Mayday!

Me Lopettajat
1

Hei, olen 40-vuotias nainen ja havahduin nyt loppukesästä siihen, että juon liikaa. Olen juonut kesällä 3-4 iltana viikossa ja lähes joka kerta kunnon humalaan saakka, mikä tarkoittaa, ettei loppuillasta ole kunnon muistijälkiä. Karmeaa herätä aamulla tuollaisten iltojen jäljiltä…
Känniviestejä on tullut läheteltyä, sosiaaliseen mediaan päivitettyä kaikenlaista, mitä en selvinpäin koskaan päivittelisi, ym. Uhh, aivan puistattaa häpeästä…
Minulla on aviomies ja lapsia, osa lapsista jo täysi-ikäisiä, osa ei. En ala eritellä heidän ikiään tmv. tässä tarkemmin, mutta muutama jälkeläinen siis löytyy ja ovat joutuneet näkemään äidin humalassa kerran jos toisenkin. Olen ajatellut, ettei sillä ole suurta väliä, kun heistä kuitenkin huolehditaan ja heillä on kaikki mitä tarvitsevat ja varmasti enemmänkin. Mutta on sillä väliä, mikään ei ole vastenmielisempää kuin katsoa omaa kännistä vanhempaa muka “rentoutumassa” viinin äärellä.

Minulla on humalassa kaksi vaihdetta: joko olen yltiö tunteellinen, auttavainen ja rakastavainen tai sitten en todellakaan ole.
Ja nämä molemmat puolet ovat tuoneet minulle rutkasti ongelmia.

Olin pari vuotta lähes kokonaan selvinpäin ja se oli nyt taaksepäin ajateltuna elämäni parasta aikaa. Sitten noin vuosi sitten aloin lipsua ja ottaa ensin viikonloppuisin muutaman, sitten molempina viikonlopun päivinä, sitten huomasin juovani jo viikollakin ja nyt ollaan tässä, tilanteessa jossa ei ole muita vaihtoehtoja, kuin lopettaa. Kaikki kuntoilu on jäänyt kokonaan ja muu itsestä huolehtiminen ja paino on noussut lähes parikymmentä kiloa. Hyhh! Peilistä katsoo pöhöttynyt ja turvonnut kuvajainen, josta en tunnista itseäni. Tosin, eiköhän se turvotus siitä ala laskea pikkuhiljaa myös.

Olen ollut nyt viikon juomatta pisaraakaan. Tämä tuleva viikonloppu jännittää, miten selviän tarttumatta viinilasiin…
Jotain vaihtoehtoista tarvitsisi tilalle.
Mikään ei nyt tunnu hyvältä tai innostavalta, mutta se on selvää aivokemioiden ollessa näin sekaisin.

Tämä oli nyt tällaista tajunnanvirtaa, tuntui, että on saatava oksentaa näitä asioita jonnekin, yksin ei jaksa kaikkea kantaa…
Ehkä ajatukset selkeytyvät ja jäsentyvät kun selviä päiviä kertyy lisää. Tein ketjun itseäni varten, josko “raportointi” tänne auttaisi.
Mukavaa, jos joku näitä lukee ja keskustelu on aina tervetullutta.

Mukavaa perjantaita kaikille - joka muuten ennen oli lempi viikonpäiväni, kun sai juoda “luvan kanssa, koska viikonloppu”, mutta nyt se vähän pelottaa.

-May

7 tykkäystä
2

Tervetuloa joukkoon!

Tuo on ihan hirveää, kun kännissä tuli “hyvä” idea laittaa viestiä tai soittaa jollekin. Varsinkin jos aamulla ei ollut ihan tarkkaa muistikuvaa mitä oli tullut sanottua ja kenelle. Itse asiassa nyt raittiina tajuan, että silloin moni yhteydenotto tapahtui nimenomaan humalassa ja selvinpäin se muuttui koko ajan epäluontevammaksi. Nyt tilanne on normalisoitunut taas niin, että selvinpäin uskaltaa enemmän. Uskallan hassutellakin ajatellen, että ihan sama luuleeko joku vaikka minun olevan humalassa, kun en kuitenkaan ole.

