Kävin työpäivän jälkeen kauempana kauppareissulla. Mainioihin, keväisiin menofiiliksiin pääsin, kun pesasin auton kiiltäväksi, laitoin aurinkolasit päähän ja poppi soimaan täysille 
ihana vapauden tunne…
…kunnes poliisisetä pysäytti ja pyysi puhaltamaan. Tottelin toki, nauroin ja kerroin hänelle, että aina se näköjään jännittää yhtä paljon, vaikka en ole juonut alkoholia moneen kuukauteen 
5 tykkäystä
Päivä 142. Mukavasti ja touhukkaasti on viikonloppu mennyt. Torstai-iltana vietin omaa aikaa, kävin järvessä pulahtamassa, saunoin rauhassa, tein jalkahoidon, valmistin maukkaan salaattiannoksen kaikilla herkuilla.
Perjantaina viikon pitkä polkulenkki kulki helposti. Keli oli mitä ihanin 
Tapasin matkalla erään ystäväni pitkästä aikaa ja vaihdeltiin kuulumiset, siitä jäi ertyisen kiva mieli. Sen jälkeen arkisemmat askareet, kotihommia ja valmistautumista viikonlopun päiviin (talon lämmittämistä ja ruokahuoltoa).
Eilinen meni hirviporukan kökässä aamusta iltaan, ei jaksanut/ehtinyt sen lisäksi kun saunaan. Niin jäi pikkulenkit ja venyttelyt tekemättä. Ihan poikki ja naatti.
Tänään lähdimme jo aamuyöstä moottoriurheilun pariin. Joskus yöllä sitten takaisin kotiin.
Monenlaista mukavaa tekemistä, hirviporukan kökässä näki jälleen kavereita, joita en muuten tapaa. Se tuntui mukavalta. Ja vaikka oli raskas päivä, raskasta hommaa, niin on se vain niin kivaa puuhata porukalla 
Kökässä pari tyyppiä naukkaili oluita, ei herättänyt mielitekoja eikä tunteita. Pistin vain merkille. Isäntä sanoi, että nyt vapun aikaan on alkanut tulla mielitekoja ja että kohta taitaa olla saunaoluen tai terassilonkeron aika. Nyt tuntuu, että ei haittaa mua. Saa nähdä mikä mieli, kun se päivä koittaa 
(hän on vain jatkanut tipatonta, vähän kuin minun rinnalla, hänellä ei ole ongelmia asian suhteen)
Tänään vietämme hauskan motorsportti-päivän olen valmistanut mukaan hyvät eväät ja nappasin pari holitonta kaljaa ja yhden siiderin matkaan.
Raitista ja mukavaa Sunnuntaita vertaisystävät 
3 tykkäystä
Kuulostaa mukavalta nuo sinun/teidän touhut. Ja mukava ennen kaikkea, että teillä on yhteisiä juttuja ja halu tehdä niitä yhdessä. Uskon ihan samoin, että vaikka puolisosi terassilonkeron tai oluen ottaisikin, se ei sinua hetkauta 
Hyvin sä vedät ja näytät meille perästätulijoille mallia 
2 tykkäystä
Heippa rallaa…niinpä on Pääsiäinen ja Vappu vietetty täälläkin ihan selvästä päästä. Jihuu… meillä oli viikko perheen kanssa Lapissa hiihtoreissua vielä huhtikuussa ja olikin loistavat kelit. Tuli hyvä päätös lyhyelle hiihtokaudelle. Minä nautin 0 %:lla After Skit sekä kimpparuokailut ihan sujuvasti olipa voittaja fiilis - vaikka osa porukasta otti viinit sun muut. Eikä tehnyt yhtään pahaa…kai se on uskottava että puolen vuoden tipaton on tehnyt tehtävänsä 
. Vielähän se viinin mieliteko ajoittain pyörii mielessä mutta pitää vaan muistaa miten paljon siitä tuli harmia itselle ja lähipiirille. Energinen olo ja ilo on löytynyt…näillä mennään kesää kohden. Hyvä ME 
6 tykkäystä
Aamuyöllä työmatkalla mietin, että alkoholin pois jättäminen on voimistanut positiivisia tunteita ja kokemuksia. Ennen sitä kuvitteli, että alkoholijuoma tai pari nostattaisi hyviä fiiliksiä, mutta ainakin juomahistorian loppuvaiheilla kävi päin vastoin, hyvätkin fiilikset latistuivat melko pian, nopean alkunousun jälkeen.
