Hahaa - mahtavaa ja kiitos luvasta. Ajattelin nimittäin joulunpyhien aterialla korkata hyvän alkoholittoman oluen jos toisenkin enkä todellakaan tunne siitä mitään huonoa omaatuntoa. Parempi vaihtoehto kuin viini. Mitä lääkärin kansallisuuteen tulee hän on ihan suomalainen. Tuli lähinnä mieleen joku amerikkalainen puhetapa. Seuraavalla kerralla kysyn häneltä onko siinä joku tarkoitus, että hän toistelee nimeäni…"Saija onko Sinulla korkki pysynyt kiinni? Se on Saija nyt sillä lailla, että Sinä olet invalidi ja se on Saija joko on tai off. Saija sinähän tiedät että et voi juoda. Minä autan sinua Saija kyllä, jos lupaat että se korkki pysyy kiinni. " Nimi oli tässä kohtaa keksitty - mutta näin ne keskustelut suurinpiirtein menee. Lisäksi hänen äänensä on jotekin erityisen monotoninen - siinä ei ole juurikaan mitän vaihteluita…onkohan sekin joku tehokeino…No - lähinnä haluaisin nyt päästä tästä painajaislääkäristä eroon ja toivon, että päihdehoitaja on sellainen johon voisin rakentaa luottavaisen suhteen.
No sepä se. Yleensä liikunta - se mistä pitää ja saa nautintoa. Minulla se on vesi ja uiminen. Kävelenkin kyllä, jos sää on suotuisa mutta mikään masokisti en ole. Enkä jokaisen mieliteon jälkeen voi kadota kävelemään tuntikausiksi jonnekin poluille. Johan se herättäisi huolta.
Hah hän alkaa kuulostamaan jo aikamoiselta hyypiöltä, tuli ihan joku Jope Ruonansuun sketsihahmo mieleen. Itse suhtautuisin häneen aikamoisella varauksella, mutta käyttäisin toki kaiken mahdollisen avun hyväkseni, jonka häneltä voin saada.
Itsekin hain tänään lastin jouluksi vähän erikoisempia alkottomia oluita, en siis jää varmasti mistään paitsi nyt ensimmäisenä selväpäisenä jouluna varmaan pariinkymmeneen vuoteen.
Siskoni aloitti vuosi sitten syksyllä käymään päihdepuolen ammattilaisten luona. Ensimmäisestä käyntipäivästä lähtien keksi vain negatiivista sanottavaa lääkäristään ja hoitajastaan. Hoitajan Äänensävy oli väärä ja tapa katsoakin oli vääränlainen ja taatusti hoitaja osoitti paheksuntansa käsiensä asennollakin. Lopulta oli saanut itsensä vimmattua heitä vastaan ja lopetti hoidon jatkaen juomista. Sehän hänen tarkoitus olikin. Että voisi sanoa yrittäneensä mutta hoitotaho teki asiasta mahdotonta
Kuulostele itseäsi ettet nyt jotenkin tiedostamattasi keksimällä keksi negatiivista ja jotenkin alitajuisesti taistelet hoitoa vastaan.
Neuvo tulevaan: Se että lääkäri ei välttämättä heti luota potilaan lupauksiin raittiuden suhteen ei ole mitenkään tavatonta. Aa piirrissä liikkuu lentävä lause että alkoholisti valehtelee aina kun huulet liikkuu. Itsekin valehtelin juomisestani lääkärille puhumattakaan siskostani joka meni krapulassa hoitajan luo ja kertoi pysyneensä raittiina.
Jos koet ettei sinuun luoteta niin älä ota sitä henkilökohtsaisesti. Meihin on vain vaikea luottaa.
Se on juuri näin enkä minäkään sitä ihmettele. Olen lukemattomia kertoja valehdellut juomisestani lääkäreille päin naamaa. Silloinkin, kun sen tunnustaminen olisi edistänyt hoitoa.
