Muotoillaan näin, että ne sähkösävärit ym. jotka liittyvät siihen akuuttiin juttuun lopetuksen vieroihin, ovat vain ne ohimenevä ilmiö ja liittyvät aika poikkeuksetta vähän kaikkiin mieliala ja masennuslääkkeisiin ainesosien takia. Oikeastaan niistä ja niiden kestosta ja kuinka pian lopettamisen jälkeen ilmaantuvat, voi lähinnä päätellä vain kuinka tottunut kroppa niihin on. Toisilla ne kestävät jokusia päiviä ja toisilla viikkokaupalla. Riippuen toki kauan on lääkkeitä syöty.
Mutta se miten sitten korvien väliin vaikuttaa jättäminen, selviää vasta ajan kanssa ja joskus ei edes tajua sitä miten paljon ne kuitenkin vaikuttivat vaikkei siltä tuntunutkaan kun niihin oli tottunut. Joskus voi olla niin, että lopetat ja aloitat vuoden päästä uudestaan ja vasta silloin tavallaan kirkastuu ja huomaa mikä vaikutus lopettamisella on. Jotkut voivat ihan kuin vetää Ranskalaisilla viivoilla, mitä juttuja tuli lopettamisen jälkeen ja miten ne poistuivat kun aloitti taas. Eikä ole edes tajunnut. Aika tyypillinen tuntuu olevan se, että pinna palaa helpommin, elämä tuntuu puurolta ja jotenkin harmaalta… vaikka sikäli ihan ok eikä mitään debistä mistään eikä edes tunnu vaikealta. Mutta ihan täysin yksilöllisiä juttuja, kuten sekin mihin ja miksi niitä on syönyt. Kuten erään miespuolisen tutun sanoin “Ei tää nyt koskaan sitten taida mennä ihan tasapainoon, kun söin yhtä mielialalääkettä pari vuotta, niin sängyssä ei oikein innostunut mistään ja kuti ei meinannut lähteä oikein millään, ei vain saanut tietystä mielentilasta kiinni. Mutta sitten kun mä lopetin ne, sängyssä on kyllä kuin teinipoika taas, mutta kun mua ketuttaa koko ajan ja vähän kaikki, mä näytän keskisormea tasaisesti liikenteessäkin, ja joskus mua ketuttaa siellä jopa sängyssäkin”. → Jotenkin luulen, että tähän kiteytyy AIKA monen lääkkeensyöjän tunnot.
Itsekin jokusia jaksoja elämässä noita syönyt, kun alkoi uni olla vaikea saada ja töissä ym:kin elämässä vähän rupesi olemaan ylipaljon stressiä. Vähän samoin, kuin varmaan aika monella muullakin. Eli vähän antibioottimaisesti käteen annettiin kun asioita valitti ja “kokeilepa noita”. (Kuten varmaan muutamalle sadalle tuhannelle tässä maassa, ilman sen kummempaa diagnoosiakaan, kunhan “mua väsyttää ja on harmaata”). Itse ainakin koin ongelmaksi vähän sen, että niistä tulee pikku noidankehä. Kyllä niistä jotenkin hatarasti muistellen, alussa tuli jokin pieni “valoinen hulmahdus” ja alkoi saada unta paremmin jne. Mutta kun söit niitä pitkään, niin ne vähän inflatoivat itsensä ja et huomaa niistä oikein mitään apua. Mitä pienempään syyhyn niitä syöt, niin varmaan sama juttu kaikilla. Eli jos ei ole mitään sellaista NIIN syvää debistä, että muistat aina sen selkeän eron syön - en syö -välillä. Eli kun syöt niitä kauan, huomaat siinä vain niiden haittapuolet ja mietit miksi nyt jonkun yhden napin otat aamusella, kun kummiskin sekin jotenkin puurouttaa olemista, tai ainakin tuntuu siltä. Sitten taas kun lopetat, niin jo niiden vieroitusoireina taas kun tuo kemianvirta lakkaa, niin saat kaikenlaisia säkäreistä pinnan palamiseen ja voit olla kauan syvemmässä harmaudessa kuin ne aloittaessasi, koska mukaan tulevat kaikki tekijät kun ne loppuvat elimistöstä jne… Ja vaikkei muuten, niin siksi että kehosi tottui niin tuohon tasaiseen lääkeannokseen.
Vaikeita juttuja ja kukin huomaa itse. Monella se yksi nappi aamulla menee vain jo niin tapana, ettei edes ajattele syövänsä mitään lääkettä varsinaisesti. Ps. itsekin olisin saanut aika monta pakettia noita lääkkeitä sillä rahalla, mitä kerran pari viikkoa lopetuksen jälkeen menin näyttämään nyrkkiä liikenteessä mielestäni epäasiallisesti ryhmittyvälle autolle. Nyt tiedän sitten ainakin, miltä yksi kaupungin siviilipoliisiautoista näyttää… 
Ja olleellisena: Juuri siksi ne pitäisi aina pyrkiä ajamaan alas hitaasti ja tosiaan puolittaen, joskus suunnilleen ihan viimeiset liki siitäkin puolikkaan murustaen, koska vaikka niistä nyt ei tule kuin lähinnä inhottavia vieroitusoireita (säkäreistä huomaa hyvin, klassisimpia), niin yhtä lailla ne vaikuttavat sitten sinne pääkoppaankin, toisilla kovastikin, kun yks kaks niitä ei saakaan. Mutta se tietty itsestä kiinni, jos haluaa lopettaa seinään ja se tuntuu ihan ok ratkaisulta niin eroa sikäli ei tietty ole siihen, että ajaisi ne alas hitaasti. Alasajolla vain liennytetään tuo vaihe kun tuntuu selkeitä oloja niiden lopetuksesta. Lopputulos nyt kummiskin aikaa myöten sama, että niitä ei ole elimistössä ja mitään fyysistä ym. ei tunne eroa. Henkinen puoli sitten taas sellainen, että sen tietää vain kokeilemalla.
) on kyllä, mutta luulis, että nekin helpottaa pian…
…vaikka en nyt oikeasti uskokaan siihen, että jotain pillereitä popsimalla pelihimot katoaa, kuin taikaiskusta, mutta masennukseen nuo kyllä auttoi ja sitä kautta tietysti vähensi itsetuhoista käytöstä.
