Ensimmäinen masarini sitalopraami toimi 2 vuotta tosi hyvin. Olin aika maaninen jopa. Sitten vaikutus lopahti enkä oo koskaan enää saanu siitä, enkä cipralexista, mitään irti.
Efexorista huomasin heti ekana päivänä sivuvaikutuksia, ja musta tuntuu, että se on yks herkimpiä aiheuttamaan sivuvaikutuksia. Lopetin sen sitten, kun en halunnut, et aivokemiat on ihan sekasin koko ajan.
Alotin sit taas sitalopraamin, joka ei kyllä tunnu missään, mutta josta tuskin on paljon haittaakaan… Ja sit taas lopetin…
Paroksetiinista sain kovia väsymysoireita ja sen takia jouduin lopettamaan.
Tosi yksilöllistä touhua noiden masareiden kanssa, joten sitä pitää vaan kokeilla ja toivoa, että löytyy sopiva lääke. Jos nyt yleensä haluaa lähteä aivokemioitaan sekoittamaan. Koska ne pitkällä tähtäimellä vaikuttaa sitten psyykkisten puolustusmekanismien kehitykseen jne. Bentsoista puhumattakaan.
Itse olen kokeillut kaikki seuraavat lääkkeet : Citalopram Ratiopharm, Cipralex, Sertralin, Sepram, Mirtazapin, Venlafaksim, Doxal, Ketipinor
Mikään lääke ei toiminut vaan jokaisesta tuli niin kovat sivuoireet, että niiden käyttö loppui 1 - 2 viikon aikana tai sitten niiden hyötypotenttiaali loppui kesken kun annos saavutti maksimin.
Itse kamppailen niin monen eri tasoisen/laisen mielenterveysongelman, että ei ole pystytty diagnisoimaan kuin kaksi. Vakava masennus ja vakava ahdistuneisuushäiriö.
Monta kertaa lääkäri hehkutti kauheasti miten ne nostaa kipukynnystä, laskee ahdistusta, parantaa unenlaatua jne.
Pa**aa ne suoraan puhui. Yksikään lääke ei tehnyt niin kuin piti vaan toisinpäin.
En tiedä johtuuko se minusta, että nuo lääkkeet ei vain sovi tai sitten söin liian isoja annoksia heti alkuun.
Kaikista pahin lääke itselleni oli Mirtazapiini. Olin kuin zombi viikon ajan, itsemurha-ajatuksia, en pystynyt tekemään mitään, pelkästään syöminen oli kuin 50km maratonin juokseminen avojaloin hehkuvien hiilien päällä.
Eli täysin sietämätöntä. Jatkuvasti on ollut käytössä rauhoittavia kuten lyrica ja diapam, mutta niistäkin jo teho loppuu ja taitaa ruveta kääntymään takaisinpäin.
Itse en suosittelisi kenellekkään masennuslääkkeitä, mutta on varmasti monia ihmisiä kenellä ne toimivat hyvin tai jopa erinomaisesti.
Parempaa jatkoa vain niille jotka kamppailevat sivuoireista eri masennuslääkkeistä. (lääkäreiden ilopillereistä).
Mulle itselleni tulee SSRI-ym. lääkkeistä heti hirveä mania. En pysty nukkumaan ja ahdistaa niin helvetisti. Melkein kaikkia on kokeiltu, ihan siihen kahteen viikkoon asti, mutta ei sovi lainkaan.
Asiaan varmaan vaikuttaa kun sain diagnoosiksi bipolaarisen mielialahäiriön. Siihen kun sain oikeat lääkkeet niin nykyään voin jopa todella hyvin välillä. Oma osansa on varmasti myös 130mg/pvä metadoni-annoksella.
Kannattaa pitää mielessä, että ihmiset on erilaisia ja lääkkeet toimivat eri tavalla ihmistestä riippuen.
Jos joku kysyy, että mikä ois hyvä, niin mun mielestä siinä kohtaa ei kannata ruveta mainostamaan “ihan paska lääke, älä ikinä syö sitä” Mitä jos just se lääke sattuu sopimaan sille ihmisille. Tämä on keskustelupasta, ei täällä mitään diagnoosia tehdä.
Usein kyllä sanotaan, että otetaan iltaisin, koska saattavat väsyttääkin melkoisesti. Moni tuttuni ainakin ottaa iltaisin. Aamuisin tosin itse olen ottanut mielialalääkkeeni/masennuslääkkeeni kun on ollut käytössä. Joten periaatteessa sillä ei ole mitään väliä ottaako illalla vai aamulla kun kuitenkin on pitkävaikutteinen ja ottaa yhden päivässä.
