Raittiuden myötä ja oman itsensä kanssa, kun on saanut tehdä töitä, pääsee jossakin kohtaa onneksi sellaiseen pisteeseen, että noihin kiistoihin mukaan lähteminen ei ole enää tarpeellista.
AA-kirjallisuudessa jossakin päin sanotaan jotenkin näin, “…mutta meille he olivat, kuin avoimia kirjoja”. Se minulla on herännyt monenkin palstalaisen kohdalla mieleen, kun tuota heidän sokeuttaan omille tilanteilleen on seurannut.
Komppaan Prossaa.
Sekin on vähän outoa, että täällä tuntuu välillä jopa vähän pelottavalta kertoa, että käy AA:ssa kun tietää, että jotku pitää sitä heti julistuksena vaikka itse haluaa vain hyvää ja kertoa itselle toimivasta vaihtoehdosta.
Outoa se on siksi, että tämä on palsta ihmisille jotka pyrkii eroon alkoholista ja kyllähän AA on todistetusti yksi toimiva vaihtoehto. Eihän sekään kaikille toimi, mutta ei sinne kuolekkaan vaikka juova alkoholisti käy kokeilemassa.
No mutta Kappas ketaletta, minähän olen edelleen raittiina. Kyllä minä ihan vakavasti ajattelin olla sitä myös huomenna, mutta sen aika on vasta, yllätys yllätys huomenna.
Olo on hyvä ja se on paljon parempi kuin huono, joskus tosin olo saattaa olla vähän surkiakin, mutta siinä on se hyvä puoli, että siitä se yleensä paranee kun vain malttaa eikä ala juomaan. Juominen olisi yksi huonommista vaihtoehdoista, mutta ei mua se oikein nykyään enään huvita, ihan siitä syystä, että ei tee mieli, siis juoda, muuten kyllä tekee mieli.
Taidan olla suht perusterve jätkä, mitä nyt päässä vähän viiraa, tai siis paljon, mutta senhän te kaikki jo tiedätte ja hyvä niin.
T. Pröpi
Se on niin ja justiinsa! Raittiina taas!
Mitä ihmettä???
Minähän olen edelleen raittiina, mistähän nyt mättää kun näin mennöö. Pitääsköhän mun ruveta ryyppäämään jotta tervehtyisin tästä raittiuden sairaudesta. Ei, sitä en uskalla koska silloin Foon kuvaama HAUHka syö minut parempiin suihin.
Kait tässä nyt kuitenkin sitten on jatkettava raittius sairastelua, hmm loppujen lopuksi hyvän tuntunen sairaus tämä raittius, harmi vain kun on niin vaikeasti tarttuva ja harvinainen tauti, että harvaan tarttuu. Onneksi kuitenkin minuun on tarttunut.
T. Proosit
Lupaan, että tänään ryyppään.
Tuli niin hyvä olo kun katsoin itseäni tänään peilistä ja näin raittiin miehen, että oikein alkoi hirvittämään ja siksi päätin luvata, että tänään ryyppään. Eihän Suomalaisen miehen kuulu voida hyvin, puhumattakaan että olisi raitis eikä joisi koskenkorvaa örveltämiseen saakka, hyi helevetti mikä se semmonen nössö muka on miestä olevinaan joka ei juo itseänsä henki hieveriin?
Kuten otsikkokin kertoo, niin joskus lupaukset on tehty rikottaviksi ja tämän lupauksen rikon hyvin äkkiää, tai oikeistaan saman tien. En alakkaan ryyppäämään.
T. Prösilö
Suomalainen juomakulttuuri on muuttumassa. Näkemykseni mukaan vielä niin, että osa ei juo ja osa juo sitten senkin edestä. Ikäluokkani ja vanhmepi kaarti juo itseään henkihieveriin, vieläpä työreissuilla. Kun holistinen raja ylittyy, ei juomista kukaan enää kestä, mutta se on usein jo myöhäistä. Onneksi raittiit tapahtumat ovat nostaneet arvoaan ja sellainen 80-lukulainen pikkujouluryyppääminen on kääntymässä laskuun. Moni jättää ne väliin, jos yritys ei ole pysynyt ajan hermoilla 
Korkki vaan kiinni Prossa, minäkin pidän!
