malja tuli täyteen

terve. täältä tulee uusi kirjottaja.

tässä nyt ajatuksissa lähteä lääkärissä käymään, kun alkaa siinä määrin jo ottaan päähän tämä viinaksien kanssa läträily.

varmaan 10 vuoden ajan tullu läträttyä ja aina vaan enenevissä määrin. puolisen vuotta sitten sain töistä potkut, en tosin viinan takia, mutta kumminkin. sen jälkeen soppaa on mennyt jonkun verran enemmän. mitään sellasta suoranaista haittaa viinasta ei hirveesti ole ollut, paitsi krapulapäivät ja se rahanmeno, mitä tuo iloliemi nyt sitten maksaakaan. töitä oon tehny ja laskut oon maksanu jne. juopottelu on kuitenkin ollut lähes jokapäivästä viimiset 3 vuotta ainakin. kaikki alkoi, kun olin reissuhommissa parikymppisenä ja työkaverit tykkäs ottaa iltasella vähän olutta. siihen aikaan en juurikaan juonut, mutta noihan sai mut houkuteltua aina iltakaljalle. siitä se sitten pikkuhiljaa kehittyi reissuista himaan tullessa tuli tuliaisina aina jotain viinaksia mukana. sitten sama tapa jatkui himassakin. iltakaljat…saunakaljat…ruokajuomat… lopulta koko paska oli kasassa.

nyt ollaan siinä vaiheessa, että itteeni on viimisen parin vuoden aikana alkanu pelottaan terveyshaitat ja muutenkin alkanu tuntuun, että malja alkaa oleen täynnä. tekisi mieli lopettää tämä läträäminen, mutta kun siitä ei tunnu tulevan yhtään mitään. jos oikein kovasti yrittää, niin yhden tai korkeintaan kaksi päivää jaksan olla juopottelematta, sitten alkaa univaje tuntua, menee hermot ja haen kaupasta kaljaa. en luonnollisestikkaan saa unta illalla, jos en saa sopivasti kaljaa. nyt sitä bisseä menee n.10 tölkkiä lähes joka päivä. välillä reilusti enemmän ja välillä sitten yrittämällä saan sen päiväannokseni niinkin alas, kun vaan 6 annosta. tämä sama annostelu on jatkunut nyt arviolta n. pari vuotta. vahvempia juomia en juurikaan juo, ettei asia ainakaan vaan pahentuisi. oluellakin pääsee humalaan.

huoh. eilen tuli imastua 15 tölkkiä. samalla tein lopullisen päätökseni, ettei tästä tule mitään ja päätin, että alotan siitä, että käyn lääkärissä puhumassa asiasta. pikkasen jänskättää, että sanooko lekuri vaan, että laitat korkin kiinni, niin ongelma on korjattu. vai passittaako johonkin laitokseen… en tiedä, kun en ole lekurissa uskaltanu asiasta puhua aikasemmin. voi mahoton mikä olo. darra ja jännittää toi lekuriin meno. voikohan sinne mennä pienessä aamupöhnässä? pää ei ole ihan selvä vielä. toisaalta hyvä asia, niin ei tärise ja pelota niin paljoa. tulevaisuuskin pikkasen jänskättää, kun ei selviä päivä ole ollut moneen vuoteen käytännössä ollenkaan.

Tervetuloa tännekin juttelemaan päihdeasioista, saattaa olla apua siitäkin jos alatr tänne kirjoittelemaan miten poisoppiminen tuosta juomisesta lähtee onnistumaan.

Lääkärin kanssa keskustelu on ihan hyvä juttu, kyllä kait heillä ammattitaitoa riittää tämänkin asian käsittelyyn.

Syvempää ammattitaitoa sitten voisi löytyä varsinaisen päihdehoitosysteemin puolelta, A-klinikoilta, kuntien psykososiaalisista yksiköistä, millä nimellä ne sitten milläkin paikkakunnilla ovat.

Mutta usein se oma päätöksenteko, omien tottumusten nujertaminen, omien ajatuskuvioiden muuttaminen, siinä on kuitenkin se kovin työ.