Näkemyksiä on toki erilaisia, mutta minusta turha hissuttelu ja myötäily päihdeongelmissa on ihan turhaa. Ei lääkärin,hoitajan tai päihdetyöntekijän tehtävä ole ymmärtää ihmisen tolkutonta juomista vaan sen lopettamista.
Ainahan vähentäminen on hyväksi, mutta ainoa hoito alkoholismiin on lopettaa juominen kokonaan.
Jos validi tarkoittaa mm. järjellistä, loogista, kelpoista tai luotettavaa (sivistyssanakirja), niin kyllä minä juovana olin todellinen in-validi 
.
Tämä. Nykyään on ihan syystäkin menty suuntaan, jossa asiakas on oman tilanteensa paras asiantuntija. Mutta ei se tässä alkoholismiteemassa ihan toimi. Ainakaan minä en todellakaan sitä ollut. Syyt olivat loputtomat, miksi taas piti ottaa. Ei se mikään ihme ollut että ryyppää, kun on sitä, tätä ja tuota. Jotenkin huvittavinta, että juominen on vieläpä aktiivista toimintaa. Loogisempaa olisi selitellä jonkin asian tekemättä jättämistä syystä x, y ja z.
Se, että joku päihdetyöntekijä kannustaa alkoholin vähentämiseen, on ihan veden kantamista kaivoon. Kai me kaikki ymmärrämme, että vähemmän on parempi kuin enemmän, mutta meidän tapauksessa se vain ylläpitää ongelmaa ja hukkaa voimavaroja.
Mutta joo, tuohon lääkäriin en sen enempää ota kantaa, kuulostaa tosiaan erikoiselta tyypiltä. Ja itsekään en voi sietää nimeni hokemista. Se vie pohjan miltä tahansa keskustelulta.
@Fincoco @Teme70 @Hiiri Kiitos kommenteista. Olen itsekin sitä mieltä, että rehellisyys on tästä hommasta todella kaukana. Sitä osaa valehdella sekä muille että varsinkin itselleen. Kaunistella ja vähätellä. Jossakin ketjussa juurikin kirjoitin sitä, että jos on vaikka päässyt ns puhtain paperein jonkun verikokeen läpi niin avot - sitähän on voinut jatkaa juomista ihan kuten ennenkin. Olen kyllä todella miettinyt sitä vaikuttaako tämä päihdepersoonani siihen miten tuon lääkärin näen. En osaa sanoa. Tunnistan itsessäni myös uhmaa, jos joku sanoo minulle, että en jotakin saa tehdä niin sitähän minä teen. Tämä on se ydintunne, jota minun varmaankin täytyy työstää. Koska tuossa uhmassa on tullut tehtyä vuosien varrella paljon hallaa itselle. Sitähän on vaikea kestää, jos joku tulee sanomaan asioita päin naamaa mistä et pidä tai mitä olet yrittänyt itseltäsikin kätkeä. Riippuvuus alkoholista on kyllä todella invalidisoiva asia. Sitä en todellakaan kiellä. Myöskään mitään päähänsilittelyä en kaipaa. Myötätunnoksi riittää se, että alkoholi on addiktoiva aine. Mutta joo. Katsotaan mihin tämä nyt johtaa. Kysyn silti häneltä tuota nimentoistamista ja aion sanoa myös sen, että se minua ärsyttää 
.
Voithan sinä myös kysyä häneltä, että mihin oikeastaan perustuu hänen näkemyksensä alkoholittoman oluen kieltämisestä? Lääkäreillähän on objektiivisen tiedon lisäksi tietenkin myös subjektiivisia mielipiteitä, että olisikohan tässä nyt sellainen kyseessä? Ja voithan sinä myös hänelle mainita siitä, että vertaistuessa monet ovat sitä mieltä että alkoholiton olut on ihan ok. Uskon, että hoitosuhteestasi tulee hedelmällisempi jos saat käsiteltyä hiertämään jääneet asiat alta pois.