On musertavaa ymmärtää, miten on tullut seliteltyä asioita itselleen parhain päin. Kuten että lapset tai muut ihmiset eivät tästä kärsi. Tai työ tai mikä ikinä, minkä jälkeenpäin tajuaa kyllä kärsineen. Kyllä siinä kärsii jollakin tasolla ihan koko elämä ja ympäristö. Joskus sitä tulee lohdutettua itseään, että eniten kärsii kyllä itse, mutta en tiedä onko sekään loppujen lopuksi aina ihan totta. Pääasia kuitenkin on, että tuonkin myöntää ja jatkaa paremmin eväin eteenpäin.

Ihan tosi tuttu tilanne, miten tilanne luisuu pikkuhiljaa käsistä. Ensin muutama, sitten muutama lisää, kunnes muutama lisää muutamana päivänä viikossa.

Kerron taas, vaikken ole varma onko se hyvä vai huono uutinen, mutta minulla tuo tilanne kesti kuukausia. Ei siinä auttanut kuin yrittää selvitä ja suorittaa. Noin 7-8 kk kohdalla tilanne kääntyi aika äkisti parempaan ja siitä eteenpäin on parantunut koko ajan. Kyllä kannatti olla luovuttamatta. Tuokin on kuitenkin lyhyt aika loppuelämään nähden, mikä näyttää nyt ihan huikeasti erilaiselta.

Hyvää raitista viikonloppua! Tee mitä teetkin, mutta älä avaa korkkia. Tai jos siltä tuntuu, ole vaikka tekemättä mitään. Mikä vain juuri sinua yhtään auttaa siihen, ettei himo käy liialliseksi.

Kovasti Tsemppiä!

1 tykkäys
3

Itse join 20v ja rankasti, mutta hinta oli kova… Usein putkassa. Mutta tossa se PÄÄTÖS pitää vain tehdä. Tuttu poliisi sai meikäläiseen järkeä kuulusteluissa… Miten noin asia tyyppi selvinpäin on ihan perkele humalassa? Mietin ja mietin… Totta, rattijuopumuksia ym ja siinä päätin sit laittaa korkin kiinni. 20 vuotta ilman viinaa eikä tee mieli, kun ajattelee miten se ei vain sopinut. Moni huijaa itseään juomalla viiniä tai konjakkia. Sama se on kaikissa. Mut Tsemppiä! :+1:

3 tykkäystä
4

Tervetuloa. Tilanteesi muistuttaa oman siskoni tilannetta hyvin paljon. Juoma on vain erilainen.
Oletko pysähtynyt miettimään miksi juot? Se kannattaa selvittää itselleen ja lähteä siitä purkamaan vyyhteä.
Raitistumisessa on tärkeää olla avoin ja rehellinen perheenjäsenille ja jos päädyt hakemaan ammattiapua niin myös heille.
Perheesi on varmasti huolissaan ja he odottaa että olet heille avoin. Siitä se lähtee.

2 tykkäystä
5

Kiitos kaikille kannustavista viesteistä. On todella helpottavaa, kun tietää, ettei ole yksin tämäntapaisten ongelmien kanssa ja vielä helpottavampaa, että monet ovat tästä selvinneet. Se luo uskoa, että kyllä minäkin selviän, hetki kerrallaan.

Tosiaan silloin ennen kuin pidin parin vuoden tauon juomisesta oli tilanne edeltävästi niin paha, että juominen oli päivittäistä. Tai no joka iltaista, päivät kärvistelin selvinpäin ja hoidin velvollisuuteni. Tuosta ajasta minulla ei ole juurikaan muistikuvia, paitsi että join ja voin pahoin. En halua enää siihen pisteeseen ja nyt se alkoi olla taas lähellä.

Tänään teen jotain hyvää syötävää ja ajattelin alkaa katsoa jotain hyvää sarjaa Netflixistä. Väsymys on jotain aivan tajutonta, mutta eipä se ihme ole, että kroppa ja mieli on väsynyt. Melko paljon on sitä tullut kyllästettyä myrkyllä ja lepoa se ei ole liiaksi saanut.

