hei kaikki,
Sain pari päivää sitten oivalluksen joka ei varmasti ole uusi eikä outo, mutta haluan jakaa sen kanssanne, jos joku olisi vaikka huomannut saman.
Asun siis jo pari vuotta raittiina olleen alkoholistin kanssa.
Miehelle maistuu makea, etenkin jäätelö, ja vähemmänin makeat karkit kuten salmiakki. Jäätelöä kuluu valtavia määriä, hänvoi syödä puolentoista litran pakkauksen kerralla tyhjäksi. Ja miltei joka ilta. (Ikävä kyllä tämä ei näy vyötärössä, mutta herra voi jättää muuten syömättä, hiukan oudot ruokatavat siis, mutta ei niistä nyt sen enempää. Hän voi syödä esim. puolitoista litraa jäätelöä ja viisi appelsiinia kerralla, mutta jättää varsinaiset ruuat syömättä. Hyvä roolimalli lapsillemme… Olen kuitenkin päättänyt, että en nyt tästä ala nalkuttaa, pääasia että hän ei JUO.)
Tajusin kuitenkin pari iltaa sitten että mies syö makeaa ihan samaan tapaan kuin aikoinaan joi viiniä ja viinaa.
Hän syö liikaa kerralla, pakonomaisesti ja vahtii koko ajan, että muut eivät vie. jos hänellä ennen oli pullo piilossa sohvan alla, nyt hänellä on jäätelöpakkaus kainalossa josta hän kauhoo ruokalusikalla ja suuttuu, jos joku muu on ottanut. Ennen hän ei koskaan jakanut viineistään ja viinoistaan, itse asiassa koko alkoholiongelman huomasin alkaneen siitä,että hän ei enää kaatanut muille ja piti pulloa pöydässä visusti oman lasinsa vieressä. Kunnes ei enää ottanut pulloa pöytäänkään vaan piilotteli sitä, ettei vain kukaan olisi saanut.
Pari iltaa sitten hänellä kuitenkin oli yhteenotto lasten kanssa. Hän tuli kotiin töistä., avasi pakastimen ja siellä oli kolme jäätelöpuikkoa. Mies otti kaikki kolme ja alkoi tyytyväisenä syödä. Nuorin lapsista tuli jaolle ja pettyi katkerasti kun isi oli ottanu tkaikki, alkoi sitten itkeä ja huusi “Sä olet kamalan ahne! Sä otat aina kaiken etkä jätä muille mitään!” - Kuuntelin henkeä pidättäen mitä mies sanoisi, sillä jos minä sanoisin noin (totuuden), saisin kuulla kunniani. Hetken oli ihan hiirenhiljaista, sitten mies jatkoi syömistä. Lapselle hän ei kehdannut väittää vastaan - mutta lasten suusta totuus kuullaan. Usein, ei aina. Tässä tapauksessa lapsi osui ongelman ytimeen. Mies on ahne, eikä jaa omastaan. Syö makeaa samaan malliin kuin ennen joi. Luulen että ne jäätelöpuikot eivät maistuneet hänestä erityisen hyviltä enää lapsen saarnan jälkeen…
Usein sanotaan, että alkoholsitit syövät valtavasti makeaa. Ja että se on vain hyvä asia, parempi se kuiin että joisi. Olen samaa mieltä! Mutta syökö alkoholisti loppuelämänsä makeaa ikään kuin viinan korvikkeeksi, samalla tavalla kuin ennen joi, pakonomaisesti ja ahneesti ja itsekkäästi? EN ole varma, jaksanko sellaistakaan katsella… nyt kun havahduin asiaan. Tulee olo, ensinnäkin, ettei hän sittenkään ole “selvillä vesillä”, alkoholistin käyttäytymismalli on ja pysyy. Ja olisihan kiva, jos hän joskus sanoisi: “Ostin jäätelöä. Haluaisitko sinäkin? Jaetaan.”
Oletteko te muut huomanneet samaa? Vaikka viina jäisi, jäävätkö kuitenkin vanhat käyttäytymismallit?