Aamulla kun mietin asioita, huomasin, että kappas tosiaan, hyvän olon fiilikset yhdestä jos toisesta asiasta, ovat aitoja, vahvempia ja kestäviä, jäävät ikäänkuin päälle pitkäksi aikaa. Aitoa iloa, hyvänolon tunnetta, hyvää tahtoa on elämässä enemmän.
Vaikutusta elämään voimistaa se, kun vastaavasti negatiivisia, ikäviä tunteita ja kokemuksia juomattomuus on vähentänyt, laimentanut ja ne menevät nopeammin ohi.
Tämä on nostanut elämisen laatua huomattavasti. Minusta on tullut positiivisempi, hyväntuulisempi sekä tasaisempi ihminen. Se tuntuu hyvältä
Aiemmassa elämässä, reilu kymmenen viiva kakskyt vuotta sitten, koin elämässäni ison kasan vastoinkäymisiä, epäonnistumisia, epäoikeudenmukaisuutta. Todella raskaan avioeron tiimellyksessä oli paljon riitaa, haavoittamista, pahaa oloa, kaikkea ikävää. Myös läheiset ihmiset ja ystävät ottivat kantaa ja valitsivat puolia, sekaantuivat monin tavoin. Se oli raskasta ja jätti syviä haavoja. Lähes kaikkien näiden läheisten kanssa olen edelleen tekemisissä ja osa on läheisiä edelleen, mutta ongelmani on… minä kyllä muistan, kuoren alla olen ajoittain enemmän tai vähemmän katkera, vihainenkin kokemistani vääryyksistä ja hetkellisestä selän kääntämisistä. Olen käynyt näitä mielessäni paljonkin läpi ja tunteet sekä kokemukset ovat tasoittuneet ja laimenneet vuosien mittaan, mutta edelleen jokin tapahtuma/sanominen tms. saa hyökyaallon lailla tunteet kuohahtamaan.
Toisessa ketjussa täällä puhuttiin tunteisiin ja menneeseen takertumisesta ja jumittamisesta… myönnettäköön: olen pitkävihainen, annan periaatteessa anteeksi, mutta en onnistu unohtamaan (haluanko edes)
Eli tämä on siis isosti prosessissa vielä 
Haluaisin käsitellä tämän pois, taka-alalle, häiritsemästä ja kummittelemasta nykyelämässä. Tällä hetkellä, viimeiset reilu viisi vuotta, elämässäni on suurin osa asioista ollut todella hyvin. Juominen on ongelma. Yritän kaikkeni nyt päästä siitä eroon ja saada elämäni siltä osin kuntoon.
Tämä ajoittainen menneitten märehtiminen on juomisen rinnalla pikku ongelma, mutta haluan käsitellä sitäkin tässä vaikkapa vuoden parin (hyvä arvaus) ajan jaksolla pois.
Kirjoitin tämän viestin sadalla keskeytyksellä, mutta toivottavasti tästä ajatus käy ilmi. Punainen lanka ajatuksesta katosi matkan varrella, mutta tällaisia pohdintoja näin maanantain ratoksi.
Raitista ja hyvää uutta viikkoa kaikille
2 tykkäystä
Tämän olen minäkin huomannut.
Kyllä minullekin eniten satuttaneet kokemukset mieleen noustessaan herättävät kiukkua, mutta vuosi vuodelta se aalto on laimeampi ja lyhyempi. Joitakin asioita joudun mielessäni antamaan anteeksi uudestaan ja uudestaan ja näen niissä useampia näkökulmia.
Etten itsekään ole ollut kaikessa täydellinen ja toiminut aina oikein. Samaa on tietysti ollut jokaisella. Sellainen myötätuntokin, että ehkä se ihminen ei siinä kohtaa muuhun pystynyt omien haavojensa ja keskeneräisyytensä tai puutteellisen tiedon takia. (erotilanteissa toinen kumppaneista saattaa mustamaalata toista aikalailla. Olettaisin, että ex-heila haukkuu minua, koska hän haukkui aiempiakin exiään ja piti kaikkia suhteidensa ongelmia heidän syinään. Tuokin on piirre ja tapa, joka olisi hyvä syy lopettaa tapailu alkuunsa 
)
Ehkä ajattelen, että vaikkei pystyisi tai haluaisi enää olla tekemisissäkään jonkun kanssa tai välit olisivat etäiset, voi olla tuntematta vihaa tai katkeruutta tai ainakin olla liottamatta itseään siinä kaikenaikaa. Hankala ihminen tekee myös oman elämänsä hankalaksi ja itseään hän ei pääse pakoon, minähän siitä pääsen halutessani pois tai etäämmäs.