Juominen on kovin monimuotoinen juttu, tuskin löytyy valmista sapluunaa joka kaikille sopisi, yhteistä on yleensä se, ettei se alku ihan helppo ole. Kuten itsekin sanoit, pariin päivään asti olet päässyt ja sitten on tahtotila heikentynyt.

Mulla meni ensimmäinen pari viikkoa siten, että tiesin tasan tunnin tarkkuudella kauanko viimeisestä ryypystä oli aikaa, ja tahtotilaa vahvisti eniten se, että jokainen tunti oli uusi ennätys! Ja itseäni psyykkasin, jonkinlaisesta itsesuggestiosta kai oli kysymys, kun miljoona kertaa toistin toistin itselleni, että alkoholi on minulle täysin merkityksetön aine, ja että minun on hyvä olla selvinpäin.
Kumma juttu, mutta tarpeeksi moneen kertaan toistettuna asia muuttuu päänupissa totuudeksi.

Mutta, monia muitakin vaihtoehtoja on, ja onhan niitä esitelty täällä plinkissäkin, osaa niistä. Joitakin mainosteaan agressiivisemmin, toiset taas tulevat esiin vain vilahtamalla elämän muutoksista puhuttaessa. Kannattaa lueskella.

Mutta, mene tosiaan sinne lääkäriin, siitä ei ainakaan haittaa selviämiselle ole.

Ja kirjoittele nyt, miten homma etenee.

jees. kiitos vastauksesta!

soitin lekurille, joku hoitsu siellä kyseli asiaani. sanoin, että yksinkertaiesti liikaa viinaa. sitten se kyseli kuinka pitkä putki, niin sanoin, etten edes muista. vuosia. :smiley: noo, seuraavaksi kyselikin annosten määrää ja vastasin sitten siihenkin totuudenmukaisesti. koska asiani ei ollut niin akuutti, niin sain ajan klo 14. kuitenkin tälle päivälle, mikä on ihan hyvä homma. eka kuulemma terveydenhoitajalle kartottaan tilannetta ja sitten uusi aika lääkärille. nyt alkaa jo kädetkin vapista ja olotila heikkenee… parituntia sitten oli paljon siedettävämpi olla. noo, eipä tässä. tuttua huttua. harvemmin sitä on aamusella tullu juapoteltua, niin taidan jättää tälläkin kertaa väliin. ehkäpä ne eiliset oluset oli viimiset, mistäpä sitä tietää.

ja ajatuksissa on kyllä kirjotella tänne jotain. pari päivää nyt lueskellu näitä juttuja, niin jo pelkästään se antoi aika paljon toivoa. ei tilanteeni ihan mahdoton ole, kun lueskelee mitenkä muilla on mennyt ja nekin ovat siitä selvinneet.

Kirjoittele ihmeessä. Samalla kun kuntoutat itseäsi ja saat toisilta tukea, autat myös plinkkiä lukevia vielä asioita miettiviä.

Tervetuloa kimmorantan palstalle!

Eipä tuohon aloitukseen voi oikein muuta lisätä kuin, että hyvä et menet lääkärin pakeille ja muista olla hänelle rehellinen niin saat apua todennäköisesti kaikista parhaiten. Jatka raportointia ja omien taustojesi/juomisvaikuttimiesi avaamista, moni on tältä palstalta saanut merkittävää vertaistukea oman ongelmansa hoitoon…

sekin sai pikkasen miettimään, kun viimeaikoina tullu tehtyä kaikki asiat enemmän, tai vähemmän kännissä. että kuinkahan sitä sitten motivoi itteensä jatkaan kaikkia askareita? esimerkkinä vaikka kesäsin kalastelut. kaupasta koppa kaljaa, vene järvelle ja uisteleen. siinä sitten tissuttelua ja kalastelua. seuraavana päivänä kaivelee veneestä tyhjiä tölkkejä ja ihmettelee, että kuka ne kaikki on juonut… ja koko kesä samaa rataa.

