Mitä suuri yleisö on mieltä trisyklisistä antidepressanteista (Triptyl), SSRI-lääkkeistä (Cipramil, Cipralex, Zoloft jne) tai SNRI-lääkkeistä (Rmeron = mirtatsapiini, Cymbalta, Efexor jne)? En nyt todellakaan puhu kikseistä enkä viihdekäytöstä sillä niiden kanssahan näillä lääkkeillä ei ole mitään tekemistä. Mutta auttaako masennukseen ja ahdistukseen pitkällä tähtäimellä (alussa oireet tietysti voimistuu) vai pahentaako vain tilennetta? Entä myös serotoniinijärjestelmän kautta vaikuttava ketiapiini? Onko kyseessä pelkkä rahanvalta ja lääketehtaan korruptio? Vai onko sitten apua oikeasti? Alko ja bentsot tietyisti mitätöivät näiden lääkkeiden vaikutuksen.
ssri:t on ihan paskoja, voi heittää hyvästit orgasmeille, itellä ei ainakaan ahdistukseen auta päin vastoin.
Nuo lääkkeet itsessään ei ole mitään taikuutta, vaan mun mielestä niistä on apua lähinnä terapiaan yhdistettynä. Ei se ongelma katoa mihinkään pelkästään masennuslääkkeitä popsimalla. Sinänsä toki monestakin noista mainitsemistasi voi olla apua, taittavat pois pahimman terän masennuksesta jotta ylipäätään pystyy panostamaan taas johonkin (töihin, opintoihin, sen terapeutin etsimiseen).
Eikä ne masennusoireet lääkitystä alottaessa mitenkään välttämättä voimistu, reaktiot noihin on aika yksilöllisiä. Aineenvaihdunnanhan useat noista laittaa monella sekaisin, eli painonnousu on aika tavallinen sivuoire (jopa vauhdikas sellanen, 10kg parissa kuukaudessa ei oo mitenkään poikkeuksellista).
Ketiapiinistä ja muista neurolepteistä on ite innostu ollenkaan, ite saan samanlaisen zombi-efektin niistä kaikista eli muutun käytännössä kehariksi joka ei pysty ajattelemaan ja jonka motoriikka ei toimi. Toisilla sitten ihan päinvastasia kokemuksia, nukkumiseenhan erityisesti tota ketiapiinia moni käyttää ilman kummempia ongelmia.
Kyllä tossa pitkälti on kyseessä rahan- ja lääketehtaiden valta. Lääkärit kirjottaa noita mielellään, koska lääkeyhtiöt rahottaa niin paljon “tutkimusta” ja toimintaa. Ja siihen reseptin kirjottamiseen monen lääkärin mielenkiinto sitten loppuukin, eli yritetään väittää että nappi naamariin muka auttaisi. Ei se yksistään kovin pitkälle kanna, imo.
Olen kokeillut ahdistuneisuuteeni ja unettomuuteen kahdeksaa eri masaria. Yhdeksäntenä masarina on vanhan liiton Doxal (trisyksilinen masari), auttaa hieman ahdistuneisuuteen kun ottaa 50mg+50mg ja ehkä viel ennen nukkumaan menoa kolmannen 50mg.
Doxal on ainoa jolla on ollut lieviä positiivisia vaikutuksia, kaikki muut on ollu täyttä paskaa ja Efexorista tuli niin perkeleelliset viekkarit, että haluisin hieman kovistella lekuria, joka väitti, että ei addiktiopotentiaalia.
Vittu kolme viikko sänkypotilaana, emäntä syötti sängyn vieressä. Onneks tosta helvetistä pääsin irti aina hetkellisesti, kun satuin budia saamaan.
Juu, on totta että Efexorista (venlaflaksiini) tulee erittäin kovat viekkarit (tai oikeammin lopetusoireet) 
Tästä on koulutuksissa oikeen erikseeen mainittu. Oon vuosia sitten Efexoria kokeillut ja ensimmäisinä lääkkeettöminä päivinä luulin todella kuolevani, viekkarit meni tosi ohi muutamassa päivässä. Cipralexia käytin 9 kk, paino nousi 15 kg, lopetin sitten “kerrasta poikki”, en edes muistanut että elämä voisi olla niin ihanaa ilman sitä järjetöntä väsymystä ja ahdistusta 
Cipralexiäkin mainostetaan auringonkukkien kera. Kun patentti umpetuu ja markkinolille tulevat halvemmat geneeriset valmisteet niin keskiaukeaman mainoksetkin katoavat sen sileä tien ja taitavat kukatkin lakastua. En tosi väitä ettei joku näistä lääkkeitsä hyötyisi mutta se en ole ainakaan minä.
