Moi.
Täällä jälleen. Nyt kolme viikkoa raittiutta takana. Ei ollut lopettaminen niin helppoa.
Lipsuin marras - joulukuussa vaihtelevasti. En mitään tajuttomia kännejä vetänyt. mutta kaljaa, pullon viiniä silloin tällöin. Yli 24 annosta viikossa.
Sitten kuitenkin sain tarpeekseni siitä elämästä.
tunteita alkoholilla.
Alussa, heh, onpa siitä nyt kauan , oli riippuvuusoireita, näin unta juomisesta, hikoilin muutamana yönä sängyn märäksi. On helpottaneet.
Paino pudonnut, eli kyllä tuossa alkoholissa on älyttömästi kaloreita.
Antabus on tukena, vaikka sekään ei ole lopullinen ratkaisu. Minulle se ei oikein edes oikein vaikuta, lähinnä lumevaikutus. Lisäksi minulle tulee siitä se sivuvaikutus, että maha menee “vähän” sekaisin
Positiivista: Muisti parantunut, syksyn masennus poissa.
Sun viestiketju meni jotenkin ohitse kun jotenkin sekoittui tohon toiseen Tipaton ketjuun… sori!
Sullahan on homma hyvin aluillaan… pahimmat alun viikot ja fyysiset oireet täristy ja hikoiltu…loistavaa … nyt vaan armoton itsensäsparraus päälle, että jaksaa tulevat henkiset taistot… … tosin sulla on niin hyvä asenne…että sillä kyllä pääsee jo melkoisen pitkälle!
Jatkahan kirjoittelua tänne ja koitetaan tukea ja auttaa porukalla toisiamme!
Moro. Juu ensin viinat veks ja sitten tupakat joskus. Itse lopetin ensin savuttelun ja siirryin nikotiinipurukumiin. Kesken kaiken piti sitten lopettaa dokaaminen ja nikotiini taistelu venähti kahteen ja puoleen vuoteen. Nyt lopettanut molemmat.
Pääparka ei aina tiedä kumpaa ikavöis, vinoo vai nikotiinii.
Mut jos hyvä sauma lopettamiselle tulee niin miks ei…
Nimimerkkisi on lopussa, mutta taidat olla kaiken hyvän alussa.
Ne ovat tärkeitä ne toisilta saadut viestit ja tsempit. Hyvä, että vähän huomautit siitä.
Pysy täällä kanavalla niin mukavasti menee. Tsemppiä!
Onnittelut kolmesta viikosta
Itselläni myös kolmisen selvää viikkoa takanapäin ja isoimmat rännin jälkeiset ahdistukset ja pelkotilat hävinneet. Päivä kerrallaan eläminen-ajattelutapa on mua auttanut, samoin tieto siitä että niin kauan kun henki pihisee, omaan elämään voi vaikuttaa. Eli oma asenne ja itsestä välittäminen. Tää vertaistuki täällä on korvaamatonta
Tsemppiä!
Moi.
Kiitos tsempeistä kaikille.
Tänään kiirettä, kun oli labrakokeita. Osa tuloksista tulikin ja kaikki näyttäisi olevan hyvin.
Kävin myös päihdetyöntekijän jutuilla ja ihan positiivinen kokemus. Jatkan tapaamisia, koska ei ole tukea
koskaan liikaa.
Aloituksessani kertomat vatsakivut ovat takana, joten kysy lieni jostakin muusta, kuin Antabuksen aiheuttamasta.
Päivä kerrallaan tosiaan etiä päin.
Voimia muillekin saman asian kanssa kamppaileville.
Hyvin menee, mutta menköön
Viikko taitaa olla, kun viimeksi kirjoitin. Ei tee viiniä/kaljaa mieli, mutta olen nöyrä.
Tätä palstaa on mukava lueskella ihan kirjautumatta. Monenlaista viestiä, monenlaista saman asian kanssa
kamppailevaa kirjoittelee.
Sai itse maanantaina kaikki labratulokseni, enkä muista koska olisi noin hyvät arvot olleet. Aika ihme, koska nelisen kuukautta elin aika epäterveellistä elämää.
Pitää olla kiitollinen ja jatkaa samaan malliin.
Mieli on tasoittunut verrattuna juomisaikaan. Ei mielialan vaihtelua päivän aikaan.
Masennus ja itseinho on häipynyt.
Kun korkin laitoin kiinni, parina yönä fyysisenä oireena oli mieletön yöhikoilu. Eipä muuta ihmeempää.
Paino laski aika nopeasti, nyt on asettunut ilmeisesti kohdalleen.
Viikkopäivitys: Raittius jatkuu.
Eikä ole mieli vieläkään alkanut viinaa kaivata.
Voimia muillekin. Kesä on tulossa, vaikka ei uskoisi kun lämpötiloja katselee
Muutama päivä vielä, niin raittiuteni täyttää kaksi kuukautta.
Havaintona sellainen, että viime viikonloppuna ensimmäisen kerran käväisi mielessä. Viini.
Aivokemiat kyseenalaistivat Antabuksen tarpeellisuuden. Kolme päivää ilman, mutta sitten
äkkiä taikapilleriä kitaan.
Järjenrippeitä sen verran, että tiedän tasan tarkkaan millä leikin. Jos.
Lähtöruutuun paluu on vain sen yhden valkkarin takana.
Enkä ollenkaan tiedä, miten enää jaksaisin nousta, jos putoisin.
Mutta ajoin ne ajatukset pois ja jatkan valitsemallani tiellä.
On tämä elämä näin niin paljon hauskempaa.
Tiedän, että vanha “ystävä” tulee vielä uudelleenkin kuiskuttelemaan. Kuulunee tähän raitistumisprosessiin.
Päivä kerrallaan on minulle sopiva ajattelumalli.
Näillä mennään, kun muutakaan menetelmää ei ole.
Saisi tämä helvetin pakkanen jo lauhtua, aamulla -27 täällä!
Ei ole ollut vaikeaa olla selvänä, toivottavasti näin jatkuukin. Vielä ei kannata lippuja salkoon vetää, eikä pasuunaan puhaltaa. Pitkähkön elon aikana on ollut näitä jaksoja ennenkin. Nyt vain erilainen olo, ehkä siksi etten haaveile kohtuukäytöstä enää.
Ihan päiväkohtaista sen verran, että puolitoista viikkoa kestänyt flunssa on kohta muisto vain. Jaksanut touhuttakin jotain. Ja positiivista vielä, että kevät väistämättä tulee. Täällä loppui pakkaset, tai alenivat. Lämpiäisi oikein kunnolla ja sataisi vettä puolestani. Tarpeeksi on kärsitty vilua ja nälkää tälle talvelle.
Onhan se vähän sellaista se noiden läheisten ja tuttujen tukemiset alkuun mikäli ovat joutuneet useasti pettymään. Mut siihen saa itsensä karaista, että vuosienkin päästä joku saattaa nuuhkutella, jotta tuoksuuko?
Rauhallisesti vaan anna aikaa itsellesi, niin lähipiiri rupeaa pitämään raittiuttasi sulle kuuluvana, kallisarvoisena ja kunnioitettavana elämäntapana. Tuopilliselle pyynnöt vähenevät ja lakkaavat.
, oli riippuvuusoireita, näin unta juomisesta, hikoilin muutamana yönä sängyn märäksi. On helpottaneet.