Äitini käytös oli vaikeaa, samoin siskoni käytös on. Ehkä omakin, mistä sen tietää. Kanssakäyminen ajatutuu aina samoille urille, joten helpompi hiukan etäällä ja kohteliaasti hoitaa ne asiat mitä täytyy. Ystäviä meistä ei oikein tule, niin erilaiset on luonteet ja arvomaailmat. Se ei silti poista sitä, että tunnen myötätuntoa häntä kohtaan, sisko kärsi ja haavoittui lapsuuden olosuhteissa omalla tavallaan ja vaikeaa elämässä on ollut myöhemmin meillä molemmilla.
Anna itsellesi aikaa. Voi hyvinkin olla, että ajan myötä sinäkin pääset jonkinlaiseen sopuun niin itsesi, tunteidesi kuin menneisyytesi kanssa. Minullakin jäi vanhempien kanssa jollain tavalla tarina kesken, ei sellaista elokuvallista loppua, jossa asiat puhutaan selviksi ja halataan. Tarina jäi repaleiseksi ja epätäydelliseksi ja kelpaa minulle sellaisenaan. Eikä siihen ainakaan juoda tarvitse.
Mukavaa raitista päivää!
1 tykkäys
Kiitos @metsänpeitto1 kirjoituksesta todella. Itsekin ajattelen kutakuinkin näin.
Minun pitäisi lainata koko tekstisi
Aiemmin ajattelin/luulin, että asioiden käsittely on prosessi A:sta B:hän ja sitten asiat “kansioon” ja poissa mielestä, elämää häiritsemästä.
Mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, että asioiden käsittely tarkoittaa juurikin tuota, mitä kirjoitit.
Kun olen saanut tapahtumiin etäisyyttä vuosikausia, pystyn näkemään enemmän useampia näkökulmia ja ymmärtämäänkin toki, sitä kautta tavallani antamaan anteeksi, mutta se ei silti (ainakaan vielä) ole poistanut aika-ajoin kuohahtavaa kiukkua, vihaa, osin häpeää jne. Mutta luojan kiitos, tunteet laimenevat vuosi vuodelta. Samalla kuitenkin moni ihmissuhde kärsi, vaikka mielestäni ei olisi tarvinnut, kun asia ei heille kuulunut.
Tässäkin auttaa, kun sain asiaa jakaa ja löysin tähän vertaistukea 
Tähän samaan lokeroon uppoaa lapsuuden perheeni. Kaikkihan alkaa siitä kun synnyin…
mutta jotenkin isäni kuolema sai aikaan sen, että välit etääntyivät lopullisesti äitiini ja pariin veljeeni. Se on ikävää, mutta koska minulla on oma isokokoinen perheeni, se ei minua suuresti vaivaa. Jotenkin äitini kyvyttömyys ottaa asiaksi/puheeksi nyrjähtäneitä välejä ja poistua vain elämästäni, tuntuu kuitenkin pahalta. En voi ymmärtää itse äitinä, kuinka niin voi tehdä. Jos minulla tulisi erimielisyys (missään nimessä EI edes riitä, eikä sanaharkka) aikuisen lapseni kanssa, lähtisin hyvin pian vaikka Hangosta Utsjoelle sopimaan asiaa. En voisi olla. Mutta äitiäni asia ei ole niin paljon vaivannut vielä kolmeen vuoteen, että olisi mitään kuulunut. Olenko huono ihminen, kun olen jo “päättänyt” että aika umpeutui. En pysty enkä haluakaan enää puhua mistään. Jotenkin se tuntuu jo perin selvältä miten merkityksellinen ja tärkeä olinkaan hänen elämässä. Eihän ole pakko ymmärtää ja antaa anteeksi.
Ikäväähän tämä on, mutta olen jo niin iso tyttö, että pärjään tämän asian kanssa, mutta täytyy myöntää, että ikävän haavan jätti sydämeen. Yritän itse olla parempi lapsilleni.
Ajattelin että kun lopettaa juomisen, niin vain lakataan juomasta. Yllättävää minkä aivokelan laittoi liikkeelle. Mutta jotenkin pidän sitä positiivisena, vaikka aiheet ovat synkkiä. Nyt on kapasiteettia yrittää käsitellä ja ajatella näitä menneitä. Kun siihen käyttää energiaa, niin lopulta mielen solmut tuntuvat aukenevan ja huominen on aina hiukan parempi ja hymyni on jälleen aidompi. Olen myös löytänyt aikuisen yhteyden täteihini, kummankin puolen, ja saanut sieltä tukea sekä tietoa ajatusprosessiini.
