Maniaa ja viinaa

No hupsista keikkaa.
Täällä sitä taas ollaan. Kohta tasan vuosi sitten viimeksi tänne kirjoittelin. Silloin raittius kesti ehkä noin kuukauden.
Vuosi on mennyt melkoista vuoristorataa. Olen tutkiskella itseäni paljon ja ollut toisinaan hyvinkin ahdistunut omasta juomisestani. Täälläkin olen välillä käynyt lukemassa juttuja ja yrittänyt etsiä itsestäni sitä jotain voimaa jolla pystyn tekemään lopullisen päätöksen juomisen lopettamiseksi. Halu lopettaa on ollut kokoajan. Mutta halu juoda on aina vaan vienyt voiton. Ajatus siitä että kyllä mä kohta lopetan, mutta en tänään, nyt otan viiniä.
Unettomuudesta kärsin jo silloin vuosi sitten. Kesällä nukuin ihan hyvin. Tänä syksynä tilanne on pahentunut. Hakeuduin lääkärille unettomuuteni takia ja lääkäri kirjoitti reseptin Tenoxia. No sepäs sopii hyvin nappaa sitten aina muutaman viinilasin jälkeen… No joo ei. Usein siis valitsin ennemmin sen viinin ja jätin unilääkkeen ottamatta.
Havahduin tilanteeseen etten ollut nukkunut ollenkaan enään useampana yönä. Olo oli sekava. Join entistä enemmän viiniä iltaisin. Ikäänkuin unilääkkeenä. Puuhasin ja toohotin joka suuntaan ja pää oli aivan ylikierroksilla. Tunsin sekoavani.
Tajusin että nyt ei asiat ole hyvin. Mähän olen maaninen. Hakeuduin lääkärille ja sieltä lähetteellä psykiatriselle.
Kun pääsin psykiatrin vastaanotolle, uskalsin kertoa hänelle rehellisesti myös juomisestani. Sain uudet lääkkeet jotka auttoivat unen saamiseksi ja tasasivat hieman kierroksia.
Lääkeannosta on lisätty tasaisesti kokoajan, sillä edelleen olen hyper-aktiivinen ja päässä soi miljoona ajatusta samaan aikaan. En pysty istumaan aloillani, en jaksa keskittyä mihinkään, sata rautaa tulessa eikä mikään tule valmiiksi. Voisin kuvailla tunnetta sellaisena sähköisenä energiana kehossani joka kulkee päästä varpaisiin.
En pystynyt enään olemaan töissä, se kakofonia oli aivan järkyttävää. Kuulen ja näen pienimmänkin rasahduksen ja liikkeen. Asioita joihin ei normaalisti kiinnitä huomiota.
Siispä akuutisti psykiatrianpolille ja siellä ne oli jo pedanneet mulle paikan osastolta. Täpärästi vältin osastolle joutumisen kun toivoin vielä mahdollisuutta kokeilla tämä viikko kotona sairaslomalla.
Sain lääkäriltä ehdottomat ohjeet

  1. Ota lääkkeet.
  2. Kaikki puuhastelu kielletty.
  3. Ei alkoholia.
    Eli tässä mä nyt makaan kotona niin hirveässä pöhnässä et melkein kuola valuu poskella.
    Näinköhän kun tarpeeksi pitkään kiskoo sitä viinaa, niin lopulta hajoo pää. Mä en vaan voi juoda enään. Mä sekoon.
    Niin ja sen lisäksi että pää sekoo niin myös kroppa on kovilla. Mulla oli maksa-arvot hieman koholla. Ja oon laihtunut kymmenen kiloa tän syksyn aikana.
    En tiedä onko täällä muita jotka kärsivät kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, mut voisin veikata ettei nää psyykkiset ongelmat ole kovin harvinaisia alkoholistien keskuudessa.
    Vertaistuki vois olla ihan jees. Ei kukaan mun lähipiiristä ymmärrä ollenkaan mikä mua vaivaa.

Maahinen kirjoitti

Lopullista juomisen lopettamispäätöstä en yrittänytkään tehdä, mutta onneksi älysin päättää mennä pyytämään hätääni apua. ja hyvältä vaikuttaa sekin, että sinä olet hakenut.