taikka sitten jos jotain autoremonttia on tehny, niin aina asennuskaljaa. taas se koppa kaupasta mukaan ja ei muutakun remontti hommiin. joskus remontit on venähtäny viikonkin mittaseks ja siinähän saa selvää jälkeä jo monestakin kopasta, kun aamusta iltaan touhuaa. sitten, kun hommat on saatu hoidettua, niin pikku hiljaa annosta vähentämällä saa olon siedettäväksi ja arki jatkuu. nämä on näitä tälläsiä kertoja, kun tulee juopoteltua. sitten, kun ei touhua mitään, niin tulee imastua vaan se kahdeksan tai kymmenen kaljaa tms. määrät vaihtelee aika paljon. eikä krapula ole ollut koskaan mikään syy olla tekemättä asioita kohdallani. omasta tyhmyydestä johtuen se darra tulee, jos edellispävänä on tullu kiskottua, vaikka tietäiskin, että huomenna pitäisi jotain askareita suorittaa. ne tulee sitten suoritettua, vaikka pelottaa, tuntuu, että kohta tulee slaagi, kädet tärisee niin, ettei ruuvvimeisseli meinaa osu ruuvveihin ja laatta meinaa lentää. hankalaa ja vaivalloista työskennellä tuossa tilassa.

jos jotain positiivista, niin ainakaan en höpäissäni ole juuri auton rattiin koskenut, eikä muut päihteet kauheesti kiinnosta, vaikka niitäkin olis saatavilla yllin kyllin. yks kaveri jostain kumman syystä jaksaa kattella tätä mun touhua ja on usein mukana menossa, vaikka onkin raivoraitis. kai se näkee siinä itteensä tai jotain. aikansa se dokas ja poltti pilveä, kunnes sai hirveitä ahdistuksia ja paniikkijuttuja ja tuli uskoon ja lopetti kaikki siihen, tupakoinninkin. sehän oliskin helppo konsti, kun naksahatis, tulis uskoon ja lopettais vaan, eikä tekis edes mieli jatkaa.

Voihan se raitistuminen tietysti tapahtua tuollakin tavalla. Mutta ihan samalla tavalla siinä doupataan, nyt vain huumeena on “pyhä henki” joka joillakin yksilöillä osuu ihan sinne samaan kipupisteeseen mihin alunperin niitä päihteitäkin tuli käytettyä.

Ei ne uskoon tulot mitää helppoja ratsuja ole.
Vaivat on joka polulla.
Tietoisuus tilanteesta vaikka se tuskaa tuokin on parasta, kuitenkin.
Tuo kalastusjuttu kalskahti, kysyppä itseltäsi meneekö kalaan va järvelle kaljalle. Kaljastajien ja kalastajien ero selviää nopeaan ja sitten selviää onko se kalastaminen sun juttu. Mun juttu on Se.

Kanteleen tavoin suosittelen uskomaan mitä lääkärit sulle sanoo, niillä on kuitenkin kokonaisnäkemystä asian. Suosittelen myös perehtymään päihdeongelmaan ja sen eri hoitomuotojen mahdollisuuksiin. Tämä palsta on pyhitetty lopettajille, mutta älä anna sen häiritä. Hikoile liskot pois. Krapula helpottaa ajan kanssa että ole huoletta.

Hieno juttu, että olet päättänyt ja ryhtynyt tekemään jotain ongelmallesi.
Tänään uskallat puhua terveydenhoitajalle ja saanet pikaisen ajan myös lääkärille. Kuuntele hoitajaa ja lääkäriä, heiltä saat ensiavun, reseptin tai ehkä suosituksen mennä katkolle tai hakeutua pidempiaikaiseen hoitoon.
Edessäsi on pian valinta, miten pysyä raittiina, jos tämän päivän darrasta ja morkkiksesta nyt selviät kunnialla. Oma pysyvä raittiuteni perustuu AA:han. Olet aina tervetullut toveriseuramme kokouksiin, jos haluat lopettaa juomisen ja saada pysyvän raittiin elämän niin kuin tuhannet suomalaiset alkoholistit tänäänkin.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

suuri kiitos kaikille vastanneille.

ei tuo uskonto juttu ole ainakaan tällä hetkellä mun juttu. ei mua haittaa, jos toiset uskoo ja toiset ei. kaverini määrittelen ihan eri asioilla. ittekkin joskus jonkun verran puntaroinut noita asioita, mutta ainakin tähän asti järki on voittanut.

