpompaa kuin monelle muulle, kun ei ongelmani edes ollut vielä NIIN iso. Kuitenkin näen jälkeenpäin jatkuvasti enemmän pieniä asioita, mitä olen matkan varrella ihan itse tehnyt raittiuteni eteen. Onhan sitä tullut puskettuakin.
Kyllä minäkin olin. Käännyin itseeni enemmän kuin tajusin. Koin itseni samalla turhaksi ja mitättömäksi ja samalla jollain kierolla tavalla suuremmaksi ja tärkeämmäksi kuin koskaan. Olin marttyyri joka odotti muiden lukevan tarpeeni ja rajani mitättömän pienistä vihjeistä ja loukkaannuin, kun niin ei tapahtunut. Eikä se edes muuttunut heti kun korkki meni kiinni, vaan alkaa vasta hahmottua.
Toivottavasti mielesi on jo parempi. 