Minkälaisiin sairauksiin Truxal-niminen lääke on tarkoitettu?
Muutama tuttu on ottanut Truxalia ja he ovat olleet aivan rikki ja paskassa kunnossa tuon lääkkeen takia. Vannoivat, että eivät enää koskaan erehdy ottamaan Truxalia .
Minun yksi kaveri antoi mulle yhden 50 mg Truxal-napin ja heitin sen heti suuhuni. Lääkkeen alettua vaikuttamaan minulla oli todella mahtava ja rento olo . Kaikki turha kiehuminen päästäni oli poissa ja tunsin itseni hyvin levolliseksi. Autolla ajoa tuo nappi ei haitannut ollenkaan .
Kaveri sanoi mulle, että ”tavalliselle” ihmiselle lääkkeestä tulee aivan karmea olo ja hän alkoi epäilemään, että minun lantussa on jotain vikaa, koska nautin Truxalin tuomasta olosta . Onko kaverini oikeassa, että jokin on pielessä, kun olen mieltynyt Truxaaleihin?
Ikinä kuullutkaan lääkkeestä, mutta luin fimeasta, pistän vähän infoa. vuonna 1965 jo saanut myyntiluvan joten ainakin vanhasta lääkkeestä kyse, kokoina 15, 25 ja 50mg. Vaikuttava aine on klooriprotikseenihydrokloridi.
Käyttö on tarkoitettu:
Akuutit ja krooniset psykoosit ja akuutit levottomuustilat. Ankaran kivun
adjuvanttihoito.
Normiannostus:
Akuutit ja krooniset psykoosit: Tavallinen annos on 50 - 500 mg vuorokaudessa,
mutta tarve on hyvin yksilöllinen. 1200 mg annosta vuorokaudessa ei tule ylittää.
Kun halutaan sedatiivista vaikutusta, aloitusannostus on 100 mg neljästi
vuorokaudessa.
Ankara kipu: Muun kipulääkityksen lisänä 50 mg 1-3 kertaa vuorokaudessa
Minulle on ollut Seronilistä suunnaton apu, kuin myös Seroquel Prolongistakin.
Mul on bipo ja pelkkä Seronil laukaisee heti ihan hirveen manian, joka on itselle erittäin mukavaa, läheisille taas yhtä tuskaa, niimpä manian estoon syön tuota Seroquel Prolongia.
Orgasmeissa ei mitään vikaa, eikä missään muussakaan.
Tuntuu oikeastaan siltä, kuin onnellisuuden perustasoa olisi nostettu 30%, ilman sivuoireita!
Toistan nyt itseäni, mutta kaikki lääkkeet vaikuttavat kaikilla eri tavalla. Siksi myös lääkärit määräävät näitä eri aikoihin otettavaksi. Yksi ystäväni väsyi efexorista niin paljon että lääke jouduttiin lopettamaan. Toinen meni täysin maaniseksi ja tulos oli sama.
Itsellä ollu ainakin; Remeron, tää oli toka lääke mitä määrättiin kun pää alko todella hajota siinä peruskoulun, amiksen jälkeen. Tuli upeat euforiat kun illalla nappas ja alkuun unikin, nappi naamariin ja taju pois. Muuten tykkäsin mutta päivät meni zombina… Nyt myöhemmin unta antavana ollu väliin pari vuotta mirtazapin joka on kai vastaava mutta ilman euforiaa, unta kyllä ja vitusti ylipainoa.
Seroxatia meni remeronin jälkeen vuosia, kai ne vaikutti mielialaan? Tuli kuiteski pisteltyä. Eka masislääkitys ennen remeronia oli sellainen että niitten aloitus hajoitti mut täysin, menin aivan paskaksi ja lopetin. Sen merkkiä en muista.
Sitten sain tenoxit unta antaan ja sekoilin, se loppu lyhyeen- osastolle…
Aurorix testattiin jossai vaiheessa, en muista kauanko popsin mutta ei tuntunu futaavan.
