Merkintöjä kuljetulta polulta

[Metsanpoika]

Lämpimät kiitokset onnitteluista @Setämies
Pääsääntöisesti matka on kulkenut joutuin, alkutaipaleella oli hankaluuksia, kivikkoa ja juurakkoa. Suuri riski kompuroida heti alkumetreillä. Mutta nyt menee mukavasti omalla painollaan, kun on päässyt vauhtiin.
Elämä on käynyt paremmaksi, en kaipaa alkoholia yhtään. Ihan vähän mietin tulevan kesän sosiaalista painetta juoda, mutta sekään ei liikaa jännitä. Uskon keksiväni oikeat sanat tilanteisiin, jotta päästään taas eteenpäin, eikä takerruta raittiuteeni porukalla. Esim jos joku tarjoaa tms.

Edelleen toimiva ohje jota käytän päivittäin,
mennään päivä kerrallaan! Ei murehdita huomista tai seuraavaa viikkoa nyt on vain tämä päivä.

Hyvää ja aurinkoista kevättä Sinulle
Kiva että jaksat tänne kirjoitella edelleen, vaikka olet jo pitkään ollut raittiina. Sinulla on taito kirjoittaa viisaita sanoja, antaa ajattelemisen aihetta ja lohduttaa tarpeen tullen. Tällä palstalla tarvitaan vanhoja konkareita, pitkään raittiina olleita, vähän kuin suuntaviitoiksi, tiennäyttäjiksi meille perässä taapertajille. Esikuvia

[Metsanpoika]

Päivä 103. Olen päässyt jalkavamma-huilin ja flunssan jälkeen harjoittelun syrjästä kiinni. Tuntuu hyvältä, toivottavasti jatkuu hyvin.

Jännä, kun maanantaina lähdin töistä, tuli pitkästä aikaa sellainen pikainen välähdyksenomainen ajatus, että reitti vie Alkoon. Kun lähdin tavoittelemaan raittiutta, muutin töistä-kotiin alkupään reitin niin, että on vaikeampi ajaa Alkoon. Maanantaina ajoin poikkeuksellisesti suoraan keskustaan. Ei minun toki tullut mieleenkään mennä viinakauppaan. Minua hymyilytti auton ratissa oma ajatukseni, se miten nopeasti se alitajunnasta pomppasi. Kyllä ihmisen pää ja ajatuksen juoksu on jännittävää, epäloogista ja outoa… Toisaalta tämä pikkiriikkinen hetki palautti maanpinnalle ja muistutti tarpeellisesta nöyryydestä viinapirun kanssa. Uskon, että minulla riski on juuri tuo tilanteen äkkinäisyys. Alkoholi tilanne/ajatus tulee aivan puskista ja menen tilanteeseen enempää ajattelematta. No mutta, en maalaa piruja enempää seinille, kun mitään hätää ei tällä kertaa ollut, mutta…olen valppaana
Minulle ei ole epäselvää oma suhteeni alkoholiin. Juoppo mikä juoppo. Isäntä kun raitistelee, hän haaveilee yhdestä oluesta, yhdestä saunalonkerosta…jos jossain hetkessä olen lipsahtanut ajattelemaan juomista, niin ajatus on juoda puoli pulloa jallua, pullo viiniä plupplup…eli vahvuus: ei mitään ongelmaa vastustaa sitä ensimmäistä annosta ja ei mitään hinkua terassille ‘yhdelle’. Enemmän kun mielelläni otan alkoholittoman vaihtoehdon, vissyn tms. Jotenkin mielestäni tuntuu helpommalta vastustaa ‘tommosta kohtuutonta juomista, mikä itsellä on mielessä’ kun ei ole mitään hinkua kohtuukäyttelemään. Uskon, että kun saan koko ajan enemmän matkaa viimeiseen annokseen, niin riski heikolla hetkellä kipata pullo viinaa naamaan vähenee… toivottavasti joskus poistuu…

Jostain syystä tällaista ajatuksen virtaa tänä aamuna. Täällä on todella hyviä kirjoittajia, kirjailija ainesta. Itsestä tuntuu välillä haastavalta kirjoittaa niin, että ajatuksen juoksu kävisi lukijalle selväksi.
Mutta ei se mitään, kirjoittelen silti

Raitista ja mukavaa keväistä päivää kaikille

[kaaosteoria66]

Just niin tuttua ajatuksenjuoksua - se tulee aivan yllättäen se ajatus - vaikka olisit miettinyt makaronin reikiä tai lokkien liitoa taivaalla niin se luikertaa sinne väliin. “jos yhden voisit ottaa…” Itsellä just tuossa sadan päivän kohdalla oli viimeksi näitä ajatuksia, jotka sitten toteutinkin ja siitä se sitten lähti. Joten hyvä, että olit valppaana.