Anteeksi että nussin pilkkua, mutta Remeron ei ole SNRI.
Kyllä Remeron eli mirtazapiini on SNRI-lääke eli estää hermopäätteessä sekä serotoniinin että noradrenaliinin takaisinottoa 
^ Eipäs kuule ole. Mirtatsapiini on ns. NASSA-lääke eli piperatsinoatsepiineihin kuuluva tetrasyklinen masennuslääke. Aina oppii uutta ja luulo ei olekaan tiedon väärti.
Asia on juuri näin kun Nyyty kirjoittaa.
Ok Nyyty, olet oikeassa. Kiitos oikaisusta 
Kaksikanavainen lääke kuitenkin on kyseessä.
^ Nyyty kiittä ja kumartaa ja iloissaan pistää vielä pieneksi tanssiksikin tästä oikaisun aiheuttamasta ilosta.
Juuri lopetin tämän venlaflaksiinin syömisen. Vähän taustaa ensin.
Meikällä ollut uniongelmia ja ahdistusta sellaiset 3 vuotta.Mahdollisesti jopa kauemmin?
Työt loppu viime vuonna ja keväällä lähdin opiskeleen uutta ammattia itselleni. Nopeasti selvisi, ettei tätä jaksa, kun yöunet jää muutamaan tuntiin yössä ja pitäis päähän ahtaa uutta tietoa.
Aattelin että nyt lähen lääkäriin, kun sitäkin on jo suunniteltu vuosikaupalla. Sillähän siitä selviää.
Noh, eipä asiat mennyt kuin olin ajatellut. Odotin Tenoxia kehiin, olin sitä muutaman kerran eukolta ottanut ja mahtavasti rentoutti ja nukutti. Ensin piti ruveta selvittään, että miksi minua ei nukuta? Ajattelin olla täysin avoin ja rehellinen. Raha-asiat on menny vituiksi ja huumeitakin olen käyttänyt aivan helvetisti aikoinaan. 14-vuotiaana aloitin, käytin yli 5 vuotta ja nyt olen ollut kuivilla reilu 8 vuotta. Kysyin lääkäriltä, et voisko tuo aineiden käyttö esim. vaikuttaa? Vastaus oli jotakuin: 
Eipä sillä ollut tenoxit mielessä, vaan kokeiltiin Mirtazapin, ketipinor, melatonia. Tässä vaiheessa aikaa oli mennyt kolmisen kuukautta ja ainakin 5 eri lääkäriä oli esittänyt omia mielipiteitä ja aina samat läpät, kokeillaan vielä tätä ja sitten tätä…
Piti itse ottaa puheeksi, et voisitko kirjoitaa niitä tenoxeja, sais kato nukuttua. " Joo ei sulle voi bentsoja kirjoittaa, kun sulla on tuota huumeongelmaa". Niin, taisinpa mainita et olen ollut vuosikausia ilman huumeita! Yks lääkäri kirjoitti sit säälistä muutaman kappaleen niitä. Jippii!
No niin nyt tähän huipputuotteeseen. Kesällä oli terveyskeskukset kii, eli päivystävälle terveyskeskukselle kaupunkiin jonottaan. Siellä tämä lääkäri meinasi et sulla on pakko olla tuolla jossain reseptoreissa vikaa tai jotain sinne päin. Syöt nyt tätä venlaa 75mg päivässä puoli vuotta ja jos ei auta niin syö tuplana. Kiitos, kirjoittaisiko vielä niitä tenoxeja mulle, katos kun ne auttaa? Ei pysty, sulla on ollut huumeongelmaa ja ne ei ole tarkoitettu pitempi aikaiseen käyttöön.