Unettomuuteen oli näihin aikoihin aivoja kutistavaa zyprexaa… lihottaa… turvottaa…
Sit meni vuosia Efexor depotilla, kännisekoilut paheni enkä osannu niitä yhdistää lääkkeeseen. Oli runsasta yöllistä hikoilua ym. Olin aggressiivisempi, muuta en oikeen osaa sanoa/ vaikee hahmottaa muutenkaan näitä konkreettisia vaikutuksia.
Pamit aina välillä oli myös kehissä+ itse"lääkintä"
Nyt menee Cymbalta, olen tarkkaillut oireita tosin samalla menee xanoria mutta; Aineenvaihdunta hidastunut huomattavasti, ruokahalu EI ole kasvanut, alkuun pahoinvointi- jopa laatta lensi, salilla runsas hikoilu- hiki haisee kuselle? Mutta, mieliala on kohentunut! Näin täällä.
Niin ja sellasta että unettomuuteen on nyt melatoniini, ei pahemmin jeesaa. Testiksi hommailin 25 mg:n seroquelit, jos niillä nukkumatti tulis sillointällöin testatessa kun ei xanoreita viittis unenpäästä kiinni saamiseen pureksia- ne menee sos. fobiaan ja sensellaisiin oireisiin päivällä ku tarvii liikkua ja hoitaa juttuja.
Jatketaas vielä vähä :mrgreen:
Mielipide/ala lääkkeet toimiessaankin kun niistä vaihtoehdoista sattuis löytyyn molekyylirakenne joka passaa sulle ei tee onnelliseksi Mutta saattaa antaa virtaa alkaa toimiin ja harrastaan, antaa voimaa käsitellä asioita ja hakeen apua! Eli, kyllä mä silti uskon vielä näihin vaikka pudotus on tiedossa kun lääke ajetaan alas sekä haitalliset sivuvaikutukset. Se on raskas tie käydä mielarilääkkeitä läpi siinä toivossa että se sulle auttava löytyy! Varsinkin kun itse olen sellainen että en kovin herkästi huomaa positiivisia/ negatiivisia vaikutuksia ± 0.
Ja on helvetin tärkeää tiedostaa että masaripillerit kai aina alkuun pahentaa tiloja, siinä mielessä kyllä pitäis saada edes lyhyt rauhoittava kuuri aloitukseen. Lopetus onkin oma lukunsa…
Valitettavan moni lopettaa juurikin mielialalääkkeet siinä 2-4 viikon sisällä, juurikin jäätävien olojen takia, tämä on yleistä, ollut aina jokaisella omalla mieliala lääkkeelläni, mutta kun tuon yli pääsee jotenkin hengissä (Itellä kyllä aina ollut bentsot samalla + kipulääkkeitä yms) niin se lievittyy ja lääke saattaakin toimia, efexorissa itselläni oli annos 225mg mutta parin vuoden käytön jälkeen päässä pätki aivan saatanasti, tuli sähköiskuja yms ja ajattelin lopettaa seinään koko lääkkeen (8kk suositeltu tiputus aika, käytin 2mg xanoreita viekkareihin kun niitä kirjoitettiin etten kokonaan hajoa, sillon kun otin lisäksi tramalit niin ei voinut käyttää ssri lääkkeitä seretoniinisyndrooman riskin takia), sitä ennempää oli joku, minkä nimeä en muista, menin aivan maaniseksi ja sekaiseksi pikkuhiljaa ja lopulta söinkin lääkekaapillisen vahvoja ja mietoja eri lääkkeitä (En jaksa luetella, kumminkin yli kymmentä lääkettä, norsun annoksin), kuolema kävi liki ja kiitos vaimon nopean toiminnan jäin henkiin vaikka maksan vai olikos tuo nyt munuaisten luvut yli 900 ja 300:ssa pitäisi paukahtaa jo, silloin vaihdoin efexoriin, sekoilut jatkuivat, noin 3 vuoden masislääkkeiden käytön jälkeen kun lopetin niin ihmiset alkoivat taas tunnistaa minut, olin paljon positiivisempi, energisempi yms vaikka kivut oli helvetinmoiset yms, lopulta efexorit olisivat varmaan ajaneet minut hautaan asti, sitten oli vielä parin vuoden tauon jälkeen kokeilu tuolla mainitsemallasi