päivän kuulumisia:
käväsin siellä hoitsulla. kädet hikoillen siinä odottelin ja odottelin… odottelin lisää. lopulta tuli meikäläisen vuoro ja sinne sitten vaan darrassa, mutta selvästä kypärästä sisälle. aika letkeesti se sitten lopulta menikin koko homma. siinä aikamme juteltiin asiasta, tein jokusen testin jne, niin äkkiä se tunti oli sitten hurahtanutkin. ja kyllä. vastasin totuudenmukaisesti kaikkiin kysymyksiin. eihän siitä mitään apua kenellekkään ole, jos sinne menee ja valehtelee.

oma tilanteeni on nyt oman ymmärrykseni ja tuon hoitsun mukaan siinä jamassa, että olen aika raakasti kiinni alkoholissa. siis noiden jutteluiden ja testien perusteella. olutta menee ihan liikaa. mikähän lie se juoma testi nyt olikaan, niin ei ollut paljosta kiinni, ettei tullu täysiä pisteitä. jokatapauksessa jotain on tehtävä, jotenka huomiselle aika het aamusta klo 10 lekurille. tuo hoitsu ajatteli, että joku avohoito vois olla ehkä parasta lääkettä ja siihen päälle sitten jotain terapiaa tms. jäi vähän auki koko asia ja lääkäri sitten kertoo huomenna mitenkä tästä edetään.

ittellä kuitenkin ollu aika luottavainen ja positiivinen mieli koko homman suhteen. onhan sitä joskus kyennyt jokusen päivän ilman mitään apujakin oleen selvinpäin. noo, nyt ajattelin, että jos huomenna on SE päivä, niin taidan tänään imasta jokusen pissen sitten kuitenkin vielä. ei mitään lärvejä, eikä edes tarpeeksi, mutta jokusen. ostin tuossa sitten sen verta olutta, että saan ainakin toivottavasti edes unenpäästä kiinni. ehkäpä se tästä sitten vielä hyväksi muuttuu.

ja tuohon kalastelu juttuun, niin kyllä se on ollut ihan kivaa hommaa jo monta vuotta. tuo viinan perkele vaan muuttanut senkin enemmän juopotteluksi, kun kalasteluksi. oon tykänny kalastella jo pikkupojasta saakka. mutta ihan mietittävän arvonen pointti mielestäni tuo kysymys, mikä ainakin omalla kohdallani pitää paikkansa aika monessa muussa asiassa… kaikki paskaremontit, mitkä ei niiin kovin kiinnosta, niiin hönössä niitäkin on jotenkin edes saanu eteenpäin.

kateeksi käy niitä aikoja, kun ei kalja maistunut, mutta hommat maistui. jotenkin uskomaton tällä hetkellä ymmärtää sitä aikaa, mutta sellasta se on aikasemmin mun kohdalla ollut.

Tervetuloa plinkkiin kimmorantan. Lääkärissä käynnillä minäkin tämän nykyisen raittiin taivallukseni aloitin. Lääkityksellä pääsin pahimmista ahdistuksista ja unihäiriöistä eroon. Käyn myös A-klinikalla terapiassa noin kuukauden välein purkamassa entisiä juomisjuttujani ja juttelemassa muutenkin kuulumisia. Minulle sopii tuon tyylinen terapia, mutta muokkaahan ne sitä terapiaa aina asiakkaan tarpeen mukaan. Jos lääkäri sinulle katkoa tai avokatkoa tarjoaa, niin eiköhän se A-klinikan kautta mene.

Ne ostamasi bisset voisit vaikka jättää juomatta. Ei välttämättä anna kovin hyvää kuvaa lääkärille, jos menet sinne vanhalta viinalta haisevana, kun kumminkin jo tänään kävit hoitsua tapaamassa.

eilen imasin jokusen bissen, menin aikasin nukkuun ja sitten heräsin kahelta yöllä, eikä uni enää maistunut. valvoin sitten aamuun asti töllön parissa ja nyt vähän väsyttää, mutta eipähän ole darraa, eikä hengitys haise viinalta. vaimonkin heitin aamulla kaheksaks duuniin. psyykkisesti vähän sellanen voittaja olo, koska eiliset bisset oli nyt sitten näillä näkymin viimiset mitä kitusiini kaadan toistaiseksi määrittelemättömän pitkäksi aikaa. lopullinen täysraittius ajatuksena kuulostaa epämiellyttävältä. mutta esimerkiksi 6kk tuntuu ihan siedettävältä ajatukselta, oikeestaan ihan hyvältäkin ajatukselta tällä hetkellä.

