noinhan se varmasti onkin. tälläin alle viikon raittiina olo jakson jälkeen on vaan kovin hankala lähteä vuosien vanhaa tapaa ja tottumusta alkaa tuosta vain muuteleen, puhumattakaan psyykkeestä, mikä vielä kaiken lisäksi on enenmmän, tai vähemmän outo käsite mulle. mutta ehkäpä sekin siitä pikkuhiljaa sitten hakee lopulta oman paikkansa. onhan tässä saanut muutenkin puntaroida omia tekemisiään, terveyttä, alkoholin hyviä ja huonoja puolia, muistoja ja kaikkea muuta sellasta. omat hyvät ja huonot puolet kaikessa. sehän tässä vähän erikoista onkin, kun en oikeestaan ole edes mokaillut kännissä juurikaan mitään, tai ainakaan mitään isompaa, tai vakavampaa. eikä siitä ole ihan hirveesti seurannut mitään välitöntä, tai välillistä haittaa lukuunottamatta rahanmenoa ja niitä terveyshaittoja, mitä siitä nyt sitten onkaan tullut. ei mulla ollut edes alkuvuoden verikokeissa maksa-arvot normaalista poikkeavat. ylävatsa ja kyljet jomottanu välillä enemmän ja välillä vähemmän. mutta tuohonkin on ihme ja kumma jotenkin tottunut. ainoastaan verenpaine on ollut aika koholla ja pulssi myöskin, mutta ne nyt on varmaan jokaisella joka käyttää huomattavasti “terveellisiä määriä” enemmän alkoholia. oikeastaan suurin syy koko paskan lopettamiselle oli se, että huomasin olevani vaan niin riippuvainen tästä aineesta. se hallitsi enemmän minua, kun minä sitä. ja kaiken lisäksi vielä tykkäsin siitä kokolailla paljon. no olihan siinä aika ajoin sellastakin, että aloin huolestua terveydestäni ja etenkin siitä tulevaisuudessa. ja toinen syy oli se, että vaimoni kärsi tästä asiasta ilmeisen paljon. ei ole kiva seurata vierestä, kun toinen kärsii.
en nyt sitten oikein tiedä itsekkään, että mitä tästä ajattelen, kun välillä tekee sen verran paljon mieli, että meinaa hermot pettää, mutta toisessa vaakakupissa sitten painaa kaikki nuo yllä luetellut asiat + se tosiasia, että sinä päivänä kun kulautan alkoholipitosen juoman kurkustani alas olen erittäin suurella todennäköisyydellä itseeni hyvinkin pettynyt. tiedän kokemuksesta, että ainakin tupakan kanssa on käynyt noin. viinan juontia en oikein ole koskaan kyennyt oleen ilman kun sen päivän, tai korkeintaan pari, niin eipä siinä paljon kerkeä pettymään. mutta jo viikko on sen verran pitkä aika, että ainakin minulle se on saavutus. no yhtä kaikki, en aio kulauttaa tänään, enkä huomenna, enkä lähitulevaisuudessa sitä juomaa kurkkuuni, enkä toivottavasti pitkässäkään tulevaisuudessa. mutta liian pitkälle en halua vetää tavoitteita, koska ne tuntuu toivottomilta. ja haluan elää toivossa. juomishimo on vain tunnettila, se ei vielä johda mihinkään. ihminen itse tekee päätökset, ei kaljapullot, eikä se, että niitä on saatavilla ja tarjolla.
tänään, vaikka olikin lauantai ja oli sauna kuumana ja mitä kaikkea muuta perus viikonloppujuttua nyt olikaan, niin ei jostain syystä tehnyt yhtään mieli kaljaa. paitsi siis päivällä pikkasen, mutta että ilta meni aika nätisti. tuonne tuli sitten vielä pari tyyppiä odotettua enemmänkin, mutta kukaan ei lipittänyt bisseä. parikin kaveria on sellasia, kenellä on lähes aina pullo kourassa, kun saunotaan ja yksi sellanen, millä on toisinaan. nyt ei kenelläkään. no, tuosta ne lähtivät porukalla jotain peliä vielä katteleen, niin luulen, että siellä sitten omaa elämäänsä ja korkkaa. jostain syystä asia ei tunnu häiritsevän ainakaan tällä hetkellä yhtään.
99.99% todennäköisyydellä tuli tästäkin päivästä raitis. aika väsynyt olo, mutta ajattelin vielä hetken kattella töllöä, ennenkun painun pehkuihin. ja toivon, että tänä yönä en herää kesken unien, ainakaan hiestä märkänä. viimeyö oli jo sen verran parempi, niin toiveet on korkealla. hyviä öitä kaikille!