Söinpä sitten sitä venlaa noin nelisen kuukautta. Yhtä huonosti nukuin. Mitään hyötyä ei ollut kyseisestä lääkkeestä. Ja haitat tuli hiukkasen salakavalasti, ei kiinnostanut enää mikään, kaikki on harmaata ja sokerina pohjalla ei enää seisonutkaan 
Viekkarit napsahti päälle, kun lopetin sen. Aivan tolkuton huippaaminen alkoi. Niinku ois verenpaineet heittänyt, vaikka olikin ok. Vaan kyllä on pää kirkastunut sen jälkeen. Mahtavaa kun pää suorastaan pursuaa ideoita.
Nyt lekuri kirjoitti Cymbaltaa. Sil ois ollut näytteitäkin antaa. On lääke-edustajat hyvin promonnut. Ens viikolla sit psykiatriselle-sairaanhoitajalle aika. Kyl se tästä. Cymbalta reseptin vien sinne takaisin, syökööt itse lääkäri ne jos siltä tuntuu, mutta meikä ei saatana ala ottaan mitään koomalääkkeitä enää!
Tuli vaan mieleen, että aika kevyesti määrätään päivittäiseen käyttöön näitä psyykelääkkeitä. Mutta bentsoja ei millään. Kyllä minusta nämä helvetin psyykosilääkket on vaarallisempia, kun bentsot oikealla annostuksella ja oikein käytettynä. Se on minun mielipide, olen vain asiakas/käyttäjä, en lääkäri, enkä lääketehtaan-edustaja.
^ Mitä tästä opimme: älkää hyvät ihmiset ikinä mainitko päihdetaustasta lääkärille etenkään, jos päihe-elämä on jo sitä mennyttä elämää.
Edelliselle kirjottajalle: ootko tk-lääkärien tai vastaavien kanssa tästä unilääkityksestä tapellut? Niiltä voi olla nihee muutenkin saada mitään, lääkärit pelotellaan lääkiksessä erittäin pkv-lääkevastasiksi ja tältä pohjalta jokaikinen on niitten mielestä lääkenarkki (paitsi keski-ikäiset ja sitä vanhemmat naiset, jotka kyllä saa vaivaan kun vaivaan hyvät tropit). Yksityiseltä varmasti saisit reseptin etenkin jos jätät tuon päihdetaustasi mainittematta. Jos ongelmana on nimenomaa nukahtaminen, nii jotakun nukahtamislääkettäkin voisi kokeilla.
Tuota Triptyliä on kokeiltu fibromyalgiaan, kamalaa mömmöä, nukuin vaan enkä herännyt mihinkään edes miedoimmalla annoksella. Citalopram toimii hyvin masikseen, Cymbaltaa kokeiltiin kanssa fibroon, ja lopetettiin muutamassa päivässä, koska edes vesi ei pysynyt sisällä. Jos jotain pitäisi kaverille valita syötäväksi niin sanoisin tuon Citalopramin. Aluksi aloitin miedoimman tbl puolikkaalla, nyt annos on 40 mg, ja tunnen itseni omaksi itsekseni.
Kesäkukan kommenttiin, että monet ovat saaneet melkeimpä parhaimmat vasteet cymbaltalla ja pienimmät vieroitusoireet, myöskin ollut ainut sopiva about 10 eri lääkkeen kokeilussa, joku täälläkin sanoi että oli kahdeksas masarilääke vasta mikä auttoi oikeasti, eli siis niin paljon on sivuoireita, plussia ja miinuksia kuin on ihmisiäkin, joillakin joku toimii hyvin, joillakin saattaa ajaa jopa itsemurhan partaalle (itse yritin yhdestä kun olin noin vuoden käyttänyt, vaimo sai pelastettua itsemurhalta nopealla minun löytämisellä ja ambulanssin soittamisella ja lanssin nopealla toiminnalla). Efexorin käyttö oli omalla kohdalla melko tasapaksua elämää, ei ylämäkiä, ei alamäkiä, annoksia jouduttiin about puolenvuoden välein nostamaan tai useammin, lopuksi oli 225mg/vrk, lopetin kumminkin 2vuoden käytön seinään kun aloitin tramalin särkyihin ja ei voinut syödä samaan aikaan seretoniinisyndroomariskin takia, melkoset aivosähköiskut aiheutti aina kun yritti liikuttaa silmiään, joten joutui aina ensimmäiset kaksiviikkoa oikeastaan katsoa päätä kääntämällä eikä silmiä liikuttamalla, myös tuli näitä ns puolensekunnin muistikatkoksia aivan jatkuvasti, lääkkeen käytön aikana ei kylläkään, sivuvaikuituksina oli vain suu kuiva kuin autiomaa aamuisin.