Lämmin halaus @metsänpeitto1 ja kiitos vielä että käytit aikaasi kirjoittaaksesi minulle
1 tykkäys
Tämä antaa kovasti lohtua. Uskon itsekin, että hyvin tässä käy ja pääsen itseni kanssa sovintoon
Ja hyväksyn jo nyt sen, että äitini sekä muutaman muun ihmisen kanssa tarina ei pääty kuten onnellisen elokuvan loppukohtauksessa.
Hyväksyn sen, että elämä on arvaamaton seikkailu ja elämä ei ole helppoa eikä oikeudenmukaista… Ja me kasvamme sekä kehitymme ihmisinä jatkuvasti.
1 tykkäys
Jäin vielä tätä miettimään. Voiko koskaan suhtautua elämässä eniten satuttaneisiin tapahtumiin tyynesti. Eikö se ole osa tätä elämää, että jotkin kokemukset jättävät jäljen. Onko tarkoituskaan unohtaa, pyyhkiä pois mielestä, itseä pahimmin kolhineita tapahtumia. Ne kasvattavat meistä lopulta meidät. Osaamme niiden jälkeen esim. suhtautua ymmärtäväisesti ja myötäeläen lähimmäistemme koviin kolauksiin. Parhaimmillaan meistä kasvaa niiden myötä parempia ihmisiä toisillemme.
2 tykkäystä
Tänään herätessäni muistin ne kamalat kohmeloiset aamut, kun kävin ensitöiksi lykkäämässä pääni lumihankeen ja hieroin kasvojani lumella, että heräisin, virkistyisin ja eilisen juominen ei niin näkyisi naamasta. Työmatkalla jännitin, että kumpa ei poliisia näkyisi, ettei vain puhalluttaisi, värähtäisikö viisari jos joutuisin puhaltamaan. Ajatuksissa miten jaksan työpäivän. Olo oli ahdistunut, masentunut, miten tässä taas näin kävi. Päässä jyskytti ja mietin mikä luuseri oon.
Muutama kuukausi välissä ja mikä ero. Vaikka herätyksen soidessa lähes aina arkena väsyttää, niin mieli on virkeä, reipas ja innostunut. Naama peilissä ihan okei, ei ainakaan ryypänneeltä näytä. Aamupala maistuu hyvälle. Ajatuksissa aamupulahdus kylmään järveen. Suunnitelmat työpäivän jälkeisissä harrastuksissa. On energinen olo. Hymyilyttää.
Alkoholista säästyneitä rahoja olen käyttänyt harrastuksiin surutta ja silti säästöönkin on jäänyt, vaikka kesää silmällä pitäen.
Palstalla moni raitis on kertonut viihtyvänsä silti baareissa, terasseilla jne paikoissa joissa muut juovat. Nyt vappuna olisi ollut pirskeet jossa melko varmasti “edellisessä elämässä” olisimme käyneet muutamat juomassa, mutta ei kyllä tullut mieleenkään nyt mennä. En halunnut, en tuntenut tarvetta, eikä huvittanut. Jos isäntä olisi ollut kovasti sinne mielimässä, niin olisin seuraksi toki lähtenyt, mutta onneksi hänkään ei tehnyt elettäkään siihen suuntaan.
Samoin vapun moottoriurheilutapahtuma on muodostunut perinteeksi ja on osalle porukkaa melko kostea tapahtuma. Meillekin on ollut aika usein. Mukava oli huomata, että eipä suu napsannut. Sielläkään ei mitään ongelmia. Kiva oli tarkkailla kisoja, hauskaa nähdä tuttuja ja jutella mukavia. En kaivannut yhtään alkoholia kehiin. Hyvät eväät maistuivat. Sielläkään en baariin ollut itseäni tukkimassa, vaikka pöydissä olisin tavannut lisää tuttuja.
Eli kohta viis kuukautta raittiina ja en ole käynyt Alkossa enkä “anniskeluravintoloissa” en ole kaivannut, enkä halunnut, enkä tunne jääneeni mistään paitsi. Suojelen itseäni houkutuksilta, usko omaan tekemiseen ei ole vielä niin vahva. Ja jotenkin ei tunnu tarpeelliselta.
Tänään kun ajelin töihin, sydämeni meinasi poksahtaa ilosta, onnesta ja kiitollisuudesta. Kevät, kesä tulossa, saan olla raitis, reipas ja minulla on komea kesäheila 
voiko asiat paremmin olla (no voisihan ne aina, mutta ei anneta sen nyt pilata tunnelmaa )
Raitista ja timanttista tiistaita kaikille
4 tykkäystä
Ajattelen aikalailla samoin.
