Otetaanpa pikku galluppi ja katsotaan mitä suomen kansa on mieltä.
Mielellään lyhyehköjä vastauksia, thanks!!!
Tere Maago!
Tämäpä on helppo vastaus! Buprenorfiini tietysti. Metadon on oikeastaan sama kuin suostuisi lobotomia -leikkaukseen. Kun tästä (metku) portista kuljet voit kaiken toivon heittää… Aivo vaurio on varma ja voit unohtaan normaalin aivotoiminnan muutaman metku kupposen jälkeen… 
VH
Buprenorfiini tietysti, metadoni on karsee myrkky opioideista…
Mut ikäänkuin pakotettiin vaihtamaan subu metkuun (oma moka, jemmailin lääkkeitä). Annettiin kaksi vaihtoehtoa; joko loppuu korvaushoito kokonaan tai vaihdan metkuun. On tullut vähän ihmeellisiä oireita. Joskus olen joutunut miettimään minkä ikäinen olen 
yms. Ja muisti; varsinkin lähisellainen pätkii pahasti.
Olen viime aikoina miettinyt koko hoidon lopettamista, mutta sekin pelottaa. Mitä tehdä?
Meillähän tääl ei ollu valinnan vapautta. Sillon kun alettiin korvaushoidosta puhumaan, ajattelin heti, että haluaisin buprelle; suurin syy oli se, että sitten ei voisi käyttää muita opiaatteja samaan aikaan, eli retkahtamisriski olisi pienentynyt (lähinnä siis käyttöaikana vedin kontteja). Kuitenkin oon huomannut, ettei toi syy ollu kovin järkevä, sillä eihän metkun päälle kai muut opiaatit toimis kuitenkaan, + ei oo juuri tehnyt mieli retkahdella.
Metadonissa huonona puolena koen itse painonnousun + fiilikset, että välillä ois saanu pienemmän, välillä suuremman annoksen, eli jotenkin imeytyminen tuntuu vaihtelevan. Tosin oon kuullut, että subun kanssa olis joillain sama juttu. Subut ois lisäks helpompi kuljettaa, aina saa pelätä että metadonipullon korkki pettää… Lisäksi oon kuullu hammashaitoista, tosin niitä on ollut muidenkin opiaattien käyttäjillä (ja itse en oo huomannut ainakaan vielä mitään), bupren sulattelukin…
Noita tyhmenemis- ja muistamattomuusjuttuja en onneksi ole itse kokenut ollenkaan, enkä jaksa uskoa, että niitä tulisikaan, kun annos on jo pienentynyt ja alle vuoden päästä jo loppuu koko hoito. Yksi syy muistamattomuuteen ja tyhmyyteenkin saattaa olla liian suuret annokset. Ainakin ne entiset 200-300mg väsyttivät ihmisiä niin vietävästi, että ihmekös se, jos ei kaikkea muista ja tajua. Itselläni annos oli maksimissaan 55mg, jonka kanssa sivuoireet jäi aika vähäisiksi. Painajais- ja levottomat unet on kyl lisääntyneet, ainakin alussa. Ja lisäksi illalla, kun väsyneenä lukee, silmät ei jaksa tarkentaa kunnolla ja näkee kahtena/epäselvästi.
Sori vaan, kun piti vastata lyhyesti, mutta aattelin listata tohon noita plussia ja miinuksia kuitenkin. Metadonin puolesta puhuvat halpa hinta (metadon-kh vuodessa n.13 450e/potilas, bupre-kh vuodessa n. 20 000e/potilas), pitkä kantavuus, helppo ja nopea lääkkeenotto, pitkä historia (tutkittu paljon, hyviä tuloksia). Myös harvemmat käyttäjät ovat käyttäneet metadonia huumeena, kun taas nyk. melkein jokainen on tottunut hihattamaan buprea, käyttämään sitä huumeena. Tästä mulla ei oo mitään näyttöä, mutta omien havaintojeni mukaan metadon-khlaiset pärjäävät hieman paremmin hoidossa (minun tuntemista ihmisistä); metadonia ei mene yhtä paljon kadulle eikä kenenkään hihaan. Koska metadon on vahvempi lääke aine, se vie (ainakin oman kokemuksen) mukaan mielihalut douppaamiseen paremmin. Mutta toisaalta taas, metadonista vierottautuminen voi olla hankalampaa. Tosin taas metadoni poistuu elimistöstä nopeammin, joten vierotusvaihe ei ole ihan niin pitkä, toisaalta oireet voivat olla pahempia.