Kun menet seuraavan kerran vastaanotolle, voit kysyä lääkäriltä, olisiko sinun hyvä turvautua AA:n vertaistukeen raittiina pysymisen varmistuksena. Muut sairaudet on hoidettava muilla keinoilla.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Mulla on tänään lääkärille aika ja ajattelinkin puhua aiheesta. Tarvitsen apua ja tukea raitistumiseen. En oikein luota itseeni että pysyn päätöksessäni, jos yksin taistelen viinanhimoa vastaan.
Psykiatri ei voi mua auttaa jos sekoitan pääni viinalla. Raittius on ehdoton parantumiseni kannalta. Pahimmassa tapauksessa vaivun kohta psykoosiin ja löydän itseni lepositeissä osastolla.
Just nyt tää viikko on ollut aika helppoa olla juomatta, mutta entäs sitten kun hieman tästä tokenen ja olo tuntuu taas paremmalta niin tartunko taas pulloon?
Maniassa kaikki tuntuu hyvältä, oikein vauhdin huumaa! Mahtavaa kun saa niin paljon aikaan ja energiaa sekä ideoita riittää. Sitä on sellanen superihminen. Mulla vaan meni sekin vaihe niiin överiksi että enään ei tuntunutkaan hyvältä kun kaikki vaan vilisee silmissä, uni ei tule ja tuntuu et sekoo.
Ja sitten tosiaan kun ei tiedä milloin tää mieliala taas vaihtuu päälaelleen. Tullaanko alas korkealta ja kovaa? Depressio vaihe voi alkaa koska vain. Yleensä krapulassa se itseinho iskee. Säälittävä juoppo. Vihaan itseäni ja haluaisin kuolla.
Viinaa mä oon aina juonut, olin sitten maaninen tai masentunut. Molemmat riittää hyväksi syyksi.
Täytyisi löytää henkinen tasapaino. Ja se löytyy vain selvinpäin. Kyllähän mä tämän olen tiennyt kokoajan, mutta silti lääkinnyt itseäni viinalla. Siitä saa aina hetkellisesti paremman olon.

Noniin. Nyt on antabus resepti kainalossa ja aika varattu päihdeklinikalle.
Ihan valtavan iso asia myöntää ja todeta että alkoholiongelmani on niin paha etten selviä ilman apua.
Jospa saisin itseni vihdoin kuntoon ja elämäni takaisin raiteilleen.

Heippa Maahinen,
Hyvä että olet jo apua hakenut.
Minkälaiset sun masennusjaksot on tekemisen tasolla? Et pysty tekee mitään, kaikki tekeminen vaikeeta? Miten syklit maanisen ja masennuksen välillä kulkee aikajänteellä? Entäpä, miten pitkiä tai lyhyitä pätkiä olet väleissä juomatta?

Tsemppiä!
T.ksk

Masennusjaksot kestävät pahimmassa tapauksessa useamman kuukauden. Silloin mikään ei huvita, kaikki arkisetkit asiat tuntuvat ylitsepääsemättömän raskailta. Saatan purskahtaa itkuun tiskikonetta tyhjentäessä, koska sekään ei tunnu sujuvan. Olen voimaton ja kaikki vaan putoaa käsistä. Vihaan itseäni ja elämääni, käperryn peiton alle kiereskelemään itsesäälissä. Juon lohdutukseksi ja krapulassa vihaan itseäni taas entistä enemmän.
Tästä seuraa yleensä sekajakso. Mieliala heittelee voimakkaasti jopa saman päivän aikana.
Hypomaanisen jakson ensioireet ovat unentarpeen vähentyminen, vireystason nousu ja innostun uusista asioista herkästi. Olen sosiaalinen, puhelias, toimelias ja itsevarma.
Olen selvinnyt ilman lääkitystä monta vuotta, olen onnistunut tasapainoilemaan itseni kanssa näiden ongelmien kanssa.
Nyt tänä syksynä hypomaaninen jakso on kestänyt jo elokuusta asti. Puuhastelen kotona kaikenlaista, monta rautaa tulessa kokoajan. Haalin itselleni töitä enemmän kuin ehdin tekemään ja poukkoilen paikasta toiseen.
Tilanne eskaloitui niin pahaksi että en enään hallinnut itseäni. Käyttäydyin varsinkin humalapöissäni täysin sopimattomasti. En nukkunut lainkaan. Syke on kokoajan koholla, jatkuvasti tosi kiihtyneessä tilassa.
Nyt tuntuu että lääkkeet auttaa ja olen saanut nukuttua. Vältän kaikkea puuhastelua ja virikkeitä. Ja ennen kaikkea sitä Alkoa. Otan nyt tota antabusta, niin varmistan että pysyn erossa siitä viinasta.
Uskoisin ettei mulla olisi näitä psyykkisiä oireita ollenkaan jos en olisi juonut tässä jo muutaman vuoden putkeen lähes päivittäin.
Juomattomia jaksoja on ollut enintään kuukauden mittaisia. Yleensä ne kestää ehkä viikon. Jonkun katastrofaalinen baari-illan jälkeen henkinen krapula on niin kamala että päätän etten ikinä enään juo. Kunnes tulee taas viikonloppu ja edellisviikonlopun toilailut unohtuu.