6

Hienoa, että olet havahtunut tilanteeseesi ja myöntanyt itsellesi, että tarvitset muutosta elämääsi! Monestihan se ensimmäinen askel on vaikein, kun joutuu myöntämään että tekosyiden ja itselleen (ja muille) selittelyn aika on ohi.

Aivosi ovat alkoholin runtelemat, joten tällä hetkellä minkään ei kuulukaan tuntua hyvältä tai innostavalta. Se on ikävää, mutta totta. Ei siinä oikein ole muuta vaihtoehtoa kuin päivä kerrallaan, ja tarvittaessa ihan hetki kerrallaan pitää huoli siitä, ettei missään tapauksessa ala juomaan ja palaa takaisin lähtöpisteeseen. Olo helpottaa kyllä pikkuhiljaa aivan takuulla, kunhan maltat antaa prosessille aikaa. Minulla meni noin viisi viikkoa aika lailla väsymyksen ja totaalisen saamattomuuden kourissa, mutta sitten huomasin että olo alkoi pikkaisen paranemaan. Toisen vastaavan olon paranemisen huomasin jossain 8 viikon paikkeilla. Havahduin vaan yhtäkkiä että hetkinen, minähän olen ollut kohtalaisen hyväntuulinen ja jaksava monta päivää. Mutta nämä aikahaarukat ovat toki yksilöllisiä, yritin näillä omilla esimerkeilläni luoda uskoa sinuun, että jos vaan olet juomatta niin juomishimo lopulta vaimenee ja olotila paranee väistämättä. Juomattomuuteen pitää suhtautua niin, että se on elämän tärkein asia ja peruskallio, josta kaikki muu hyvä elämässä on kiinni.

2 tykkäystä
7

Näin se vaan menee. Kiitos kannustavista sanoistasi, näitä toistelin mielessäni eilen useaan otteeseen.
Tästä on suunta vain ylöspäin ja se on aika lohdullista.

1 tykkäys
8

Lauantai-aamu. Rakastan näitä aamukahvi-hetkiä, kun saa herätä ilman krapulaa ja nauttia kahvin ilman kauheaa morkkista edellisillasta. Olen lukenut monen muunkin täällä nauttivan erityisesti aamuista. Olo on kieltämättä melko väsynyt, yöt ovat vielä todella katkonaisia ja heräilen öisin valvomaan useaan otteeseen. Taitaa kuulua asiaan, joten vielä sekin ohi menee, onneksi voi nukkua päiväunet jos siltä tuntuu.

Eilinen meni ihan hyvin, mitään juomishimoja ei ollut, mutta sen huomasin, että kun oli hetkiä, jolloin ei ollut mitään tekemistä, eli ts. “tylsää” tuli juominen heti mieleen. Vaikeaa ei silti ollut olla juomatta, sillä muutoin ei tehnyt yhtään mieli juoda. Huomaan kyllä ajattelevani juomattomuutta aktiivisesti koko ajan, lienee normaalia tässä alussa?
Söin irtokarkkia varmaan puoli kiloa, mutta menköön. Sekin on nyt parempi kuin juominen.

Mukavaa lauantaita kaikille!
Minulla se taitaa taitaa kulua tylsyyttä ja tasapaksua olotilaa sietämään opetellen.

-May

4 tykkäystä
9

Tervetuloa palstalle minunkin puolestani May!
Itsekin arvostan nykyään suuresti näitä rauhallisia lauantaina aamuja ja herään täysin vapaaehtoisesti nykyään melko aikaisin urheilemaan, että pääsee sen jälkeen nautiskelemaan päivästä levon merkeissä.
Ja alussa alkoholi onkin mielessä oikeastaan koko ajan ja hyvä niin, kunhan se ei vain ala ahdistamaan. Sehän tarkoittaa kuitenkin sitä, että silloin on kova motivaatio saada ongelma selätettyä.
Sitten kun eteenpäin pääsee, niin alkaa ne muutkin asiat valtaamaan pikkuhiljaa ajatuksia, ei kukaan jää ikuisesti vain huokailemaan drinkin perään. :slightly_smiling_face:

1 tykkäys
10

Mukavaa lauantaita! Sehän ei haittaa jos juominen käy mielessä, kunhan ei mene toiminnaksi asti.