Monimutkanen juttu. Itse olisin varmasti valinnut bupren, jos olisin voinut. Kuitenkin olen erittäin tyytyväinen metadoniin. Ainoa haitta, josta kärsin, on painonnousu; mutta siitä painostakin voi päästä eroon. Mielestäni metadonilla on liian negatiivinen kuva, myös käyttäjien keskuudessa, johon varmasti suurin syy on juurikin nuo ennen käytetyt liian suuret annokset (vrt. buprella ei mahdollista, koska siinä on kattovaikutus).
Täällä meillä ainakin on sellainen bupre vs metku taistelu. En sitten tiedä mistä johtuu. Mutta toisaalta olen asunut Turussa vain muutaman vuoden.
Meillä metkua “annetaan” vain jos annos on niin suuri ettei bubre riitä… Tosin ne kellä annos ollut omien sanojensa mukaan tyyliin 5*8mg/pv, ovat kummasti suostuneet bubreen kun vaihtoehtona metku… Muutenkin tuo kh on aivan lähteny käsistä ainakin tässä kaupungissa. Hoidossa on sekakäyttäjät; viimeks toissapäivänä jouduin samaan bussin yhden uuden kh:kin kanssa joka yleensä mut nähdessään hyppää eteen ja alkaa kerjäämään lisää subua et sais aamuvedot; tällä kertaa tarjos piriä ostettavaks + oli aivan kännissä 
… Yllättäen en puhunut tyypin kanssa mitään muuta ku et sanoin etten vedä ku omat lääkkeet johon hän tapansa mukaan sanoi et “tietenkin vain omat lääkkeet ja savua ainoastaan” joka on joku prkleen vakio-lause jota porukka hokee joka paikassa (missä en pääse väistämään huomaamatta), mut joka ilm. merkkaa tasan sen verran ettei korvauksesta joudu ulos; tosin kukaan oo lentänyt täältä… 
Ei meilläpäin kyl nuo metku-tyypitkään irti kamasta ole… Välit pistäny poikki jo aikoja sit korvauslaisten kans ku ne vetää suuurin osa kaikkea muuta ja vielä ränniin. Ei oo resursseja katsoa käsiä (joka tehdään n. kahdesti vuodessa), puhumattakaan testeistä tai päivittäisestä lääke-hausta. Lomia alkaa saamaan kk:den jälkeen ja siinäkin on vkloppuisin puhallutukset ainoastaan. Sen jälkeen n. 1pv/kk mut mikäli on töissä saattaa mennä alle ½v et lääkkeet saa 1krt/vko. Myöskään laitoksiin ei rahaa löydy, joten korvaukset aloitetaan lähinnä klinikan kautta ja kerran viikossa annetaan testit vapaa-ehtoisesti tai jonosta putoaa. Lääkkeet nostetaan niin, et ensin alku-annos (yleensä kasi), sit pariks tunniks kaupungille ja sanotaan tahtooko lisää. Jotkut ovat tyytyneet 12-16mg:iin mut alkaneet hyvin nopeasti katua jolloin annosta nostetaan; ite olin ainoa jolta pitoisuudet mitattiin koska Järvenpäässä lupasivat etsiä oikean annoksen jota eivät tehneet ja kun 1½kk asiasta jankkasin ni pääsin sit testiin joka osoitti ettei aamulla veressä ollut lainkaan bubrea…