Kuulostaa vähän, että olet havahtunut tosissasi siihen mitä mies tekee. Elätkö miehen elämää? Elätkö hänen varjossaan? Entäs Sinä? Mitä sinä syöt tai juot? Jaatko toisille? Tähän että on riippuvainen toisesta ihmisestä ja hänen tekemisistään, ei tarvita tietenkään alkoholia juovaa miestä, jäätelöä syövä mies riittää mainiosti. Monet varmaan tälläkin palstalla uskovat, että vika on siinä että mies juo.
Mun mielestä vika on siinä, että joka toinen sana on “mies” teki sitä, mies teki tätä. Siitä sen huomaa elääkö ihminen itse.
Jos hän pysyy hoikkana siitähuolimatta, että vetelee appelsiinejja ja jäätelöä, ja ilmeisesti saa ravintoa kuitenkin eli sormenkynnet ja hampaat eivät irtoile puhaltamalla? Saa kaikki vitamiinitkin varmasti?
Niin mitä huonoa tuossa ruokatavoissa on, jos lapsille on yhtään periytyneet samat geenit niin tuskin heistäkään tulee palloja jäätelön syömisellä? Miks ihmine ei saa syödä mitä hän syö, ja tehdä mitä hän tekee? Vaikka joku nainen? on päättänyt että kasviksia pitää syödä. Se ei ole välttämättä oikea tapa.
Ihmiset on yksilöitä, ja saattaa olla että toisen elimistö kaipaa toisenlaista ravintoakin, kuin joku muu. Onhan miesten ja naisten rasvakoostumus luonnostaankin erilainen, joten siksi miehet tunnetusti pitävät varmaan lihastakin enemmän ja naiset syö suklaata tms. Mistä sen voi kukaan tietää, mitä jonkun ihmisen pitää syödä. Itse tietää mitä syö.
Tämän on hieno kommentti! Josta voi oppia! Kiitos!!!
Täytyy sanoa, että posket kyllä punottivat kun luin, että joku tykkää jäätelöstä yhtä paljon kuin minä.
Varmasti minut nyt leimataan alkoholistiksi, mutta jos ostaisin kaupasta itselleni jäätelöä, ja kun otan sitä sitten ja ympärille tulee ahmatit kinuamaan sitä, niin saattaisin melkeipä opetusmielessä vedellä ne itse huiviini 
Kaikki mitä mun jääkaapissa tai vaatekaapissa on, ei ole miesten tai lasten.
Jos joku ostaa itselleen viinipullon, eikä kaada mulle siitä lasillista, niin voin hakea alkosta oman viinipullon.
Samoten jos joku saa enemmän palkkaa kun minä, niin ei hänen tarvitse antaa minulel sitä palkkaa vaan ostan omilla rahoillani sen mihin ne riittävät, ja annan toisten olla.
Lastenkin voi olla hyvä oppia, että kaikki missä on rapisevat kuoret ei tarkoita sitä että kun aukaisevat suunsa nin se jäätelö laitetaan heti sinne ja ollaan itse ilman tai tyydytään pariin lusikalliseen.
Noh, noh… Joo, mulla pisti kanssa silmään “mies sitä, mies tätä” mutta tuosta tuo pohdinta alkaa. Ei niitä kaikkia ongelmia tarvitse ratkoa ihan itse, eikä aina kannata aloittaa keskustelemalla parannusehdotuksista sen parannettavan kanssa.
Hyvä, ettei juo viinaa, lähdetään siitä! Plussapuolella.
Tuo makeanhimo on tuttua! Siis itse en ole niinkään perso sokerille, mutta kun se alkoholikin on yhdenlainen sokeri niin ihan näin mutulla heitän että joku yhteys noilla riippuvuuksilla on. Ja verensokerin heilahtelu on sellainen tekijä, että eksä ainakin oli aika hirviö nälkäisenä. Opetin lapsillekin, että ei se oikeasti tuollainen ole, sillä on vaan nälkä.
Aloittajalle vaan sanoisin, että ihan niinkuin muissakin ongelmissa sitä pitää keksiä se oma keino elää. Voimme kaikki täällä hymähtää, että tuo sokerinsyönti ei ole mikään ongelma verrattuna moneen muuhun, mutta ei se poista sitä tosiasiaa että tuo käytös ei vielä ole raittiin ihmisen käytöstä.
