Kun ei auta aina ne onneliset ihmiset ympärilläkään esim lapset + vaimo, tuttavapiiri, terapia + lääkkeet…
Niimpä, niin! Masennuslääke kun ei ole mitenkään suoraviivaisesti mielialaa kohottava lääke, vaan antaa yksinään parhaatkin mahdollisuudet auttaa itseään, läheisten ja terapeutin tuella ja tietenkin lääkärin, joka tarkastelee tilannetta omasi, mutta myös toisen käden kauttaa (Omaiset, terapeutit).
Mielestäni mahdollisimman sopiva masennuslääke antaa vain yhdet työkalut masennuksensa työstämiseen. Hyvänä kakkosena tulevat ammattilaiset, Lääkäri ja terapeutit. Koko paletti tekee yhteistyötä potilaan ja omaisten kautta.
Suurimpana vaikeutena näen kuitenkin oikean lääkevalmisteen (valmisteiden) löytämisen. Se puoli kun saadaan kuntoon, niin on hyvä alkaa toipumisprosessi koko tiimin tuella. Itselleni toimivaa masennuslääkekomboa vaikeaan masennukseen etsittäessä meni pari vuotta mutta nyt vaikuttaa melko laaja combo, johon olen suht tyytyväinen: Cipralex, Ketipinor tasaamaan, pieni määrä riettaan kallista Abilifyä ja iltaisin Mirtatzapiini plus tietenkun tarvittavat ahdistukseen, sosiaalisiin fobioihin ja paniikki-alttiuteen. Ja tietenkin tarvittavat unettavat.
Näin tällä hetkellä. Ja muistakaa jo tässä monesti esiintullut asia aivokemioidemme erilaisuudesta. Se mikä ei sovi minulle, voi ollakin jollekin toiselle todella toimiva lääke. Eli siis maltilla liikkeelle, vaikka olo olisi kuinka kurja. Toki on tunnistettava tilanne, jolloin psykiatrian PKL on nopeasti saatava ja ainoa vaihtoehto, ettei tilanne pääse karkaamaan kasistä!
Juu itselläkin ollaan käyty jos jonkin moiset lääkkeet läpi tässä vähän alle 5 vuoden aikana. pari kertaa käyty kuolemanrajoilla omankäden kautta, masennuslääkkeet olen kuitenkin syönyt vaikka kituuttaen vaikka kuinka pahaa tekisi ensimmäiset viikot, moni jättää leikin sikseen ensimmäisillä viikoilla kun tekee niin pahaa, hitaan olon yms kaikki mahdolliset. Nyt kuitenkin todettu, että kaikki neuroleptit (ketiapiini, lyrica yms ei ikinä enään) eikä myöskään masennuslääkkeitä. Pelkillä bentsoilla ollaan menty jokapäivä parisen vuotta nyt ja viimevuoden lopussa aloitettu terapia, ihan kokeilu mielessä puolisen vuotta, vaikka asiat ei olekaan niin kovin huonosti (sekin riippuu kuvakulmasta, jotkut ottaa asiat pahemmin kuin toiset), pahimmillaan oli kun käytin 2vuotta samaa masaria, sen seinäänlopettamisen jälkeen muutuin taas ns. omaksi itsekseni läheisten mielestä ja itsenikin mielestä mieleni oli erittäinkin virkeä sen parinvuoden tasapaksun paskan jälkeen. Suurimpana ongelmana on kivut selässä ja häntäluun jatkuvat leikkaukset ja ei päästä hoitamaan selkää missä pääongelma kun ei sulkeudu haava, 14kk avonaisena, piti olla 1-4viikkoa, no se on asia erikseen. Kivut kyllä tekee erittäin masentuneeksi ja turhautuneeksi, tässä ollaan nyt oltu kroonisessa kivussa 2 ja puolivuotta. Unilääkkeet/nukahduslääkkeet ei tietenkään toimi vaikka söisi kourallisen, bentsopohjaisia kun on, ja neurolepteihin en koske enään ikinä, vie ne viimeisetkin jaksamisen rippeet, saatika lopettaminen melko tuskaista jos pitkään syö, en lähde edes kokeilemaan paria vuotta, 5kk riitti mulle ja se oli yhtä helvettiä mm. +30kg samalla ruokavaliolla, kilot karisivat pois tekemättä mitään puolessavuodessa takaisin missä oli ennen ketiapiinia. Nyt tässä mennään samoilla silmillä taas toista päivää, pakko pitää noin kerran viikossa 2vrk täysin nukkumatta, että saa edes hieman unta kipujen kanssa. Veikkaan, että yksineläjänä olisin jo kuollut, vaimo ja lapset auttaa jaksamaan olla tälläpuolella (maanpäällisellä) helvetissä.