Meilläpäin saa ganja näkyä, samoin bentsot. Useimmalla on 2mg:n santtuja jopa 3krt/pv, osalla jopa kumeja unilääkkeeks! Lyricaa sen sijaan ei kh:dossa määrätä täällä lainkaan… Yhessä vaiheessa pari lääkäriä kirjoitti jonossa oleville teemuja, koska jono on niin pitkä; lopettivat ku pelkäsivät virkansa puolesta. Klinikan lääkäri saattaa kirjoittaa tramboja tai arttuja, mut en tiedä ite ketään ketkä olis eroon sillä päässeet. Oon asiasta klinikalta kysynyt ja sanovat että on se parempi et saavat lääkkeet klinikalta kuin kadulta! Ei oteta huomioon sitä että kadulla olis todella vähän bubrea ilman korvaushoitolaisia; useimmat käyttäjät elää korvauslaisten lääkkeillä! Ne ketkä ovat “onnistuneet hankkimaan” ihan tekkeniä voivat pyytää mitä tahansa hinnaksi eli myös he myyvät lääkkeitään… Osa saanut tekkeniä mm. itsetehdyn allergian takia… Ei kertakaikkiaan mitään järkeä ja jos ei ite joka kerta kun joku tulee jotain pyytämään tiukasti kieltäydy niin ei tuosta kuviosta eroon pääse! Mä oon päässyt piireistä eroon jo aikoja sitten, mut silti vieläkin välillä joku tulee kysymään oisko poistaa yhtään! Heidän mielestään toisten korvauslaisten tulisi auttaa jos on ite myyny omat lääkkeensä, mut mä en siihen mukaan lähtenyt enkä lähde; johan he saa rahaa siitä et myy ja vaihtaa omia lääkkeitään; puhumattakaan siitä et useimmilla on joku “elätettävänä” omista lääkkeistään… Sit klinikalla jakaa lappuja et lääkkeet on tuotava näytille mikäli sitä pyydetään läpipainopakkauksissa mitä on sanottu joka kerta mut useimmat ei ole kuulemma asiasta koskaan kuulleetkaan … Ilmeisesti tapana “jakaa” jäljellä olevat lääkkeet kavereiden kanssa ja jokainen vie vuorollaan näytille sit yhteiset lääkkeet; oonpa jopa kuullu sanottavan et jos klinikka tahtoo et vie lääkkeet näytille ni saa ostaa potilaalle puhelimen ja liittymän; tosin tässäkin tapauksessa ihmisellä oli puhelin mut ei tahtonut kertoa numeroa klinikalla… Tuohon kommentoitiin että jos tahtoo olla korvauksessa niin puhelin tai vähintään numero jonka kautta henkilön saa kiinni (esim. äiti); on oltava!
Tää meni nyt ihan offiks mut mun mielestä hoidon tulisi olla edes valvottua, täällä on potilaita joilta käsiä ei tarkasteta koska tiedetään et piikittää ja vaikka olis ollut sairaalassa veritulpan ja verenmyrkytyksen takia (ku on rännän lääkkeit) ni siltikään asiaan ei tahdota puuttua! Eikä ole resursseja vaikka tahdottaisiinkin puuttua; viimeks ku oli aika kahdelta niin hoitaja ei ollu ehtiny ruoka-taukoaan edes pitää vaan söi siinä omenan sit mun aikana…
Metkua tulisi vaan antaa jos on niin isoja annoksia käyttänyt ettei bupre vie refloja ollenkaan pois. Tai sitten ihmisille joilla ei oo pyrkimyksenä koskaan irtautua jarruista.
Miksi, millä perusteilla?