cymbaltalla 60mg annoksella, ei ei, ei todellakaan minulle jonka jälkeen lyötiin täyskielto enään masennuslääkkeille/psykoosi yms lääkkeille, ne eivät minulle sovi, jännä kun sanoit tuon, että cymbaltan aikaan hikesi haisi aivan kuselle, meinaan itsekin ihmettelin ja nyt vasta tajusin, että vaimo ja minä ihmeteltiin minkä helvetin takia hikeni haisee aivan karmealle, cymbalta oli silloin käytössä, myöskin sain kusilukon siitä ja aineenvaihdunta hidastui aivan perkeleesti. Nyt olen pitkään pärjännyt ihan 4mg /vrk rivatrililla (yli 2vuotta) päänhoitoon (samalla myös selkään kun lievittää spastistisuutta/ennalta ehkäisee), nyt aloitin hetki sitten kuitenkin käymään psykiatrilla purkamassa päätä kun hajottaa tämä erittäin pitkä leikkausrumba, kipu yms kun ei voi tuoda leipää pöytään ja ollaan pahassa taloudellisessa ahdingossa oltu 2009 syksystä kun selkäni paukahti. kipulääkkeistä en lähde puhumaan mitään kun ei tähän topicciin kuulu, niitä on ollut läjäpäin ja nyt olen löytänyt vihdoinkin sen oikean, pelkästään yksi lääke kymmenen sijasta (maksa,vatsa,munuaiset ja lompakko kiittää, niin ja myöskin selkä kun ei ole niin isot kivut)
Tosiaan tuon Cymbaltan kans näyttäis olevan aineenvaihduntaan vaikutusta, nyt koetan käyttää ummetuslääkettä mutta ei kai sekään hyvästä pitkällä tähtäimellä ole. Vielä kun on valmiiksi hidas aineenvaihdunta. Nyt kun käy siinä 3:n päivän välein puristaan tiileskiven pönttöön niin tuntuu että perse repeää. Ja tuo hien haju, ei ilmeisesti nesteetkään poistu elimistöstä normaalisti niin hiki tuoksuu kuselle.
Katsoo nyt sitten että miten toimin tuon C:n kanssa, ahdistavaa itsessään tämä mielialalääketestailu. Esim. jos C muuten vaikuttais auttavan haluanko kestää nämä sivuoireet. Entä jos lopetan ja vajoan syvemmälle ahdistukseen… Tai jos pärjäis pelkällä Xanorilla/ vastaavalla.
Joka tapauksessa pitäis jaksaa. Jaksaa elää siihen asti kun sen lusikan joskus nurkkaan heittää
Ihan tähän alkuperäiseen viestiin. Alustukseksi omat pohjani asiaan: Itse olen lopettanut rankan sekakäytön reilu puolitoista vuotta sitten sitten a-klinen avulla. Itse vieroitusprosessi oli yllättävän tuskaton. Halusin niin lujaa irti kaikista aineista, että jokainen vähennys viekkareista ja tuskista huolimatta nosti mielialaa kun tiesi että nolla ja narkkaamaton elämä häämöttää. Tottakai mukaan mahtui retkahduksia ja kaikkea mahdollista paskaa mutta lopputulos onnistui ja pääsin täysin kuiville.
Pari ensimmäistä kuukautta meni hienosti, olin ylpeä itsestäni ja odotin että maailma ryhtyisi jakamaan palkintoja minulle. Lopetin hoitosuhteen klinikalle ja päätin alkaa elämään omillani onnellista ja selvää elämää. Noinhan ei sitten käynyt. Käyttöaikojen aiheuttamat rahaongelmat vainosivat, frendit olivat kadonneet ja uusia ei tullut, ei myöskään naisseuraa, työelämä ei lähtenyt toimimaan… Oikeastaan mikään ei toiminut nyt kun olin kuivilla. Eristäydyin pikkuhiljaa ja aloin vaipumaan masennukseen ja ahdistukseen (masennus oli ennestään jo tuttua koska aikanaan aloitin sekakäyttöni aikoinaan juuri masennuksen itselääkinnäksi). Nyt vain masennuksesta tuli rankempaa ja syvempää kuin koskaan… Tänä kesänä mietin tosissani käytön aloittamista taas, tietysti vain lääkkeeksi (heh, heh).
