Minulle pointti on siinä, että miten päästä eroon ongelmasta ja jatkaa elämäänsä sen sijaan että asiaa ajateltaisiin niin että miten selviytyä ongelman kanssa. Ajattelutavassa on iso ero. Se ongelmakeskeisyys on se mikä minulle kalskahtaa ja kun tiedän sen että siitä voi päästä irti, niin en hyväksy tuota ajattelutapaanne. Miksi pitää ehdoin tahdoin kehitellä itselleen joku ongelma, mitä ei edes oikeasti ole olemassa?
Ihminen kun on parantunut syövästä, niin se on silloin parantunut syövästä. Piste ja end of story. Ihminen kun on parantunut alkoholismista, niin se on parantunut alkoholismista. Simppeliä ja ihan tasan näin yksinkertaista. Ja ihan turha tulla lässyttämään jostain “tästä ei ikinä voi parantua” mantroista. Joo alkoholi ei sovi meikäläisille, mutta mitäs sitten?
Ihmisenä kasvaminen kyllä sitten jatkuu lopunelämää, niin mutta hei guess what? Niin se jatkuu ihan joka ainoalla ihmisellä, joka täällä maan päällä asustaa. Tai siis jatkuu niillä jotka siihen suostuu.
Suuresta mielenkiinnosta Lopettamon keskusteluja kohtaan, katselin keskustelufoorumin sääntöjä. Joita ovat mm. yleiset käyttäytymissäännöt ja A-klinikan periaatteet jne. Me lopettajat osiossa, kokemustenvaihto alkoholin käytön lopettamiseen ja ideat miten säilyttää RAITTIUS! Saunan tavoite huumeiden käytön haittojen vähentäminen! Ja Savusaunassa kannabiskeskustelu haittojen vähentämisen näkökulmasta!
Huomasin, että S-kanteleen lobbaus kannabiksen käytön eduista aktivoituu (ehkä) n. kolmen kuukauden syklillä. Edellinen joulukuun alussa 2014, ja sitä edellinen elokuussa 2014 Vilpolassa (vanhemmillekin, joiden lapsia on kuollut huumeisiin!)
Onkohan seuraava kesä- heinäkuun vaihteessa tulevana kesänä?
HUOM! Mainettaan parempi, huomasin ensimmäisen? keskustelusi S-kanteleen kanssa Savusaunassa, jossa suunnittelit? kannabiskasvihuoneen laittoa, yrttejä hoitamaan kipujasi!
Olen hiukan jälkijunassa, mutta ihmettelen, jälleen kerran hehkutuksen sallimista.
En ole huomannut, että onko myös AA:n mollaamisessa joku rytmi? Ihmettelen Ikzun reaktiota, muuten arvostan kovasti hänen juttujaan toipumisestaan! Kyllähän nämä kaikki 12-askeleen toveriseurat antavat mainion työkalun selättää ongelmansa ja KASVAA IHMISENÄ! Näistä ryhmistä ja niiden ohjelmista voi ottaa mitä haluaa ja jättää loput
Lainaan nyt Ben Malisen kirjasta Läheisriippuvuus, kenen elämää elät: Eri riippuvuuksista toipumiseen ja vapautumiseen löytyy monia eri keinoja, mutta on tärkeää muistaa, että jokaisen toipuminen on hänen itsensä prosessi, jota muut eivät voi tehdä kenenkään puolesta! Ongelmat on opittava kohtaamaan.
Ja kun tuossa edellisellä sivulla on juuri malliesimerkki siitä, miten ongelmia ei kohdata, vaan omaksutaan ainoastaan ajattelutapa että niiden kanssa pitää selviytyä. En minä sitä anteeksi ala pyytelemään, että minua riepoo tuon kurjuuden julistaminen. Se kurjuus syntyy just siitä, että itseään ei suostuta kohtaamaan.
Syöpään en lähtisi päihdeongelmaamme vertaamaan Vaikkakin tätäkin sairautta on joskus muinoin rukoilemalla hoidettu, ja silloinkin hoitajat ja hoidettavat (ne jotka jäi henkiin) kilvan kehuivat hoitomuotoa.
Suuria vihantunteita saivat osaksensa pilleriohjelman esiintyjät kun menivät astuun godbles ameriikan varpahille. Mutta tästäkin tilanteesta on mentävä eteenpäin ja katsottava mitä jäi selän taakse.
Vähän mennä pois omasta nahasta ja nähdä miten on muiden kanssakulkioiden käynyt elonkurveissa. 30 vuotta sitten toimin näin ja entäs, mitä suosittelisin tänään. Voin arvioida kuinka minun kävi ja kui kävi niiden jotka samankaltaisia ongelmia pohtiessaan turvautuivat suosittelemaani keinoon. En toiminut väärin enkä siitä itseäni soimaa, typeränä muiden tonttujen joukossa en suostunut näkemään mitä ympärillä tapahtui.