Jaa, exjuoppo näköjäön käynyt kylässä , harmi kun en ollut paikalla, olisin keittänyt korveellisen kaffia ja leipaassut nisut nottei olisi suu kuivana tarvinnut kommentoida.
Kyllä minäkin olen näkeväni juomakulttuurin muutosta ja jotenkin jopa niin, että juomattomuuttakin hyväksytään paremmin nuorten keskuudessa kuin ennen, mutta voin toki olla tuntemukseni kanssa väärässäkin ja sekoitan niitä toiveisiini.
Jaaha, emäntä huutaa kutsuvasti syömään joten pakko on mennä tai kalahtaa pian kaulin kaljuun 
T. Protom
Ulkomaalla asuvana mulla oli viime kesänä tilaisuus havaita myös selvää parannusta suomalaisessa juoma(epä)kulttuurissa. Varsinkin nuoremmassa sukupolvessa oli monia absolutisteja. Enkä kyllä katukuvassakaan kovin montaa humalaista nähnyt. Täytyy lisätä, etten ollut missään viikonloppumenoa seuraamassa. Yhteenvetona mulle kuitenkin jäi positiivisempi kuva entiseen verrattuna. Ja ainakin siihen, mitä itse ensimmäisenä saan kuulla jos puhe kääntyy suomalaiseen syntyperääni.
Myös minä olen tehnyt vastaavanlaisen havainnon täällä kotipaikkakunnallani. Vielä tuossa 10 vuotta sitten, kun oltiin nuoria ja kaikkitietäviä, niin tuolla keskustassa notkui aina viikonloppuisin monia kaljaremmejä ikähaitarilta 13-20. Kovat pakkasetkaan eivät mitään haitanneet, (tai ainakaan minun alkoholisoitumistani se ei tippaakaan hidastanut) vaan kyllä siellä oltiin silloinkin. Välillä kyllä käytiin nuorisotalolla sisällä lämmittelemässä. Kesäisin sitten joka päivä löytyi sitä sakkia.
Tänäpäivänä esimerkiksi tuo puisto notkuu tyhjyyttään ja ainoastaan isoina juhlina siellä on samalla tavalla väkeä kansoitettuna, kuin ennenkin. Kesäisin meno on vaikuttanut suht samanlaiselta, sen verran mitä on sattunut silmään.
Joko ne saa nykyään ryypätä jo kotona ja bileissä, tai sitten ihan oikeasti se nuoriso on raittiimpaa. 
Hienoa että muillakin on samansuuntaisia havaintoja. Keitänkin tynnyrillisen pikimustaa nuotionpohja kahvia jota tarjoan ketjussani vieraileville palstalaisille .
Itse olen sulkemassa kaikki pienimmätkin raot jotka jättäisi itselleni tulevaisuudessa polun juomiselle ja se tarkoittaa myös sitä, että kerron nykyään ihan rehellisesti olevani raitis kaikille ystäville ja tuntemattomille jotka kysyy alkoholin käytöstäni. En kerro heille mitään jos minulta ei kysytä enkä ala raitistamaan ketään muita koska en tykkää tuputtamisesta, mutta olen ilokseni huomannut, että ikäisistäni (+40) jotka saa tietää minun valinneeni raittiuden suhtautuvat usein mielenkiinnolla ja kunnioittaen asiaan ja erittäin harvoin jos koskaan asia tyrmätään huonona valintana. Kännissä tai krapulassa monasti kehutaankin vuolaasti viisasta ratkaisuani 
ja joskus selvinpäinkin joku ystävä saattaa jutella, että kyllähän hänenkin pitäisi lopettaa, mutta kun ja mutta kun .