Niin,kerroin oman kokemukseni. En tiedä vaikuttaako oireisiini siten se, ettei minulla itselläni ole päihdetaustaa. Siis reagoinko lääkeaineisiin vain helpommin tai jotain.
Onneksi läheisesi ovat ehtineet väliin 
En nyt ole tapellu sentään Eivät vaan uskalla kirjoittaa niitä. Haluavat syyn, miksi on uniongelmaa.
On aika pahaa ahdistusta, ei päivittäin mutta usein. Tähän olisi sitä cymbaltaa juuri tarjottu. Sen jätän väliin, koska en halua mitään päivittäin otettavaa lääkettä. Koitan saada ne lääkäritkin tajuaan, että paras vaihtoehto voisi olla juuri bentsot, kun löytää oikean lääkkeen ja annoksen. Kun on vaikeita päiviä niin tietäis, että on lääke joka auttaa heti, eikä kahen viikon päästä. Voihan se olla ettei sekään ole hyvä vaihtoehto, mutta mielellään kokeilisi. Tällä viikolla vielä aika psykiatriselle-sairaanhoitajalle, jos se tajuais jotain?? Katsotaan…
The Reaper, psykiatrisista sairaanhoitajilla ei ainakaan millä henk koht olen käynyt ole mitään tietoa mistään mitään, psykiatreilla jo jonkin verran ja psykologeilla… En lukassut sun noita aiempia kirjoituksia, mutta sulla kumminkin siis päihdetaustaa ilmeisesti ollut joten silloin kyllä yleensä nuo tk:n lääkärit vähän kammoksuu kirjoittaa mitään bentsoja yms, itse kokeilisin tilanteessasi A-Klinikkaa…
Kesäkukalle, itselläni ei ole päihdetaustaa eikä ole koskaan ollut, kannabista polttanut elämäni aikana muutamia kertoja. Ihan tavallinen perheellinen 2 lapsen isä olen, alkoholiakin käytän yleensä noin 1kk välein, silloinkin vain jos lapset ovat hoidossa tai itse en ole kotona lasten kanssa vaan vaimo on kotona heidän kanssaan.
Ja juu, onneksi ehti väliin, vuorokauden kuluttua hieman tajuissani olessani muistan vain silloin aikoinaan kun vaimo sanoi, että odottaa minulle toista suunniteltua lasta Se auttoi jaksamaan paljon, kunnes selkä napsahti ja tuli miljoonan eri lääkkeen koekäytöt ennen kuin vasta alle 2kk sitten (yli 2 vuotta lääkkeiden vaihtelua kuukausittain, parhaillaan meni 25 tabua päivittäin lääkärin määräämänä). nyt enää 2 lääkettä ja hoitovaste mitä parhain. Laskematta lasten syntymiä paras tapahtuma elämässäni oli yli parin vuoden suuren masennuslääkkeen seinäänlopettaminen ja vahvojen rauhoittavien aloittaminen, vihdoinkin sain taas nauttia elämästä vaikka kivut olikin ja on vieläkin erittäin suuret!
Onks kukaan syöny auroriksia(mao-i). Huhhuh miten hatsi oli ihan skitsofreenista ja päikkäreilta ku herää niin huone on hetken 90 astetta kallellaan.
Masennuslääkkeistä: mä otan sertraliinia, yöksi myös 15 mg mirtazapiinia. Mulla ei ole tullut haittoja muusta (aikoinaan suurempaa mirtazapiini-annosta käyttäes kyl lihoin aika paljon, vaan laskipa tuo paino pikkuhiljaa), kuin siitä, että lekuri oli sössinyt uusinnat ja väitti, että mul oli sertralin uusittu, eikä uusinut sillä kertaa, ja mä pölö oletin, että virhe on mun, että olen hukannut ressun, vaan enpä ollu (viimeks ku jätin uusintaan sairaanhoitaja tarkisti asian… 
). Jouduin vähentään 100 mg:n päiväannoksesta pikkuhiljaa 25 milligrammaan, ja olo muuttui huonommaks ja huonommaks. Luulin, etteivät auta, mutta pieni annos pistikin mielen tosi matalaksi… Kattotaan kui tänään käy, kun meen ressut hakeen… . Pöh.