Ja kerroin, että minulla on alkoholiongelma. Lääkäri lupasi auttaa, mutta vain jos minä pidän lupaukseni hänelle. Eli korkin kiinni. Sovittu. Olen niin kyllästynyt tähän touhuun ja myös siihen, että koitan pärjätä yksin. Nyt on apua luvassa kunhan pidän oman osuuteni. Hän lupasi järjestää myös hoitoa. Lääkärillä oli taustaa päihdetyöstä, joten hän ei lähtenyt sille hyssyttelylinjalle mille moni aikaisempi lääkäri on lähtenyt minun kertoessani, että alkoa kuluu liikaa. Moni on jättänyt kyselyt siihen ja jatkanut, että tupakoitko. Kun olen sanonut, että en niin se päihdeosio on sitten käsitelty siinä. Helppoahan sitä sitten on taas huijata itseään, että tässä on kaikki hyvin kun lääkärikään ei puuttunut ja kaikki arvot on viitteiden sisällä. Kannustan siis hakemaan apua! Kukaan ei jaksa yksin.
Rohkea askel. Kyllä se siitä lutviutuu
Hei, mulla loppui juuri noin! Tein lupauksen lääkärille, Ja pidin sen, hän ei kyllä pitänyt omaansa, mutta kuitenkin! Päätös on päätös.
Joo en ole aivan ehkä satavarma siitä oliko tämä lääkäri ekalla tapaamisella aivan asiallinen - minusta tuo uhkailu meni hieman yli - eikä ihan hieman, mutta tärkeintä on, että tein sen lupauksen itselleni. Ei mikään taho voi saada alkoholistia lopettamaan, jos tämä ei sitä itse tahdo. Ja minä tahdon. Nyt on mennyt ihan mukavasti itsen kanssa. Eilen oli töissä sellainen päivä, että jos en olisi päättänyt olla juomatta niin Alkon kautta olisi tultu kotiin. No - hallitsin tunteeni niin, että annoin harmi-itkun tulla. Itkin oikein kunnolla ja sitten se olikin aikalailla siinä. Näinkö se sitten meneekin? Tunteet otetaan vastaan eikä tukahduteta. Hah. No tosin, jos olisin juonut tunteisiin olisi tullut vahvasti mukaan myös aggressiota ja sitten vain lopulta se suuren suuri pettymys itseen ja siihen, että olen juonut. Ja nyt aamulla olo olisi huono, kun taas nyt kirjoittelen tätä ihan mieli kirkkaana ja olo hyvänä. Ei minua ole koskaan aamulla kaduttanut, että illalla en ole juonut. Tämän kun pitäisi mielessä aina.
Noin sen tosiaan pitäisi mennäkin: asioita tapahtuu, tunteita tulee, ne tunnetaan ja sitten ne menee.
Ja jos niitä fiiliksiä alkaa jotenkin blokkaamaan, niin niiden käsittely vain pitkittyy ja monimutkaistuu.
Piti itsekin elää melkoisen vanhaksi, ennen kuin tuonkin niin kovin yksinkertaisen asian elämästä ymmärsi.
Ja nyt kun alkoholi on pois kuvioista, kaikki on niin kovin paljon selkeämpää ja yksinkertaisempaa tehden elämästä jopa vähän tylsää ja se on ihan hyvä niin.
Onhan sitä sirkusta kerennyt jo kokemaan ja näkemään ihan tarpeeksi yhdelle elämälle.
Huomenna tämän lääkärin on sitten määrä soittaa. Kysyy olenko ollut korkki kiinni viimetapaamisesta - ja olenhan minä. Ei ole alko edes pahemmin huudellut. Lähinnä on ällöttänyt ajatella sitä kaikkea tahmaa synkkyyttä, mitä se on elämääni tuonut. Katsotaan nyt mitä hän sanoo. Hänhän antoi minulle 11 päivää saikkua, jota en kuitenkaan ole ottanut vastaan. Hän totesi, että tämä on viimeinen kerta, jos makaan sen saikun kotona ja ryyppään, mutta tuo oli se minkä koin loukkauksena. Jos olen ollut saikulla töistä en ole niitä aikoja kyllä ryypiskelyyn käyttänyt, mutta se kai ei ole nyt tässä se pointti vaan ylipäätään se, että pitää sen minkä lupaa. Tärkeintä lienee, ettei petä itseään.