Ja tohon Malibun viestiin. Tuo teidän klinikan touhu on jotain niin käsittämätöntä! Sinne pitäs vaihtaa johtaja ja hoitava lääkäri. Homma pitäs alottaa sillä, et karsittas kaikki ihmiset kh:sta, ja alettas kattoon, että ketä siihen voidaan oikeesti ottaa. Lääkkeiden myynti/vaihto sekä piikittäminen ovat syitä, joista myös vapaammasta ylläpitohoidosta pitäisi lentää pois. Toi on varmaan alkanu silleen pikkuhiljaa lipsumaan, mutta aika nössöjä hoitajia ja muita siellä on, kun eivät saa kuria pidettyä ollenkaan. Yleensähän ylläpitohoitoa perustellaan ihmisen elämän laadun parantamisella, ei tarvitse käydä nappikauppaa, terveysjutut mm. tykittäminen…ja nuo KAIKKI hyödyt poistuvat, mikäli lääkettä saa pistellä ja myydä/vaihdella. Ois kyl hyvä kuulla teidän klinikan vastaavien henkilöiden perusteluja tollasen ihmisen korvaushoidolle, joka tekee noita em. juttuja…
eikös tuo metadonihoito ole saattohoitoa? ylläpidetään jatkuvaa metadoni-pöhnää. vai onko metkuhoidossa olevilla tarkoitus päästä siitä eroon? pienennetäänkö annoksia asteittain? mä olen kuullut, että se on lopun elämän kestävä hoito. toisaalta onhan se subutex-hoitokin loppu elämän, jos annoksia ei pudoteta. käsittääkseni niitä annoksia mieluummin nostetaan, kuin lasketaan. en tosin ole koskaan ollut kummassakaan hoidossa, koska se olisi varmin tapa jatkaa käyttämistä. nykyajan nuoret käyttävät pari vuotta mietoja opiaatteja ja sitten itkevät ylläpitohoitoon. ei ole mikään ihme, että kaveri on käyttänyt pari vuotta jotain korvauslääkettä, sitten ne menevät avohoitoon ja saavat 5 kertaisen annoksen. myyvät puolet päiväannoksesta ja siltä saavat yli 10 mg päivässä bubrea. minä olen hieman eri kalipeerin naikkonen ja olen käyttänyt bubrea n. 10 vuotta. nyt on menossa taas toleranssin laskeminen ja päiväannos on pieni, n. 0,2 mg päivässä. nykyaikana haetaan liian helposti korvaushoitoon, ilmaisten huumeiden takia. lopettakaa ajoissa ja asteittain, niin ei tarvitse kuormittaa terveydenhuoltoa. äja hieman itsekuria. ei 25 vuotias ole ehtinyt käyttää huumeita niin kauaan, että tarvitsisi loppuelämän saattohoidon metadonilla tai 20 milliä bubrea päivässä. ei mitään järkeä. menkää itseenne. minäkin menin ja lopetin lähes vuosikymmenen bubre-koukun. jos olisin mennyt korvaushoitoon, niin käyttäisin vieläkin. se on varmaa. voisiko joku ihmisraunio, kuka käy juomassa joka päivä metadonia, niin vastata, että kannattaako se todella? vai vaikuttaako se metadoni niin, että sen kokee kannattavaksi ja itselleen tarpeelliseksi? eikö kannattaisi lopettaa kaikki hitaat? elämäkin voisi näyttää sen valoisan puolensa, sumuverhon takaa.
Mun lekuri kun kirjoitti yhden artikkelin korvaushoidosta pari vuotta sit, ni sen mukaan hoito ei vieläkään tavoite kaikkia käyttäjiä vaan hoidon piirissä on vasta 1/3 ihmisistä… Tuon ajatusmallin mukaan kohta kaikilla olis omaa bubrea joille ei löytyis enää ostajia joten sit alettais myydä nuoremmille ja nuoremmille… Täällä ei oo pahemmin sitä ilmiötä et ylä-asteelaiset vetäis bubrea, savua ja essoja sekä piriä osa varmaan. Oon käsittän et sit 16v alkaa sitä bubrea saamaan… Mut se tästä vielä puuttuis ku 13-vuotiaat alkais vetää bubrea; tää kaupunki on kohta tuhott… 
Melkein luitkin varmaan noi edelliset viestit?
Minä oon juurikin tollanen ihmisraunio, joka juo metadonia joka aamu, oon juonu nyt n.1,5 vuotta. Ihmisraunioksi itseäni en koe, elämäni on parempaa kun vuosikymmeneen, olen onnellinen. Joitakin asioita elämästäni vielä puuttuu, mutta perusonnellisuuden olen löytänyt.