En tiedä kumpi tulee ensin, itsekkyys vai riippuvuus, mutta kyllä tuo sisäsyntyiseen mekanismiin viittaisi. Nautinnonhaluun tai kivun välttämiseen.
Mitä sille sitten pitäisi tehdä? Toivottavasti pääsette johonkin ratkaisuun.
Sokeri tuo samanlaisen ‘humauksen’ kuin alkoholi. Sugar rush/sugar high/sokerihumala tuo energialatauksen ja nopean piikin sekä ylös että alas. Sokerin laskuvaiheessa iskee väsymys. Siitä voi oppia pois käyttämällä ravinnokseen proteiinia ja hitaita hiilihydraatteja.
Tuo on hyvin tyypillinen kuvio raitistuneella alkoholistilla, jonka mieli ja kroppa kaipaa ‘jotain’ alkoholin tilalle. Itseään kannattaa siis hoitaa kokonaisvaltaisesti alkoholinkäytön lopettamisen jälkeenkin.
Moi, kiitos teille kahdelle, jotka vastasitte asiallisesti ja piikittelemättä.
En tietnekään tarkoittanut, että pitäisi syödä kasviksia jne. Luulin että tämä on palsta, jossa voi saada vertaistukea ja kirjoittaa omasta olostaan. Ja teillä piikittelijöillä ei kai sitten ole koskaan alkoholisti-läheinen aiheuttanut pahaa oloa??
En ole kirjoittanut palstalle ai koihin, itse asiassa vuoden sisällä ehkä 1-2 kertaa, joten mielestäni en niin hirveästi pyöri nyt alkoholistin ympärillä… Tulin tänne palstalle tuota asiaai hmettelemään ekaa kertaa pitkään aikaan. Ehkä kyse on enemmän mm. ruokatavoista, siitä, nauttiiko perhe yhdessä jotain jälkkäriä vaiko ei, ja yhdessä tekemisestä… EN minäkään lähde siitä, että lapsille pitäisi aina antaa makeaa jne. Puhuin jakamisesta, ja tavasta syödä. Mutta ok, älyän olla enää hakematta täältä vertaistukea. Kiitos Cricketille ja Kultakalalle, kun jaoitte tuntemuksiani asiallisesti.
Ymmärrän kyllä, että jos kotona tai muualla on alkoholia juova läheinen, raittiina olevan ihmisen puolison ajatukset voivat kuulostaa ärsyttäviltä. Meillä on kaikki hyvin, päällisin puolin, mutta siis itse olen ollut yllättynyt siitä, että raitistuminen ei ratkaise kaikkea. Olin tietysti naiivi uskoessani niin, mutta raittius näyttää olevan ehto sille, että ongelmia ylipäänsä voidaan alkaa ratkoa. Luulen, että päihdeongelmaiset ovat kyllä useinkin niitä, joilla kokonaisvaltainen itsensä hoito on vähän vaikeaa. Ja oma käsitykseni on että esim. tupakoinnin lopettaneet syövät tosi paljon makeaa jossain vaiheessa - mietin, josko tässä olisi jokin samankaltainen asia menossa? Mutta ymmärrän, että sitä ei nyt parane miettiä. Ainakaan täällä. Hyvää jatkoa kaikille.
Bourbon,
katselin jo ihmeissäni millaisia vastauksia sait kirjoitukseesi. Joillakin on näköjään paha olo ja se piti purkaa sinuun. 
Tuo makean syöminen. Kun alkoholisti jättää pois erittäin hallitsevan asian elämästään, alkoholin, on tyhjyys täytettävä jollain muulla. Joku alkaa kuntoilla määrättömästi, toisesta tulee kiihkouskovainen, työnarkomaani, ylensyöjä, mitä tahansa tästä elämänkirjosta löytyykin. Miehesi syö makeaa, ei varmaan ole ainoa laatuaan. Tilanteen tasoituttua, kun raittius on vahvemmalla pohjalla, myös tämä uusi addikti voi lieventyä ja elämään tulee muutakin sisältöä.