Juopon aivot ovat tottuneet saamaan säännöllisen, keinotekoisesti aiheutetun dopamiinimyrskyn. Sitten kun sitä ei tulekaan, niin aivoilla kestää aikansa tottua vallitsevaan olotilaan. Tuntuu siis tylsältä ja tympeältä, ja koko ajan ikäänkuin malttamattomana odottaa jotakin, mutta ei oikein tiedä mitä. Sitten kun aikaa kuluu, niin tylsyys alkaa muuttua rauhaksi ja tasaisuudeksi, ja se on asia mitä kannattaa malttaa odotella. Alkuun ei minusta kannata välittää karkinsyönnistä tai sen sellaisesta, vaan kannattaa ottaa kaikki keinot käyttöön mitkä auttavat olemaan juomatta. Muita elintapoja kuten ruokavaliota ehtii miettimään joskus myöhemmin.

2 tykkäystä
11

Tervetuloa palstalle @May! Hienoa että olet saanut raittiina olosta kiinni, kyllä se alkaa siitä rullaamaan. Itse olen kerännyt raittiutta noin 3 kuukautta, päivä kerrallaan. Työkaluja haasteita ja havaintoja putkahtelee esiin harva se päivä mutta niin se elämä asettuu uomiinsa.

2 tykkäystä
12

Pikainen päivitys: raittiina edelleen. Viikonloppuna oli pari tiukkaa paikkaa, tai ei ne oikeastaan olleet edes tiukkoja paikkoja. Puoliso otti muutaman lasin viskiä ja niissä kohdissa meinasin mennä itse automaattisesti viinipullolle. Mutta enpä mennyt. Ihmeen vähän myös ärsytti toisen tissuttelu. Lähinnä mietin, että mitä teen kaikella tällä ajalla mitä on vapautunut käyttöön ilman juomista.
En ole sanonut perheelle vielä(kään) mitään lopettamisesta. Haluan mennä päivä kerrallaan ja päästä ensin varmemmalle pohjalle. Kuulostaa ehkä hullulta, mutta jos sanon tämän heille, tulee siitä niin kovat paineet, että sitten on vaara retkahtaa.

Näillä mennään uuteen viikkoon.

3 tykkäystä
13

Keskiviikko-aamu. Olen pysynyt kuivilla ja ei ole tehnyt tiukkaakaan. Toki sen tiedän, että ei saa tuudittautua tähän helppouden tunteeseen, se voi muuttua yks kaks.

Huomioita viime päiviltä:

-Yöuni on jo hieman parempaa ja uudistavampaa. Silti edelleen olen todella väsynyt ja levon tarve on suuri.

-Kehon nälkäsignaalit alkavat selvästi tervehtyä, tunnen jo tervettä nälkää säännöllisemmin ja normaalimmin. Epäterveellisen ruoan himo on laantumaan päin.

-Aineenvaihdunta alkaa pelittää paremmin päivä päivältä

-Kasvot kaventuneet, vaatteet alkaneet istua jo hieman paremmin päälle - turvotuksen määrä on juodessa ollut siis melkoinen, eikä sitä ole silloin kunnolla edes tajunnut. Minä itse en siis ole tajunnut, aika moni muu varmasti on…

-V*tuttaa päivä päivältä enemmän, että luulin juodessa iltaisin, ettei sitä eroa selvään minään juuri edes huomaa. Nyt tajuan, että KYLLÄ HUOMAA, eikä ole tarvinnut olla edes kaatokännissä kun olen ollut jo vastenmielistä katsottavaa ihan varmasti.

Tästä lähtee taas uusi selvä päivä.
Ihanaa kun ei tarvitse miettiä juomista, miettiä moneltako saan alkaa juoda, piilotella juomia, miettiä mitä olen hölmöillyt edellisenä iltana, miettiä mitä ylipäänsä touhusin edellisenä iltana kun muisti on taas mennyt, piilotella tyhjiä pulloja, esittää krapulassa pirteämpää kuin olen, kärsiä karmeista krapuloista ja päänsäryistä, miettiä mistä ostan illan juomia tänään, ettei minua aleta pitää alkoholistina lähi-Alkoissa (heh…)…

Tänään ajattelin käydä käsityöliikkeessä. Rakastan neuloa ja tehdä käsitöitä, sitä harrastusta voisin alkaa taas herätellä henkiin. Mukavaa puuhaa tuleville syysilloille, josta saa myös mielihyvää.

