Luovuttaminen - minkä ihmeen luovuttaminen

Me Lopettajat
1

→ Mikä luovuttaminen minne ja millä tavalla, milloin ja miksi ??

DONIIN. Kertokaapa kerhostajat nyt selkeästi AA:n käsitteestä LUOVUTTAMINEN.

Ja sitten oma näkemyksesi tuosta sanasta ja näiden välinen yhteys, jos sitä on ensinkään ??

Plinkissä tähän asiaan törmää koko ajan monimerkityksin ja luovuttamisella jotkut näyttävät tarkoittavan periksiantamista ja ojaan tai täysperävaunurekan eteen hyppäämistä, heittäytymistä avuttomaksi ääliöksi ja luuserileiman korostamista, itsensä ampumista aamuruuhkassa, hirttämistä päivän päätteeksi ja koko suvun räjäyttämistä julkisessa tilassa.

Tai luovuttaminen kuvaa jotain muuta toimintaa tai jotain vastaavaa, joka on täysin eri asia kuin joku muu on asian antanut itselleen kertoa ja se on tyystin eri sisältöinen, kuin itse ymmärrän ja sisimmässäni koen järjelliseksi ja ymmärrettäväksi tässä asiayhteydessä.

“Olen luovuttanut, en mä pärjää” TAI “Olen luovuttanut, eikä tarvii enää dokata”. Niin ???

Itse annoin pois juomishimoni ja LUOVUTIN turhan taisteluni viunaa vastaan,
(sillä sitä se on, kun asiaan perehtyy ja lopettaa energian tuhlaamisen !!)

  • lopettamalla tärpätin imemisen ja senkin varmaan joku umpimettäläinen tajuaa toisin !

Näinpä väärinraitistumisen perusteet täyttyvät, epäjohdonmukaisuus ja harhailun fiilis lisääntyvät ja tulee vaikutelma, ettei toinen tajua mistään mitään tai itse on pudonnut isosta kelkasta ja kontakti katoaa toisiin tyyppeihin, mikä ei aina välttämättä olekaan haitaksi…

Olen myös LUOVUTTANUT viinanhimoni sitä enemmän tarvitseville
ja vielä ahkerasti päivittäin juoville märkäjuopoille ja densojengin pultsareille.

Ehkä pitäisi käyttää toisia sanoja ja todeta, että “annoin himoni viunaksiin pois”.

“Koin aiheelliseksi luopua riippuvuudesta ja tämä tapahtui aktiivipäihteilystä luopumisella”.

“Muutin elämääni ja siihen ei kuulu enää addiktiivinen päihteiden nauttiminen ollenkaan”.

Tarkoitamme samoilla sanoilla eri asioita ja eri sanoilla samoja asioita,
kuten esimerkkilauseessani ja sen välittömässä korjauksessa:

“Rakastan naisia”.

==> Ei se silti tarkoita, että mulla ois monta beibee samaan aikaan. Rakastanko ehkä joitain enemmän ? En teistä kaikista naisista oikeesti ees paljoa pitäisi. Ehkä en tykkää joistain emännistä ensinkään. Se ei silti tarkoita että vihaisin teitä tai ketään, ainakaan erityisemmin,

mutta:

==> “En rakastakaan naisia”.

Ei näistä ilmaisuista mitään tolkkua saa, jos esim. tarkoitusperät menevät ristiin -
henkilöt eivät ymmärrä toisiaan tai eivät edes snaijaa sanojen merkitystä,
ehkä tarkoituksella ??ja ehkä toisaalta ei haluta ymmärtääkään toisen sanomisia ja
vaikeutetaan siksi itsensä ymmärtämästi tahallisesti, “hämärretään” tekstejä ja
ilmaistaan juttuja laiskasti tai epämääräisesti miettimättä sisällön ydintä.
Kehnon valaistuksen alla kirjaimet voi olla vaikka miten päin,
etenkin kun luetaan niitä sananpuolikkaita kuin piru koraania tai
en minä tiedä, mutta huvittaa vain tuo vuosia jatkuva “luovuttaminen”.

Voi olla vaikea avata asiasisältöä, kun ei ymmärretä sanojen merkitystä ja syvällistä ja omakokemuksellista sanomaa niiden takana ja vilpitöntä tarkoitusperää,
saati asiayhteyttä ja ilmaisun toivottua vaikutuksen luonnetta.