Otin sitten kesän puolessa välissä taas lusikan kauniiseen käteen ennenkuin alkaisin tekemään todella tyhmyyksiä itseni kanssa. Eli yleislääkärille → pari perusmasennuslääkekokeilua ja nukahduslääkkeitä. Nukkuminen onnistui jotenkin, nukahduslääke Stella ei juurikaan unettanut vanhaa sekakäyttäjää mutta Mirtazapin auttoi nukkumaan - masennukseen ja ahdistukseen ei kuitenkaan lainkaan. Muutaman kuukauden pelleilyn jälkeen en enää kestänyt vaan sanoin lääkärille, että tarvitsen todellista apua - nyt heti tai käy todella huonosti! Ja yleislääkäri teki fiksuimman mahdollisen asian ja lähetti minut kiireellisellä lähetteellä psykiatriselle polille. Sen jälkeen asioihin on tullut vauhtia, hoito on tiivistä - omahoitajan kanssa pari, kolmekin tapaamista viikossa ja lääkäri keskimäärin kahden viikon välein. Myös vertaistuki on ollut todella tärkeää tässä kaikessa.
Edelleenkään en ole kunnossa mutta tiiviin hoidon myötä sairauden päässä näkyy myös valoa. Lääkitys on saatu melko hyvin kohdilleen mutta sitäkin säädetään vielä ja haetaan parasta mahdollista komboa. Ja päihdetaustastani huolimatta mukana on myös bentsot pahimpia ahdistushetkiä varten - ja nyt kun noita käyttää todella osana sairauden hoitoa/hallintaa niin ei tule mieleenkään viihteillä tai ottaa yhtään ylimääräistä, mieluummin viettää aina koko päivän ilman jos psyyke suinkin sen sallii.
Tämän alkulässytyksen jälkeen joitain asioita jota olen oppinut hoidosta sekä noista kysytyistä lääkkeistä perustuen omaan ja kohtalotoverien kokemaan (ja tähän kohtaan pakollinen tuttu varoitus - me olemme kaikki aivokemioinemme yksilöitä, se mikä toimii naapurilla ei välttämättä futaa sinulla ja päinvastoin):
• Jos pää on todella pettämässä ja masennus sekä ahdistus musertaa elämän niin älä tyydy odottamaan kuukauden päästä olevaa omalääkäriaikaa vaan vaadi apua nyt ja heti. Jos mikään muu ei auta niin kävele vaikka psykiatriseen päivystykseen sisään ja sano että nyt on hätätilanne. Tai laita se 80 euroa yksityiseen psykiatriin, myös häneltä saa tarvittaessa lähetteen kiireelliseen hoitoon ja lääkityksen alkuun.
• Eri lääkkeistä: Cipramil, Cipralex, Sepram ja muut serotoniinin takaisnestoon vaikuttavat SSRI-lääkkeet. Yleensä kaikkein tuskaisimmat aloittaa ja hoitovaste antaa odottaa itseään. Aloitusoireet (väsymys, pahoinvointi, ahdistus…) kestävät yleensä ainakin sen pari viikkoa jona aikana tarvitsee muutakin tukea. Mielestäni ainakin hoitajatapaamiset ja jokin kevyt rauhoittava b[/b] on tarpeen että selviää noista alkuviikoista. Aloitustuskat loppuvat sen jälkeen ja mahdollinen helpotus tulee kuukauden, parin päästä, jos ei silloinkaan toimi niin ei kannata odotella liian pitkään vaan lääkitys vaihtoon tai toista lääkettä rinnalle.
• Mirtazapin/Remeron: Hassu lääke, toimii pieninä annoksina hyvin unilääkkeenä ja jos masennuksen myötä on syöminen jäänyt ja paino pudonnut niin ruoka alkaa varmasti taas maistumaan. Aamutokkuraisuuskin lähtee aika nopeasti pois kun aivot tottuvat mömmöön. Itse mielialaan en ole kuullut että kenelläkään olisi yksistään tuolla tullut suurta apua - lääkekombona tai hyvän terapian kanssa saattaa toimiakin.
• Cymbalta. On aika joko tai lääke, toimii parhaiten ahdistukseen ja jos ei reilun kuukauden jälkeen sano mitään niin ei tule siitä juurikaan muuttumaan. Turhan kallis popsittava jos ei anna toivottua hoitovastetta.
• Efexor. Hemmetin tehokas niin hyvässä kuin pahassakin. Käytön huomaa varmasti päässään. Jotkut tuo herättää syvästä masennuksen aiheuttamasta apatiasta ja antaa ihmeellisesti virtaa elämään - toisille taas tekee pelkästään huonoa oloa tai paradoksaalisesti väsyttää entisestäänkin. Jos tuntuu auttavan niin hoitovaste paranee annosta nostettaessa. Ja lopettaminen ei ole todellakaan niin kamalaa kuin pelotellaan - aikanaan Efexorin lopettaminen oli elämäni helpoin ja tuskattomin vieroitus.