Miehesi itsekeskeisyys, makean omiminen hämmennytti minuakin. Kyllähän aikuisen ihmisen joka tapauksessa pitäisi ymmärtää toistenkin, varsinkin lapsen halu jäätelöön esim… Mielestäni miehelläsi on nyt taustalla jokin muukin tunne-elämän ongelma kuin alkoholismi. Narsismi ja mitä niitä nyt on. Oliko hänellä juoma-aikana tai sitä ennen samantyyppisiä itsekkyyksiä muitakin kuin alkoholi? Käykö hän missään terapiassa tai päihdesairaanhoitajalla jossa voisi asiaa yrittää avata? Kysymyksesi oli täysin asiallinen, kiinnostaisi minuakin ymmärtää mistä moinen käytös johtuu.
Bourbon, minuakin ärsyttivät saamasi vastaukset, mutta en heti kirjoittanut, kun en halunnut saada aikaan lisää kinastelua Minusta asian ydin kirjoituksessasi oli, että miehelläsi on edelleen jokin riippuvuus, ennen alkoholi, nyt tilalla makea. Eihän ole normaali-ihmisen käytöstä vetää 1,5 litraa jäätelöä kerralla monena iltana viikossa, vaan tosiaan, aivan kuin hän korvaisi yhtä riippuvuutta toisella. Huolestuttavaltahan tuo kuullostaa. Ihmetyttää myös jotkut vastaukset siihen tyyliin, että ihmisellä on oikeus ostaa vain itselleen eikä tarvitse muiden kanssa jakaa. Niinkö perheen ruokataloutta pitäisi hoitaa. En tiedä ollaanko meillä ihan pimeitä, mutta kauppaan lähtiessä laaditaan lista mitä kaikkea tarvitaan yhteisiin aterioihin ja muihin kodin tarpeisiin. Ja henkilkohtaisiinkin tarpeisiin. Jos mies käy kaupassa, hän tuo jäätelöäkin, kun tietää että siitä tykkään, siis ottaa minunkin mielitekoni huomioon, vaikka toki samalla ostaa itselleen kaljaa ja tupakkaa. Ja minä tuon hänelle ryynimakkaraa välillä yllärinä vaikkei sitä olisi pyytänytkään tuomaan, kun se on hänen herkkuaan. Siis toinen toisiaanhan tavataan ottaa perheen sisällä huomioon ja ilahduttaa, ja minusta se on ihan normaalia, tämmöistä tapahtuu vaikka toinen on suurjuomarikin. Mä en kerta kaikkiaan ymmärrä noita ajatuksia, että perheen sisällä jokainen eläisi vain omaa elämäänsä eikä yhtään huomioi toista. Se, että yrittää pitää itsensä irrallaan toisen alkoholismista ei minusta tarkoita sitä, ettei toista saisi missään asioissa huomioida. Eli Bourbon, minusta on ihan aiheellista ihmetellä, jos toinen syö itkevän lapsen edestä kaikki jäätelöpuikot, mun mielestäni se ei ole normaalia käytöstä - tästä lausunnosta minut nyt ehkä hirtetään :mrgreen:
Jos ihmisten pitäisi olla parisuhteessakin niin hemmetin itsenäisiä, ettei toista yhtään huomioida, ei välitetä toisen pahasta olosta, eikä haluta ilahduttaa toista, ei jakaa kokemuksia eikä lohduttaa, onko sellainen enää parisuhde. Ei minusta. Tämä oli yleisesti heitetty ajatus, kun täällä joskus tulee niin sellaisia kommentteja itse kullekin, että meinaa lentää perseelleen. Anteeksi nyt kaikille jotka ajattelivat loukkaantua, ei ollut tarkoitus.
Jos voi tuottaa hieman iloa jollekulle, tulee itsellekin hyvä mieli. Kokeilkaa, ihmiset!
Bourbon, kirjoita vaan! Kyllä mä luulen, että suurin osa ymmärtää. Enkä usko, että loukaavien sanojen takanakaan olisi tarkoitus loukata, vaan ehkä kirjoittajalla itsellään on paha tai katkera mieli jostakin. Täällä kun tilanteet vaihtelee itse kullakin. Ja jonkun toisen ketjussa joku totesi hiljattain, että usein ne jotka ovat samaa mieltä, eivät vastaakaan, kun ajattelevat, että noinhan se on.