jotenkin kyllä kummallinen fiilis. erikoisen levoton olo…taikka mitenkä sen nyt oikein osaisi sanoa. ei tiedä kuinka päin olla. tuntuu, ettei saa happea, vaikka vetää keuhkot täyteen ja sydämmen iskut tuntuu aika voimakkaasti. tuskinpa se kovin vaarallista on niin siinähän sitten hengittelen ja pumputtelen. jotain ressiä varmaan koko tästä jutusta tms. kohta sit sinne lekuriin ja selviää millä tästä eteenpäin. nyt tuntuu, että ei tässä välttämättä mitään lääkettä sen kummemmin tarvitakkaan. ehkä jotain mikä auttaa illalla unensaantiin. no lekuri saa kohtalaisen vapaat kädet tehdä päätökset. sehän se ammattilainen on. minä olen vaan tulkkina ongelman ja ratkaisun välissä ja loppukädessä pyrin omilla ajatuksillani ja tekemisilläni pysymään sitten siinä päätöksessäni.

noinhan se sitten meni, niinkun olin ajatellutkin. antaa lekurin kysellä ja minä vastailen ja lekuri tekee sellasen ratkasun, minkä parhaakseen näkee. tulin siis sieltä lekurilta äskön, joka yllätti kyllä täysin. ei mistään asiasta mitään moitittavaa, tai napinaa. pikemminkin päinvastoin. eikä tilanteeni ole kuulemma millään tavalla mahdoton, vaikka esim. verenpaineet oli jotain 111/190. (ikää on vähän reipas 30v ja normipainonen). zemppas vaan, että ei ihme jos vähän tykyttää, mutta kyllä se siitä laskee hyvinkin nopeesti takas järkilukemiin, että kyllä nuori tuon kestää. ja kuulemma olin realisti, että ymmärrän itsekkin omat heikot kohdat jne. tupakoinnista tuli puhetta, niin sanoin, että poltan ja paljon, mutta en jaksa alkaa sitä nyt sen enempää alkaa ponnisteleen lopettamisen kanssa, niin oli siitäkin samaa mieltä, ettei kannatakkaan alkaa yrittää tehdä kerrasta uutta miestä. tuli vaan entistä luotettavampi olo siitä, että nyt entinen saa riittää ja jatketaan ihan eri linjalla.

dropiksi opamoxeja, niin kattoo nyt onko noille kuinka kova tarve. helpottaa kuulemma oloa, kun pumppu hakkaa ja vähän vapisuttaa. vois kokeeks ottaa yhden.

Noniin, hyvinhän se sujui!

Nappia naamaan vaan ja sitten katselet mihin olo muodostuu ilman sitä kaljan litkimistä… Oksatsepaamihan on tietysti myös depresantti (huumaava psykoaktiivi) aivan kuin etanolikin mutta aivan varmasti vähempihaittainen kemikaali pitkässä juoksussa.

Onko sinulla nyt muita hoitokontakteja kuin tuo lääkäri ja sitten se sairaanhoitaja? Tarkoitan, että mietittekö te mitään jatkosuunnitelmia vai ajatteliko lääkäri että bentsorespa riittää tässä tapauksessa asian ratkaisemiseen?

jees, kiitosta vaan.