Totta tuokin, tarkoitin tosin niitä ihmisiä, jotka osaavat tukea, muttei elää puolesta. Ja kun olen juuri oppinut, ettei luottaa voi kuin itseensä 
Elämä on, ja sitten vielä kuolee 
mutta pitää koittaa elää elämänsä hymyillen,hymyillä läpi kyynelten. Siinä olenkin aika hyväksi kehittynyt 
Cymbalta, vaikka hirvitti alottaa efexor depotin jälkeen tuntuis antavan positiivista vastetta. Mutta ainakin alkuun jotain rauhottavaa jottei tulis itsarii tehtyä. Efexorista huomasin vasta jälkikäteen että aggressiivisuus, öiset hikoilut ja sähkäiskut lopettaessa oli yksin efexorin sivuvaikutuksia. Masareita läpikäyneenä tässä vaiheessa ääni cymbaltalle vaikka vierotus kai jossain tulevaisuudessa häämöttää… En tiedä ilman rauhoittavii mikä olis nyt tilanne. Ja uneen esim seroquel(koomas olet alkuun)/imovane niin ei pääse tolet nouseen samaan aikaan käytettynä. Molemmat mielestäni turvallisia, seroquel saattaa alkuun vetää koomaan.
Mutta, en harkitsis että olisinko ilman lääkkeitä vai lääkityksessä tällä hetkellä. Vedän lääkkeitä koska ilman en pärjää. Saan jopa asioita hoidettuu että silleen.
Seroquellit ja ketipinorit heittäisin helvettiin… muutenkin kaikki psykoosi(neuroleptit)lääkkeet. Se vasta helvettiä on niistä irtautua parin vuoden päästä, ei se zombimaisuus ekat pari viikkoa - kk paha ole, vaan se parin vuoden käytön lopettaminen saattaa osoittautua lähes mahdottomaksi… juurikin lääkkeet mitä ei pitäisi määrätä koskaan ilman erittäin vahvoja perusteita, paitsi tietty psykoosin hoitoon toimiva… Nykyajan lääkärit vaan kirjoittaa noita kun on vähemmän “vaarallisia” eikä mene katukauppaan, vaikka totuus on toisenlainen, vaarallisuus on kaukana noista. itellä käytiin kaikki mahdolliset bentsot ennekuin edes ehdotettiin psykoosilääkkeitä uneen, tyhmänä vielä koitin 4-5kk:n ajan… Ihan kujalla koko ajan ja vielä kun määrättiin aamuin päivisin ja illoin, jos työtätekevänä olisin ollut silloin enkä sairaslomalla kuten vieläkin, niin varmasti olisi päässyt töihin asti ja jos olisin töihin asti päässyt niin töistä ei olisi tullut mitään, autollakaan en olisi ilman kuskia kulkenut. pienenä bonuksena vielä 30kiloa lisäpainoa niistä, mikä kyllä lähti samassa ajassa tekemättä mitään kun lopetin seinään lääkityksen.
Cymbaltasta moni on saanut todella hyviä kokemuksia ja vasteita, tosin se ensimmäinen kk on vähän semmoista huimausta, pahoinvointia yms (ainakin itellä, ei kaikilla, vaikuttaa jokaiselle erilailla). miinuksena taasen sain kusilukon siitä (tai sitten kun se tuli lisänä muuhun arsenaaliin… hidasti muutenkin aineenvaihdunnan ja palautui normaaliksi kun sen lopetin myöskin seinään), toinen oli hienhaju muuttui aivan sietämättömäksi!! vaatteet yms täytyi pestä päivän välein…
Efexor taasen aiheutti noita sähköiskuja, joten aina nostettiin annosta kun alkoi ilmaantumaan, lopuksi 225mg annoksella ja 2 vuoden käytöllä sain tarpeekseni ja lopetin sen seinään päivässä xanorien kanssa, oireina pari viikkoa järkyttäviä sähköiskuja päässä (ns muistinmenetyksiä tuli myös paljon) jos liikutti silmiä, joten täytyi katsoa kääntämällä päätä eikä silmiä, myöskin levottomat jalat tuli pariksi viikoksi mikä lähti lääkkeellä jonka nimeä en muista, joku vanhuuden höperyyteen se taisi pääsääntöisesti olla. niin ja oksentelu ja heitehuimaus oli myös sen pari viikkoa. Sen jälkeen alkoi maailma kirkaistumaan ja tututkin huomasi, että vanha addie sehän on, joten elin masennuslääkkeillä ns jonkin ihme kuplan sisällä useat vuodet ja mikään ei jaksanut kiinnostaa, maailma oli pelkkää tasapaksua paskaa ja kerran lääkärit saikin jotenkuten pidettyä minut hengissä kun en jaksanut enään elää, kiitos kuitenkin kun vaimo tuli kotiin ja ambulanssi tuli nopeasti kiidättämään sairaalaan. Nyt täyskielto masareilla ja neurolepteilla mulla. Toimin henk. koht, paljon tasapainoisemmin ilman kuin masareilla, vaikka testeissä tulee kokoajan vakavasti masentunut ja pisteet hipoo huippuaan.
Aloin miettiä, auttaakohan mikään tähän jatkuvaan poraamiseen. Siis sellaiseen, jossa kyyneleet vaan valuu kun on pahamieli, ja posket on jo rohtuneet. Nyt siis menee 40 mg sitalopramia, joka on toiminut pari vuotta hyvin.
Juu ei vissiin ole
Pitää huomenissa jutskata lekurin kans, siis mullon kyllä muutenkin aika sille varattunna.