[metsänpeitto1]

@Metsanpoika

Jännä, kun maanantaina lähdin töistä, tuli pitkästä aikaa sellainen pikainen välähdyksenomainen ajatus, että reitti vie Alkoon.

On kyllä mielenkiintoista, miten pirun syvään nuo ajatukset kaikki on mieleen ja alitajuntaan piirtyneet. Kaikki mihin alkoholi on liittynyt, saattaa nostaa sen pintaan; reitit, tekemiset kuten saunominen, pelkkä viikonpäivä (esim perjantai), juhlat, kesäloman alku…
Toki toistoja on ollut niin paljon, että hermosto on oppinut alkoholiin liittyvät mielleyhtymät. Kokemuksesta voin sanoa, että ajan saatossa siihen päälle kirjoittuu muuta ja noita tulee harvoin, jos koskaan.
Yritin ajatella niitä silloin alussa jonkinlaisina haittaohjelmina, mitkä pyörähtävät käyntiin ja pyörivät vähän väkisin läpi ja sitten sammuvat ilman että niille varsinaisesti tarvitsee tehdä mitään.
Kyllä näistäkin näkee, miten koukuttava aine alkoholi on.

Hienoa kuulla, miten olet päässyt raittiudessa hyvin alkuun.

[Metsanpoika]

Raskas työviikko takana. Kaikenlaista extraa pitkin viikkoa perushommien päälle. Lisäksi yhden yön murehdin jälkikasvuni asioita. Sehän on tunnetusti todella hyödyllistä yöllä pohtia asioita, joille ei ainakaan sillä hetkellä mitään voi. Lisäksi asiat saavat öisin valtavat mittasuhteet. No, seuraavan päivän iltapäivällä, kun töiden jälkeen oli mahdollista ottaa asioista selvää ja selvitellä niitä, tosiasiassa ei enää mitään murehdittavaa ollutkaan…
Nyt sitten väsyttää huolella. Ajattelin tämän vkonlopun tehdä mukavia, rentouttavia asioita. Syödä hyvin ja levätä. Nukkua pitkät yöunet. Ulkoilla ja liikkua. Saunoa pihasaunassa rauhassa. Kerätä voimia, ladata akkuja

Raitista ja rentoa perjantai-iltaa kaikille

[Metsanpoika]

Mukavasti on viikonloppu sujunut. Olen nukkunut hyvin, ja yhdeksän tuntia molempina öinä. Se jo tekee ihmisestä aivan uuden. Olen panostanut ruokaan ja syönyt hyvin. Lenkit ja treenit on sujunu nyt hyvin. Iltaisin pieni venyttely- / liikkuvuus harjoitus on parantanut palautumista. Eilen puuhailin hyvällä fiiliksellä, kaikessa rauhassa, kotihommia ja sain mukavasti aikaan. Hyvä mieli siitä. Alkuillasta kävin lapsenlapsen kanssa uimahallissa. Se kyllä nollaa upeasti, keskityin vain hänen kanssaan leikkimiseen. Lasten altaassa vedessä kelluttelu, poreamme ja saunominen rentouttaa kokonaisvaltaisesti. Pukiessa söimme yhdessä eväitä: hedelmiä ja eväsleipää ja ai, että oli raukea olo kotiin lähtiessä. Lapsikin oli tyytyväinen reissusta. Kyllä tällainen nollaa pään sata kertaa paremmin kuin viina ja seuraavana päivänäkin on vielä hyvä mieli

Olen onnellinen siitä, että olen ajokykyinen aina, kun esim.lapseni apua tarvitsevat. Viikolla oli tilanne, että entisessä elämässä olisin joutunut kakistella, että “olen just ottanut pari pitkää saunakaljaa, en pysty lähtemään” ja määrä olisi oikeasti ollut jotain reilusti enemmän. Nyt muuta kun pomppasin rattiin ja kaasu pohjaan.