:imp: Onhan sulla alkoholi ollut lääkityksenä

Kauanko olet etanolilla itseäsi hoitanut ja miten on tuo up-middle-down syndrooma kehittynyt tuona aikana?

Aina mä oon ollut viinaan menevä, mut ongelmaksi se on kehittynyt viimeisen kolmen vuoden aikana.
Ensimmäisen kerran olen hakenut apua masennukseen 15 vuotta sitten. Kymmenen vuotta sitten viimeksi, silloin vakava masennus ja ahdistuneisuushäiriö. Yritin kerran itsemurhaa diapameilla ja viinalla, heräsin aamulla ja pettyneenä löin itseäni leipäveitsellä käteen.
Viitteitä kaksisuuntaiseen mielialahöiriöön oli jo tuolloin. Löysin kuitenkin tasapainon elämääni avioeron jälkeen uudesta suhteesta. Monta vuotta meni melko rauhallisesti.
Mut tosiaan sitä myötä kun juomiseni on lisääntynyt, on myös mielenterveysongelmat lisääntyneet. Vai toiste päin?
Nyt antabusta muutama päivä takana ja sivuoireet on aika kamalat… En tiedä pystynkö käyttämään sitä kovin pitkään ellei sivuoireet helpota. Oon tosi huonovointinen. Oksettaa, vatsaan sattuu, suussa maistuu pahalle ja kaikki tulee ulos vesiripulina. Vähän kuin olisi vatsatauti. Hyi. Ei kivaa.
Mut positiivista on se etten juo! Jokainen päivä ilman viinaa on askel kohti parempaa. Kohti tasapainoista, onnellista elämää.
Taaksepäin ei ole varaa mennä.

Hei Maahinen.
Antabus oireesi on kuin krapula. Vai oisiko krapula kuitenkin pahempi? Ehkäpä nuo oireesi helpottavat muutamassa päivässä.
Ilman viinaa kuljet kuitenkin kohden parempaa. Se on varmaa.

Putkanvartija 0132

Mä oon nyt ollut juomatta tämän viikon, eli kuusi päivää. Jos tämä on krapulaa niin luulisi jo helpottavan. Mahavaivat alkoivat torstaina heti ensimmäisen antabus annoksen jälkeen. Tosin samana päivänä aloitin myös uuden mielialalääkkeen, joten voi johtua siitäkin. Ajattelin huomenna kokeilla niin etten ota antabusta ollenkaan. Jos vatsavaivat hellittää heti niin tiedän varmasti sen johtuvan siitä. Lääkäri sanoi että antabus vaikuttaa jopa kaksi viikkoa, joten en voi retkahtaa juomaan yhdessä päivässä.
Muita omituisia oireita mulla on ollut viime päivinä myös jotka luulen johtuvan taas siitä mielialalääkkeestä. Kuten näköhäiriöitä ja tinnitusta.
Onneksi mulla on heti maanantaina aika hoitajalle niin kerron näistä.
Jotenkin sitä toivoisi että olo paranisi heti kun lopettaa juomisen. Että sitä olisi viikossa taas ihan oma itsensä ja kaikki olisi taas hyvin. Mut ei. Huomaan et nyt alkaa mania kääntymään depressioon, kun tajuan että olen parantumattomasti sairas. Mielenterveysongelmainen alkoholisti.
Onko loppuelämä pelkkää selviytymistä päivästä toiseen? Vaikka en enään ikinä joisi pisaraakaan viinaa, en silti ole terve, vaan alkoholisti joka ei vaan juo. Ja vaikka saisin mielialani tasapainoon oikealla lääkityksellä, olen silti mielenterveyspotilas.

