Hyvä maahinen, siitä se lähtee!! Nyt vaan antabusta ja raittiita päiviä. Mullakin tarmoa vaikka mihin ja olo hiton hyvä. Miksi haluaisin krapulat ja morkkikset takaisin? Ihana herätä selvänä eikä tarvii arpoa uskaltaako rattiin. Kaapissa makulimuja ja ruokaa…AA .n apu itselle ollut myös hyvä apu.
Hyvähyvä 
Mullakin tulee 6 viikkoa etten ole pisaraakaan juonut. Jos sulla on joku oma lääkärikontakti, kannattaa ottaa myäs se adhd mahdollisuus puheeksi. Sun touhuuminen kuulostaa kovin tututlta ja tuo lapsuuden käytös saattaisi siihen viitata. Pääasia nyt kuitenkin on ettet juo. Se on parasta lääkettä aivoille.
Huomenta! Kiitos viesteistänne!
Täällä tänäaamuna istun odottelemassa ensimmäistä tapaamistani päihdeklinikalle. Hieman jännittää, mutta olen tullut avoimin mielin.
Antabus edelleen aiheuttaa mulle vaikeita vatsavaivoja. Olen välillä jättänyt sen ottamatta jotta vatsa saisi levätä edes yhden päivän. Nyt raittiutta takana yli kaksi viikkoa. Olo on aika fressi. Näytänkin virkeämmältä. Toki olen myös lääkityksellä saanut hyvin unta ja pahimat maaniset oireet helpottaneet. Energiaa ja ideoita tuntuu kyllä olevan edelleen vaikka muille jakaa, mutta eihän se nyt voi kovin vaarallista olla, kunhan ei ammu ihan yli. Yritän tarkkailla itseäni ja aina rauhoittaa itseäni, jos huomaan että taas mennään turhan lujaa… Mulla toi siivoominen tuntuu olevan se laukaiseva tekijä. Perus-kotityöt on tietenkin tehtävä, mutta mulla helposti pelkkä imurointi voi saada kierrokset nousemaan ja pian huomaan suhaavani tuhatta ja sataa ympäri kämppää. 
Viikonloppuna kävin aamu-saunassa kun heräsin jo neljän maissa. Kymmeneen mennessä olin petsannut saunan katon ja lauteet, maalannut kellarin seinät ja kalusteet. Oli aamulääke unohtunut… Noh, tulipahan uusi ja viihtyisämpi pesutila 
Oli aika hyvä käynti tänään siellä päihdeklinikalla! Tosi mukava hoitaja jonka kanssa oli helppo jutella. Mulla nyt olis juttua riittänyt loputtomiin, mutta puolentoista tunnin vuodatuksen jälkeen hoitajan oli pakko keskeyttää ja heittää mut pihalle Olin juonut pari kuppia kahvia pohjalle, niin oli ehkä vähän vauhdikas olo, joka purkautua sitten puheripulina
Oon rajoittanut kahvin juontia manian aikana, koska se tekee musta entistä levottoman.
Mut tänään on ollut hyvä päivä. Entistä vahvempi tunne siitä että vihdoin ehkä saisin elämäni järjestykseen ja pääsisin lopullisesti eroon tosta viinasta. Alkuun tuntui jotenkin suoraan sanottuna tylsältä olla juomatta. Vähän sellainen olo et mitäs sitten jos punaviini ei ole vaihtoehto. Mitä mä teen tai juon iltaisin? Nyt alkaa jo tottumaan, otan lasin vettä jos janottaa tai lämmitän glögin kun on aika rauhoittua nukkumaan menoa varten.
Ruokahalu kyllä on kasvanut. Aika paljonkin. Kaksi kiloa tullut parissa viikossa 
No eipä se haittaa kun tossa muutamassa kuukaudessa mainiapäissäni laihduin kymmenen kiloa, niin on varaa ottaa vähän takaisinkin.
Kolme viikkoa raittiutta takana! Voi kuinka onnellinen olenkaan tästä! Niin monta kertaa raittiuslupaukset ovat kaatuneet parissa päivässä. Säälittävää.
Niin kiva herätä viikonloppuisinkin aikaisin ilman krapulaa. Ja iltaisin on vapaus lähteä ajelulle mihin vaan. Ja kaiken kaikkiaan vapaus. Se on mahtava tunne! Alkoholi ei ohjaa ja määrittele elämääni.
Viinanhimoa ei ole juurikaan ollut, muutamana iltana ehkä ohi kiitävä hetken ajatus rentouttavasta viinilasista. Mutta koska Antabus, ei sellaisille ajatuksille kannata paljoa antaa aikaa.
Antabus on kyllä ollut yksi parhaista päätöksistäni pitkään aikaan. Rohkeutta se vaati puhua asiasta lääkärille, mutta olin siihen valmis. Olin jo niin epätoivoinen ja avun tarpeessa.