Päihdeongelma vakavuudessaan ansaitsisi vihdoin viimein asiallisen kiihkottoman rehellisen avoimen suhtautumisen.
Hitsi, sun pitää saada manageri, susta voi tulla Bill Gatesiakin rikkaampi, kun sä pystyt alkoholismin parantamaan vain pikku ongelmia kohtaamalla ja henkisellä kasvulla. Noiden jankuttaminen on aivan raittiuden perusasioita. Mun käsittääkseni sä olet vielä kovin nuori henkilö.
Se on voi voi jos joku ottaa nokkiinsa. Pitää näistä asioista pystyä puhumaan rehellisesti ja sellaisena kuin ne on, eikä pyöristellä kulmia yhtään. En minä ainakaan ala enää olemaan mikään loputon ymmärtäjä ja paapoja enää, niin kuin joskus olen ollut. Ei sais muka sanoa mistään asioista, hyssytellään vaan…
Raitistuminen sattui ja tuntui pahalta, mutta ei sitä auta lähteä päätä silittelemään. Sen pahan olon läpi meneminen kasvattaa ja parantaa. Mutta jos sitä pahaa oloa ei koskaan ihminen suostu kohtaamaan, menee sen kanssa hautaan asti. Ei sitä pahan olon kohtaamista kukaan minun puolestani voi tehdä.
Totta kirjoitat ihan joka sanan, niinhän se on tehtävä. Onko joku väittänyt moista vastaan. Mitä tähän päänsilittelyyn tulee, niin mun käsityksen mukaan, raitistuessa ensin yritetään yleensä olla ilman viinaa keinolla millä hyvänsä. Siinä vaiheessa ei ole kyse mistään henkisestä kasvusta tai ongelman kohtaamisesta. Ne tulee sitten myöhemmin, kunhan nyt yleensä pysyy ensin ilman viinaa. Olo on huanohko ja oman arvon tunne on tipo tiessään. Alkuun pitää yleensä saada siitä vaatimattomasta selvänä olosta joitain myönteisiä kokemuksia. Vaikka ei kestäisikään sillä kertaa raitistua, voi siitä jäädä hyviä muistoja, joita kohden pyrkiä uudemman kerran. Ja niin täällä on moni kirjoittanut, että olen joskus ollut puoli vuotta raittiina ja se oli elämäni parasta aikaa. Ensimmäiset asiat ensiksi, eikä perse edellä puuhun.
Monet ovat tosiaan sitä mieltä, että alkoholismia tulee “hoidattaa” koko loppuelämä tavalla tai toisella. Monet kokevat sen ehdottomana raittiuden edellytyksenä. Minä taas näen asian aivan samalla tavalla kuin sinäkin…
Äh, en mä enää jaksa tätä samaa levyä ruveta pyörittämään uudelleen. Ei se varmaan enää soikaan kunnolla, rupeaa jo niin naarmuilla olemaan ja on ruvennut jo unohtumaankin mitä sillä oli.
Se pitää vain hyväksyä että toisia ihmisiä ei voi muuttaa, ei edes niitä AA-fundamentalisteja ja pitää mielensä erossa näistä saarnamiehistä.
Joo, tässä se mun pointti just on. Se ongelma on olemassa just tasan niin kauan, kunnes ihminen suostuu siihen että se alkaa kohtaamaan ja selvittämään niitä asioitaan mitkä ovat johtaneet juomiseen.
Sen myötä sieltä alta paljastuu se todellinen minuus ja alkaa ymmärtää että eihän tässä niin huonoja ihmisiä ollakkaan, vaan minähän itse asiassa pidänkin itsestäni. Ja tästä oivalluksesta ja sisäistämisestä se elämänlaatu lähtee paranemaan ja alkaa tervehtyminen niin omalta, kuin juoppoa ympäröivien ihmistenkin osalta. Se pitää vain se ymmärrys tulla sille ihmiselle itselleen. Itsensä rakastamaan oppiminen on lääke minun ymmärrykseni mukaan siihen tunne-elämän häiriöön tai sairauteen (millä nimellä sitä nyt sitten kutsuukaan) joka johtaa addiktoituneella ihmisellä addiktiokäyttäytymiseen.