Eli helpommin sanottuna “mä en tajua, mitä sä tarkotat, hä.
pitääkö mun luovuttaa, tä ?? ***** MIKS ??”

“Luovutimme potkupallopelin Saksaa vastaan toisella puoliajalla ollessamme häviöllä 0-37”.
Tässä on kyse siitä “luovuttamisesta”, kun heitetään lusikka nurkkaan ylivoiman edessä. Saksa sitä paitsi pelaa JALKAPALLOA, on futiksen hallitseva maailmanmestari ja Suomi taas…
no, se on potkissakki, sitä “lajia” pelataan välitunneilla kaikissa maamme ala-astelaitoksissa.

Kommentoikaa, jotta hitaampikin tajuaa, mitä tarkoittaa päihdekeskustelun yhteydessä
LUOVUTTAMINEN. Itse olen asian suhteen jo luovuttanut, sillä SE on lopettajien perusidea.

Ei mun silti tarvii seilata selvillä vesillä, sillä minä olen maakrapu ja olen jäänyt rannalle puhtaasti omasta tahdostani ja se on mulle ominainen paikka nimenomaisena valintanani.

Ja elämä ei ole pitempi raittiina, se vaan tuntuu siltä.

Onneksi viisas osannee selittää luovuttamis-asian taustat myös kadunmiehelle ja -naiselle.

Vai onko tämä sittenkin käsiteoppia ?? Luovutan kirjoitusvuoron asiasta jotain tietäville.

==> Smokki ?! Lomapuisto ja muut →

2

käsiteoppia eikä muuta. kaikissa uskonnoissa annetaan sanoille omia selityksiä ja sillä tehdään kuva uskosta jonain erikoisena jolla on omia keinoja muuttaa todellisuutta .
Todellisuudessa luovuttaminen on luovuttamista eikä mitään siirtymistä uudelle ja hienommalle sielulliselle henkitasolle.

Joka viinalle luovuttaa se luovuttaa. Ja seuraukset näkyy.

3

Ääh… eikö tuo liene veulattu ja keksitty sanalle miljoona eri tarkoitusta ja sekoitettu selviäpäisiäkin ajatuksia .
Oikein hyvää päivänjatkoa ketjun aloittajalle. Annetaan olla.

4

Käyttäisin ennemmin sanaa LUOPUA.

LUOVUN ajatuksesta, että voisin ottaa kuten ongelmaton ihminen ottaa ja siksi en ota lainkaan. LUOVUTAN, eli en yritä enää esittää normikäyttäjää. Alkoholistina en voi olla sellainen.

5

^ Ok. Hyvä aloitus.

Lisää.

6

on tuolla syvällisempi merkitys minulle:
luopua vastahangasta, vastarannan kiiskenä olemisesta, erimieltä olemisesta tavan vuoksi, pätemisen
takia…

ehkä henkellinen(koo on ihan tahallinen hämäys) merkityskin, ehkä ajoittainen…siis kun ei mun poloinen
polla ihan kaikkee ymmärrä, niin sitä tulee päätelmään, että on kai sitä oltava jotain suurempaa kuin elo tää
välistä aika pöhkö ja sanoisin jopa merkityksetön.
no en tiiä onko moista vai onko tuo vaan opittua…

no aatellaan, että ois::: jolloin tuolta haluis jotain lohtua toisinaan ja sille voisi luovuttaa kaikenlaista epämukavuutta
tuovaa ominaispiirrettään: itepäisyys, kusipäisyys,turhan murehtiminen,toisten asioihin puuttuminen ym,ym…

toisinaan en usko moiseen minkäänlaiseen vaan voi kai sitä silloinkin luovuttaa= luopua tuhoavista omituisuuksistaan.
olisko se kasvua…jos tuohon pyrkii niin kai se on hyvä? ei sillä että mistään mitään tietäisin…ja uskonnot voisi kyllä kieltää lailla siihen asti kun saan omani väsättyä kunnolla valmiiksi, on ollut kuivatelakalla viime aikoina kuin nooan arkki ikään…hee, moi ja poks…

hanskoja ei saa tiskiin kylläkään lämäyttää, ei saa luovuttaa, dont give up. keep the faith…joo tavallaan paha sana, myönnän, vaan on kai niitä muitakin sanoja, joilla on merkityksiä monia?