Onneksi minä olen viimeaikoina tehnyt tuttavuutta raittiisiin ihmisiin joista voi kehkeytyä jopa ystävyyssuhteita ja sitä minä pidän erittäin mukavana asiana, koska silloin ei tarvitse yhtään miettiä sitä, että joku tekeminen tai reissu tähtäisi juomiseen. Aiemmin minulla ei ole ollut “kanavaa” mistä raittiita ihmisiä tavoittaa, mutta nykyään on.
Nykyään pidän tärkiänä, että kerron tarvittaessa olevani raitis ihminen sen sijaan, että pyrkisin salaamaan sitä. Kuulisin mielellään teidän muiden mielipiteitä, että kumpi teidän mielestänne on parempi ja kumpaa vaihtoehtoa käytätte sekä miksi. Eli rehellisyys vs salailu ja miksi.
Aiemmin olen salaillut varmastikkin siitä syystä, että olen halunnut pitää ovia auki alkoholille ja kyllähän se sieltä aina kurkkuuni tiensä löysikin. Suoraan sanottuna en aiemmin halunnut kertoa raitistumis yrityksistä koska tiesin etten pysty siihen, nyt tiedän että pystyn.
T. Prosentti
Ehdottomasti olen sitä mieltä, että avoimuus ja rehellisyys on jo ihan omankin hyvinvoinnin kannalta tärkeää. Minkäänlainen salailu ei ole hyväksi. Salaisuudet ainakin minun tunne-elämääni myrkyttävät varsin tehokkaasti. Sitä, kun ei tarvitse silloin jäädä pyörittämään omaan nuppiinsa, eikä ole mitään epäselvyyksiä asian suhteen kenelläkään, vaan muut tietävät missä mennään.
Mä en omaa raittiuttani ole missään huudellut, ihan siitä syystä että olen ollut niin epävarma asiasta. Pelkäsin muiden reaktioita varmaan joo, mutta paljon enemmän pelkäsin sitä jos retkahdankin. Raittiuteni oli alussa todella ohkaisilla kantimilla.
Ja tosiaan olen sitäkin päässäni pyöritellyt, että mitäkö noi nyt ajattelee minusta. Tietääköhän ne että olen alkoholisti ja nauraakohan ne mulle? Pitääköhän ne mua nyt ihan heikkotahtoisena ihmisenä ja suurinpiirtein sylkykuppina Ne rupeaa nauramaan mun päätökselleni ja alkavat tuputtamaan viinaa. Ja HÖPÖNLÖPÖN! Nuo kaikki jutut tapahtuivat silloin, kun olin kännissä.
Raittius on oikeasti arvokas asia ja sitä pitää itsekin osata arvostaa. Niin sitä arvostaa minun kokemukseni mukaan valtaosa muistakin ihmisistä, ja nuo tuollaiset ylläkuvaamani päänsisäiset paineet ovat todellakin vain ja ainoastaan siellä omassa päässä. Jos niitä jonkun toisenkin päässä on, niin se kielii siitä että sillä kyseisellä kaverilla on itsellään ongelma. Siinä päissään toikkaroinnissa pitkin kyliä ei taas ollut mitään arvokasta.
Mulla on tuon salailun vs. avoimuuden suhteen aika yksinkertainen linja. Jos joku kysyy asiallisesti niin vastaan asiallisesti, mutten enää julista joka tilanteen tullen omaa selviämistarinaani. Kerronhan kellonajankin kiinnostuneelle, mutten toitota sitä keskiaikaisen yövartijan tapaan. 
Tulipa muuten juuri mieleen, ettei ole varmasti yli vuoteen edes missään mainittukaan tai otettu teemaksi. Paitsi tietysti päihdeneuvojaani tavatessani vapaaehtoispohjalla. Ja nämäkin keskustelut vain sivuavat alkoholia. Yleisistä elämän linjauksista siellä juttelen.