Raha-asioita en tässä raitistumisessa ole niinkään ajatellut. Mutta nyt kun raittiita päiviä on tämän verran takana ja isännällä parikymmentä vähemmän, olemme laskeneet, että säästöä on kertynyt 1750€. Tähän ei ole laskettu mitään “juhlareissuja”, pelkkää kotona juomista, joten tosiasiassa summa on suurempi. Olemme joka viikko laittaneet juomarahat syrjään, jotta potti olisi konkreettinen. Isäntää säästynyt raha motivoi enemmän, mutta kyllä se vaikutuksen tekee minuunkin, ei sovi vähätellä. Säästyneillä rahoilla jo tekeekin jotain…saa nähdä…

Olen tässä viettänyt rauhallisen aamun, syönyt taas hyvän aamiaisen. (Olemme yhdessä ‘opetelleet’ syömään aamupuuron viikonloppuaamuisin. Jo vuoden alusta. Pitkään haudutettua, itsekeräämillä marjoilla höystettynä. Vatsa kiittää ja hyvää on. Kehuvat, jotta on jopa terveellistä.)
Nyt lenkkarit jalkaan, arskat päähän ja sunnuntain pitkälle lenkille, hiphop.

Raitista ja leppoisaa sunnuntaita kaikille

PS. Saa äkkiä käsityksen, että syön koko ajan mutta joo, olen panostanut hyvään, terveelliseen, monipuoliseen, itsetehtyyn ruokaan ja säännölliseen syömiseen.

[Metsanpoika]

Muistakaa upouusi kellonaika

[Fincoco]

Eikös se suositus ole syödä kuudesti päivässä

[Metsanpoika]

just näin

[Metsanpoika]

Lenkillä aurinko paistoi ja lämmitti kasvojani suloisesti. Aivan liikutuin, aurinko tuntui niin ihanalta. Kevät lämmitti muutenkin menoa. Ei tarvinnut enää pitkiä kalsareita, trikoot riitti. Keli oli tuuleton ja ympärillä oli muuten täysin hiljaista, ainoastaan paikoin linnut olivat innostuneet kevät lauluihin.
Tämä havainnointi on upeaa, innostun, liikutun, koen vahvasti luonnon ympärilläni. Auringon, tuulen, lumihiutaleet, vesipisarat kasvoilla…
Alkoholi laimensi kaikki tunteet ja tuntemukset. Ei kiinnostanut, ei jaksanut innostua. En saavuttanut enää innostumista juuri mistään. Ja miten paljon siinä on sitä aivokemia-juttua…
Nautin tästä, kun sain elämykset takaisin elämääni. Sellaista lapsen riemua ja kiinnostusta ympäröiviä asioita kohtaan. Varmaan kesä kuluu kivasti muurahaisten touhuja seuratessa

Toinen juttu. Aiemmin piti lenkillä olla musiikkia tai kirja korvilla. Piti saada pään sisäinen ääni vaiennettua. Nyt olen pari viikkoa viihtynyt lenkillä ilman luureja, ja tuntuu hyvältä. Ajatukset menevät kuin itsestään omiin lokeroihin ja lenkin jälkeen on rauhallinen olo. Sama työmatkoilla. Useammin olen nyt viihtynyt tunnin matkan ihan hiljaa, ajellen, ajatuksen virta vapaana. Tekee varsinkin raskaan työpäivän jälkeen hyvää. Rauha.
En tarkoita etteikö musiikki ja kirjat olisi välillä paikallaan, mutta on hienoa viihtyä välillä ilmankin. Juodessa ajatukset olivat niin synkän sävyisiä ja jumittuivat jankkaamaan johonkin, että oli pakko kuunnella jotain, että pääsin ajatuksista eroon. Nyt ei enää tarvitse.

Tällaisia huomioita raittiista elämästä. Eipä uskoisi mihin kaikkeen alkoholi vaikuttaa. Elämä on oikein hyvää näin

[Setämies]

Olen huomannut itse aivan saman. Tykkään välillä jättää juostessa myös kuulokkeet kotiin, varsinkin jos menee jonnekin vähänkin syrjemmälle juoksemaan, mistä löytyy enemmän luontoa kuin ihmisiä.
Nyt ei enää pelota pysähtyä aidosti kuulostelemaan muutenkaan, että mitäs minulle oikein kuuluu.
Juodessani useimmiten sellaiset ajastukset minäkin halusin vain siirtää sivuun.