Ja just tämän takia minussa synnyttää vihan tunteita se, että jotkut tyrkyttävät toisille tuota omaa totuuttaan siitä että tässä pitäisi jotenkin loputtomasti kärsiä, pelätä ja hävetä tämän jonkun ihmeellisen mystisen alkoholismin kanssa, mille oikeen kukaan ei tunnu osaavan antaa minkäänlaista järkiperäistä syytä että miksi näin muka pitäisi tehdä. Vaikka vuosikymmeniä olisit ollut juomatta, mutta tässä ajatusmaailmassa se alkoholismi silti hallitsee sen ihmisen elämää. Viina on jäänyt, mutta silti eletään sitä ihmeellistä alkoholistista elämää. Se millä tavalla tuo tuhoaa ihmiseltä sellaisen terveen itsetunnon ja itseluottamuksen muodostumista, on ihan suorastaan kuvottavaa että sitä masentavaa “ratkaisua” tyrkytetään muille. Kun tunnen ja tiedän itse sen, että se asia ei näin vain ole. Jos vain uskaltautuu siihen, että alkaa kohtaamaan itseään pakenematta mihinkään.
Mutta nyt lupaan itselleni, että tähän aiheeseen enää puutu. Olen sanottavani sanonut ja mulla ei ole enää tälle keskustelulle mitään annettavaa.
Sen tässä ainakin oppii, että omista apukeinoista puhuminen on propagandaa ja saattaa nostattaa muissa jopa vihan tunteita.
Eilen olin muuten kuulemassa aika hyvää propagandaa, kun NA:n ja AA:n avulla uuteen elämään päässeet kaksi tyyppiä kertoivat omaa kokemustaan. Ei nostattanut minussa kyllä ollenkaan vihan tunteita, vaikken heidän kanssaan käykään samoissa seuroissa enkä muutenkaan ihan samalla lailla elä. Iloa tunsin heidän puolestaan. Etenkin sen NA:laisen, jolla oli mittavaa vankilataustaakin ja rakentanut uuden elämän aika karuista lähtökohdista.
Minustakin näyttää hassusti siltä, että raittius ei ole nykyisin kovin muodikasta Me Lopettajat -foorumilla. Ainakaan kaikki sen apukeinot eivät ole, vaan niistä mainitseminen saattaa olla jopa tulenarkaa.
Asianhan ei luulisi tosin haittaavan minua, kun en edes ole raitis, mutta jotenkin sitä ajattelee että olisi kiinnostavaa jos tänne palaisi joku ihan oikea vanhan ajan Raitis isolla R:llä. Vaikkapa R:llä alkavalla nimimerkilläkin tai jollain.
Ja eikös sitä omaa totuutta juurkin kannata puhua mieluummin kuin jonkun muun totuutta. Sananvapaudessa on se hyvä puoli, että jokainen voi opetella sietämään sitäkin “propagandaa”, joka poikkeaa omasta totuudesta.
Vaikka vuosikymmeniä olisit ollut juomatta, mutta tässä ajatusmaailmassa se alkoholismi silti hallitsee sen ihmisen elämää. Viina on jäänyt, mutta silti eletään sitä ihmeellistä alkoholistista elämää. Totesi Ikzu.
Mun pitkiä raittiita aikojani ei todellakaan alkoholi hallinnut millään tavalla, unohdin koko AAn olemassa olon lopulta. Mitä sä mahdat tarkoittaa ihmeellisellä alkoholistisella elämällä?
Fundamentalisteja on moneen junaan, mut näistä on mukava rääpiä raittiina, kännipäissään tulis varmaan tappelu nakkikioskilla.
Asiaa helisee. Mainittakoon vielä kuitenki, että mina en oo kännipäissäni vaikka en raittiiksikaan itseäni luokittele. Selevin pain kuitenkiin. Mostly.
Kyll maar kunnallisella päihdeklinikalla eli A-klinikalla hyvää työtä tehdään, mutta hoitojen tuloksellisuutta on vaikea arvioida tarkasti. Kas kun toipuminen on aina useemman osatekijän summa, ja jostain hoidosta puolestaan voi saada jotain hyviä eväitä vaikkei siellä heti raitistuisikaan.
Keinoja olis muttei budjettia niihin. Siksi siellä A-klinikallakin suositellaan ilmasiin vertaisryhmiin kiinnittymistä, kun maksullisia ja ammattimaisia hoitoja ei kohta enää tipu. Ei oo rahhaa.
Parhaita laitoshoitoja on olleet pitkät ns. lääkkeettömät kuntoutukset, mutta ne vasta onkin olleet kalliita.
Enkä mina muuten noita edellisessä viestissäni mainitsemia ryhmäläisiäkään niiden ryhmässä käynyt kuulemassa, vaan heidät oli kutsuttu ikäänkuin minun mestaani. Niinkuin siinä sananlaskussa vuoresta ja Muhammedista.
“Minulle pointti on siinä, että miten päästä eroon ongelmasta ja jatkaa elämäänsä sen sijaan että asiaa ajateltaisiin niin että miten selviytyä ongelman kanssa.”