Mun mies myös on lähtenyt mukaan kohti raittiutta. Hän ei ollut valmis kokonaan luopumaan jallustaan, mutta koko viikon muuten oli raittiina paitsi perjantaiksi osti vain kahden desin Jallun. Oon niin niin niin iloinen myös tästä. Hän sanoi mulle kyllä jo kerran että mä oon kuin joku Jehova kun paatoksella puhun sille raitistumisesta. Pahoittelin ja sanoin että toki se on hänen oma päätös, mutta olen hänestä huolissani itseni lisäksi. Puhuin siitä että toivoisin tulevaisuudesta meidän kohdalla jotain parempaa kuin juopottelu joka lopulta koituu turmioksi. Olisi kiva jos voisimme olla lapsenlapsillemme sellaiset isovanhemmat jotka jaksavat olla läsnä ja mukana elämässä. En usko että kukaan tuo lapsiaan meille hoitoon jos jatkamme juopottelua vielä kymmenen vuotta. Känni-mummo ei ole se joka toivon olevani. Sen vanhan viinan löyhkän sijaan haluan olla sellanen perinteinen pullantuoksuinen mummo.
Nyt just tulevaisuus näyttää valoisammalta ja pullantuoksuisemmalta. Haluan jatkaa tätä suuntaa.
Ohhoh! Kuukausi vierähtänyt raittiina!
Joulu meni kivasti selvinpäin eikä edes tehnyt tiukkaa missään kohtaa, vaikka viinit ynnä muut olikin pöydässä tarjolla.
Ensisijaisesti kaikki “kauhisteli” sitä miten paljon olen laihtunut. Se oli osittain jopa kiusallista “Yhtään ei enään saa laihtua, susta ei ole enään mitään jäljellä” “Sun posket on ihan lommolla”
Jaahas no kiva kiitos vaan kommenteista. Onko ihmisillä tapana kommentoida myös jos joku on lihonut? Niiku “Nyt et saa enään yhtään lihota enempää, sun naamakin on turvonnut” Enpä usko. Omituista että laihtumista on ihan ok kommentoida negatiiviseen sävyyn.
Mut mä itse oon ihan tyytyväinen, oikeestaan oon vaan takaisin vanhoissa mitoissa. Kukaan ei vaan enään muista et ainahan mä oon ollu tällänen “ruipelo” kun oon tossa viime vuosina kiloja keränyt. Eikä ihme, punaviinissä on aika paljon kaloreita ja alkoholi itsessään turvottaa.
Nyt turvotus on poissa ja mun olo omassa kehossani on oikein hyvä. Mun tulevan vuoden tavoitteena onkin liikkua ja urheilla enemmän. Jospa innostuisin taas aloittaa tanssin ja salilla käymisen. En ole moneen vuoteen enään kyennyt, kun iltaisin on viinipullo houkuttanut enemmän.
Ihmetystä toki aiheutti myös se että en juonut. Kyllähän kaikki mut tuntee ja tietää että oon kova tinttaamaan ja aina on viini maistunut. Kerroin kaikille univaikeuksistani ja mieliala-ongelmistani. Kerroin että mulla on lääkitys ja yritän saada itseni taas kuntoon. Kaikki tuntui hyvin ymmärtävän asian. En puhunut suoraan alkoholiongelmastani vaan tosiaan vain noista psyykkisistä ongelmista.
Mulla on tänään aika päihdeklinikalle jollekin päihdeohjaajalle. Ymmärsin että se on joku entinen alkoholisti. Eli sellaista vertaistukea kai häneltä saisi. Mulle toki niitä ryhmiä myös suositeltiin, mutta ajattelin nyt ensin kokeilla jos tälläinen kahdenkeskeinen jutustelu tuntuisi mukavalta. Jotenkin mua ahdistaa ajatus isosta ryhmästä ihan kauheesti. Tuntuu että täällä plinkissähän teitä vertaisiani alkoholisteja on ja vertaistuki täällä mulle on ihan riittävä. Ja mulla on kaksi alkoholisti ystävää joiden kanssa olen asioista jutellut.
Antabusta syön 2-3 kertaa viikossa. Se riittää varmistamaan etten juo, mutta säästyn niiltä kamalilta vatsavaivoilta. On niitä toki vieläkin, mutta ei onneksi niin pahasti kuin alussa.
Oon nyt lomalla loppiaiseen saakka. Toivon että loman aikana löytäisin jonkinlaisen balanssin mun lääkityksen kanssa. Se on ollut hieman hankalaa. Tuntuu että mun vireystila vaihtelee niin paljon että välillä lääkkeet ei tunnu vaikuttavan mitenkään, vaan touhuan ja suhaan sata lasissa joka paikassa ja sit taas jonain päivinä tipahdan päivälääkkeen jälkeen ihan totaalisesti. Tossa ennen joulua nukahdin töissä lattialle. Olin ihan sekavassa tilassa ja mut vietiin kotiin… Samalla lääkemäärällä kuin edellisenä päivänä olin maanisena juossut aamusta iltaan aivan kamalilla kierroksilla.
Toivon että en joutuisi olemaan pois töistä enempää näiden ongelmien takia.