[Metsanpoika]

Hieno kuulla, että olet kokenut samoin.
Ja sait kiinni, mitä ajatusta, tunnelmaa ajoin takaa
Tämä on yksi parhaimpia juttuja minulle raittiudessa ja vaikea selittää, jos sitä ei itse koe näin.
(Jollain toisella nämä vahvat elämykset saattavat koskea taidetta, musiikkia jne.)

[metsänpeitto1]

@Metsanpoika

Nautin tästä, kun sain elämykset takaisin elämääni. Sellaista lapsen riemua ja kiinnostusta ympäröiviä asioita kohtaan. Varmaan kesä kuluu kivasti muurahaisten touhuja seuratessa

@Metsanpoika

Toinen juttu. Aiemmin piti lenkillä olla musiikkia tai kirja korvilla. Piti saada pään sisäinen ääni vaiennettua. Nyt olen pari viikkoa viihtynyt lenkillä ilman luureja, ja tuntuu hyvältä. Ajatukset menevät kuin itsestään omiin lokeroihin ja lenkin jälkeen on rauhallinen olo

Saman huomaisin minäkin. Sitä vaan alkaa viihtyä oman itsensä kanssa ja nauttii ajattelusta ja ympäristön havainnoinnista, varsinkin luonnossa. Eläimet, hyönteiset… kaikki värit ja muodot, tuoksut, valo.

Aika ajoin ihailen sitäkin, miten täydellisen harmonisesti polut muodosttuvat maastoon, kun niitä ei sinne kukaan väkisin suunnittele; muoto ja reitti ovat kauniit, polku asettuu täydellisen tarkoituksenmukaisesti kiertämään tuon kiven tuolta ja tämän kannon täältä ja mutkittelee kauniimmin kuin mikään ihmisen suunnittelema väylä.

Raittius on portti, jonka avattuaan astuu ihmeelliseen maailmaan.

[Metsanpoika]

Kiitos @metsänpeitto1 , hienosti sanoitit samaa asiaa tarkemmin kuin minä

On mukavaa, kun vihdoin viihdyn itseni kanssa, omissa ajatuksissani. Ajattele, että viina pilaa senkin. Sitä olisi oppikirjassa vaikea nuorille alkoholin käytöstä opettaa…

Hyvin sanottu:
Raittius on portti, jonka avattuaan astuu ihmeelliseen maailmaan…

[Metsanpoika]

Teki mieli kirjoittaa, vaikka mitään varsinaista päivitettävää ei olekaan.
Vähän jännittää käyttää tällaista ilmaisua, mutta minusta tuntuu siltä, että tilanteeni on vakiintunut jotensakin. Se tuntuu hiukan oudolle, hyvälle, tasapainoiselle, täytyy miettiä sitä. Raittius tuntuu hyvältä, omalta. Minulla ei ole haasteita raittiuden kanssa. Ajattelen siihen liittyviä asioita sopivasti ja aika ajoin luen/kuuntelen aiheeseen liittyviä juttuja. Niistä herää jokin ajatuksenvirta, joka tarvii ajatella, mutta sitten ‘jatkan matkaa’.
Kohta neljä kk takana raittiutta. Nautin nyt tästä seesteisestä suvantovaiheesta. Kokemuksesta tiedän, että tyyntä myrskyn edellä ei vain, eihän sen pakko niin ole mennä, mutta siihenkin yritän varautua parhaani mukaan, stressaamatta kuitenkaan liikaa.

Mielestäni olen onnistunut täyttämään joutoaikani mukavalla, mielekkäällä touhulla, kotitöillä, harrastuksilla ja ajalla tärkeiden ihmisten kanssa. Se on torpannut juomiseen käytetyn ajan. Kun pääsin alkuviikkojen juomishimoista, vieroitusoireista jne eroon, niin sen jälkeen juomiseen käytetty aika on kuin itsestään täyttynyt mukavilla asioilla.