Kun sain myönteisen korvaushoitopäätöksen syksyllä 2008, puhuttiin kokoajan niin, että mulla on edellytykset (kuntouttavaan) korvaushoitoon, eli niin, että tavoitteena on alusta alkaen parin-kolmen vuoden lääkitys, joka lasketaan hitaasti pois. Jotta tämä oli mahdollista pudotin vuoden vaihteessa itse omalla ohjelmalla bentsot pois. Helmikuussa hoito alkoi avohoidossa, muutamassa viikossa annos nostettiin melkein kohdalleen. Aamureflat jatkuivat pari kuukautta, ja lopulta jouduttiin nostamaan vielä 5mg annosta, mutta yritin tosissani sinnitellä alemmalla annoksella. Halusin siis tietenkin niin pienen annoksen, millä vaan pärjään, koska edessäni oli kokoajan tuleva pudotus. Nyt annostani on pudotettu täysin omasta halustani, ja minun päättämääni tahtiin (välillä ovat klinikalta jopa jarrutellaat pudotushalujani) 1,5-4kk_n välein, yhteensä 20mg. Olen sitä mieltä, että todellakin kannattaa lopettaa kaikki hitaat (jollei ole välttämätöntä käyttää kipulääkityksenä, mutta silloin toki vaan reseptin mukaan)! Itse en onnistunut kotiyrityksillä, enkä katkon+avohoidon kanssa, onneksi sain mahdollisuuden korvaushoitoon.
Yllättävän hienosti hoito on sujunut, retkahdin reilusti vuosi sitten ottamaan yhen bentson kylläkin, mutta kerroin siitä heti klinikalla. Mulla on ollut kokoajan omahoitaja, jonka kanssa on ollu tapaamiset vaihdellen 1-3vkon välein, tarpeen mukaan, ja oon todellakin luottanut häneen (ja muihinkin hoitajiin); koen että rehellisyyden avulla hoito voi onnistua. Metadon vei alussakin himotukset aika hyvin pois, sillä pysyin nostovaiheenkin omissa lääkkeissäni, vaikka mieheni korvaushoito alkoi vasta reilun puolen vuoden jälkeen omani alusta, eli koko sen ajan mieheni käytti kotona samoja aineita, joita olin itsekin käyttänyt.
Todellakin hoito kannattaa, ja itse haluan olla esimerkkinä siitä, miten hyvin korvaushoito voi sujua. Tavoitteenani on ollut jo pitkään olla ensi kesänä nollissa, eli irtautua hitaasti metadonista, ja hyvin näillä näkymin menee. Annos on pieni enää, mutta ihmeen hyvin pärjäilen. Ja vetohalut on minimissään, pari kertaa vuodessa on tullut pahempi himotus, mutta nopeasti ne menee ohi.
P.S Tiedän kyllä, että sekä bupre- että metkuhoidossa on monia, joilla ei oo tavoitteena lääkkeen lopetus, eikä aina edes douppauksen lopetus. Ylläpitohoito on lain hyväksymä vapaampi hoitomuoto, jossa lopetus ei oo tavoite, mutta tav. korvaushoitoon siirtyminen on pohjalla yleensä tavoitteena, jossa lopetus on sit tavote. Yph tähtää vaan vakavampien haittojen poistoon, rikollisuuden vähenemiseen, piikityksen ja oheiskäytön lopetukseen. Ne jotka hihattaa, oheiskäyttää, myy/vaihtaa lääkkeitään jne. ei mielestäni ansaitse korvaushoitopaikkaansa, elleivät kerro retkahduksesta heti klinikalla ja pyri/tahdo oikeasti lopettaa käyttämistä. Inhoan hoidon kanssa pelleilijöitä, he pilaavat hoidosta hyötyvien mahdollisuudet, sekä hoidon maineenkin.
P.P.S En suosita korvaushoitoa kellekään, joka kokee mahdolliseksi lopettamisen muilla tavoin. Yleensähän se vaatii katkoa&6-12kk:n jatkohoitoa. Monet ei vaan uskalla suostua jatkohoitoon, kun se aika kuulostaa niin pitkältä. Kuitenkin vaikka korvaushoidosta pääsisi suht nopeasti, menee siinä yleensä tämä 2-3 vuotta aikaa, joilloin tekemiset on rajoitettu tietyssä määrin (esim. lapsen yritystä pitää siirtää), joten lopulta tuo jatkokuntoutuksen aika jää paljon lyhemmäksi. Tämä vaan vinkiksi niille, jotka pohtivat asiaa katkon jälkeen.