No niin lääkäri soitti ja se oli aika pikapuhelu. Oli kaivanut minulle puhelinnumeron jonka olisin löytänyt kyllä itsekin, mutta lupasi tukea, jos en pääse sen paikkakunnan klinikalle koska asun kuitenkin muualla. Täällä en halua klinikalle mennä koska sitten koko kaupunki tietää. Mutta hän soittaa taas ensi viikolla. Kysyi onko korkki pysysynyt kiinni ja onko itsetuhoisia ajatuksia. No on pysynyt ja ei ole itsetuhoisia ajatuksia. Lupasin soittaa sinne klinikalle. En kyllä usko, että tämän vuoden puolella siellä on tilaa, mutta kuka tietää…ehkä onkin.
Jaksaa, jaksaa. Sulla on tullut “tappi” täyteen. Se on pointti, mullakin on tullut usein. Se “tappi” vaan ei ole pitänyt.
No sepä se. Tässä on koettu aivan liian monta kertaa se ns päätepiste juomiselle ja sitten se on jostakin yllykkeestä taas alkanut. Taas on menty autopilotilla Alkoon ja se on ollut sitten sitämyöden selvä. Minulla on se “onni”, että jos saan pysyttyä Alkosta poissa niin kaupassa ei huutele nuo siiderit ja oluet ollenkaan. Piti olla tiukkaa tai sitten viiniä. Viinkikin on lähinnä ollut siinä sivistyneenä verhona sille väkevälle. Pitää kyllä tietoisesti varoa näitä sokeita pisteitä ja keskittyä siihen, että aina kun alkaa tuntua siltä, että nyt voisi juoda niin ottaa aikalisän. Yleensä taustalla on ollut joku tunnesolmu, turhautuminen, kiukku, suru, nälkä tai jano. Viime aikoina on alkanut vain suuresti pelottaa se, että jos tätä ei saa nyt loppumaan alkaa hurjempi luisu kohti juomakierrettä mitä ei saakkaan katkaistua. Niinhän ne sanoo, että jos tauon jälkeen jatkaa juomista niin se ei ala pisteestä yksi vaan jatkuu siitä mihin jäi. Ja tämä on kyllä tullut todettua, että näin on. Etenevä sairaus. Sanoin myös lääkärille, että olen yhtenä keinona pitänyt tätä Päihdelinkin tukea, tänne kirjoittamista ja ketjujen lukemista - hän ei oikein sanonut siihen mitään muuta kuin, että hänellä on asiantuntemus ja hänestä kaipaan muitakin tukikeinoja. En kiistä.
Lääkärisi on oikeassa. Täällä on hyvää vertaistukea, mutta koska täällä ei päihdetyön ammattilainen moderoi keskustelua, niin se lipsuu välillä juomisen selittelyn ja jopa kuivanappailun puolelle. Ero suhtautumisessa repsahduksiin on oman kokemuksen mukaan ehkä se isoin ero.
Oma neuvoni on se, että hae kaikkea apua mitä vain on mahdollista saada.
Onnea selvästä päivästä!
Kiitos toivotuksesta. Selviä päiviä on tässä jo 6 ja se tuntuu ihan hyvältä alulta jo. Samaa mieltä kyllä siinä, että selittelyä löytyy ja sitä osaan oivallisesti itsekin tehdä. Ihminen luonnollisesti haluaa varmaan ajatella asioita parhain päin niin ettei itse näy epäedullisessa valossa. Kukapa sitä haluaisi itseään pettää ja käyttäytyä tolloisti. Nyt lähinnä tuntuu täydelliseltä ajan ja terveyden haaskaukselta juominen, mutta tiedän kyllä, että tilanne voi kääntyä yhtäkkiä niin, että se juominen tuntuukin maailman parhaalta ratkaisulta ja sitä täytyy tässä nyt varoa.
Kaikki mahdollinen apu ja tukitoimet kannattaa ottaa vastaan ja kokeilla ennakkoluulottomasti, mikä onalla kohdalla auttaa parhaiten.
Jos on halu, keksii keinot
Jos halua ei ole, keksii tekosyyt ja selitykset.
