Joo, mutta kun mä tiedän, että vastaväittelijäni ovat todennäköisesti jonkinlaisia mielipidevaikuttajia, eivät mitään tavallisia kaduntallaajia, niin tietenkin alkaa näkemään tämän maaiman aika raadollisessa valossa.
No oikeastaan ainut vaihtoehto on vain olla lukematta tai keskusteluun menemättä, jos jostain asiasta haluaa ottaa nokkiinsa. Mielipidevaikuttajat ovat aika lähellä provosoijiakin monet, jotka tietävät itsekin olevansa väärässä ja haluavat vain nähdä miten saavat sähinää ja raivoa aikaan. Tai sitten ovat jossain omassa ajatteluputkessaan eivätkä halua edes nähdä mitään muita variaatioita asialle/asioille kuin oman lukkiutuneen mielipiteensä. Peliongelmakin on niin marginaalinen ja näkymätön ilmiö ja täysin oma asia yleisessä ajattelussa, että se ei herätä edes oikein muita tuntemuksia kuin “hemmetti mitä idiootteja”. → Johtuen siitä, että päihdeongelmatkin näkyvät päälle ja herättävät mielipiteitä niin ymmärtäjissä kuin niissä jotka näkevät asian yhteiskunnallisen ongelman, rikollisuuden ja hoitoihin rahanhaaskauksen kannalta. Peliongelmainenkin on kuitenkin vain se hiljainen tyyppi joka pelaa kotona netissä tai automaatteja kaupassa, eikä kukaan edes huomaa olemassaoloa. Jos vastaavan aktiviteetin purkaisi heilumassa kännissä ostarilla ne hetken jotka muuten pelaisi, niin asia muuttuisi heti. Löytyisi niitä “voi voi…” -ihmisiä sekä “hyppää kaivoon kunnon ihmisten silmistä pöheli”.
Noin se mualima vain menee. Joten silmien ja korvien ummistus tietyissä tilanteissa on ainut vaihtoehto säästyä mielipahalta monissa tilanteissa.
mä pystyn kyllä myöntämään sen, että tää on ihan itse aiheutettu sairaus. se mikä mut ajoi kokeilemaan uhkapelejä ikinä, oli varmaan teini-ikäisenä kavereiden matkiminen, tietysti sosiaalinen paine…ihan itse ne kolikot sinne koneisiin kyllä sulloin…
mutta ihmettelen silti ihmisten suhtautumista peliongelmaan. kommentit kuten; sen kun vaan lopetat! tai; kai sä tajuat, että tossa ei ole mitään järkeä?! ihmetyttävät mua edelleen. ei se tapa ihan noin vain pois mene. meistäkin moni on pelannut vuosia, itsekin reilu kymmenen, joten niinkin pitkäaikaisesta “ystävästä” luopuminen tekee tiukkaa…
mun mielestä peliongelmista pitäis puhua paljon enemmän ihan jo perus terveydenhuollonkin kannalta…
en haluis vertailla muita riippuvuuksia peliongelmaan, mutta niinhän se kuitenkin on, että sama tauti, eri aineet…
nyt kyllä karkasi ihan asian viereen, mutta tämmöisiä mietteitä mulla alkavalle viikolle… 
Ei voi yleistää, että joutuisi läheskään kaikki loppuelämän niitä syömään. Muutaman vuoden lääkitys ei ole mikään pikakuuri. Suositus on, että vähintään puoli vuotta alkuun söisi ja jos vaste on ollut hyvä ja tilanne oleellisesti kohentunut niin voi vähentää annosta tai kokeilla ilmankin. Tavallisesti kuitenkin lähemmäksi vuoden verran niitä tyypillinen potilas käyttää, jos ongelma ei ole mitenkään kroonistunut tai muuten komplisoitunut. Omaehtoisesti en voi suositella lääkkeen lopettamista mutta jos olo on selvästi parempi niin ilmankin voi koettaa olla, hoitavalle lääkärille kuitenkin olisi hyvä asiasta ilmoitella jotta voisi sopia tarvittaessa kontrollikäyntejä tilanteen tarkistamiseksi. Lopetukseen liittyvä oireilu kestää yleensä voimakkaampana muutamia päiviä ja lievempänä parisen viikkoa, mutta vaihteluväli on suuri. Ohimenevää kuitenkin on.
Masennus ei tosiaan ole mikään päänsärky, mutta kuitenkin lähtökohta aina on, että tilanne on tilapäinen ja siitä voi parantua ja useimmat paranevatkin. Sitten vasta jos lääkityksiä on ollut käytössä toistuvasti ja vastetta on tullut mutta aina tilanne mennyt alamäkeen kun lääke lopetettu niin aletaan harkitsemaan pysyvämpää lääkitystä estolääkitysajatuksella.
jeps. nysse selitti asian tyhjentävästi, mun selostukset on aina vähän sekavia 
en oikein saanut selvyyttä, että mistä toi masennus loppujen lopuksi johtui. oliko se synnytyksenjälkeistä vai pelihelvetin laukaisema vai kaikkien muutamien lähivuosien rajujen elämänmuutosten summa? nykyisin olo on kuitenkin tasapainoinen ja uskon huomaavani masennuksen oireet herkemmin…
juttelin lääkärini kanssa jokin aika sitten ja hän suositteli jatkamaan lääkitystä vielä hetken. samaan aikaan, kun alan vähentämään lääkitystä taas, menen käymään vielä muutaman kerran psykologin juttusilla.
tämä oli mulle paras ratkaisu peliongelmani kanssa taisteluun. huomaan jopa ajattelevani valoisasti tulevaisuutta. ehkä jossain vaiheessa uskaltaudun koulun penkille takaisin, kunhan vaan keksisin, että mikä ala kiinnostaisi…