Toivottavasti mun kirjoituksesta ei tullut sellanen olo että olisin vähätellyt kirjoittamaasi ongelmaasi. Sitä en missään tapauksessa tarkoittanut. Saattaa olla että tuli vähän kärkevästi sanottua, koska olen itsekin lopettanut juomisen puoli vuotta sitten ja joudun jatkuvasti edelleen miettimään sitä että mitä sen juomisen tilalle keksin. Uskon vakaasti siihen että jos juomisen tilalle ei keksi jotain muuta tekemistä niin kaikki raittiuslupaukset tulee jossain vaiheessa romuttuun. Toisaalta uskon siihen että jos ihmisellä on taipumusta kehittää itselleen voimakkaita riippuvuuksia niin sitä taipumusta on aika vaikee kokonaan saada pois vaikka lopettais yhden riippuvuuden esim. juomisen kokonaan.
Ihminenhän voi kehittää itselleen riippuvuuden periaatteessa melkein mihin vaan. Tupakanpolton lopettavat usein lihovat kun alkavat tupakoimisen sijaan syömään eli kehittävät itselleen sitten ruokaan riippuvuuden. Ja miksei voi entinen alkoholistikin kehittää itselleen ruokariippvuuvuutta esim. jäätelöön. Mun mielestä oleellista ei ole se että pääsisin kaikista riippuvuuksista eroon vaan se että pystyn kehittään itselleni hyviä riippuvuuksia. Mulle huonoja riippuvuuksia, joista haluan päästä eroon on juominen, tupakoiminen ja myös jossain määrin syöminen. Toisaalta olen aika armollinen itselleni ja annan useammin kun ennen itselleni luvan palkita itseäni syömisellä, nyt kun juominen on jäänyt pois. Ajattelen että parempi syödä se suklaalevy kun juoda kymmenen olutta perjatain-iltana.
Ymmärrän sen, että oli kyseessä mikä tahansa riippuvuus, se voi aiheuttaa ongelmia läheiselle. Kyseessähän on pakkomielteinen tapa toimia ja siksi se on aina kovin itsekästä toimintaa. Eli kyllä se jäätelönsyöntikin voi olla ongelma ja aiheuttaa samanlaista mielipahaa kun viinan juominen, koska toinen tuntee että häntä ja lapsia ei huomioda. Oleellista musta kuitenkin on nyt kysyä että pitäisikö tämä uusi riippuvuus yrittää hyväksyä ja yrittää tavallaan irtautua siitä vai haluaisiko sitä alkaa hallitseen toisen käyttäytymistä ihan niinkun sillon kun se joi viinaa ? Ja että kannattaako edes yrittää saada toinen luopuun uudesta riippuvuudestaan ? Siinä voi käydä niin että jouduu ojasta allikkoon jos aina kun miehelle tulee uus riippuvuus toteuttaa sitä samaa vanhaa käyttäytymiskaavaa itse. Ja kun huomaa että ei pysty toisten riippuvuuksiin vaikuttaan millään tavalla lopputuloksena on oma ahdistuminen. Voi vaan toivoo, jos jaksaa, että mies itse joskus tajuaa lopettaa tämänkin riippuvuuden tai sitten vaan yrittää keksiä keinot miten jaksaa elää uuden riippuvuuden kanssa.
Olipa ilahduttavaa lukea aloittajan viesti. Sain vertaistukea siihen, ettei tämmöinen ole ihan normaalia.
Itse elän suhteessa miehen kanssa , joka on jo 15 vuotta ollut raitis, mutat tuota jääätelöä ja muuta makeaa kuluu hurjasti. Samanlaista sokeriherkkujen vahtimista ja raivoa jos lapset ovat ne syöneet on meilläkin. Jäätelöä mies syö joka ilta vähintään litran. Ja koska aikaa on mennyt 15 vuotta ei hampaat enää pysy suussa tietenkään. Ne on kaikki juurihoidettu ja koska ukkeli myös polttaa kuin korsteeni, on tilannne esteettisesti karsea. Viimeksi tehdyn hammashoidon jälkeen haavan paraneminen kesti noin 10 kk. se märkivä reikä suussa oli kammottava! Yäks!
En tiedä miksi jaksan, astmaattinen röökaaja, joka ahmii makeaa sohvassa joka ilta on tympinyt jo vaikka kuinka pitkään, mutta jotenkin olen sietänyt. Nyt alkaa tulla raja vastaan koska suu on niin karseassa kunossa. Muutoin mies on tikissä kuosissa kun urheilee niin paljon, mutta mietin vaan että onko olemassa ihmistyypppi joka on addiktioisaan aivan mahdoton? Tällä on seksin kanssa ongelmaa, tuo makean rohmuaminen ja tupakka ja liikuntakin siinä mielessä, että jos on päivän ilman sitä, alkaa riehua. Voiko olla niin, että on kaikilla aloilla kerrassaan kyltymätön, ei pysty/halua itse asettaa itselleen mitään rajoja? Ikäänkuin kaikkien alojen addikti?
On tuttua tuollainen kaikkien alojen addiktio. Meinaa itselläkin näin talvella mennä makean ahmimisen puolelle.
Mutta se on henkistä
Ihminen henkisesti ihan itse valitsee, että rupeaako imemään tupakkaa ja sokeria viinan tilalle.
Paras olisi jos vain päättäisi lopettaa ne jäljelläkin olevat riippuvuudet, koska ne ovat nimenomaan riippuvuuskäytöstä ja sen merkki, että alkoholista pidättäytyminen on jostain rakkaasta ja tärkeästä pois, ja se on uhraus joka on tehty ja se pitää ottaa kaksin käsin takaisin ahmimalla ja polttamalla tupakkaa.
Jos ihminen päättää sille tasolle jäädä, niin sille ei voi kukaan mitään, mutta lasken sen samanlaiseksi porsastamiseksi kuin jatkuvan ryyppäämisen ja oluensihauttelun. Toki se varmasti on parempi kuin viina, mutta riippuvuus yhtä kaikki. Lääkärin kanssahan voi neuvotella mikä pohjaton diapetes sen makeanhimon aiheuttaa.
Ystäväni on entinen alkoholisti. Hän raitistui, mutta hänellä puhkesi juuri tuollainen syömishäiriö makeaa kohtaan raitistumisen jälkeen. Syöminen on hänelle pakonomaista, hän ei välillä mahda sille mitään. Makea lohduttaa hetken, poistaa pahan mielen hetken, aivan kuten ennen alkoholi. Se on aivotoiminnan häiriö sekä tunne-elämän sairaus, niinkuin tuolla eräässä alkukommentissa sanottiin. On olemassa järjestö nimettömät ongelmasyöjät, aivan kuten AA tai Al Anon. Sieltä saa myös varmaan enemmän tietoa.
Ulkopuolinen ei usein ymmärrä, miten ruoka voi määrätä ihmistä. Se näyttää kummalliselle ja ärsyttää. Se on heille kuitenkin todellinen pakkomielle. Auttaisiko sinua ja perhettäsi, jos tutustuisit enemmän tähän ongelmaan ja sitä kautta tulisi ymmärtämystä, miksi miehesi tekee niinkuin tekee. Siitä on mahdollisuus myös toipua.