Ei tuosta mitään perimmäistä totuutta ole olemassakaan, kun tälläkin palstalla mielipiteet alkottoman oluen suhteen yleensä jakaantuvat. Ei kai siinä oikein muuhun lopputulokseen voi päätyä kuin siihen, että jos itse kokee saavansa hyötyä niin sitten se on hyvä juttu, ja jos itse kokee saavansa haittaa niin sitten se on huono. Ei sitä kokemusta kukaan ulkopuolinen, edes lääkäri, voi alkaa etukäteen julistamaan.
Minullekin tuli mieleen joku outo sketsihahmo. Heikki Silvennoisen muistoa kunnioittaen
On jo mennyt tässä muutamia vuosia, kun päihdepalveluissa (ja muuallakin lääkäreitä ja hoitajia ym.)on koulutettu “motivoivaan haastatteluun”, jossa asiakas tulee kuulluksi ja arvostetuksi ja selvästi sinun lääkärisi ei ole koulutusta käynyt. Olen itsekin käynyt ko.koulutuksen. Se perustuu siihen, että tutkimuksissa on huomattu, että koirakoulutusmainen konfrontointi, missä työntekijä asettaa itsensä asiakkaan yläpuolelle, ei kertakaikkiaan toimi, vaan nostaa asiakkaissa vain aggressiota ja uhmaa. Soteuudistuksen yksi tavoite on nostaa asiakas samalle viivalle työntekijän kanssa ja teroittaa sitä, että asiakas on oman elämänsä paras asiantuntija ja töitä tehdään yhdessä tasavertaisena tiiminä eikä niin, että työntekijät sanelee ehdot ja vie ja asiakas vikisee. Tähän liittyy myös mm. tavoite Maisan ja asiakkaan tutkimusten suhteen; asiakkaan pitää saada tutkimustulokset yhtä nopeasti kuin ammattilaiset saa ne. Tätäkin nyt kehitetään. Olen siis itse käynyt soteen liittyviä koulutuksia (alalla, kun olen) ja siellä ja motivoivan haastattelun koulutuksessa käytiin kaikki nämä asiat läpi. Lääkärisi on huono eikä se johdu siitä, että sinulla on päihdeongelma. Totta kai kannattaa olla tarkkana, että ei ala käyttämään sitä syynä retkahtaa tai muuta vastaavaa, mutta silti, ei tarvitse ottaa niskaansa mitä tahansa vanhanaikaista kuraa.
Paljon tsemppiä sinne❣️
Olen samaa mieltä kuin mm. Sarvikuoma alkottomasta oluesta. Kannattaa kysyä mihin niin ehdoton kielto perustuu. Tavallaan toki ymmärrän pointin, että koska joillakin sen suhteen jonkinlainen porttiteoria pätee, on varmempaa suositella pysymään kokonaan erossa. Itse kuitenkin ihan merkittävääkin apua siitä saaneena, en olisi niin ehdoton. Eri juttu, jos siitä ei olisi kenellekään mitään hyötyäkään.
Nyt kun Lintuanna mainitsi motivoivan haastattelun, tuli mieleen, että käytin sitä raittiuden alkupuolella itseeni. En tiedä minkä verran siitä oli hyötyä, mutta kokeilin kuitenkin. Ei se sama ole kuin toisen tekemänä, mutta yritin asennoitua niin, että otan sekä muutostarpeessa olevan asiakkaan että ammatti-ihmisen roolin. Asiakastyössä olen myös käyttänyt monia kertoja, tosin yleisesti ottaen heikommalla menestyksellä. Johtuneeko sitten minun taidoistani vai asiakasryhmästä, luultavasti molemmista. Itse itselleni olin jo valmiiksi motivoituneempi asiakas. 