Mennyttä ei voi jälkikäteen muuttaa ja olisi surullista pilata nykyisyys ja tuleva elämä olemalla katkera.
Jos sukulaisia ajattelee, niin jonkinlaisen terapeuttisen sukupuun tekeminen voi auttaa. Suvuissa voi olla paljon vaikeita ja vaiettuja asoita, joista ei ole voitu puhua tai joihin ihmiset eivät ole saaneet apua. Millainen itse olisi sellaisten kokemusten jälkeen, millaiseen parisuhteeseen tai vanhemmuuteen olisi kyennyt.
Oma mummoni jäi synnyttämään esikoistaan, kun papan piti lähteä rintamalle. He olivat köyhiä, ei ollut sosiaaliturvaa. Sodan jälkeen elämä täyttyi työllä. Traumojaan tai sairauksiaan (fyysisiä tai henkisiä) ei voinut jäädä miettimään ja ehkä moniin sukuihin on tuonkin kaltaisista kokemuksia jäänyt tapa suorittaa ja paeta ongelmia työhön.
Olen itse ymmärtänyt ja hyväksynyt senkin ettei kaikilla ole kykyä tai voimavaroja puhua asioista. Sinne ne on maton alle meilläkin lakaistu ja matto siististi suoraksi ja hapsutkin järjestykseen. Äitiäni kanssa yritin viimeisiänä vuosina pitää keskustelut sellaisena rupatteluna yleisistä asioista, kakkuresepteistä sun muusta ja nähdä harvakseltaan. En halunnut välejä kokonaan katkaista, mutten myöskään voida itse huonosti painostuksen, riitelyn tms takia.
Niin ajattelisin että itsekin voi ottaa vastuuta hyvinvoinnistaan ja harkita, minkä verran ja millä tavoin on tekemisissä vai katkaiseeko välit kokonaan jos jotkut ihmissuhteet tuntuvat raskailta, vaikuttavat oloon ja terveyteen haitallisesti tai vaikka lisäävät riskiä retkahtaa juomaan.
Eipä jossain baarissa selvälle ihmiselle oikein mitään ole. Tylsää kuunnella juopuneiden jorinaa. Minulla noissa tilanteissa täytyy olla muutakin ohjelmaa; voin mennä kuuntelmaan jonkun keikan pikkubaariinkin tai aurinkoisen päivänä terassille. Siis tavallaan vähän sama kuten kuvasit tuota vapputapahtumaa; muu ohjelma on se juttu ja siinä kohtaa toisten juominen ei haittaa. Olen joskus käynyt kahvillakin ja lukenut lehdet pubissa.
Mutta tosiaan kannattaa kuunnella itseään, eikä tunkea itseään tilanteisiin, joissa on retkahtamisriskiä tai jotka eivät mitään anna.
Minulla auto saattaa vähän muuttaa tottumuksia; ehkä käyn kahvilla huoltoasemilla tai sitten oikeissa kahviloissa. Pubi on voinut olla reitillä tai sopiva odottelupaikka, kun raskaisden kantamusten kanssa ei välttämättä huvita raahautua kauemmas.
Minäkin odotan kesää innolla. Auto on yksi syy tietysti, mutta muutenkin. On kaikin tavoin vapaa olo. 
1 tykkäys
Voi @metsänpeitto1 , etpä arvaakkaan miten olen kirjoituksistasi voimaantunut. Tunne, että olen ainut ihminen maan päällä, jolla on yllä olevien kirjoitusten mukaisia ihmissuhdehaasteita, on hälvennyt. Olo helpottunut. Taas on pykälän verran kevyempi jatkaa matkaa.
Tuota omaa ja esivanhempien historiaa alkaa tässä iässä, tällä kokemuksella, hiukan ymmärtämään ja sen vaikutuksia omaan, omien vanhempien ja isovanhempien elämään. Miten kokemukset (sota jne) on muokannut useamman sukupolven elämää.