No kyllä mäkin tuohon andantea komppaan sen verran, että alkoholismia ei tarvitse sisäistää, niin että tekee itsestään sellaisen kynnysmaton. Eli jos joku kysyy asiallisesti - vastaan asiallisesti. Jos joku kysyy epäasiallisesti - vastaan epäasiallisesti, tai todennäköisesti en mitenkään.
Tätä aihetta käsiteltäessä tulee muutenkin mieleen, että voi perhana kun tähän alkoholismiin pitää vieläkin liittää se valtava häpeä ja se on sellainen yhteiskunnallinen tabu. Kuitenkin asian häpeäminenhän syntyy vain loppujen lopuksi siitä, että se on juuri tällainen vaiettu salaisuus, josta ei kehdata hiiskua, koska sen alkoholistiksi tunnustautumisen mukana tulee ne kaikki leimat kylkiäisinä? Miksi sairautta pitää hävetä?
Siinä hyvä kysymys, josta voin itsekin oppia.
Luulen, että perusongelma on yleinen tietämättömyys tai oikean tiedon puute. Leimoja ja ennakkoluuloja vastaan joutuu tappelemaan. Siksi kaikenlainen keskustelu amatöörien kanssa ei olekaan keskustelua vaan pelkkää defenssiin heittäytymistä hyvin nopeasti. En jaksa edes enää aloittaa. Pystyn katkaisemaan nämä läpinät aika nopeasti kun kysyn, teenkö juuri nyt jollain lailla sekavan vaikutuksen. Jos jollakulla on halua menneisyyden käsittelyyn, menkööt museoon! :mrgreen:
Jännä juttu on myös se, että parilta ystävältä on tullut samaan syssyyn kysymys, että olenko tullut uskoon kun heille selvis etten enää juo. Tilanteet on vielä ollut semmosia etten ole omaa raittiuttani millään lailla tuputtanut vaan ihan olen vastannut kieltävästi heidän pyyntöihin lähtiä heidän mukaan ryyppäämäön.
Miksi ihmeessä juova ihminen useimmiten liittää raittiuden/raitistumisen ja uskonnon yhteen? vai onkohan kysymyksessä ennemminkin pientä piikkiä sen sijaan, että kysymys olisi vilpitön.
Viikonloppu aluillaan, kyllä pelottaa että alanko juomaan viinaa. Kyllähän mun on pakko juoda viinaa kun kerran on viikonloppu, ei ole mitään muuta vaihtoehtoa. Yritän pinnistellä aivonrippeeni äärimmilleen että keksisin muuta kuin viinan juomista, piiiiiiiinnnnnnnnnnnn, ääh korvissakin jo soi, mutta en millään keksi muuta kuin viiiinnan juontia viikonlopuksi. Mielessäni ei ole muuta kuin viina, viina ja viina.
Hetkinen, odottakaa, yritän kammeta irti vanhoista ajatuskaavoista, kaaamm, kaammmmm ja plopp. Noniin, sain kun sainkin kammettua itseni niistä eroon, saakeli vieköön, minähän haluan olla viikonlopun selvinpäin, tai ainakin nyt tämän päivän näin alkajaisiksi. Tulikin hyvä olo ja kas kummaa, mulla onkin paljon asioita joita aion selvinpäin tehdä viikonloppuna, paljon mukavia asioita joita en kännissä edes pystyisi tehdä.
Hyvä näin.
T. Prooooot
Nyt ei kyllä uskalla ruveta juomaan alkoholia, ai miksikö? No kun Tonttu Toljanteri on ylennetty Tonttujen Tontuksi ja hänen tehtävä on vaklata muita tonttuja ja heidän tekemisiään. Minäkin olen kuulemma eräänlainen tonttu joten kyllä hän varmaan minuakin vaklaa ja jos jäisin ryypiskelystä kiinni, niin en saisi ensimmäistäkään joululahjaa.
Kyllä minä sytytin pihalyhdyt tänäkin iltana pihamaalle jotta Toljanterin ei tarvitse ihan säkkipimeässä vaklata minua. Tänään olen ollut raittiina joten joululahjatoiveet elää viellä
T. Pronttu