7

Sanoilla tehdään monenlaista, välitetään tietoa, välillä sumutetaankin ettei tietoa nähtäisi, joskus selvitetään joku asia mutta sanoilla se voidaaan myös pyritellä sykkyräiseksi keräksi josta ei ole tarkoituskaan saada selvää vaan antaa lukuisia mitäänsanomattomia mielikuvia suuntaan jos toiseenkin.
Joskus tehdään ihan uusia sanoja, joku porukka voi rakentaa omista uusiosanoistaan melekin oman kielen jota muut, “ulkopuoliset”, "tavikset2 tai miksi heitä sitten alennetaankjin, selvää ota eivätkä ainakaan ymmäärä oikein, kuten ne valaistut, joille ne merkitykset on avattu.

Sanoilla myös hallitaan. Ja johdatellaan ajattelemaan halutulla tavalla. Torjuntaankin pintaan pyrkivää kriittistä ja tutkivaa ajattelua.

Sanoille annetaan eri yhteyksissä erilaisia painolasteja, tunnelatauksia, joilla sitten -usein juuri itsensä valituiksi ja valaistuiksi kokevia- kuljetetaan kuin pässiä narussa.

Luovuttaminen, periksiantaminen, antautuminen (sen halutun tahon vallan alle) on yksi käytetty sana muiden joukossa.

Jos sille joku “valaistujen” muiden yläpuolella oleva joukko on antanut omissa ideologisissa teksteissään oleva pysyvän ja erinomaisen myönteisen ja tavoiteltavan merkityslatauksen, niin se sitten vaan heidän omissa teksteissään merkitsee juuri sitä mitä he ovat sen sopineet merkitsevän.

Mutta meidän asiaan vihkimättömien, tavallisessa arkimaailmassa tallustavien kannattaa kyllä yrittää taapertaa pystyssä ja jaloillaan, rähmälleen heittäytymättä niin kauan kuin se inhimillisesti ajatellen mahdollista on.

Niitä luovuttamisen pakkoja tulee, aivan varmasti, meille jokaiselle. Toisille aikaisemmin ja toisille myöhemmin, eivätkä ne edes määrällisesti mitenkään tasan jakaudu. Joillakin on helpompaa ja joillakin vaikeampaa, siihenkin vaikuttaa niin monia tekijöitä. Muta ei niitä “antaa mennä vaan” -päätöksiä kannata ehdoin tahdoin alkaa elämäänsä etsimään. Tulee kun tullakseen on, mutta ei nyt ainakaan jollekin viinanjuonnille kannattaisi ihan kokonaan luovuttaa… huonoja kokemuksia siitä enemmän on.

Mutta, niistä sanoista,

eivät niiden merkityksetkään muuttumattomia ole. Aika muuttuu, maailma sanojen ympärillä muuttuu, ja joskus alkupoeräinen merkitys käy ihan ymmärtämättömäksi. Silloin joskus sana jää, ja sille kuin varkain kasvaa ihan toinen merkitys, sellainen joka sen ajan maailmankuvassa on jotenkin looginen.

Joskus sanotaan -vieläkin- että ihminen on raadollinen. Ja sanaa käytetään aika usein. Ja sanassa on vahvasti paha haju, ihmisen kuvaajana on selvästi raato, haiseva ruumis, kelvoton haaska. Ei ole ihminen paljon arvoinen jos tuossa on maineensa ydin.

Mutta, tuosta ei ole alunperin edes ollut kysymys. Voi olla, että ihmisessä, ainakin joissakin ihmisissä, on sitä haisevaa raatoakin, mutta ei se tuon vanhan viisaan sanonnan merkitys ole ollut.

Sanonta juonsi alkuna sanasta rata. Ei siis raato.

Rata oli tie, samaa reittiä kun aikansa poljettiin, tuli polku. Ja sitten rata, jota päästiin kulkemaan -kun ne keksittiin- myös rattailla. Ja ihminen, kun oppi yhtä rataa kulkemaan, ei helposti siltä poikennut, ei, vaikka toisen kautta olisi jo lyhyempikin kulku ollut. Siinä se kulki -ja kulkee- omaa totuttua rataansa, ihminen.
Ja on radoillinen, kuten se asia jossain vanhoissa kirjoituksissa on painettuna.