Muuten, sananen itse asiastakin. Minun mieheni oli puolitoista vuotta polttamatta. Silloin kun hän lakkasi polttamasta, hän söi koko ajan keksejä ja suklaata, keksipaketteja oli piilossakin, ja hän kävi mutustamassa niitä yölläkin. Nyt en muista kauanko sitä kesti, ehkä pari kuukautta, mutta se meni ohi. Hän myös alkoi järjestellä aivan ärsyttävällä tavalla kaappeja ym. Korvaavaa toimintaa tupakoimiselle siis tarvittiin. Nyt hän sanoi lopettavansa uudelleen tupakanpolton, ei tänään enää ostanut, oli vain muutama tupakka jäljellä, ja suklaalevyn kimpussahan hän oli jo tänään. Tämä taitaa olla aika yleistä hetkellisesti, mutta jos tällaiset tavat jäävät päälle pitkäksi aikaa ja huomiotaherättävän runsaina, minusta se olisi kyllä huolestuttavaa. Silloin se ei enää ole siirtymäkauden helpotus, vaan uusi riippuvuus. Tämä on vain minun oma tyhmä mieleipiteeni
Niin, no mikä on normaalia ja mikä ei on niin suhteellista. Jonkun vinkkelistä voi olla ihan normaalia vetää puoltoista litraa jääteöö naamaan joka ilta ja toisen mielestä taas voi olla normaalia vetää puoltoista litraa viinaa joka ilta naamaan. Ja ei kaikki riippuvuudet ole huonoja riippuvuuksia. Jollekin juokseminen voi olla hyvä riippuvuus ja jollekin toiselle erittäin huono jos tekee sitä esim. aina krapulassa. Jos ei siitä jäätelön syönnistä nyt muuta ongelmaa ole kun se että se ottaa pipoon kun mies ei jaa niin voisko sitä yrittää sopia että pakastimessa on lasten jäätelöt joihin mies ei saa koskea ja toisaalta sit miehen jäätelöt mihin lapset ei saa koskea tai keksiä jotain muita sopimuksia jäätelönsyönnin suhteen. Käsitin että tämä ahneus ei liity muuta kun jäätelöön ei muuhun ruokaan ? Rauhallinen keskustelu syyttelemättä voisi ehkä ratkaista tilanteen. Minusta lapsetkaan ei saisi syytellä isäänsä ahneeksi. Hän voi aivan hyvin itse ymmärtää että kyseessä on korviketoiminta juomiselle ja jopa hävetä sitä.
En ole koskaan ennen kuullut että kaikki alkoholistit syövät valtavasti makeeta ? Oon aika ymmälläni. Itsellä on aivan päinvastainan kokemus, siis että makee ei maistu niille jotka juovat paljon (siis jos ruoka vielä pysyy sisällä) vaan mielummin syövät suolaista. Vähän myös särähtää korvaan tuo että jaksanko sellaistakaan katsella (siis miehen itsekästä jäätelönsyöntiä). Kuulostaa vähän siltä että ongelmat on nyt jossain muualla kun itse siinä jäätelönsyönnissä. Ehkä mies ei olekaan selvänä se ihanneihminen jota aina toivoit silloin kun vielä joi ja nyt olet pettynyt ? Näinhän usein käy jos toinen raitistuu, että se raitis ihminen on niin eri ihminen kuin se juova ihminen, jonka kanssa on aiemmin elänyt, että sitä yhteistä säveltä ei sit enää löydy. Toivotaan nyt kuitenkin että teillä ei käy näin. Tietysti kannattaa ottaa huomioon myös se että tuo yletön jäätelön syönti saattaa olla oire jostain sairaudesta, jos ei nyt bulimiasta, niin ainakin jostain veren sokeritasapaino-ongelmasta. Todennäköisempaa ehkä on kuitenkin että kyseessä on sijaisriippuvuus.
Heippa,
mun mielestä jotkut saamasi vastaukset olivat hieman vähätteleviä, onneksi pari järkevää almaa täältä jakoivat ajatuksiaan. Mulle ei ole mitään uutta kuultavaa tuo sokeririippuvuuden ja alkoholiriippuvuuden yhteys.