Minulle ainakin on vuodesta 2006 estänyt enemmän kuin yhden päivän juomisen kerrallaan se, että kun sen harvan kerran olen kännin ottanut niin Alkosta aineet siihen ja sitten stop. Pahanmakuista viinaa eikä teeskentelyä jollain viinisnobbailulla, drinksuilla tm. - kossuvissyä, tilliakvaviittia tms. varmasti pahan makuista eli tavallaan lähestymistavaltaan Lasollinja. Baarikaappimahdollisuutta minulla ei tietenkään ole → joisin krapulaan ja siitä sitten useamman päivän putket ja jos juomat olisivat siedettävän tai hyvän makuisia → houkutus juoda kasvaisi.
/// Baarikaappi alkoholistille on kuin velkaelvytys sosiaalidemokraatille - aiheuttaa krapulan ja koko ajan on saatava lisää krapulaoireiden korjaamiseksi.
Valokuvateos Pullopostia lapsuudesta Aapo Huhdan valokuvateos Pullopostia lapsuudesta kertoo siitä, kun alkoholismiin liittyvä häpeä on syyttömän ihmisen - alkoholistin lapsen - harteilla. yle.fi/aihe/artikkeli/2015/03/24 … apsuudesta
“Syy yhdistyksen perustamiseen on päihderiippuvaisten ja heidän läheistensä turhautuminen (!!!) tarjolla oleviin hoitokäytäntöihin. Potilasjärjestön on tarkoitus tiedottaa laajasti päihderiippuvuudesta sairautena ja siitä, miten sitä pitäisi hoitaa”.
Vankkaa yhden oikean totuuden tietämistä plakkarissa, ounastelen.
Varmasti! Varsinkin jos lähtökohdat ovat nämä—> “Päihderiippuvuuden toimivan hoidon lähtökohta on järjestön mukaan päihderiippuvuuden ymmärtäminen hermosolutason sairaudeksi.”
Se on Valtio-mies se sinunkin hermosolutason sairaus kuule vielä aktiivisena vaikka kykenetkin ottamaan kohtuudella ja ilman ongelmia (ja minä tietysti olen vain muka vaihtanut päihdettä ja vielä niin mystiseen päihteeseen että sen avulla pystyn juomaan kohtuudella ilman ongelmia mikäli haluan (en tosin halua) ).
Hauskaa tässä on se, että Atlantin toisella puolella tiedemiehet ovat todistaneet, että päihderiippuvuus ei ole hermosolutason sairaus, ei edes alkoholismi. Syyt ovat jokaikisessä psykoaktiivissa psykologisia/psykiatrisia ja sosiaalisia mitenkään vähättelemättä eri kemikaalien fyysisiä koukuttumismekanismeja (kaikissa niitä ei edes ole kuten hyvin tiedämme).
Sepä se. Mutta auta armias jos noille “hermosolutasosairauden” taikka “primäärin progressiivisesti etenevän aivosairauden” tietäjille menisi sanomaan, ettei heidän totuutensa addiktiosta ole ainoa oikea, niin joutuisi sakinhivutuksen kohteeksi tai kieritellyksi tervassa ja höyhenissä.
Nuohan siis julistavat asiaansa etenkin tuolla sosiaalisen median puolella, jossa esiinnytään omilla nimillä ja naamoilla. .
Tokihan heidänkin näkemyksensä on ihan oikeutettu ja on mielipiteenvapaus ja sananvapaus, mutta harmittaa vaan ettei heidän kanssaan voi oikein keskustella järkevästi kun saa vastaansa heti asenteen “mitään et mistään ymmärrä A-klinikalla vaan kohtuukäyttöä opetetaan ja lääkkeitä tyrkytetään” -jargonin, jolla ei ole paljonkaan tekemistä todellisuuden kanssa mutta Totuutena naamalle heitetään.
Kannatan toki tukikeinoja ja hoitoja joita he markkinoivat, mutta en pidä niitä ainoina oikeina ja kaikille sopivina. Ja suosittelisin pyrkimään muutenkin mahdollisimman laajaan perspektiiviin koko problematiikan kanssa.
Onhan addiktion kehittymisellekin vähintään nuo kolme eri näkökulmaa: biologinen (geneettinen), psykologinen ja sosiaalinen. Esimerkiksi ehkäisevä päihdetyö (jonka arvoa kukaan ei varmaan vähåttele) perustuu juuri tuohon viimeksimainittuun syyhyn puuttumiseen, eli tekemään vallitsevista olosuhteista ja ilmapiiristä vähemmän suotuisia päihteidenkäytölle.
Tai siis jatkuu niillä jotka siihen suostuu.
Mainittakoon vielä kuitenki, että mina en oo kännipäissäni vaikka en raittiiksikaan itseäni luokittele. Selevin pain kuitenkiin. Mostly. 
ja vielä niin mystiseen päihteeseen että sen avulla pystyn juomaan kohtuudella ilman ongelmia mikäli haluan (en tosin halua) ).