Tasavertaisena tiiminä työskentely tarkoittaa kuitenkin, että kumpikin antaa tilanteeseen jotakin ja yhdessä löydetään konkreettiset tavoitteet ja stepit, joihin kumpikin sitoutuu. Pelkkä jutustelu, kuuntelu, kehu ja kannustus on se, mitä moni asiakas mielellään ottaisi vastaan, mutta hänen kuntoutumistaan se ei tietenkään edistä.
Tuo kyseinen lääkäri ei silti kuulosta empaattiselta ja asiakaspalveluhenkiseltä, ja kyllä siitä saa palautetta aivan ehdottomasti antaa. Toivotaan että hoitajan kanssa sujuu paremmin! Hurjasti tsemppiä! 
Tuo tappi on kyllä on hyvä termi, itse ajattelin asiaa tappina, en korkkina. Sain sen kiinni, mutta pohdin monesti, onko se korkkia tiukempi. Täällää keskustelujani näin aloittelen.
@meilijuha tervetuloa palstalle
Asiakkaan konfrontoiti on taitolaji. Sen voi tehdä lämpimästi ja myötätunnolla ollen silti tosi suora. Se yleensä toimii parhaiten, koska asiakkaista tulee vastaanottavaisia ja ottavat konfrontoinnin vastaan ilman uhmaa. Se on turhaa opettaa asiakkaalle itsemyötätuntoa ja armollisuutta, jos ei edes työntekijät osaa sitä. Konfrontointi on myös helpompaa, kun työntekijän ja asiakkaan välillä on jo luottamusta. Silloin suora puhe myös tehoaa paremmin. Motivoivan haastattelunkaan tulokset ei välttämättä näy heti, vaan motivaation rakentuminen voi alkaa vasta siitä ja siinä voi kestää oma aikansa.
Joka tapauksessa tsemppiä!
Ja tervetuloa minunkin puolestani palstalle @meilijuha!
Minäkin pelkään itseäni ja ajatuksiani.
Tämä juuri. En minä kaipaa mitään valheellista päähänsilittelyä osaan ihan itse tehdä itsestäni uhrin ja surkutella elämääni - varsinkin krapulassa. Olen myös sen verran monta vuotta miettinyt omaa päihdehakuista käytöstäni niin että tunnistan omat sudenkuoppani. Se mitä kaipaisin on jotakin kunnioitusta ja arvostusta ja todellakin tuota ymmärtävää kohtaamista, koska minulle iskee se uhma todellakin heti päälle, jos minua alkaa kohdella kuin lasta tai teiniä. Vaikkakin tuo uhma osuu omaan nilkkaan. Sellainen tämä tauti nyt vaan on…
Laitan nyt tähänkin ketjuuni päivityksen koska liittyy osittain joulukuiseen lääkärikäyntiini. Lääkäri ehdotti minulle päihdepoliklinikkaa, jossa nyt olen käynyt kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta oli tilanteen päivitystä ja tänään tehtiin sitten parit kyselyt. Mielialakyselystä sain yhden pisteen - eli siis mitä pienempi pistemäärä sen parempi mieliala. Sanoin hoitajalle, että jos tämä olisi tehty joulukuun alussa olisi tulos ollut jotakin aivan muuta. Niin onneton ja itkuinen olin tuolloin enkä nähnyt ympärilläni mitään hyvää. Tehtiin myös Audit testi siitä juovasta ajastani ja kyllähän siellä ihan mojova riippuvuus näkyi, kun rehellisesti vastailin. Sain kotitehtäväksi täyttää päiväkirjaa niistä ajatuksista mitä nousee juomiseen liittyen. Jos joku tilanne tai asia alkaa triggeröimään kirjaan ylös ajankohdan ja tilanteen sekä oman tunnetilan. Mielenkiintoista. Tällaista kartoitustahan olen tehnyt jo mielen tasolla, mutta en ole niitä ylös kirjannut muuta kuin tänne Plinkkiin hajanaisia ajatuksia. Tiedän, että minua triggeröi liiallinen sosiaalinen kuormitus ja tietysti jos joutuu olemaan täysin toksisessa ympäristössä. Onneksi sellaisessa ei tarvitse enää töitä tehdä. Lisäksi nälkä on sellainen tila missä helposti on tullut siirrettyä nälkää alkoholilla. On kiinnostava huomata mitä muita näitä on. Viikon päästä katsotaan mitä listassa näkyy. Lääkäri soittaa taas ensi viikolla. Jännä miten hän ärsyttää minua enää hyvin vähän tai ei ollenkaan. Luulen, että vaikka hain häneltä apua hän silti oli jonkinasteinen uhka päihdepersoonalleni. Nyt kun olen ollut juomatta ei hänkään enää ole mikään mörkö. Vain ihminen, joka yrittää auttaa.