Niin alkoholismi ei parannu. Mielenterveydestä en tiedä.
Oireita tietysti helpottaa kun jättää kännäilyn pois. Antabuksella on kyllä pitkä vaikutusaika mikä onkin erittäin hyvä.
Mitä tuohon alkoholismiin tulee omalla kohdallani, niin olen oikeastaan aika ylpeä siitä että voin sanoa olevani alkoholisti joka ei juo. Se osoittaa myös päättäväisyyttä ja tahdon lujuutta.

Elämästä on helpompi selvitä ilman alkoholia. Minä tiedän sen varmasti.

Raittiita päiviä toivoen

Putkanvartija 0132

Hep! Mä koitiuduin just osastolta, jossa mua pidetään, niin kuin terveydenhuollon piirissä muutenkin kaksisuuntaista mielialahäiriöstä kärsivänä tuurijuoppona. Eräänlainen kaksoisdiagnoositapaus. Mulla ei ole niin sellaista klassista maanis-depressiivisyyttä, että menisi oikein maniaksi asti. Hypomaniaa ja sekamuotojaksoja ja sitten masennuskaudet. No ainakin voin omasta kokemuksesta sanoa, että juominen voi tehdä näistä mielialaongelmista hitosti vaikeampia. Se voi myös sotkea sitä lopullista juuriongelmaa. Omalla kohdallani hieman epäilevästi olen suhtautunut molempiin ongelmiini. Siihen tyyliin, että sairastanko tosiaan tuota kaksisuuntaista, tai onkohan mulla sittenkään alkoholiongelma. Vaan vain se toinen? Tai ehkä molemmat? Mä koitan nyt mennä sillä fiiliksellä että hyväksytään nyt ne molemmat ja mennään niillä. Juomisen lopettaminen, jos siinä sitten koskaan onnistun, kertoo varmasti aika paljon että onko mulla noita icd kymppi äf kolmeykkösiä- ja ysejä. Varmaa vain on, että alkoholiongelma on vakava.

Viime torstaina kun kävin lääkärillä ja puhuin paljon myös juomisestani, hoitaja ehdotti antabusta ja ajan varaamista päihdeklinikalle. Jotenkin tosi helpottavaa oli se että mun ei tarvinnut tehdä muuta kuin suostua ja lääkäri kirjoitti reseptin ja hoitaja varasi mulle ajan. En ehkä itse olisi pystynyt ottamaan niin isoa askelta avun hakemiseen juomiseeni. Olisin varmaan yksin yrittänyt olla juomatta jonkin aikaa, mutta aika nopeasti repsahtanut.
Mun mies juo myös. Joka päivä jallua. Tietää kyllä sen olevan ongelma, mutta ei tee asialle mitään. Hän ei ole valmis vielä.
Mutta haluaisin uskoa että ehkä hän seuraa esimerkkiäni, kun itse pidän korkin kiinni enkä tee asiasta isompaa numeroa.
Mun kaksisuuntaisesta hän ei myöskään tunnu ymmärtävän mitään. Pitää mua vaan sellasena tuuliviirinä ja sen olevan osa mun persoonaa. Ihailee mun tarmokkuutta ja ahkeruutta, ymmärtämättä että mun puuhastelu on oikeesti ihan sairasta. Ei ole normaalia että ihminen ei pysty istumaan aloillaan, ei edes käymään suihkussa ilman että siinä samalla pesee kaakelit, jynssää hanat, putsaa viemärin, pesee nyrkkipyykkiä jne… Mä vaan näen ympärilläni kokoajan kaikkea ja tartun kaikkeen. Samaan aikaan suunnittelen sataa muuta asiaa. Ei pysty keskittymään yhteen asiaan kerrallaan.