Jotenkin kotikanavaakin lukiessa muistin niin hyvin exäni puheet, kuinka tarjottu apu on vääränlaista, julkinen puoli paska jne ja todellisuudessa syynä oli oman halun puute. Eikä hänelle sitä halua raitistua ole löytynyt vieläkään.
Olen itse kokeillut liki kaiken, mitä voi; AA, antabus, päihdehoitaja, A-klinikka, nousuhumalan estävä lääke (nimeltään silloin Revia), kävin seurakuntien kokouksissa jne
Epätoivo/halu selviytyä olivat niin suuret, että olin valmis kokeilemaan kaikkea. Lopulta onnistuin.
Sanon kuitenkin, että retkahdusten tie on helvetin raskas ja helpommalla pääsee, jos saa heti raittiudesta kiinni ja vaalii sitä arvokkaimpana asiana elämässään. Siitähän lopulta riippuu kaikki muukin.
Hölmöily ja morkkis tuuppaa hyvään alkuun ja on hyödyksi kerätä heti kylkeen muuta omaa motivaatiota.
Raittiudesta seuraavat hyvär asiat tulevat sitten kaupan päälle, pikkuhiljaa.
Tsemppiä kovasti!
Millaisia kokemuksia niistä nousuhumalan estävistä lääkkeistä?
Niin samaa mieltä. Tällä luonteella myös otan retkahdukset todella raskaasti, vaikka tiedän, että pitäisi ottaa opiksi ja nousta vaan ylös ja jatkaa, mutta jokaisen retkahduksen jälkeen on myös aina hieman raskaampi jatkaa, joten koitan nyt tosissani ottaa kaiken avun vastaan mitä saan.
No ne ei juuri auttaneet. Join silti ja paljon. Ehkä se pöhnäkin ilman nousuhumalaa riitti silloin.
Toki ne joillakin vähentävät juotuja määriä, mutta minä oikeastaan halusin lopettaa juomisen kokonaan. Tai tajusin jo silloin, ettei kohtuukäyttö riitä, kohtuus on auttamatta liian vähän.
Antabus voi olla hyvä tuki. Oma raitistumiseni onnistui kuitenkin ilman sitäkin, kun siinä kohtaa oli jo niin kova kuolemanpelko. Viimeisten kännien aikana oli merkillisen itsetuhoinen olo ja pelkäsin itseänii ja tekemisiäni.
No niin lääkäri on nyt soittanut kaksi kertaa. Tänään viimeksi. Kysyi olenko ollut yhteydessä päihdepoliin ja olinhan minä. Nyt on sovittu tapaaminen tammikuun alkuun. En tiedä onko tuo lääkäriin tyyli ihan sellainen mistä pidän vai onko se minun päihdepersoonani, joka yrittää taisella tätä “diagnoosia” vastaan. Kysyin hänen mielipidetään alkoholittomista juomista, kun ei ihan pelkkää vettäkään aina viitsisi latkia - niin esim alkoholiton olut oli hänelle täysin nou nou. Vaikkakin syy miksi sitä olen välillä juonut on ollut siinä, etten ole ikinä kännejä hankkinut oluesta tai siideristä. Mutta kuulemma ei. Pitää yllä juomista. Vettä ja sekamehua saan hänen mielestään juoda. Mielitekojen taltuttamiseksi hän suositteli tunteja kestäviä kävelylenkkejä. Ymmärrän kyllä pointin, että liikunta on hyvää mielelle ja sielulle, mutta tuntikausia tuolla pimeässä ei ihan houkuta. Lisäksi hän totesi, että kun Sinulla on tuo “invaliditeetti” niin et voi juoda - se on joko on tai off. Ymmärrän senkin, mutta silti tuntuu ikävältä tulla kutsutuksi invalidiksi. En sitten tiedä ajatteleeko hän, että tuo tyyli “tyly ja kova” on se millä meitä alkoholisteja tulee käsitellä. Tai sellainen olo minulle on tullut. Lisäksi häiritsevää on, että hän jatkuvasti toistaa nimeäni - aloittaa lauseen nimelläni ja usein lauseen keskelläkin sanoo nimeni. En tiedä onko se joku hänelle opetettu tehokeino millä hän saa ns opin menemään perille? Kertokaa viisaammat, jos näette tässä jonkun trendin tai pointin?! Minua tuo lähinnä ärsyttää. Minusta sitä ei tarvitsisi tähdentää: ymmärrän kyllä, että hän puhuu minulle koska ketään muuta ei ole kuulemassa. Hämmentynyt on olo.