Odotan innolla kesää olen suunnitellut tekeväni kaikenlaisia lapsellisia kivoja asioita: kellun kaverin kanssa uimapatjalla järvellä, teen eväsretkiä kävellen ja pyörällä, tutkin polkuja, nukun kullan kanssa meidän pihamajassa ja ainakin jonkun yön takapihalla teltassa (muistatteko miten hauskaa se oli lapsena, täytyy testata onko vieläkin ), kävelen avonjalon nurmikolla, teen pikkuruisen mansikkamaan, käyn pallojäätelökioskilla pyörällä…harmi kun keinuminen alkaa nykyään pyörryttämään, muuten se olisi hyvä…
Lupa haaveilla, nähtäväksi jää, mikä toteutuu.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin …kahvitauko ohi ja eiku sorvin ääreen

[Lintuanna]

Ihania suunnitelmia sulla on!

[Metsanpoika]

Päivä 110. Enpä olisi uskonut päivän 5 kohdalla, kun elämä tuntui lähinnä taistelulta, että näin se vain menee päivästä toiseen

Eilen oli jumppa ja avantopäivä. Muutkin olivat lähteneet ja pitkästä aikaa meitä oli lauteilla kylkikyljessä saunojia. Kun toiset tulivat avannolta lämpimään, toisten tarvi tehdä tilaa ja lähteä ‘uimaan’. Kiva tunnelma, puheensorina ja paljon naurua. Metka käydä kylmässä avannossa, kun aurinko paistoi ja lämmitti niin, että hetken tarkeni vielä ulkonakin seisoskella ja ihailla järvelle. Siinä hetkessä tunsin itseni onnekkaaksi

…yllä oleva aamulta, jäi juttu kesken, sitten tässä työpäivä välissä, niin se mielenmaisema muuttuu…

Nyt on taas ollut aivan helvetillinen työpäivä, voi sitä kiireen määrää. Ei maailmassa voi oikeasti olla näin kiire mihinkään, varsinkaan kun näissä hommissa ei kukaan ole kuolemassa…pelkkää materiaa vain…
Kiire muuttuu sellaiseksi ylhäältä alaspäin valuvaksi hiillostamiseksi…

Olen mennyt eteenpäin ja minun ei tee mieli juoda. Mutta juominen on helppo ratkaisu tällaisen työpäivän päätteeksi. Nyt pohdin, kun tunnin kuluttua lähden töistä, että miten nollaan, miten saan ajatukset muualle, positiivisempiin asioihin, miten rentoudun… Raittiina tarvitsee nähdä hiukan (ja joskus vähän enemmänkin) vaivaa rentoutumisen eteen.

[Metsanpoika]

…näin yritin päästä irti työasioista ja kiinni mukavampiin mietteisiin… Kotimatkalla kuuntelin äänikirjaa ja söin vähän karkkeja
Heti kotiin päästyä piti toimia, etten ‘ehdi ajatella ja lässähtää’. Lenkkikamat niskaan ja tunnin lenkki, joka sisälsi muutamia vauhdikkaampia vetoja. Ensin ei meinannut irrota, mutta nousujohteisesti tunnelma parani ja lopuksi juoksu kulki ihan jees. Aurinko paistoi lämpimästi ja kuuntelin edelleen äänikirjaa, joka nappasi minut mukaansa juonenkäänteisiin. Lenkin jälkeen venyttelin huolella, se rentoutti. Tein hyvän iltapalan itselleni ja isännälle. Katselimme telkkarista jotain kivaa luonto-/eläinohjelmaa. Sitten vielä jätskiannos jälkkäriksi.
Sauna olis ollu kova juttu, mutta en jaksanut alkaa lämmittää, joten jos huomenna.
Että näin. Nyt makaan viltin alla sohvalla, jalat ukon sylissä, takkatulen rätistessä vieressä. En taida enää tehdä mitään, siirryn vain joskus nukkumaan.

Aiemmin hain ryyppäämällä helppoa helpotusta tällaiseen stressiin ja ahdistukseen. Tänä iltana yritin ‘tehdä jotain juttuja’ rentouttaakseni fiilistäni henkisesti ja fyysisesti. Se ei ollut ihan yhtä helppoa, kun jos olisin vain juonut vaikka viinipullon ja päälle muutaman terävän. Nyt makaisin sohvalla tässä samassa asennossa, varmaan olisin jo sammuen nukahtanut. Jepjep. Pelkkä ajatus saa minut itseinhoon.