Mulla vaihdettiin subu metkuun kun itse mokailin subu kanssa, jemmailin sitä ja sain ne kolme varoitusta. Subu-annoksena mulla oli 22mg/vrk ja yhtäkkiä mun piti pärjätä 60mg metkua/vrk. Puloi vuotta heräsin joka aamu helvetin kipeänä, sain tosin nostettua annoksen 70mg:aan. Mutta se kituminen kannatti. Nykyään pärjään oikein hyvin tällä metku-annoksella joka on niin pieni että sen voisi vielä joskus lopettaakin. Katsotaan nyt, mutta se olisi tarkoitus. Kyllä mä silti olen subun kannalla. Jos joskus nukkui pommiin ja lääke jäi saamatta, se ei ollut maailmanloppu. Metkun kanssa on vähän eri juttu. Jos jää päivä hakematta niin olot ovat aivan hirveät sen päivän. Mulle ei kyllä ole tullut mitään lihomista. Ja on tämä metku siitäkin hyvä ettei edes ajattele sen kanssa pelleilyä mitä tein paljon subun kanssa.
En oikein ymmärrä mihin ihmeeseen tuolla jemmailemisella pyrit? Mikä siinnä on ideana? Muistan myös kun olin Järvenpäässä niin siellä yksi tyyppi sai pari varoitusta kun yritti viedä huulessa Suboxone napin pois “sulatushuoneesta”. Mihin helvettiin nappien salakuljetuksella pyritään? Onko ne tarkoitus viedä klinikalta ulos ja myydä ne? Muuta syytä en voi ymmärtää. Kerroppa nyt Maago miksi sinä jemmailit subuja ja sait jopa kolme varotusta! Kun en ymmärrä jemmaamisen syytä pidän sinua tällä hetkellä varsin yksinkertaisena ihmisenä… Oikaise käsitykseni!
VH
Metadoni sen verran eri kaliiperia kun subu, että ois musta järjetöntä laittaa jotain subunistiä metis KååHååhån. Miksi ottaa metadonia korvaushoitolääkkeenä jos bupre on tarpeeks vahva pitämään sulta reflat pois?
siis sä vasikoit ite ittes. jos hoito olis tyssäny siihen, ni se olis ollu sun oma moka. kannattiko kertoo?
Meillä ainakin voi kertoa jos retkahtanu. Mä ainakin oon aina kerton jos jotain extraa ottan. Tosin eipä oo tarvinu mitää pitkii aikoihin kertoa, mut mä en kuitenkaa vedä mitää piriä tai essoja kuten moni muu… Iteasiassa kun Damii oltii lähdös ni kakkoshoitsu suositteli eri paikkoja ja oli sitä mieltä et kunhan ei kokoajan oo sekasin ni tosi hyvä. Kerran otin siellä sieniä ja tuli karseat morkkikset ja iltasin kukkaa poltettii (tosin todella vähän et jätettii loput ekan päivän ostoksist sit roskiin) ja muutama avaruuskakku tuli syötyä ni kehuvat et tosi hyvin meni… Itteäni harmitti tuo sienien ottaminen aika hemmetist mut ku sieltä olis saanu salviaa, peyotea jne. ni en tiedä mihin vertasi sit…
Suurimmalla osalla on vain tapana vetää kaikkea muutakin joten eipä ne sitä elämäntyyliä tahdo muuttaa… Eikä meillä hoitajien vaihto auttais mitään, uusia kun on tullut ni tottakai hoito-linjat tehty selviksi samantien. Lääkärikin kun on sitä mieltä että hoitopaikkoja liian vähän, niin mitää muutost oo tulos…
Sen takia jemmasin subua koska olin yksinkertaisesti rahapulassa. Noin pulet myin ja puolet vedin sitten itse. Tyhmäähän se oli, mutta kun oli muka pakko. Ja siinä oli muutenkin sellaista kenttäajattelua että on pakko kusettaa jos vain pystyy. Nyt on kyllä viimeinen vuosi mennyt hyvin, en ole kertaakaan edes harkinnut jemmailua tai muuta pelleilyä lääkkeen kanssa.