No niin lääkäri soitti taas ja kuulosteli miten minulla menee. Sanoin, että ihan hyvin menee ja päihdepolilla on käyty ja käydään edelleen. Hän lähetti kauttani terveisiä päihdehoitajalle, että tekee arvokasta työtä. Ja samaa mieltä olen. Muuten hän pohti taas niitä mielialalääkkeitä, jotta pääsisin eroon ahdistuksista. Hän ei ihan ehkä kuullut, kun sanoin, että minua ei ahdista kun olen selvinpäin, mutta en antanut asian sen enempää vaivata itseäni. Joskushan minua ahdisti - aloin lääkitsemään itseäni alkoholilla, ahdistuksen aihe katosi, mutta lääke jäi ns päälle ja aiheutti ahdistusta, joten kierre oli valmis. Nyt kun en juo ei ahdista. Simple as that. Toki täytyy keksiä niitä keinoja jatkoon, jos alkaa taas joku ahdistaa. Kehotti minua kuitenkin lepäämään ja rentoutumaan etten väsytä itseäni työllä jolloin väsyneenä voisi tulla ajatuksia juomisesta mieleen. Totta tämä. Koitan ottaa aikaa myös rentoutumiselle. Siis ihan ok puhelu. Hän soittaa taas parin viikon päästä.
Hyvin sulla menee. Minulla oli muutama vuosi sit vaihe että ahdisti usein. Silloin yritin saada siihen rauhoittavia. Onneksi en saanut. Hoitava lääkäri kyllä kirjoitti muita lääkkeitä. Sit näin vidron jossa pointtina oli ahdistuksen tunteen hyväksyminen. ” nyt ahdistaa ja se tuntuu ikävältä. Hyväksyn että minua ahdistaa” sit ahdistuksen tunteen annettiin olla ja mennä miettimättä liikaa. Lopulta ahdistava tunne väistyi ja jonkin aikaa meni kun ne loppui kokonaan. Toki välillä ahdistaa nykyäänkin mutta en yritä aktiivisesti taistella sitä vastaan. Menen sänkyyn silloin pitkälleen ja ajattelen kevättä. Sit se hetken kuluttua loppuu. En mene sen syvemälle analysoimaan että miksi ahdistaa. Yleensä tiedostan että mikä ahdistuksen laukaisee mutta en analysoi miksi juuri tunnen niin kuin tunnen koska se voi pahentaa tunnetta. Annan tunteen olla koska se on vain tunne. Se ei ole totta koska mielemme tekee kärpäsestä härkäsen
Tuossa on ideaa. Muistan kans kuulleeni, että joskus voi ottaa etäisyyttä tunteeseensa: “tämäkin on vain tunne”, “tämä menee ohi, niin kuin muutkin tunteet”. Joskus suositellaan, että tunteita tarkastelee ikään kuin itsensä ulkopuolelta: “onpa jännä että tämäkin asia herättää minussa näin voimakkaita tunteita”. Koitan itse soveltaa tätä silloin kun käyn tosi kuumana ja meinaan pimahtaa jostakin (tosin en yleensä muista …yllätys).