tämä on nyt tällästä, että antoi noi parin päivän bentsot ja sanoi, että älä juo viinaksi (kerran kokeillut imovanea ja viinaa, ei hyvä yhdistelmä, kun herää ampulanssissa) ja tasottelet nyt olosi kuntoon ja jos tuntuu, ettei riitä, tai tuntuu, että vähempikin riittää, niin sen mukaan sitten mennään. eli jos tuntee tarvetta lisälääkitykselle, niin sinne vaan paikanpäälle ja sama lekuri lupas virka-aikana jeesata oli asia mikä hyvänsä. no, kun en ole mikään benzojen suurkuluttaja, niin uskon, että tuollaiset miedotkin tepsii mun tapauksessa. mitään muita päihdeongelmia mulla ei ole koskaan ollut, kun alkoholi. eli juttelen tuon lekurin kanssa pelkästään. oli kaiketi kuullut toivomukseni sairaanhoitajalta siitä, että koen oloni melko epämukavaksi isossa ihmisjoukossa, eli esim. siellä AA:ssa, eikä sitten edes tarjonnut sitä. mutta muuten siis sitten ylihuomenna taas juttusille ja katsotaan mikä on olo ja lääkinnällinen tarve. suositteli, että ainakin nyt jonkun aikaa ottaa tuota lääkettä, niin saa kropan jotenkin tasaantuun, eikä ole niin paska olo. että sitten, kun alkaa oleen parempi olo, niin lasketaan sitä annosta ja lopelta lopetetaan. no, nythän mulla on jo ihan huippu olo, paitsi tietenkin nyt fyysisesti pikkasen kroppaa valittelee jonkun aikaa. taikka en tiedä voiko se tuosta sen enempää alkaa valitteleen esim. huomenna, tai ylihuomenna? piiitkään aikaan, kun ei ole ollut pidempiä taukoja. ja niistäkin ajoista nuo juomatottumukset on pikkasen päässeet kasvaan. että näillä mennään nyt sitten tämä kerta. toivottavasti jää viimeisksi.

Asiallisen kuuloinen lekuri sinulla. Otat vaan rauhassa, kuuntelet tohtoria ja tosiaan vältät sitä etanolia niiden nappien kanssa, sillä vaarat että sattuu jotakin vakavaa on silloin olemassa. Kummasti se olo tosiaan korjaantuu jos jo nyt käytät sanavalintaa “huippu olo” :smiley:

juu, hyvinhän tää tässä menee. otin jo ohjeen mukaan pari nappiakin. pumppu vähä jyskyttelee, muuten ihan jees olo fyysisesti.

juu, napit ei kyllä toista kertaa maistu viinaksien kanssa. se oli joskus sitä aikaa, kun en tinannu ihan joka päivä ja oli työstressiä ja jonkin sortin uupumista, univaikeuksia jne. töissä siis tosi paskaa suoraan sanottuna. niin käväsin sitten sillon lekurilla ja kerroin oireeni. aateltiin, että jos kokeilis sit nukkulääkettä. no pieleenhän se sitten meni. pikku hönöpäissäni otin napin naamariin ja ajattelin, että kömmin kohta sänkyyn, kun alkaa väsyttää, että oon tietokoneella sen aikaa. siinä sitten aikani olin ja filmi poikki. lanssissa sitten heräsin ja vähän ihmettelin, että mitähän tässä nyt on tapahtunut… sitten sain vastauksen, että olin maannu lattialla, tietokonetuolilta tipahtanu ja maannu siinä sitten x määrän aikaa, kunnes vaimo oli tullu himaan ja tilannu sen lanssin. mielestäni olin yhden napin ottanu, mutta purkista oli hävinnyt kyllä enemmänkin niitä. loput napit lensi sillä kertaa sitten roskikseen, etten ainakaan toista kertaa niitä vetele. no nyt ainakin tiedän kantapäänkautta opittuna, ettei niitä kannata paljon viinaksien kanssa ottaa. eikä tässä nyt ole tarkotuskaan alkaa yhtään enempää sählään päihteiden kanssa. eiköhän sitä ole tullut tehtyä jo aivan riittävästi. eipä tämä olo omasta mielestäni nytkään tällä hetkellä mitenkään kovin rento, tai euforisoiva ole. pikkasen väsyttää lähinnä. ehkä hengittäminen on inansa helpompaa, eikä tunnu siltä, että joutuisi tosissaan haukkomaan henkeä. siis noin niinkun fyysisellä tasolla. mutta henkinen puoli on edelleenkin kunnossa. ihmeellisenkin hyvä fiilis ottaen olosuhteet huomioon ja sen, että nukuin viimeyönä jotain kolmisen tuntia, kun normaalisti nukun lähemmäksi kymmentä tuntia, ellei ole velvotteita herätä aikasin.