Vasikoin itteni! Ei huh mitä kieltä. Saa sen vaikutelman, että oot aika syvällä narkkielämäs ja -slangis, kun kertominen jostakin toiselle on automaattisesti nimeltään vasikointia…
Tiedätkö melkein kaikki korvaushoitolaiset retkahtavat, niinkun muutenkin päihteilyn lopettavat? Hoitajat ja lääkärit tietävät sen. Mietipäs, onko hoitajalla hieman erilainen suhtautuminen retkahtamiseen, jos kerrot siitä avoimesti itse, verrattuna siihen, että jäät seulassa kiinni (ja parhaassa tapauksessa yrität kiistää koko jutun). Kyse on luottamuksesta. Tasan varmasti ei missään joudu yhden bentson käyttämisestä pois hoidosta, toistuvista retkahduksista tai väärinkäytöksistä kylläkin. Avoimuutta ja rehellisyyttä on painotettu klinikalla kokoajan, ovathan ne tärkeitä asioita normaalielämässäkin. Usein narkkarielämässä on tottunut puljailuun ja suoranaiseen valehteluun, kun on ollut pakko; ja kun lopettaa (ja jos haluaa alkaa elää kunnon normaalia elämää) on syytä opetella takaisin tavoille, noudattamaan lakeja ja sääntöjä, olemaan vastuussa omista teoistaan rehellisesti jne.
Minä olen korvaushoidossa sen takia, että tämän lääkkeen avulla oon päässy kiinni normaalielämään ja pystynyt lopettamaan kaiken narkkailun, lääke ajetaan alas ja pääsen elämään täysillä normaalielämää. Kumman luulet hyödyttävän mua enemmän tavoitteissani, avoimesti retkahtamisesta kertomisen vai salailun? Jos retkahtaisin pahasti, ja alkaisin lipsua, mutta kertoisin asiasta avoimesti, mulle annettaisiin mahdollisuus mennä osastojaksolle, jossa voisin totutella olemaan taas vain omalla lääkkeellä ja voisin jatkaa hoitoa. Jos retkahtamisesta seuraa rangaistus, esim. kotiannosten menetys, on sekin pidemmän päälle omaksi hyödykseni (Sillä jos retkahtelisin paljon, ja saisin kotiannoksia, voisin joutuu myymään niitä tai vetää hihaan, päivittäin klinikalta haku pitäisi paremmin ruodussa, eli voisin päästä tavoitteeseeni jonain päivänä). Ymmärrätkö ajattelutapaani? Olin valmistautunut siihen, että kotiannos saattaa lähteä tuosta bentsojutusta (muistaakseni sillon oli max. pari annosta/vko), mutta koska kerroin asiasta heti avoimesti, ei koettu järkevänä rangaista minua. Lisäksi jos oisin alkanut salaamaan asioita klinikalta, olisi ollut helpompi salata enemmän, ja koen, etten olis hyötynyt omahoitajakeskusteluista, jollen ois ollut täysin rehti. Tunnen myös herkästi syyllisyyttä ja häpeää, niitä tuo salailu olisi satavarmasti aiheuttanut, syyllisyys ja häpeä masentavat ja ahdistavat, ja sellaiset tunteet vievät helposti lähemmäs uutta retkahdusta. Eli todellakin kannatti kertoa. Koen että jos retkahduksistaan ei kerro avoimesti hoitaville tahoille, ei hoito voi toimia täysillä, eikä ihminen ole valmis luopumaan narkkielämästään kokonaan.
Dark Magus on harvinaisen oikeassa! Nykyään kakarat haukkuvat vasikaksi varsin löysin perustein! Ennen vasikalta avattiin poski puukolla auki. Nyky maailmassa vasikka nimitys on todella kokenut inflaation… Herätys kakarat! Miettikää mitä sanotte. On niitä haukkumanimiä muitakin!
VH