3 tykkäystä
14

Hei, hieno kuulla sinun tarinaasi ja tsemppiä paljon, tästäkin päivästä selvitään ilman alkoholia :muscle:. Jätin alkoholin noin kolme kuukautta sitten erään pohjakosketuksen seurauksena ja kyllä nyt kesällä on ollut tiukkoja hetkiä esim lomareissuun on kuulunut kylmä olut jos toinenkin… mutta tämä kesä on ollut kokista jäillä, kuplavettä ja hyvää ruokaa. Myönnän että oon kaivannut välillä sitä ekaa kylmää tuoppia. Mutta kun muistan mitä siitä seuraa, en sille tielle enää lähde. En oo myöskään kotona asiasta huudellut, en vain enää juo alkoholia.
Syöminen on tullut tilalle, herkut. Eilen havahduin tähän asiaan että oon nyt antanut itselleni ikäänkuin luvan herkutella ruualla kun alkoholi jäi pois. Ja seuraavaksi pitänee alkaa työstää tätä. Myös että mitä tilalle, kuten sinäkin sanoit, aikaa tuntuisi olevan enemmän kun ei ole humalassa tai krapulassa. Kävelylenkkejä aloin tehdä pari viikkoa sitten joka toinen päivä js se kyllä tuntuu auttavan myös mielialaan, yllättäen oon ollut melko masentunut?

1 tykkäys
16

Tsemppiä myös sinulle, sulla menee hienosti! Mulle joku tässä ketjussa aiemmin kirjoitti, että ei varmasti ole suurta väliä, jos nyt alkuun herkutteleekin - sitä asiaa ja ruokavaliota voi sitten viilata mieleisekseen kun on selvemmillä vesillä päihteettömyyden kanssa.
Ja olen itse samaa mieltä, olenkin nyt ihan surutta ottanut pullan tai toisenkin päiväkahvin kanssa, kaupasta on tarttunut mukaan irtokarkkeja tai jäätelöä aika usein - mutta mä olen päättänyt sallia sen itselleni nyt, enkä ruoski siitä itseäni.

Kokemus osoitti silloin kun viimeksi olin ilman alkoholia lähes pari vuotta, että kun keho ja mieli alkaa toimia, niin minulla ainakin lenkkipolut ja kuntoilu vetää puoleensa vähän kuin itsestään ja siinä samalla myös tulee ehkä helpommin katsottua mitä ja miten syö.

Olen myös miettinyt, että ottaisin salijäsenyyden ja personal trainerin, mutta päätin senkin kanssa odottaa nyt hieman. Mua mimittäin pelottaa, että vedän sitten sen touhun överiksi. Kohtuus kun on mulle vähän vaikeaa, kuuluu varmaan taudin kuvaan. :melting_face:

Tsemppiä meille! Herkutellaan jos siltä tuntuu, lisätään liikuntaa pikkuhiljaa nautiskellen. Kyllä se mielikin sieltä alkaa kirkastua, vaikka nyt masentaa. Niin moni on kertonut tuosta masentuneesta ja ilottomasta fiiliksestä, joka tulee ilmeisesti lähes poikkeuksetta alkon lopetuksen jälkeen. Annetaan aivoille aikaa korjautua - vielä se aurinko paistaa risukasaankin. Ollaan koko ajan päivän lähempänä aitoa iloa ja onnea. Näin toivon.

Ai niin! Ootko lukenut tai kuunnellut Annie Gracen kirjaa Selvin päin? Suositus! Itse kuuntelin sen jo toiseen kertaan.