kaljan himo iskee päälle. noi pamitkin tuntuu sen verran lussuilta, että oletuksena mulla on jo nyt valvottu yö edessä. ohjeen mukaan noita nyt popsinu maksimimäärän, mitä saa ja lekurin ohjeesta säästän tämän päivän viimiset nappulat ihan iltaan, että väsyttää kunnolla ja sitten laitan ne kurkusta alas ja toivon, että nukkumatti tulis. väsymys on kyllä jo päällänsä valmiiks, kun se viimeyökin meni aika pitkälti valvoessa, mutta olo siitä, että saisin unenpäästä kiinni on kadoksissa. no, ei se mitään, kyllä tässä nyt pari yötä valvoo ennenku alkaa järki mennä.

kaljahimolle annoin jo periksi. päivällä ostin janojuomaksi kaksi tölkkiä, jonka jälkeen kävin kaverilla kyläilemässä. sieltä sitten kaupan kautta himaan ja ostoskasseihinkin oli tarttunut vielä 3 tölkkiä mukaan. no, nekin tuli totuttuun tapaan imastua alle puolessa tunnissa. nyt tekis mieli mennä ja ostaa lisää kaljaa. sitä vaan tekee niin mieli tällä hetkellä. onneksi kaikki tämän päivän oluset oli 0.00% alkoholia sisältäviä. ja sitä samaa ajattelin kohta käydä hakeen kaupasta lisää. mutta aloin miettimään, että onkohan se jo itsepetosta kiskoa vanhaan tapaan kaljaa, mikä “ei vaan toimi”. mutta tuntui hyvältä lipittää sitä kaljaa. tuttua ja turvallista. se ei vaan toimi ilman sitä tiettyä ainesosaa. no, jos se helpottaa, niin kiskotaan nyt sitten vaikka sitä koko yö. ellei joku osaa neuvoa, että se on haitaksi tässä asiassa. parempi sekin, kun että ostais edes ykkösolutta, tai perinnekaljaa. maku tossa on jotenkin laimeampi, mutta se nyt on sivuseikka. pääasia on, ettei siinä ole tippaakaan alkoholia. nyt vaan hammasta purren ja yöt valvoen, niin pakkohan sen on jossain kohtaa helpottaa. eikö?

vaikka päätös on tehty ja sen aion pitää, niin voittaja fiilis on muuttumassa jonkin asteiseen pelkoon ja ahdistukseen siitä, että nukkumatti ei tule jatkossakaan. sehän se kaikista pahin tässä koko mun lopetustouhussa aina on ollut. himoa siedän jossain määrin, mutta univaje vie järjen ja voimat. tuntuu pahemmalta, kun tollanen keskiverto jokapäiväinen perusdarra. lopullinen väsyminen, minkä aina lopulta on kuningas alkoholi “korjannut”.

Ihan huoletta voit kiskoa sitä 0.00% kaljaa niin paljon kuin vain sielu sietää. Pääasia on nyt, että sitä etanolia et työnnä sinne elimistöösi…

Mielestäni sinun ei ihan vielä tarvitsisi stressata tuosta unettomuudesta (kerro siitä sitten seuraavalla lekuri käynnillä sille sykerölle niin eiköhän hän auta). Muista painottaa tätä asiaa ja pelkojasi unettomuutta kohtaan. Säästä tosiaan loput napit iltaan ja yritä vaikka syödä jotain kunnolla sillä sekin voi auttaa unettomuuteen. On täysin normaalia, että tulet kärsimään vieroitusoireista… Ne pitää vaan kärsiä läpi…

käväsin sitten sivassa ja ostin lisää bissee 4 tölkkiä. samaa nolla rosenttista. lipitellään nyt noita ajankuluksi. juu, safka maistuu. ostin tossa edellisellä kauppareissulla lohen fileen ja jotain valmiskasviksia. siitä sit molemmat vaan uuniin pikku maustamisen kanssa ja nyt niitä parhaillani kiskon naamariin. joskus mulla on auttanu juapotteluun sekin, että ennenku on juanu hirveesti kaljaa, niin on syöny tuhdin aterian, eikä sen jälkeen mahaan enää mahdu kaljaa, niin sitä ei sitten ole jaksanu kitata. onneksi en ole juurikaan olutta vahvempia juamia tottunut juomaan.