• Triptyl eli vanhan hyvän ajan trisyklinen masennuslääke. Mielestäni turhan ylenkatsottu lääke. Toimii suht hyvin unilääkkeenä, alkuoireet paljon pienemmät kuin esim. SSRI-lääkkeillä ja hoitovastetta voi tulla yllättävän nopeastikin, parissakin viikossa.
• Ketiapiini eli pahamaineinen Ketipinor. Jos puhutaan todella vakavasta masennuksesta kuten itselläni niin ei ollenkaan huono lääke. 100-200 mg auttaa tipauttamaan uneen kesken musertavimmankin masennuksen, nukuttua saa reilut 8 tuntia ja unen laatu on ihan hyvää. Ja se että aamulla herätessä on hieman lekalla päähän lyöty olo on vain helpotus koska ahdistukset eivät rynnistä päälle heti aamusta. Pikku hiljaa aamun mittaa olo sitten tokenee- tosin herää myös taas masennusja ahdistuskin. Lisäksi Ketiapiini saattaa vahvistaa SSRI-lääkkeiden vaiktusta.
• Voxra. Uusi tuttavuus, dopamiinin salpaaja. Eräät kohtalotoverini ovat saaneet erittäin hyvää apua yhdessä SSRI-lääkkeiden kanssa. Tulee myös itselläni ilmeisesti pian käyttöön ja uskon, että eri aineilla raiskattu aivokemiani reagoi hyvin tuohon. Voin raportoida myöhemmin jos jotain kiinnostaa.
Ja nämä lääkekokemukset eivät ole todellakaan mitään täydellisiä totuuksia, perustuvat vain omiin kokemuksiini, psykiatrien sanomaan ja kanssakärsijöideni kokemuksiin. Ja oma sairauteni on todellakin vaikea-asteinen masennus sekä yleinen ahdistusoireyhtym. Jos oma sairautesi on esimerkiksi kaksisuuntainen niin kortit menevät lähes täysin uudelleen jakoon.
Ja sitten tärkein kaikista kuten täällä aikaisemmin jo fiksusti sanottiin: Terapia!!! Usein vakavasti masentunut joutuu “opettelemaan” suuren osan elämästään uudestaan: reagoinnin eri asioihin ja tilanteisiin ihan jopa hengittämisestä lähtien. Ja tuo opettelu onnistuu vain hyvän terapeutin kanssa. Joten lääkäriltä kannattaa pyytää lausuntoa KELA:n korvaamaan terapiaan ja nähdä vaivaa hyvän terapeutin etsimisessä. Lisäksi vertaistuki todella toimii, samoin kaikki mahdollinen kuntouttava toiminta johon voit omalla paikkakunnallasi päästä. Myöskään ihan mielisairaalahoitoa tai esimerkiksi avo-osastoa ei kannata pelätä ja kuunnella kaikkia kauhujuttuja niistä. Ne ovat pelastaneet monen hengen ja jos mikään muu ei auta ja mieleen alkaa tulla ns. lopullinen ratkaisu niin vaikka ambulanssilla päivystykseen ja heti! Omaa ja muiden elämää ei kannata tuhota vain perseellään olevan aivokemian vuoksi.
Edittiä vielä tähän paasaukseen: Tuossa oli puhetta Xanorin käytöstä nukahtamiseen - tuo on mielestäni huonoin mahdollinen idea - yksi rankimmista mahdollisista lääkekoukuista eli Xanor-koukku ei todellakaan kannata nukahtamisen takia, nukkumiseen löytyy paljon parempiakin lääkkeitä. Eli bentsot vain lääkärin määräämään käyttöön (erityisesti Xanor) ja joka kerta kun käsi menee bentsopurkille kannattaa ottaa minuutin tauko ja miettiä tarvitseeko sitä ihan varmasti juuri nyt. Tolet kannattaa todellakin pitää niin alhaalla kun pystyy ja pitää rauhoittavat viimeisenä hätäkatkaisimena, noin käytettynä ne myös todella toimivatkin.