Tässä yksi keskusteluketju täältä plinkistä aiheesta:
http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=42&t=25492
Aiheesta löytyy Googlessa (enempi englanniksi) hakusanoilla alkoholiriippuvuus ja sokeri tai Alcohol addiction and sugar cravings/addiction.
Alkoholi on periaatteessa samaa tavaraa kuin jalostettu sokerikin, tyhjiä hiilareita.
Riippuvuus tai pakkomielteinen käytös jonkun perheenjäsenen kohdalla vaikuttaa koko perheeseen vahingollisesti. Aineella tahi aiheella ei ole niin merkitystä. Esim. jos mun perheessä joku olisi suihkussa 6h päivässä, en tosiaan ajattelisi, että itsepähän vesilaskun maksaa. Ehei, kyllä se vaikuttaisi koko porukan yleiseen mielialaan mukaanlukien varmaankin sen suihkuttelijan. Heh.
-väsynyt piiras
Minulle vertaistukea on myös se, että joku laukoo ilmoille sellaista, mikä herättää ajatuksia. Minuun kolahti se, että onhan aina se pienenpieni mahdollisuus, että onkin itse väärässä. En yhtään tarkoittanut sinua Bourbon vaan itseäni - voihan se olla, että minun ajatukseni pyörivät liikaa rakkaani tekemisissä silloinkin kun olisi pitänyt vaan ottaa peili käteen. Minua aikanaan nauratti kun eksäni kutsui minua karkkinistiksi kun vedin yksin esim sellaisen lahjalaatikollisen jotain tv-mixejä. Minua nauratti kun hän näki mun syömisestäni vaivaa kun itse kuitenkin oli kännissä ilta illan perään. Mutta voihan se olla niinkin, että hän piti sitä yhtä kummallisena ja huonona tapana kuin minä hänen tapojaan.
Toinen asia, mikä tuli mieleen: onko meillä kaikilla kuitenkin joku asia, mistä pidämme hullun lailla? Eksäni on ollut minulle huumetta monta vuotta eron jälkeenkin. Ja se voi olla kummallisuus, mitä seuraava kumppani ei koskaan tule tajuamaan tai hyväksymään. Ellei suhde sitten katkea kummallisuuksiin jo tv-mixien kohdalla.
—Ihminen joka on eronnut ajat sitten, ajattelee varmaan eri vinkkelistä kuin hän joka jakaa arkensa riippuvuuksista kärsivän kanssa.
Jokainen hoitaa itseään ja etsii ajatuksia johonkin mitä siinä vaiheessaan pohtii. Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että minulla ainakin pitäisi olla nykyistä enemmän katse kohti itseäni - olen kuitenkin ainoa ihminen, jota minä pystyn muuttamaan.
Hei,
Niin…onhan meillä kaikilla omat huonot tapamme/riippuvuutemme. Mutta tämä lause kertoo siitä, että ketjun aloittajalla Bourbonilla on pala kurkussa ja höyhensukat jalassa edelleen, vaikka mies ei enää haisekaan viinalle. Tai siltä minusta, Bourbon, tuo lause kuulosti.
Tuo “saisin kuulla kunniani” ei kyllä vaikuta sellaisen ihmisen käytökseltä IMO, jolla on vain huono tapa, vaan sellaiselta, jolla on pakonomainen suhtautuminen addiktionsa kohteeseen, tässä tapauksessa niinkin harmittomalta vaikuttava kuin jätski.
Voi olla tietenkin, että ex-narkin vaimokkeena koen tietyt asiat herkemmin kuin jotkut toiset, mutta annoinpahan taas oman mielipiteeni 
-piiras
Ja kun jokaisella on oikeus mielipiteeseen, niin miksei sitä saisi sanoa. Itse kiinnitin huomiota siihen että on asiassa vain se yksi puoli, ja mitä mies tekee.