Muistan kun minulle on opetettu näitä…
- naapurissa ei puhuta kotiasioita
- pienenä kun itkin, sanottiin että kiroileminen auttaa paremmin ja jos on pakko olla niin heikko että itkettää, niin mene jonnekin syrjään itkemään (kuka nykyään sanoisi alle kouluikäiselle tytölle niin)
- isompana kun olin murheellinen, surullinen…mummu kehoitti tekemään reippaasti kotitöitä, kun paiskii (fyysisiä) hommia niin ei jouda murehtimaan turhia
Näitä riittää…
Mutta kun miettii, että oma mummoni myös jäi juuri syntyneen, pahasti keskosen, esikoisensa kanssa kotiin, kun pappa joutui rintamalle. Ikää heillä on ollut nipin napin 20v. Mummu ja vauva asuivat omassa kodissa ilkeän anopin, appiukon ja tädin sekä sedän kanssa. Ja hommaa maalaistalossa riitti. Kyllähän mummoni olikin nuoruudessani sitten kova luu, ei mikään leppoisa ihminen
Tätieni kanssa olen lähisukulaisten historiasta keskustellut lähiaikoina paljon. Se on mielenkiintoista, kunnioitusta herättävää, näkökannat ja mietteet muuttuvat…
Toivon Sinullekin ikimuistoista, mukavaa ja leppoisaa Kesää 
vietetään tämä mainio kevät ensin pois alta
Jännittävää, mitä seikkailuja on tulossa… autolla, pyörällä, teltalla, kahviloissa, maalla ja kaupungissa…
1 tykkäys
Tykkään tarkkailla eläimiä ja riemastun kovasti kaikista mukavista luonto elämyksistä. Tällä viikolla olen joka päivä nähnyt työmatkalla auton ikkunasta hirven tai hirviä, eilen tien reunassa oli kolme naarashirveä syömässä.
Sitten on näkynyt joutsen pareja, kurkipareja, jänisten kevätkirmailuja toistensa perässä. Ketun näin pellolla maanantai aamuna, tänään teeriä suon laidassa, viime viikon lopulla pari metsähanhiparvea pellolla ruokailemassa, niin ja kauriita useamman kerran. Erityisen hauskaa oli nähdä myös muutama metsäpeura pellolla ruokailemassa (se poron näköinen peura), niitä harvoin näkee.
Työmatkani kestää tunnin, kohtuu asumattomien seutujen halki ja on muuten maisemiltaan todella kaunis reitti. Eli siinä se arjen suola
Muuten ei mitään erikoista. Herätessäni lähes ensimmäisiä ajatuksia oli, että vaikka väsyttää, olen yllättävän virkeä ja reipas vaikka lenssua meinaa pukata päälle. Ja taas tuli mieleen ne känniläisen aamut. Huh, onpa asiat hyvin, tosiaankin.
Luontoradio sammuu nyt, raitista ja touhukasta torjantaita kaikille
4 tykkäystä
Luonto rikastuttaa elämää
3 tykkäystä
Kiitos kauniista sanoista. Uskon, että aika monella on samanlaisia haasteita ja periytyneitä toimattomia keinoja ongelmien ratkaisuun ja puhumattomuutta. Hankalien tunteiden kanssa yksin jättämistä ja yksin jäämistä. Olihan täällä aika pitkään ihna virallisen ohjeena jopa imettää vauvaa kellon mukaan ja jos huutaa, niin antaa huutaa, vahvistuu keuhkot. 
Onneksi nykyään tiedetään enemmän ja osataan toimia toisin.
Luonto on minullekin tärkeä, ilon lähde ja turvapaikkakin. Olen nyt ollut mukana avun saamiseksi alueella liikkuvalle sairaalle ketulle. Toivon, että se saataisiin jossain vaiheessa kiinni ja hoitoon.
Eri lintujen touhuja on ollut myös mukava seurata. Sepelkyyhkykantakin on aika runsas, naakkoja, mustarastaita ja eilen näin jonkun todella pikkiriikkisen linnun, jota en tunnistanut. Kielot nousee maasto tötteröinä, joten niidenkään kukintaan ei ole pitkä aika.
Niin, jotenkin se tavallinen arki on vaan kivaa. Hyvä niin, sillä sitähän suurin osa elämästä on ja ne juhlahetket ja muut kohokohdat hieno lisä.
Mukavaa raitista päivää!
2 tykkäystä
Oonkohan jäänyt plinkkiin koukkuun
Mulla ei ole mitään asiaa, mutta silti tuli tarve kirjoittaa.
Mietin jo, että pitäisikö minunkin “poistua” täältä, kuten monet tekevät muutaman kuukauden raittiuden jälkeen.
Minulla on kuitenkin sen verran epävarma olo vielä tästä raittiudesta, että kaipaan apupyöriksi matkalle Teidän kaikkien ihanien vertaisystävien tukea. Minulle on avuksi ja oivallukseksi ennen kaikkea teidän kirjoitetut kokemukset ja tarinat. Lisäksi monesti koen helpotusta, kun itse saan kirjoittaa tänne. Eli vielä ei ole poistumisen aika.