Sulla, Neurobion, on hyvä kirjoitus aineiden vaikutuksista suhun. Huomaan päässeeni todella helpolla kun miltei heti löytyi auttava masennuslääke. Masiksen sain, tai oikeastaan se taisi vain pahentua radikaalisti, keskenmenon jälkeen. Mulle jäi kammo tuosta Cymbaltasta jolla ei edes vesi pysynyt sisällä. Citalopram toimii nyt hyvin 40 mg päivässä, kun se aloitettiin 5 mg:lla,eikä 10:llä.
Heips Kesäkukka
Todella loistavaa, että sinulle löytyi oikea lääkitys jo toisella yrittämällä. Ja hienoa, että sinulla on niin fiksu lääkäri, että hän ymmärsi aloittaa tarpeeksi pienellä aloitusannoksella. Niinkuin Addiekin tuossa sanoi että homma kaatuu yleensä monella aloitusvaikeuksiin ja ei päästä koskaan tietämään olisiko kyseinen lääke lopulta, alkutuskien jälkeen tehonnut. SSRI:t auttavat yllättävän monella keskivaikeaan ja vaikeaankin masennukseen KUNHAN aloitusannos on tarpeeksi pieni ja annosta nostetaan tarpeeksi hitaasti portaittain JA potilas saa tukea erityisesti tuossa alussa jolloin sielu on muutenkin vereslihalla ja lääkkeiden aloitusoireet siihen päälle… Auts!
Voimia toipumiseen ja terveempään, onnelliseen elämään
Samaa mieltä. Mul sertralin toiminut hyvin. Ei suinkaan tee mua o n n e l l i s e k s i (masennuslääkkeitähän, muistaakseni joskus vissiin 90-luvul “onnenpillereiksi” kutsuttiin, virheellisesti mun kokemuksen mukaan ainakin; ja jossain vaiheessa niistä tuli “mielialalääkkeitä”, e h k ä yksi syy oli se, ettei diagnoosi näkyisi lääkkeestä, jonka ostaa ). Toimin enemmän, jokunen vuosi sitten makasin ahdistuneena ja masentuneena ja epätoivoisena paljon petin pohjal, kävin välil hakeen jonku einesruoan kaupas ja joskus jopa peseydyin… . Tällaista ei tosiaankaan ole enää! En tiedä, mikä olisi oloni ilman, mut ihan tyytyväinen tähän lääkkeeseen olen… Toimii siis minulle, muista en tiedä! Nykyisinhän näitä käytetään muihinkin vaivoihin kuin masennukseen, kai, mutta ahdistusta ne ei mul kyl ole vähentäneet.
Sivuoireita ei ole, mutta äkillinen katkaisu aiheutti tosi huonon olon… Jepu. Mun kokemukseni siis tämä.
Sitä tosiaan ensin koitettiin 10mg:lla, ja olin kun hidastetusta elokuvasta, ei kertakaikkiaan pystynyt tekemään nopeammin, ja kaveri katteli kauhuissaan. Sanoi jälkikäteen, että olin kauheaa katseltavaa kun yleensä olen nopeatoiminen ja työnteosta ei tullut mitään. Mulla vasta kauheaa olikin
Onnellinen elämä, eikös se ole kaikkien haave ja siihen auttaa ihanat ihmiset ympärillä.
.
. Kaikki turha kiehuminen päästäni oli poissa ja tunsin itseni hyvin levolliseksi. Autolla ajoa tuo nappi ei haitannut ollenkaan 
.
. Onko kaverini oikeassa, että jokin on pielessä, kun olen mieltynyt Truxaaleihin?
Mutta saattaa antaa virtaa alkaa toimiin ja harrastaan, antaa voimaa käsitellä asioita ja hakeen apua! Eli, kyllä mä silti uskon vielä näihin vaikka pudotus on tiedossa kun lääke ajetaan alas sekä haitalliset sivuvaikutukset. Se on raskas tie käydä mielarilääkkeitä läpi siinä toivossa että se sulle auttava löytyy! Varsinkin kun itse olen sellainen että en kovin herkästi huomaa positiivisia/ negatiivisia vaikutuksia ± 0.
jolla ei edes vesi pysynyt sisällä. Citalopram toimii nyt hyvin 40 mg päivässä, kun se aloitettiin 5 mg:lla,eikä 10:llä.
). Toimin enemmän, jokunen vuosi sitten makasin ahdistuneena ja masentuneena ja epätoivoisena paljon petin pohjal, kävin välil hakeen jonku einesruoan kaupas ja joskus jopa peseydyin… 
ja siihen auttaa ihanat ihmiset ympärillä.