Parahin Maahinen,

Anteeksi että mä nauran kippurassa lattialla vakavalle asialle, mutta en vaan pysty olemaan hymyilemättä ton pohjalta mitä kirjoitit…

Nimittäin: Been there, done exactly that! Tai, no, nyrkkipyykkiin en ole sortunut…

Nyt yllätin itseni tällä kertaa kun aloin raitistelemaan… Laskin kotoa kaikki palaneet lamput (9 palanutta). Hiljaksiin viikon aikana sitten vaihdon ne toimiviin. Aikaisemmin tuo olisi hoidettu automaattiohjauksella ihan välittömästi tunnissa. Siinä samassa olisi pyyhitty pölyt, pesty seinät ja lattiat, suunniteltu joulu ja kirjoitettu kirja. En ole varma miten, mutta jotenkin osasin noiden lamppujen vain antaa olla. Tohotin kyllä muita juttuja, mutta päätin että lamput ovat olleet palaneet varmaan kolme kuukautta, että jos en niitä nyt heti vaihda, niin elämä universumissa kuitenkin jatkuu jossain muodossa.

Tsemppiä ja hyvää selvää päivää

KSK

Onkos sulta Maahinen testattu adhd:n/add:n mahdollisuus? Tuntuu tutulta toi sun tohottaminen. Kaikki mahdollisuudet kannattaa yrittää selvittää. Itse olen nyt jonossa neurolle, jossa asiaa aletaan tutkimaan. Se jono voi olla puolikin vuotta ja sanoipa mun psyk.lääkärini senkin että diagnoosi tässäkin tapauksessa on tosi hatara, ellen ole puoli vuotta juomatta. Mä haluan oikeasti itseni kuntoon. Tuo puoli vuotta tuntuu antavan voimaa olla selvinpäin. Toisaalta myös ahdistaa et ei herra mun aikani varjele, Siis puoli vuotta :open_mouth: !! Sit vielä lisäksi se mun kaksisuuntainen :unamused: Sori jos liikaa höpötin omia asioitani ketjussasi.

Hmm… Kummallinen ohje lääkäriltä: “puuhastelu kielletty”. Mun mielestä vähän kuin sanoisi mahatautiselle että oksentaminen ja ripulointi kielletty. Noh. Ehkä hän tarkoittikin että koitat jotenkin sinnitellä ja saada sitä touhuumistasi vähemmälle jollakin keinolla.

Tsempit sulle tähän päivään! Ehdotan, että koitat ottaa asian kerrallaan. :slight_smile:

Yksin et ainakaan ole kaksisuuntaisen ja alkoholiongelman kanssa. Minulla oli vuosia sitten tilaisuus seurata n 20 hengen kaksisuuntaisille tarkoitettua kuntoutusryhmää ja siellä järjästään jokaisella oli pahoja ongelmia alkoholin kanssa.

Ohje oli lopettaa alkoholi ja ja monelle sitten myös erilaista tasoittavaa lääkitystä.

Ihanaa että joku osaa ja pystyy samaistumaan! Tavallaan se on ihanaa kun saa paljon aikaan, puuhaillessa voi tulla jopa euforinen olo. Paikoillaan oleminen on tuskaista. Ja tuntuu täysin ajanhukalta.
Mutta joo lääkäri käski lopettaa kaiken toohottamisen. Virikkeet minimiin. Nyt vaan lääkettä naamaan ja vaakatasoon. Kierrokset lähteekin heti kiihtymään jos suoritan ihan perus-kotitöitä.
Tänään havahduin puolenpäivän aikaan, kun jynssäsin supervauhdilla wc-pönttöä. Olin herännyt kahdeksan aikaan ja ehtinyt siihen mennessä imuroimaan ja moppaamaan koko kämpän, viikannut pyykit, laittanut tiskit, pyyhkinyt pölyt ja kiillottanut kylpyhuoneen.
Hups. Aamulääke oli unohtunut.
Ja sen kyllä huomasi!
Mun mies nauroi ääneen kun ryntäsin pilleripurkille. Hän ei ollut kehdannut kysyä että olisiko lääke unohtunut, katsellut vaan vierestä kun imuri ja rätti heiluu niin vimmatusti.
Tänään jätin sen antabuksen ottamatta tarkoituksella eikä ole ollut maha nyt kipeä! Eli siitä ne vatsavaivat johtuivat. Otan sen kiltisti kuitenkin huomenna ja toivon että vatsa kestää. Ja jos ei, niin täytyy kysyä lääkäriltä onko mitään vaihtoehtoista lääkettä.
Niin ja enpäs muuten ole ajatellut tuota adhd-vaihtoehtoa… Olen kyllä ollut jo lapsena levoton… Mä olin se kovaääninen tyttö joka aina istui eturivin pulpetissa opettajaa vastapäätä, koska muutoin häiritsin opetusta. Teini-iässä aiheutin isälle harmaita hiuksia ja äidille sydämentykytystä. Milloin mistäkin iskä kävi mua hakemassa ja yritti pitää mua jotenkin kurissa. 16-vuotiaana muutin pois kotoolta ja ajelin pääni kaljuksi. Heh.