Enpä väittänyt olevani sen parempi kuin muutkaan, mutta en vain ole sellainen että komppailen mielissäni että hyvä kun tarkkailet miestäsi, ja hyvä että olet huomannut kuinka alkoholisti syö makeeta. jne…Syynäö tähän on se, että olen itse samanlainen ja tunnistan sen asian liiankin hyvin, että voi katsoa toisten tekemisiä liikaa.
Tässä asiassa varmaan minulla on opettelua, koska minua ei säälitä lapset. Pettymys ja se ettei saanut jäätelöä, pitäisi (?) kuulua jokaisen lapsen elämään. Niinhän se aikuisenakin tulee menemään, että toisten eväät on heidän eivät minun. 
Eli minua ei säälitä siis lapset normaali elämässä, lapsen elämään kuuluu monenlaista. Juovat vanhemmat ovat ylimääräinen helvetti, jota ei pitäisi joutua kokemaan ja joka varmasti haittaa kehitystä. Mutta kuten voimat loppu sanoi, niin olen samaa mieltä: Voi siinä ojenta sekä sitä miestä , että lapsia, että lapset ei saa käyttää haukkumasanoja, ja isälle voi sanoa? mitä hän teki väärin,…ei jakanut jäätelöä…No ehkä isän kanssa juttelu sitten erikseen.
Mun mielestä alkoholismi on edelleen pinnalla sun ajatuksissa, jos tulkitset miehen tekojakin ennen kaikkea alkoholismin vinkkelistä, että missä määrin mikäkin toiminto kertoo alkoholista. Voi olla että jos et jaksa katsoa, niin joko katsot häntä liikaa, tai sitten hänen käytös on jotenkin kummaa sitten. Kyllähän se vaisto voi kertoa paljon asioita, joita on vaikea sanoin selittää. Ehkä hyvä että joskus haastaa itsensäkin että MIKÄ siinä on ensinnäkin pielessä. Riippuvuus käytös on aina riippuvuus käytöstä, mutta…minkäs sille sitten mahtaa.
eikö tämä ole piikittelyä
tämä on hyvä poiminta — me, oletan kaikki täällä olevat, jotka olemme kokeneet läheisen ongelmakäytön, tiedämme tasan sen tunteen, mikä on kun pelkää että toinen saattaa pienestäkin asiasta yhtäkkiä raivostua.
Tuli mieleen oma raitistunut ex-siippani. Hän oli juonut noin 15v. lähtien, ja kun raitistui, oli käytös ja ajatusmaailma pitkälti 15vuotiaan tasoa. Narsistista,kiukkuilevaa, tempoilevaa, lapsellista. Itsekin tämän myönsi. Runsas alkoholin käyttö estää normaali kasvun ja kehityksen. Toisaalta on hienoa huomata, miten hän on nyt vuosien aikana kasvanut ja muuttunut, on oikein mukava ja järkevä ihminen nykyään. Suorastaan miellyttävä. Hän on hoitanut itseään AA:ssa, toivottavasti sinunkin siipallasi Bourbon on joku tukikeino käytössä, pelkkä viinan jättäminen pois kun ei sinänsä muuta ihmistä yhtään.
Ja toisaalta… en itsekään ollut ihan kartalla silloin, kun ex-kumppanini lopetti juomisen :mrgreen: Ehei, olin aika sairas, onneton, väsynyt, läheisriippuvaisesti oirehtiva tunneaddikti. Löysin epäkohtia miehestäni ja ympäristöstäni, mutta en itsestäni.
Tässä taas se sama virsi, mitä olen täällä veisannut varmaan jo kyllästymiseen asti… Kumppaniinsa ei ole koskaan tyytyväinen sen enempää kuin omaan elämäänsä, jos ei ala hoitaa omia haavojaan ja ota vastuuta omasta tervehtymisestään. Alkoholistin kanssa kun ei koskaan asu täysin terve ja eheä ihminen. (Jos olisi sellainen, olisi jo häipynyt ajat sitten lapset kainalossa jonnekin muualle.) Alkoholismi-sairauden vaikutuksessa eläminen jo pelkästään alkaa murentaa ihmisen psyykettä, ja sairastuttaa läheisiä ympärillä. Eli vaikka kumppanilla jäisi se viina pois,ja korkki menisi kiinni, niin asiat eivät muutu, jos itse ei muutu. Kun olin itse tässä tilanteessa, ihmettelin, kun mikään ei muuttunut paremmaksi, vaikka mies raitistui. Meni jonkun aikaa, että tajusin, että ongelmat eivät olleet siellä, missä olin aina luullut niiden olevan - toisissa ihmisissä - vaan ihan muualla. Nimittäin minussa itsessäni. Sairaudessa ei sinänsä ole mitään hävettävää, päinvastoin. Silloin alkaa avautua vähitellen avun tarpeelle, ja löytää keinot tervehtyä. Mutta jos kieltää oman rikkinäisyytensä ja avuntarpeensa, on samanlainen kuin alkoholisti, joka kieltää sairautensa. Ja piiri pieni pyörii… sitten siinä ympärillä. Loputtomiin.
