Pakko kommentoida kun kosketti. Kyllä oli juurikin sama tyyppi ja kuningasjuomalla oli varmasti tekemistä hänen poismenonsa kanssa. Hienon ja mittavan elämäntyön tehnyt muusikko ja tuottaja, ristiriitainen mutta upea persoona. Rauha hänen sielulleen.
Oletteko, muusikkomiehet/naiset tutustuneet Jussi Kinnuseen? paihdeterapia.fi/
Muusikko/päihdeterapeutti Kinnunen veti ainakin viime vuonna päihdehoitokurssin erityisesti muusikoille: iltasanomat.fi/viihde/art-1288486422058.html
Oli tiedossa, täytyy tsekkaa noi linkit, kiitos niistä!
^ Kyllä vaan, Kinnusen mainio muusikoiden päihdekuntoutus herätti viime vuonna paljon positiivista huomiota ja keskustelua sosiaalisessa mediassa, ja Kalliolan Nurmijärven klinikallahan se vissiin toteutettiin?
Kiitos linkeistä!
Kaikki muusikot ovat juoppoja mutta kaikki juopot eivät ole muusikoita. Menikö jotenki näin?
Sori mutta ei, tsekkaa linkeistä ylen haastattelu!
Joo, älkää muusikot edes uskoko että luulin sutkauttaneeni jotain kovinkin omaperäistä ja hauskaa 
Taisi vaan olla tuossa Hakokönkään osiossa kun kertasin Selviämistarinoita (yöpöydällä). Taidan osata ne jutut kohta ulkoa 
Uutta teosta odotellessa.
.
Jassoo… onko kyseinen kaveri kuollut varmasti juomiseen?
Vihdoinkin!
[i]Mika Arramiehen ja Tuulikki Hakkaraisen tuore kirja Viimeinen pisara tuo talouskatastrofin lisäksi kriittisesti esiin myös sen, että näin monia läheltä koskettava ongelma on tabu. Työterveyshuolto ei puutu riski- ja liikakäyttöön ajoissa, hoitoon pääsee paremmin katuojasta. Vaikka alkoholia kulutetaan ennätysmäärä, päihderiippuvuusdiagnooseja tehdään entistä harvemmin.
Alkoholismin aiheuttama neurokemiallinen muutos aivoissa tuottaa masennusta, mutta syy-yhteys halutaan nähdä toisinpäin. Lääkkeettömän, sosiaalisen hoidon sijaan alkoholismia “hoidetaan” kemiallisesti mielenterveyslääkkeillä. Tehotonta hoitokulttuuria kritisoivan Arramiehen mielestä koko yhteiskunta on juovassa psykoosissa.[/i]
Täysin samaa mieltä^ Mututuntumalla Suomen AA:ssa käyvätkin eroavat esim. jenkkiläisistä kanssasisarista ja -veljistä siinä, että kaikki tai melkein kaikki on juotu ennen kuin ovi narahtaa. Kun ei kehtaa-tabu mikä tabu. Onneksi itse olen jo älynnyt mennä
Mika Arramiehellä on tietysti sikälikin hieman oma lehmä ojassa, että hän itse pyörittää voittoa tavoittelevaa päihdehoitoyritystä johon tietenkin toivoo ohjattavan asiakkaita, mutta kyllä hän epäilemättä ihan asiaa puhuu ja kirjoittaa.
Oon itse aikoinaan hakeutunut päihdehoitoon nimenomaan työterveydenhoidon kautta, mutta molemmat oli sellasia aika väljiä avohoitokontakteja. Kivahan niissä oli kyllä käydä, ei siinä mikään; sillon tällöin juttelemassa sekä lääkäriasemalla useammankin tohtorin kanssa ja sen lisäksi A-klinikalla.
En tiedä sitten, olisiko jäänyt jokunen drinksu myöhemmin juomatta jos minut olisi jo sillon ohjattu vaikkapa Jussi Kinnusen ohjaaman kaltaiselle hieman intensiivimisemmälle kurssille. 
Myllyhoidossahan on näitä toipumiskokemuksen omaavia musikantteja ollut duunissa enemmänkin. Joitain vuosia sitten siellä työskenteli myös eräs kitaranvinguttaja, joka soitti aikoinaan Suomen suosittuimmissa bändeissä (samoihin aikoihin kuin Kinnunen Hassisen koneessa) ja sittemmin tuli tunnetuksi soittotaidon lisäksi jatkuvista pienistä linnareissuistaan.
Siis ennenkuin raitistui.
En sano nimmee mutta hänet tuntevat varmaan tietää kenestä puhun. 
Sinulla on ollut hyvä tuuri jos työnantajasi aikanaan kykenivät huomioimaan tilanteesi ja toimimaan sen mukaan.
Jos yhdessäkään työpaikassa olisi ongelmaani käsitelty rakentavalla asiantuntemuksella, olisi minulta täysin varmasti jäänyt monikin drinkki väliin. 
Tänään oli sanomalehdessä taas tosi mauton mainos. Tiettyä viiniä mainostettiin isosti lauseella TARTU PULLOON! Aivan paskaa sanoisin, mutta ei mikään ihme kun tietää että ei ihan harva mainosalallakaan ole riippuvainen…
Tämänkin toppaa supermarketissa näkemäni “vuosisadan idea”. Myynnissä on nimittäin sopivasti lasten silmänkorkeudelle sijoitettuja täsmälleen täkäläisiä samppanjapulloja muistuttavia mehupulloja joissa on mukavan kirjava ja lapsia kiinnostava etiketti ympärillä. Kivasti myyntiteknisesti siinä lasten “marinamailin” korkuudella ennen kassaa karkkien rikastuksena. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa!? 
Mikä meitä ihmisiä vaivaa? Pääasia että kauppa käy 
Tuollaisten kampanjoiden suunnittelijoilla ei varmasti ole itsellä lapsia. Skumppa sekä punkku virtaa ja pintaliito päihteineen tuntuu elämältä.
Kyllä Suomessakin myydään värikäsetikettistä “lasten skumppaa”, en nyt muista minkä nimistä, mutta siinä se on alkoholittomien oluiden ja siiderien kanssa samassa hyllyssä, tosin ylähyllyssä. Ite ihmettelin just äsken kaupassa, miten ne oluet ja siiderit näkyvät valtaavan siellä kaupassa jatkuvasti isomman alan. Kohta on joka kulman takana alkoholia tarjolla, ettei ihmiset varmasti sitä ainakaan unohda ostaa!
Totta ja tunnustan sitä myös ostaneeni. Pidemmällä raittiusjaksolla join sitä ITSE koska ei edes etäisesti muistuta oikeaa skumppaa ja on hyvän makuista…noloa.
Elä nolostele, ollaan mekin meinattu sitä joskus ostaa… Kerran olen ostanut alkoholitonta kuohujuomaa tässä raittiina ollessani, toinen oli karpalonmakuista ja toinen oli tehty mustaherukanlehdistä muistaakseni. Aika kammottavilta maistuivat, mehän tietysti (entisinä kaljanjuojina) juotiin niitäkin tuopista, eihän mulla ole koskaan ollut mitään kunnon skumppalaseja… (eikä tule olemaankaan!) Italiassa monta kymmentä vuotta asunut sukulaisemme muuten ihmetteli sanaa “kuohari”, kun puhutaan kuohuviinistä. Ei siitä nimittäin niin kovin kauaa ole, kun kuohari tarkoitti jotain aivan muuta… Siksi, jos aiheesta tulee puhetta, käytän mieluiten sanaa skumppa tai ihan kuohuviini. Onneksi ei tartte käyttää kumpaakaan kovin usein!