Huomenta!
Jeps eli se Antabus oli vatsakipujen syynä. Kysyin apua päihdepuolelta, kun ei ne tuolla psykalla osaneet sanoa siihen mitään. Kertoivat että on hyvin yleistä että alussa maha oireilee, mutta pitäisi helpottaa pian. Noh, sitä odotellessa… Oon kiltisti ottanut nyt sitä kuitenkin, koska pelkään että ilman sitä alan taas vaan juomaan. Niin kauan kun syön tota Antabusta, ei juominen ole edes vaihtoehto. Ei oikeestaan ole kertaakaan tullut edes mieleen. Viinipullot ja glögit on saanut olla ihan rauhassa esillä keittiössä, eikä ne ole mua houkutellut millään tasolla. Ilman Antabusta olisin varmasti jo retkahtanut.
Nyt kun oon viikon ollut selvinpäin ja sairaslomalla sekä lääkitys alkanut puremaan, mulla on pitkästä aikaa oikeesti ihan hyvä olo. Tai siis sellanen rauhallinen olo. Ahdistus on helpottanut enkö ole niin levoton.
Juttelin mun äidin kanssa ja kysyin häneltä millaisena hän muistaa mut lapsena. Ja voi kyllö, ihan päällimmäisenä muistaa että olin levoton, vilkas ja puhelias. Mietin, josko sittenkin mulla olisi taustalla se ADHD? Joka sitten näin aikuisiällä muuttunut kaksisuuntaiseksi? Ja se kaikki levottomuus ja keskittymisen vaikeus yms on saanut mut lääkitsemään itseäni alkoholilla?
Niin tiedä sitä sitten, miten kaikki tähän mut lopulta ajanut… Kaikki vaikuttaa kaikkeen. On sitä elämässä ollut paljon tarumatisoivia tapahtumia, joilla myös voisi yrittää selittää näitä ongelmia.
Mut ehkä mä en liikaa pohdi mennyttä tai syitä tähän tilanteeseen vaan keskityn nyt vain just tähän hetkeen, tähän päivään ja otan katseen kohti tulevaa. Menneet on menneitä, vain sillä on merkitystä mitä tästä eteenpäin. Vain siihen voin vaikuttaa.

Kymmenes päivä selvinpäin!
Itsenäisyyspäivän kunniaksi valmistan lammasta. Olin laittamassa sitä marinadiin, niin kauhukseni tajusin etten voi käyttää siinä punaviiniä!! Ei uskalla ottaa riskiä että antabuksen takia okennan lammasta loppupäivän. Höh.
Selvinpäin olo alkaa tuntua jo ihan mukavalta. Ruokahalu on kasvanut oleellisesti ja unirytmi alkaa normalisoitumaan. Eikä mun tarvitse suunnitella tekemisiä ja menemisiä sen mukaan et olen joko a) kännissä b)krapulassa.
Mulla tossa viimeisen puolen vuoden aikana juominen vain lisääntyi entisestään. Aloitin jo heti kun tulin töistä kotiin. Välttelin sopimasta mitään menoja illaksi, koska en halunnut olla juomatta ja ajokunnossa. Samoin viikonloppuisin en voinut sopia mitään menoja aamupäivisin, koska tiesin että mulla olisi krapula. Arki-illat koitin jotenkin himmailla juomistani, jotta pääsen aamulla töihin. Siksi aloitin heti iltapäivällä, niin pääsin ajoissa nukkumaan. Viikonloppuja odotin kuin kuuta nousevaa, sillä silloin sai luvan kanssa tintata just niin paljon kuin sielu sietää. Aina ihan kamala krapula ja sitä sitten tasoiteltiin ja siitä uuteen nousuun.
Vaikka vasta 10 selvää päivää takana, niin tuntuu jo siltä että se aika on jo jäänyt kauas taakseni. Takaisin ei ole paluuta. Edessä on niin paljon jotain parempaa.

Hienoa!

Eikö olekin upea Itsenäisyyspäivä selvinpäin ja varmaan maniakin on pikkasen helpottanut!