Tänään oli/on ihana, keväinen aamu. Aurinko paistaa eikä ole niin mahdottoman kylmä. Kävin pienen aamulenkin, linnut lauloi ja sirkutti kovasti.
Eilen meillä oli oikeat avoimien ovien päivä. Meikä teki kellon ympäri työpäivän, jonka jälkeen reilun tunnin rento polkujuoksu. Sitten oli tarkoitus vain syödä ja mennä nukkumaan. No meillehän tuli ystävä naapurista käymään. Kun istuttiin pöydässä tarinalla, tuli toinen kaveri lähistöltä ja lopuksi vielä eräs vanhempi lähisukulainen saapui kyläilemään meidän nukkumaanmenoaikaan (he ilmeisesti kukkuvat iltaisin useamman tunnin myöhempään kuin me 
)
No eipä siinä, teetä kului (ennen olis varmaan tarjottu kavereille yhdet oluet ) ja oli mielenkiintoista sanailua asiasta aasin korvaan. Tämä ehtoisa emäntä meinasi nukahtaa pöydän ääreen. Vieraat lähtivät melko myöhään, vielä oli pakko vähän syödä ja äkkiä unta palloon.
Ennen nukahtamista olimme isännän kanssa kuitenkin sitä mieltä, että tämä on kaikesta huolimatta sitä arjen luxusta. Mukavia tovereita, mielenkiintoisia tarinoita, vietettiin iltaa yhdessä, livenä nykyaikana. Siinä oli ihmisiä joilta voimme tarvittaessa pyytää apua tekemiseen jos toiseen ja sama toisinpäin. Juuri olimme neljänä iltana pinoamassa yhden kaverin polttopuita. Ja tämä sama kamu on ollut meillä useammassa rakennusprojektissa. Eli lopputulos, vaikka väsytti ja myöhäinen ajankohta aiheutti eka ärtymystä, oli taas ikimuistoinen kaveri-ilta
Koitan tässä nyt prosessoida, että tämäkin asia… koin tämän jotenkin vahvemmin raittiina. Siinä pöydän ääressä tunsin ystävyyden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta vahvasti, ja että minut hyväksytään ja minusta pidetään tällaisena.
Tänään on tulossa hyvä päivä
Raitista päivää kaikille vertaisystäville, olette tärkeitä
4 tykkäystä
Ihana kuvaus juurikin siitä arjen luksuksesta. 
Ystävät ja kaverit ovat iso voimavara ja parasta mitä voi toiselle antaa on selvä versio omasta itsestään. Se kun on se oikea sinä eikä mikään alkoholin filtteröimä!
Harva meistä kuitenkaan haluaisi olla tekemisissä vaikka sellaisen tyypin kanssa, joka ei koskaan kerro ihan 100% totuutta asioista, vaan aina vähän värittelee eli filtteröi asioita. Näen, että alkoholi on ihan samanlainen värittäjä ja mulla on mennyt pariin entiseen ystävään välitkin, kun totesin, että selvinpäin me ei itse asiassa oikeasti tulla kovin hyvin toimeen. Humalassa ne kummankin terävimmät reunat hioutui pois, jolloin yhdessäolo oli helpompaa. Mutta ei tuo nyt oikeaa ystävyyttä ole nähnytkään, kun kumpikaan ei ollut oikeasti oma itsensä…
Älä stressaa sitä milloin on oikea aika “poistua” täältä tai ottaa tavaksi käydä vaikka kerran kuussa katsomassa, mitä muille kuuluu! Uskon, että se fiilis tulee kyllä sitten, kun on sopiva hetki! Ihan samalla tavalla kuin päätös alkoholin lopettamisestakin usein vain jysähtää päähän.
Ihanaa perjantaita! 
2 tykkäystä
Päivä 151. Viisi raitista kuukautta!!! 
Tässä hetkessä, nyt, kun kirjoitan, ensireaktio on että raittiit kuukaudet ovat menneet nopeasti. Samantien huomaan huijaavani itseäni, tulee tunne, että kuuluu sanoa noin. Tosiasiassa viisi kuukautta on pitkä aika, lähes puoli vuotta.