8

Halusin kerran luovuttaa. Verta nimittäin. Kyllä ei olisi pitänyt kuitenkaan sille Punaisen Ristin ihmiselle mainita että on ollut joskus päihdeongelma. Olikin nimittäin tuon Punaisen Ristin ihmisen mukaan verenluovutus kielletty päihdeongelmaisilta, minkä toki ymmärtää suonensisäisiä huumeita käyttäneiden kohdalla, koska hiv-riski yms. Alkoholin juojien kohdalla en näe verenluovutuskiellossa kuitenkaan logiikkaa.

En sitten luovuttanut, vaan luovuin toivosta luovuttaa varsin kohtalaisen hemoglobiinin omaavaa vertani hyötykäyttöön.

Jostain on hyvä luopua joskus, jostain taas ei. Esim. turhista painolasteista voi olla hyvä luopua. :bulb: Ja jotkut asiat on sellasia, että kun niistä luopuu, saakin jotain parempaa tilalle.

9

1970 kirjoitti

Luovuttamiseni alkoholiin nähden tapahtui silloin, kun totesin, että en osaa hallita alkoholinkäyttöäni tarkoittamallani tavalla eli kohtuudella. Päätin hakea apua, koska olin vajonnut pohjaan, siis sille tasolle, jota alemmas en halunnut vajota jatkamalla juomista. Ratkaisuni oli liittyä AA:han, josta olin kuullut ja olin tavannut yhden siellä raitistuneen miehen. Pääsyvaatimuksena on halu lopettaa juominen, ja kerran syntynyttä halua pidän yllä AA:n ohjelmalla ja palaverien tarjoamalla vertaistuella.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

10

Joo, siis luovuttaminen …

Jokainen ajatelkoon asiaa ihan haluamallaan tavalla. Minulle tuo “luovuttaminen” on jotain hyvin todellista. Ensimmäinen askel kohti oivallusta oli sitkeä lonkan nivelpussin tulehdus. Olin pärjäillyt vaivan kanssa jo vuosia, mutta lopulta ystävän neuvomana antauduin ja menin ortopedin puheille. Ortopedi tutki ja otti kuvia ja sitten työnsi lonkkaan kortisonipiikin. Vaiva jäi ainakin hetkeksi sille tielle. Tämä sattui puolisen vuotta ennen lopettamistani.

Puolisen vuotta myöhemmin samainen ystävä kysyi, josko lääkäri voisi olla avuksi päihdevaivassa, kun kerran oli ollut avuksi lonkkavaivassakin. Päihdevaiva oli kovasti ikävä vaiva, joten päätin lopulta luovuttaa ja antaa lääkärille mahdollisuuden. Sillä tiellä nyt sitten olen jo kahdeksatta vuotta, ja ajatus tuon luovuttamisen olemuksesta on auennut monella tavoin ja päivä päivältä kirkkaammin.

Minulle luovuttaminen siis oikeastaan tarkoittaa sitä, että suostun ottamaan apua vastaan, kun en itse osaa. Kellekään muulle en ole mitään luovuttamista tyrkyttämässä. Jos joku tykkää aivan omin voimin ponnistellla elämässä eteenpäin, niin sittenpähän ponnistelkoon.

11

Okei ! Myöhäisiltaan asti sain jänskätä tätä asiaa, mutta onneksi Lomapuisto ja Smokki valaisivat viimein omakohtaisin käytännön esimerkein asian yhdenlaisen laidan “luovuttamisen” osalta. Hyvä, nämä vastaukset tyydyttivät ja osaltaan selkeyttivät jo vuosia jatkunutta epätietoisuuden luomaa sekavuutta. Kiitos osallistumisesta kaikille ja kiitos tästä päivästä. Tänne saapi vieläkin vapaasti kertoa näkemyksiään, jos otsikko herättää tuntemuksia. Itse pyrin luovuttamaan väsymyksen edessä ja nousemaan juhlapäivääni virkein mielin. Yep yap ja ötyjä.

