Still going strong! Selvin päin on ollut ihmeellisen helppoa olla ja pysyä päätöksessä.
Mikään muu ei olekaan ollut helppoa; mieliala on to-del-la harmaata mössöä, mikään ei oikein tunnu hyvältä. Negatiiviset ajatukset ovat pinnalla. Tosin nämä ajatukset ovat ehkä enemmänkin huomioita, jotka juodessa olen saanut painettua jonnekin piiloon.
Parisuhde on todella huonolla tolalla, olen todella yksin tässä suhteessa ja huomaan selvemmin päivä päivältä kuinka erilaisia ihmisiä olemme mieheni kanssa. Hänen läsnäolonsa ahdistaa, hänen viikonloppuinen tissuttelunsa ahdistaa, kaikki tässä ahdistaa. Eikä hän ole tajunnut vieläkään, etten ole juonut noin kuukauteen pisaraakaan.
No, ei se nyt lopulta iso asia ole, itseäni varten minä lopetin juomisen, en häntä.
Elokuussa on muitakin suuria tapahtumia, joita en tässä voi avata sen enempää. Vaikka nyt on helppo olla juomatta, tiedostan, että on oltava hereillä. Sillä muutama vaaran paikka on edessä, tiedän sen jo nyt itseni tuntien.
Hurjasti tsemppiä!
Juomisen lopettamisella on tosiaan se seuraus, että sen jälkeen on usein katsottava niitä tosiasioita silmiin, joita on enemmän tai vähemmän tietoisesti paennut aivoja etanolilla turruttaen.
Itse otin sen linjan, että irrotin alkoholin aivan erilliseksi ongelmaksi, jonka selättäminen sai prioriteetin numero yksi.
Sen jälkeen olen omien voimien ja fiilisten mukaan yrittänyt tehdä jotain muillekin ongelmille. Tavallaan olen heittänyt ne vähän herran haltuun ja luottanut siihen, että tulen olemaan paljon paremmassa asemassa käsittelemään asioita, kun olen saanut tämän riippuvuuden ensin nitistettyä.
Ja raitistumisen myötä on tullut pikkuhiljaa arvioitua myös uusiksi kaikki elämän osa-alueet ja olen pannut merkille, että niiden suhteen on tapahtunut muutoksia.
Hei @May
Luin juuri ketjusi alusta alkaen. Olisi kiva tietää miten sinulla nyt menee?
Itsekin vähän vaille 40v nainen ja viini ollut tuki ja turva monia vuosia. Ongelmaksi se paisui 10-vuoden päivittäisellä käytöllä.
Aluksi käytin vain vkloppuisin vähän niin kuin palkintona hyvin suoritetusta viikosta. Sitten huomasinkin että join jo 3-4 päivänä viikossa ja lopulta joka ilta.
Nyt alkanut neljäs viikko raittiina ja paljon uusia tunteita. Mielestäni mennyt kohtuu hyvin. Toisella viikolla oli mieli aika maassa ja epäilin että oliko päätös oikea, miksi ihmeessä lopetin?
Pääsin siitä kuitenkin yli ja huomasin että joka viikko vointi vain parempi.
Tänään jaksoin käydä pelaamassa tennistä ekaa kertaan vuosiin ja olen todella ylpeä itsestäni.
Paino tippunut jo 7kg ihan itsestään. Varmaan suurinosa turvotus nestettä mutta kummasti ilahduttaa kuitenkin.
Olisi tosiaan mukava kuulla miten sinulla on mennyt viime kirjoitusten jälkeen. Jään mielenkiinnolla odottamaan.