Mut hei, mitäs teidän päivään ja elämään kuuluu? Miten meni joulun pyhät? Jouduitteko selittelemään sukulaisille joumattomuuttanne?
Maahinen kirjoitti
Hienosti olet selvinnyt joulunpyhistä ja kiitos, kun kirjoitat siitä meille. Hyvältä ja oikealta kuulostaa myös, että olet varannut aikaa päihdeohjaajalle. Ja samaan hyvien asioitten listaan vielä voi lisätä nuo mainitsemasi ystävät, kaksi alkoholistia. Onhan selvää, että alkoholistit ymmärtävät toistensa juomisen luonteen paremmin kuin ns tavikset. Vertaistuki perustuu juuri sille oivallukselle.
Mainitsemistasi ryhmistä oma kokemukseni on, että jännitti valtavasti mennä ekaan palaveriin, mutta hätä pisti minut astumaan oman mukavuusalueeni kynnyksen yli, ja huomasinkin tulleeni vapauteen. Siellä oli entisiä juoppoja, äsken tai kauan sitten raitistuneita alkoholisteja. Sellaisia kuin sinäkin tänään raittiina.
Tänään et ole yksin.
Hienoa Maahinen, olen iloinen puolestasi että olet pysynyt raittiina. Toivotaan että saat apua myös päihdeterapeutista. Entiset alkoholistiystävät on korvaamaton apua myös.
Itsellä raittiutta vasta 7 vkoa takana. Nyt painitaan taas viinapirun kanssa… täytyy muistuttaa itselle ne juoma-ajat ja mitä paskaa ne elämään toi. AA auttaa mua. Uuteen vuoteen selvänä ja kerrankin lupaus jota haluan pitää eli en jua.
Joulun jälkeinen loma on sujunut mulla hyvin! Kävin siellä päihdeohjaajalla juttelemassa ja meinasi aika loppua kesken. Mä kyllä olen sellainen räpätäti ettei ihme. Kuuluu taudin kuvaan Mutta sain häneltä kyllä hyviä ohjeita ja vahvistusta kohti raittiutta. Puhuttiin paljon mun pelosta, milloin repsahdan. Toistaiseksi menee hyvin eikä oikeestaan ole edes käynyt mielessä korkata viinipulloa. Mut pelkään et sitten kun aikaa kuluu ja alan voimaan paremmin, alan uskomaan että raittius kantaa ilman antabustakin, niin siinä kohtaa repsahdan. Voin jo kuvitella kuinka huijaan itseäni. On bileet tiedossa muutaman viikon päästä ja juuri ennen sitä uskottelen itselleni ja muille etten tarvitse enään Antabusta. Vaikka oikeesti jo suunnittelen dokaamista ja varmistan sen onnistumisen lopettamalla antabuksen ajoissa. Se on jännä et tälläsenä juoppona sitä ei ole rehellinen edes itselleen. Uskottelee jopa itselleen asioita. “En halua enkä aio juoda” ja samaan aikaan kuitenkin takaraivossa suunnittelee milloin pääsee taas dokaamaan.
Oon viimepäivinä käynyt paljon lenkkeilemässä, huomaa että yleiskunto on parantunut oleellisesti. Kotona kuuntelen paljon musiikkia ja tanssin sekä laulan samalla kotitöitä tehdessä. Yleinen ahdistus on helpottanut ja olen hyväntuulinen. Suukottelen ja halaan lapsia useammin. Soittelen ja viestittelen niiden perään ahkerammin. Jaksan olla kiinnostunut heidän asioistaan enemmän. Niin kauan olen elänyt jossain sumussa. Olen ollut poissaoleva. Nyt olen enemmän läsnä. Ja se jos jokin on ehkä kaikkein tärkein asia. Vaikka teini-ikäiset lapset huitelevat omissa menoissaan eikä aina ole kiinnostuneet äidille kertomaan mitään omista asioistaan, niin ainakin osaan ehkä paremmin antaa edes sellaisen vaikutelman että olen kiinnostunut heidän asioistaan ja välitän.
Fyysiset muutokset myös näkyvät. Iho voi paremmin ja muutenkin kasvoilta se viinan aiheuttama turvotus ja pöhnä on poistunut. Silmäpussit ja lasittuneet silmät näyttävät nyt pirteämmiltä.
Maanisia oireita toki on. Lääkitys ehkä pahimmat vienyt pois, ainakin toistaiseksi.
Oon yrittänyt keksiä kaikkea rauhallista tekemistä johon voisin terveellä tavalla purkaa energiaani ilman et lähtee kierrokset ihan överiksi. Aloitin kahden tuhannen palan palapelin, tein sen muutamassa päivässä. Addiktoiduin siihen tosi pahasti. Tein sitä useita tunteja putkeen. Olin ihan jumissa siihen. Jotenkin mua jopa nauratti tää. Ei saakeli, enkö mä osaa tehdä mitään ilman että vedän KAIKEN aina överiksi? Tässä kun kunto kasvaa, niin kohta mulla toi lenkkeilykin menee varmaan överiksi ja huomaan veteleväni Turku-Helsinki väliä tai jotain.
.