12

Mä niin luovutan, kun tänne on ilmestynyt foottis 7kymppi ja smokki!
Mahtavuutta. :smiley:
Luovuttaminen on mulle ollut ihan just sitä mitäs tässä on jo puhuttukin. Että antaapa olla, en osaa ja olen ilman. Elämäntilanteen solmustuessa ja retkahduksen tapahduttua tajusin sen vielä isommin. Tarviin apua ja sitä hain ja edelleenkin saan. Hyvä näin! Enkä todellakaan koe edelleenkään mistään luopuneeni… hitto, kaikki kovimmatkin juopotteluvuodet työskentelin ja/tai opiskelin. Se kai aika kova ansa onkin. Noh, nyt nöyrryin pitkähkölle sairaslomalle ja sieltä sitten hiljalleen palailin. Luulisin, että vihdoinkin omankokoisena. :smiley:

13

no tuossapa tuo on selkeästi ilmituotu, itselle elo käy helpommaksi ja kevyemmäksi kun jakaa painolastinsa ja
ottaa apua vastaan. ei tarvii hampaat irvessä yksin koettaa selviytyä.

ja basille: kiitos kauniista sanoista, hienoa olla taas seurassasi.

14

Alkoholin suhteen olin luovuttanut… se vaan jotenkin luiskahti siihen. En kai sitä niin varsinaisesti ollut päättänyt, että luovutan, mutta se sitten vaan hiljalleen muotoutui omaksi asenteekseni että tätä tämä minun elämäni on, enkä sille mitään voi. Että antaapa mennä vaan, minne meneekin.

Ja kyllä se sitten menikin.

Monissa muissakin asioissa olin joutunut luovuttamaan, saattaapa olla niin ettei lopulta kukaan ihan kaikkien vastaantulevien asioiden edessä pärjää, joskus tulee jyrätyksi, yrittipä sitten tai ei ja saipa sitten apua tai ei. Kaikkeen ei auta vaikka kuka ja mitä tekisi.

Mutta, onneksi sain sellaisen oivalluksen että vaikka monen muun asian suhteen ei mitään toivoa ollutkaan, niin tämä alkoholismi vois kuitenkin olla sellainen juttu että luovuttaminen ei sittenkään taida olla ihan välttämätöntä, ehkäpä selviytyäkin voisi.

No, sen, miten sitten selviydyin, olen täällä tainnut tuhannen kertaa kertoa joten jätetään se nyt jo väliin.
Pääasia oli kuitenkin se, että lakkasin luovuttamasta.

Sen jälkeen on tullut asioita joissa olen joutunut luovuttamaan, suurempiakin asioita kuin tuo, mutta näyttää siltä että ihminen kestää menetyksiä jopa enemmän kuin itse uskaltaa uskoa. Meneillään oleva luopuminen on nytkin kovin ajankohtainen asia elämässäni. Mutta kait on parempi jättää se tämän keskustelun ulkopuolelle, edelleenkin.

15

Joooooooooooooooooooo… moivaan tyypit ja huomenta basilicalle ties minne savonmaille.

Meinasin luovuttaa äsken, kun en meinannut saada jättiviestiä liikkeelle - yleistä virhettä huuteli plinkin systeemit.

Luopumista on tämä syksy kesästä ja rajallisena pidän tätä plinkissäkin notkumista, luotankin tässä asiassa
tulevaan sukupolveen, joka ehkä näkee asiat lohdullisempana ja toiveikkuuden olevan vahvana päivän toimissa…

16

“katu täyttyy askelista, elämä on luopumista”…lauleli juice syksyn säveltä…[(tais olla kuolemista?)]
elämässä tulee tiukkoja paikkoja kaikille, eikä läheisten menetykseltä säästy tai muilta kriiseiltä.
vaan iloja on myös ja niistä täytyy koettaa oppia nauttimaan.
ilo ilman viinaa on kulemma teeskentelyä??? oisiko kuitenkin kemiallinen ilo enemmän teeskentelyä???

voimaa metsänmiehelle

17

On asioita joiden edessä ihminen on voimaton. Alkoholi ei mielestäni ole sellainen.
Itse selviytyneenä voin antaa tämän neuvon:
Älä luovuta -tahtoo sanoa: lakkaa luovuttamasta elämääsi alkoholille!
Usko siihen että voit selviytyä. Hae apua asioihin joissa apua tarvitset. Mutta älä luovuta. Toivoa on aina.
Jos viinapiru olisi olemassa se nauraisi sydämensä kyllyydestä kun joku kehottaa alkolistia luovuttamaan loputkin voimansa. Onneksi piruja ei ole meille nauramassa. Muuten kuin omassa mielikuvituksessa.

metsis, laitoin sähköpostia.