En onnistunut kokonaan rentoutumaan. Täysin ei töissä niskanpäälle päässyt negatiivinen, hermostunut vire lähtenyt minusta. Mutta olo on kuitenkin tyytyväinen ja ihan ok, ei mikään super hyvä, mutta ihan ok ja mielestäni se on tänään riittävä, tyydyn siihen, olen tyytyväinen tähän ok oloon.

Mikä tärkeintä, olen varma, että huomenna aamulla minulla on hyvä olo tämän illan valinnoista ja mukava lähteä uuteen päivään uskon että mielikin on positiivisempi.
Jos taas jatkan mielikuvittelua, että olisin valinnut helpon juomarin tien, niin aamulla olisi ankea, pettynyt olo, itseinho olisi valtava, masentaisi jne. Huh…

Eli näin väsyneenä iltana levätään ja raittiina kohti uutta parempaa päivää !

Tällaisia mietteitä mehtäperän emännällä tänä iltana…

Hyvää keskiviikkoiltaa kaikille

[Metsanpoika]

Niinhän siinä kävi. Nukutun yön jälkeen, uusilla voimilla, maailma näyttää taas paremmalta paikalta. Kahvi ja puuro maistui hyvältä. Aurinko nousi metsänrajan takaa lumoavasti.

Mielestäni nämä aamut ovat raittiille juopolle parasta antia. Hetken kun muistelee sitä toista vaihtoehtoa, niin voi taputella itseään olalle ja olla tyytyväinen omiin ratkaisuihin (esim.edellisenä iltana), kiitollinen uudesta raittiista päivästä.

Toivorikasta torstaita kaikille
Nautitaan keväästä, auringosta ja lämmöstä

[Apnea]

Aamuista alkaa kierre.

Aluksi viikonloppuaamut tuovat miltei euforisen tunteen. Siinä voi mennä pitkäänkin ihmetellessä, että mitä aamuisin voi tai pitäisi tehdä. Niin paljon tunteja ja virtaa, mutta ei kokemusta. Myöhemmin sitä hoksaa, että vaikutus ei rajoitu viikonloppuaamuihin, vaan ma, ti ja ke liittyvät joukkoon mahtavaan. Kun herää 10 minuuttia ennen herätyskelloa ja on töissä pari tuntia ennen muita ja hommista riippuen päivä voi olla ns. paketissa siinä vaiheessa kun ennen laahusti vasta lounaalle. Tästä taas seuraa, että arki-iltoihin tai siis iltapäiviin tulee uutta aikaa ja virtaa. Kierre on valmis.

Kierteeseen liittyy uni, elikkä sen laatu. Meni pitkään uskoa, että kyllä, unen laatu on pituutta tärkeämpää. 6h hyvää unta pesee 9h levotonta unta helposti. Tämän todistaa olo ja myös digivekotin. Yksi bisse lätkämatsissa tuhoaa seuraavan yön ilman alkoholiongelmaakin.

Kaikki kumuloituu. Puuro alkaa kiinnostaa kun mm. unen myötä on virtaa jota käyttää, eli kuluttaa. Ensin se kiinnostaa, sitten alkaa maistua ja kohta ei osaa olla ilman. Itse vedän nykyään iltaisinkin puuron. Tämänkin vaikutus kertautuu kun samalla taakse jää voileipäpinot, karkit ja muut mätöt. Taas parempaa unta ja virtaa. Syöksykierre ylöspäin.

Aamua seuraa aikanaan illat. Mikään ei aikanaan masentanut yhtä varmasti kuin Arto Nybergin naama sunnuntai-iltaisin. Se oli se kuolonkello, joka aina vahvisti, että tässä tämä viikonloppu taas oli. Tuntui, että juuri lähdin töistä, johonkin hävisi lauantai ja sunnuntai on mennyt toipuessa. Samalla muistuu mieleen mitä oli loppuviikolla jäänyt hoitamatta ja miten ylitän maanantaina riman mahdollisimman matalalta. Nyt voi seiskalta alkaa puuron keittoon. Ei paina hoitamattomat hommat ja jos painaisi, niin ne voi hoitaa, joko heti tai aamukuudelta. Ei ongelmaa. Klo 21 on hampaat pesty, peitto päällä, masussa hidasta hiilihydraattia ja kädessä kirja, jota ei montaa sivua jaksa.