Moi taas,
Kiitos teille kaikille, Tuulenviemää, Rinalda, Sitruunapippuri jne., jotka kommentoitte asiallisesti! Kiva, että joku kuitenkin ymmärtää, mitä yritin tarkoittaa. En ehkä ilmaissut itseäni tarpeeksi selvästi. Eihän siis kyse tietenkään ollut siitä, että vahtisin jonkun harmittomia syömistapoja… vaan nimenomaan siitä onko ehkä tässä sijaisriippuvuus, ja mitä se merkitsee mahdollisesti. Sokeririippuvuuden, alkoholiriippuvuuden ja kaiken sellaisen yhteyksien miettiminen, joista tarjosittekin linkkejä ja ajatuksia, oli kiinnostavaa.
Joku tuossa kommentoi, ettei ole koskaan kuullut, että alkoholistit söisivät erityisesti makeaa. Ei näin varmaan olekaan, mutta muistan jo vuosia sitten, kun läheiseni oli Kalliolassa useamman viikon hoitojaksolla ekaa kertaa, saaneeni sieltä materiaalia (eli aika asiantuntevasta paikasta, luulen), jossa kerrotiin, että erityisesti toipuvilla alkoholisteilla, raittiutta yrittävillä, voi olla tilanteita, joissa he syövät valtavasti esim. makeaa. Jollainhan se alkoholin täyttämä tyhjiö on korvattava. Tätä yritin tarkoittaa, ja tästä uskoakseni kyse. Aktiivisena juoma-aikanaan läheiseni ei syönyt makeaa, se on totta. Jokut eistä kertoikin läheisestään, joka lopetti tupakoinnin ja söi makeaa ja järjesteli kaappeja 
Se oli osuva kuvaus, samaa olen huomannut. Samassa älysin että läheiseni on myös yrttänyt vähentää tupakointiaan viime aikoina, en vain ole huomannut sitä niin konkreettisdesti, koska hän ei tupakoi sisällä. Ehkä tässä on osin sitäkin.
Joka tapauksessa, kun kirjoitin ensimmäisen viestini, olin varmaan itsekin uupunut ja turhautunut. Meillä kun kuitenkin on pieniä lapsia, ja on vaikeata olla ainoa, joka heille yrittää opettaa “pääruuan syömisen” tärkeyttä, ruuan jakamisen yms., kun heidän isänsä ahmii töistä tultuaan ensimmäiseksi suoraan pakkauksesta 1,5 litraa jäätelöä. Tiedän, että tämä ongelma on varmasti ihan marginaalinen joidenkin mielestä. Mutta olin itse kai sillä hetkellä väsynyt siitä, että “kasvattajan” rooli jää helposti edelleen vain sille toiselle, kunt oinen toipuu omasta sairaudestaan.
Kiitos teille kaikille ajatuksianne jakaneille - kai tämä sitten kuitenkin edelleen on se foorumi, jossa läheiset saavat jakaa ajatuksiaan kodin tilanteista. Omia ongelmiamme voimme sitten hoidattaa muualla, ja olen sen tehnytkin, käynyt parivuotiset terapiat jne. Läheiseni ei käy tällä hetkellä missään (sitä joku kysyi), ei edes AA:ssa, sitä joku kysyikin. Voi olla että elo tuntuu hankalalta senkin takia.
Valoisaa ja mukavaa viikon jatkoa kaikille.