Pahimmat kamppailut alkoholin kanssa kestivät muutamia viikkoja. Sen jälkeen mielitekoja ei ole tainnut olla. Mutta muuten elämä on jatkuvassa muutoksessa. Päänsisäinen elämä. Kyllä tässä taidetaan päättäväisesti rakennella muutenkin ajatusmaailmaltaan erilaista elämää. Taitaa emännällä olla kasvukausi, kehitystä tapahtuu, muutoksen tuulet vintillä puhaltaa, vanhoja tomuja pudistellaan.
Nyt kun ajattelin tässä kirjoittaessa, niin jännä kun omassa elämässä nämä kasvunpaikat tulevat rykäyksittäin. Toki lapsuuden ja nuoruuden jutut, mutta avioero lähes parikymmentä vuotta sitten kasvatti minua paljon. Silloin moni asia oli useamman vuoden päin helvettiä, mutta kun tapahtumia tiirailee täältä kauempaa, niin minusta kasvoi sen prosessin johdosta monella tapaa parempi ihminen, itselleni ja muille. Ymmärtäväisempi, epäitsekkäämpi, ajattelevampi, itsenäisempi, vastuullisempi, mitä kaikkea… minusta kasvoi minä.
Tämä raittius on käynnistänyt minussa jonkin “keski-iän prosessin” mutta ei se mitään. Vähänhän se on välillä raskasta, kun näitä ajatuksia pulpahtelee tuolta mielen syövereistä: elämästä, menneestä ja nykyisestä, ihmissuhteista, vihasta, katkeruudesta, vääryyksistä joita olen itse tehnyt, mutta myös paljon muistoja ja ajatuksia rakkaudesta, välittämisestä, ystävyydestä ja hyvistä asioista mitä olen saanut elämässäni kokea. Nyt on vähän kuin inventaari menossa, välitilinpäätöstä varten 
Vaikka tämä kaikki on raskasta ja väsyttää, niin minusta tämä on hyvä juttu. Minulla on nyt hyvä ote tästä, hyvä asenne ja meininki tähän prosessiin, jolle en keksi nimeä. Tuntuu, että jo nyt on helpottanut, saan hengitettyä paremmin, ja olen varma että koko ajan helpottaa lisää. Kirsikkana kakun päällä, olen käynyt asian tiimoilta erinäisiä hyviä keskusteluja tätieni ja ystävieni kanssa. En ole heille koko ‘asiani laajuutta’ avannut, mutta johonkin osa-alueeseen on hyvä ihminen keskustelu kaveriksi löytynyt.
Helposti saa vaikutelman, että nykyisin elämäni on pelkkää menneitten miettimistä, märehtimistä, mutta ei, se on vain pieni osa. Aika ajoin, joskus joku hetki.
Suurin osa ajasta on tätä elämää, töitä, läheisiä ympärillä, isännän kanssa touhuilua, harrastuksia.
Kyllä sen voi niinkin kiteyttää, että kaikki asiat ovat paremmin näin raittiina. Ne asiat jotka olivat hyvin juodessakin, ovat paremmin raittiina, puhumattakaan asioista jotka olivat huonosti juomisen takia, ne ovat korjaantuneet, poissa tai korjaantumassa.
Positiivinen olo, että hyvä tästä tulee, oikein hyvä
Oon saanut jo nuoruudessa alkaneesta harrastuksesta jälleen paremman otteen ja kohti tavotteita on menty jo hyvä aika, ihan hymyssä suin, rennolla asenteella. Yhdet pienemmät kisat meni jo tosi hyvin ja antoi osviittaa, että oikeita asioita puuhaan. Ensi viikonloppuna on seuraava koitos ja hyvältä tuntuu.
Tällä hetkellä tuntuu, että raittius on yksi elämäni tärkeimpiä tapahtumia ja taitaa vaikuttaa nykyisyyteen ja tulevaisuuteen merkittävästi.
Sydämen täyttää kiitollisuus, onnen tunne, iloinen odottavainen tunnelma, että taitaa tulla uskomattoman upea, ikimuistoinen ja mahtava RAITIS Kesä 2025
Ihanaa
Tänään Juhlin
Kiitos jälleen Teille kanssamatkustajille, tukenne on verratonta
5 tykkäystä
Onnea, ensimmäiset 5 kk ovat varmasti tuntuneet hitaammilta kuin seuraavat 5 kk tulevat sujumaan. Mahtava tuo sinun asenne!
2 tykkäystä
Lämpimät onnittelut viidestä kuukaudesta!
Matkaasi on ollut hienoa seurata, olet selvästi päässyt raittiudessa jo aika vakaalle tasolle ja saanut mielen kääntymään oikeaan suuntaan kohti selvää elämää.
Tsempillä eteenpäin, homma jatkuu.
2 tykkäystä