1 tykkäys
17

Kiitos kirjavinkistä, löysinkin sen heti bookbeatista :blush:

1 tykkäys
18

Onnittelut! Huomiosi ovat juuri sellaisia, mitä valtaosa lopettaneista raportoi. Siinä lähtee ikäänkuin positiivinen lumipalloefekti käyntiin, ja tekee mieli jatkaa selväpäisenä kun huomaa hyvän olon lisääntyneen. Huonoja hetkiä ja päiviä toki tulee vaikkei joisikaan, mutta silloin on hyvä palautella mieleen sitä pahaa oloa ja mielensisäistä kaaosta mikä juodessa vallitsi.

1 tykkäys
19

Kiitos! Tämän yritän muistaa ja palauttaa pahimpina hetkinä ne kauheimmat krapulat ja morkkikset mieleen - en halua enää joutua niitä kokemaan.

2 tykkäystä
20

Aamukahvia juodessa kirjoittelen tänne pienet kuulumiset. Aamukahvihetki on nykyään paras hetki päivässä.

Hyvin menee, edelleenkin olen ollut juomatta pisaraakaan - ei ole tehnyt edes mieli.
Mieliala on kuitenkin edelleen melko alakuloinen ja mitäänsanomaton. Joitain pieniä onnenhetkiä tosin mahtuu väliin, mutta ei edelleenkään mitään suurempaa.

Viikonloppuna mies joi enemmän ja vähemmän jälleen tapansa mukaan, niinhän minäkin tein vielä muutama viikko sitten. Tai no, minä vedin rehellisiä aivot narikkaan -kännejä ja vedin niitä harva se päivä.
Mutta asiaan; huomasin todella suurta ärtymystä miestä kohtaan kun hän joi. Se ei johtunut siitä, että hän joi ja minä en “voinut”, vaan tajusin miten vastenmieliseksi se hänet tekee… Rehellisesti mietin, kun kuuntelin yömyöhään sängyssä pyörien hänen kolisteluaan, tölkkien avaamisia, viskikaatoja, muutamaa typerää kännipuhelua - että en halua olla tässä.
Mieleen muistui ajat, kun lapset olivat pieniä tai kun olin raskaana ja hän joi ja kävi ulkona melkolailla - ja usea yö tuli valvottua ja kuunneltua hänen kännäämistään toisessa huoneessa.
Nuo vihan ja katkeruuden tunteet on saanut hienosti työnnettyä sivuun kun joi itsekin. Nyt ne sieltä alkavat taas nousta…
Täytyy tutkia näitä fiiliksiä syvemmin ja antaa ajatuksille ja itsetutkiskelulle aikaa.

Mukavaa tiistaita!

-May

5 tykkäystä
21

Onnittelut juomattomuudestasi, olet päässyt oikein hyvään alkuun!

Jäin miettimään tuota kuvailuasi miehesi juomisesta, ja eihän se kovin kivalta kuulosta. Ymmärrän hyvin miten läheisen juominen voi ahdistaa, koska kun olin lapsi/nuori, niin isäni juominen oli juuri tuollaista kuvailemasi kaltaista. Toivoin aina että hän raitistuisi, mutta ei sitä sitten ikinä tapahtunut, ja välimme jäivät etäisiksi. Olisin halunnut sellaisen isän joka ei juo. Samoin kun ajauduin seurustelusuhteeseen itseni kaltaisen juopon kanssa, niin omasta juomisestani huolimatta olisin halunnut kumppanin joka ei juo. Nyt olen huomannut, että oma juomattomuus on nostanut itsetuntoa ja omanarvontuntoa siten, että en enää ahdistuneena pakene esimerkiksi lapsuuden traumoja tai muitakaan tunteitani pulloon, vaan käyn mielessäni läpi tuntemuksia vaikkapa nyt lapsuudenperhettäni kohtaan. Tilanteeni on tietysti täysin eri kuin sinun, mutta yritän vain sanoa että tuo itsetutkiskelusi ja tunteittesi tutkiminen kuulostaa todella hyvältä. Niinhän se taitaa mennä, että vasta raittiina kykenee todella huomioimaan itseään ja omia tarpeitaan, koska jatkuva kännin ja krapulan noidankehä helposti tappaa kaiken itsetutkiskelun.

2 tykkäystä