18

Olen aika samaa mieltä tuosta “viinapirulle luovuttamisesta”, ja uskon että ehkä metsänreunassakin ollaan vähän samoilla linjoilla, vai kuis?

Luovuttaminen on aika kaksiteräinen miekka, ja se pahempi terä osuu omaan nilkkaan jos jonkinlainen relapsi, harha-askel tai retkahdus tapahtuu. Voimattomaksi itsensä psyykannyt voi silloin olla aivan kädetön, ja mopo karkaa kädettömältä paljon pahemmin kuin jos ihminen uskoisi voivansa itse käyttää voimiaan tilanteen korjaamiseksi.

Tässä asian erikoisin ilmentymä on katkojen vakioasiakkaat ja elämäntapasairastajat, jotka ramppaavat vuodesta toiseen katkoilla ja kuntoutuksissa kun ovat niin “luovuttaneita”. Apua saa ja pitääkin hakea, mutta jossain vaiheessa myös oman vastuun olisi herättävä.

Toisaalta sitten taas voimattomuuden ajattelu tai kuvitteellinen viinapiru voivat ehkäistäkin ongelman uusiutumisen, mikä sitten on hyvä asia.

Onhan monille hyötyä Jumalaan uskomisestakin, jolloin usko on hyvä asia riippumatta siitä onko Jumalaa jonkun muun mielestä edes olemassa. :bulb:

19

Mikäpä ettei.

Ihan helposti pystyn kuvittelemaan viinapirun hykertelemässä käsiään ja riemuitsemassa yhä helpommiksi muuttuvista luovuttaneista. Kuiskutteleepa siinä hilkulla olevien korvaankin selitystä siitä, että "luovutua pois vaan, et sinä tälle mitään voi. Tämä juominen on kuuleppas sinun kohtalosi, ja kohtalolleen ei mahda kukaan mitään. Luovuta pois vaan, niin rauhan saat… ja voit jatkaa ilman turhia haaveita selviytymisestä… ne haaveet sinua rassaavat eikä juominen, usko nyt vaan ja luovuta nyt jo kokonaan… kyllä tätä viinaa maailmassa riittää, luovuta, luovuta. rauhan saat mielellesi kun semmoisia raitistumishaaveita elättele…usko nyt ettei sinusta mihinkään ole.

Mutta kun sitten tekisi mieleni kuvitella toiselle korvalehdelle istumaan semmoinen pienenpieni myötätuntoinen ja tsemppaava menninkäinen joka aina viinapirun väsyessä luovutuspuheineen voisi jutella siihen suuntaan että älähän nyt sentään luovuta, onhan tää semmoista alamäkeä ollut, mutta on sitä toivoakin jäljellä. Ja onhan tästä selviytynyt moni muukin kun ei ole ihan lopullisesti luovutanut ja antanut luistaa … ja kyllä siihen sitten apuakin löytyy, kyselet vaan. Kunhan et itse ihan kokonaan luovuta niin autetaan, autetaan.

20

Luovuttaminen johtaa eri tapauksissa eri lopputuloksiin. Koiran sanotaan luovuttavan kun susi tuijottaa sitä, ja usein koiralle myös käy huonosti. Luovuttamisesta ei tässä koitunut hyötyä, pikemminkin haittaa. Ilman luovuttamista olisi voinut edes yrittää pakoon.

Tietynlaista luovuttamista on myös minun tapani jättää sirkkelien ja etenkin vannesahojen käyttö rauhallisemmille tyypeille. Olen etenkin puutöitä tehdessäni koheltajatyyppiä, mutta minulla on edelleen täydet kymmenen sormea, ja sen lasken osaltaan edellämainitun luovuttamisen ansioksi.

Näin susi tuli ja ahmi luovuttaneen koiran kitusiinsa, mutta sirkkelit ja vannesahat eivät hyökkää kimppuuni ja paloittele minua krematooriokuntoon. Siinä ero.

Ja viinalle luovuttaminen taitaa johtaa joillakin hallitsemattomaan ryyppäämiseen ja joillakin hallittuun raittiuteen. Siinä myös ero. (Luulen että kaikki palstalaiset ovat tämän jo ajat sitten oivaltaneetkin, kuten myös sen että alkoholismi vähän niinkuin saattaa parantua ja vähän niinkuin saattaa olla parantumaton sairaus tai kerrassaan oireyhtymä.)