terve. täältä tulee uusi kirjottaja.
tässä nyt ajatuksissa lähteä lääkärissä käymään, kun alkaa siinä määrin jo ottaan päähän tämä viinaksien kanssa läträily.
varmaan 10 vuoden ajan tullu läträttyä ja aina vaan enenevissä määrin. puolisen vuotta sitten sain töistä potkut, en tosin viinan takia, mutta kumminkin. sen jälkeen soppaa on mennyt jonkun verran enemmän. mitään sellasta suoranaista haittaa viinasta ei hirveesti ole ollut, paitsi krapulapäivät ja se rahanmeno, mitä tuo iloliemi nyt sitten maksaakaan. töitä oon tehny ja laskut oon maksanu jne. juopottelu on kuitenkin ollut lähes jokapäivästä viimiset 3 vuotta ainakin. kaikki alkoi, kun olin reissuhommissa parikymppisenä ja työkaverit tykkäs ottaa iltasella vähän olutta. siihen aikaan en juurikaan juonut, mutta noihan sai mut houkuteltua aina iltakaljalle. siitä se sitten pikkuhiljaa kehittyi reissuista himaan tullessa tuli tuliaisina aina jotain viinaksia mukana. sitten sama tapa jatkui himassakin. iltakaljat…saunakaljat…ruokajuomat… lopulta koko paska oli kasassa.
nyt ollaan siinä vaiheessa, että itteeni on viimisen parin vuoden aikana alkanu pelottaan terveyshaitat ja muutenkin alkanu tuntuun, että malja alkaa oleen täynnä. tekisi mieli lopettää tämä läträäminen, mutta kun siitä ei tunnu tulevan yhtään mitään. jos oikein kovasti yrittää, niin yhden tai korkeintaan kaksi päivää jaksan olla juopottelematta, sitten alkaa univaje tuntua, menee hermot ja haen kaupasta kaljaa. en luonnollisestikkaan saa unta illalla, jos en saa sopivasti kaljaa. nyt sitä bisseä menee n.10 tölkkiä lähes joka päivä. välillä reilusti enemmän ja välillä sitten yrittämällä saan sen päiväannokseni niinkin alas, kun vaan 6 annosta. tämä sama annostelu on jatkunut nyt arviolta n. pari vuotta. vahvempia juomia en juurikaan juo, ettei asia ainakaan vaan pahentuisi. oluellakin pääsee humalaan.
huoh. eilen tuli imastua 15 tölkkiä. samalla tein lopullisen päätökseni, ettei tästä tule mitään ja päätin, että alotan siitä, että käyn lääkärissä puhumassa asiasta. pikkasen jänskättää, että sanooko lekuri vaan, että laitat korkin kiinni, niin ongelma on korjattu. vai passittaako johonkin laitokseen… en tiedä, kun en ole lekurissa uskaltanu asiasta puhua aikasemmin. voi mahoton mikä olo. darra ja jännittää toi lekuriin meno. voikohan sinne mennä pienessä aamupöhnässä? pää ei ole ihan selvä vielä. toisaalta hyvä asia, niin ei tärise ja pelota niin paljoa. tulevaisuuskin pikkasen jänskättää, kun ei selviä päivä ole ollut moneen vuoteen käytännössä ollenkaan.