Kuulostaa kyllä aika epäammattimaiselta toiminnalta aika monella tavalla.
Ensinnäkin jokaisen ongelma alkoholin kanssa, ja toimivat välineet sen selättämiseksi ovat aina uniikkeja tapauksia, ja esim. joku tuollainen ehdoton kielto alkoholittomille oluille aivan kaikille on ehdottomasti pelkän laiskuuden vuoksi tehty linjaveto.
Pitäisi ensin mennä vähän syvemmälle, ennen kuin päättää, onko se hyvä vain huono homma, niin kuin olet itsekin asiaa enemmän miettinyt.
Joillekin alkoholiton olut voi olla tosi paha triggeri, tai kiusa raitistumiselle, ja jollekin toiselle (kuten minulle) se on ollut yksi suurimmista apuvälineistäni.
Ja pakko sanoa vielä noista kävelylenkeistä. Että miksi ihmeessä juuri sitä kävelyä? Eikö olisi ollut huomattavasti rakentavampaa kehoittaa löytämään joku itselleen sopiva aerobinen tapa liikkua. Ymmärrän hyvin sun hämmentyneet fiilikset.
Samaa mieltä Setämiehen kanssa. Onko lääkäri suomalainen? Tuo etunimen toistelu vaikuttaa jopa hivenen koomiselta. Ainakin hyvin teennäiseltä meidän kulttuurissa. Harmittaa sun puolesta että noin.
Kuka jaksaa tunteja kestäviä kävelylenkkejä?
Me annetaan näin plinkki-valelääkäreinä sulle lupa juoda alkoholittomia oluita niin paljon kuin haluat! Vettä ja sekamehua… stana… (sori)
Niin - tässä on kyllä aika monta asiaa hänen käytöksessään, jotka laittavat miettimään onko aivan ammatillista touhua. Ensimmäisellä käynnillä hän määräsi minulle viikon sairaslomaa - syyksi kirjoitti - ahdistuneisuushäiriön - sanoin, että en välttämättä halua sitä saikkua, haluan apua alkoholin hallintaan - hän totesi, että kirjoittaa saikun sillä ehdolla, etten makaa kotona ryypäämässä vaan käytän sen lepäämiseen ja toipumiseen. Jos näin en tee hän ei voi jatkossa valehdella vaan on velvollinen kertomaan työnantajalle. Tämä oli ensimmäinen asia mikä nosti karvat pystyyn. Näinhän työterveyslääkäri ei saa tehdä. Uhkailu ei muutenkaan ole minusta se keino, jota sairaanhoidon ammattilaisen tulisi käyttää. Mietin, että vaikka hän nyt hokee, että haluaa minua auttaa nämä puhelut minua lähinnä ahdistavat. Hän kysyy onko korkki pysynyt kiinni - toistelee nimeäni ja neuvoo kävelemään tuntikausia ulkona…puuttuu vain sähköshokit. No joo tuo oli ehkä kärjistettyä, mutta oikeasti harmittaa. Heti ensimmäiset minuutit samassa huoneessa tekivät epämukavan olon. Hän toki sanoi, että hänellä on päihdetyöstä kokemusta, mutta eihän se mitään todista. Mitä tuohon alkoholittomaan olueeseen tulee olen päinvastoin saanut sillä pahimmat mieliteot alta pois. Se on kylmänä myös kiva janojuoma, kun sitä vettä ei tosiaan halua koko ajan litkiä ja sekamehua en juo. Voisihan sitä ajatella, että sekamehukin voisi olla ikään kuin viiniä, jos sille tielle lähtee…notta en oikein nyt tiedä. Ja tosiaan olisn ajattellut, että olut olisi turvallinen holittomana koska siihen ei minulla liity mitään fiiliksiä. Sama tilanne lonkeron ja siiderin kanssa. Ei herättele mitään kelloja juomishaluihin. Joten en ihan tätä pakettia nyt osta.