Lukkis, kirjoitat kyllä varsin kypsästi ja viisaasti elämästäsi ja tilanteestasi ja olet tarttunut päättäväisesti toimeen raitistumisen suhteen.
Minulla oli nuorena vaihe, jota jopa kauhulla muistelen. Olin kännissä holiton ja vailla itsesuojeluvaistoa ja löysin itseni välillä varsin oudosta ja vaarallisestakin seurasta ja tilanteista, joissa pahimmillaan tapahtuu tosi pahoja asioita.
Jossain vaiheessa meno oli alkoholists huolimatta seeteisempää, mutta loppua kohti itsetuhoisuus, hirveä krapula-ahdistus ja kaikenlainen törttöily lisääntyi. Tyhmempikin alkaa tajuta, että alkaa olla aika lopettaa, kun joka juomiskerta johtaa johonkin ikävään. Alkoholi ei kertakaikkiaan sovi minulle.
Hienoa, että haluat muuttaa elämäsi suuntaa jo nuorena. Hyvä päätös, tsemppiä!
Pelätty perjantai on täällä taas. Eilinen rääkkitreeni vei mehut ja tänään olo on aika väsynyt, vetämätön ja ehkä hieman apaattinen. Olen ollut koko viikon enemmän tai vähemmän menossa. Vaikka menot ovat olleet mieluisia, huomaan että sosiaalinen akku alkaa myös olla aika tyhjä.
Koska seuraavat pari päivää ei ole ”pakko” tehdä mitään, houkutus on valtava perua kaikki sovitut treenit, menot ja mukavuudet. Tiedän kuitenkin, että jos nyt perun kaiken ja eristäydyn yksin kotiin, juomisen riski kasvaa huomattavasti. Aika siis panostaa palautumiseen päiväsaikaan, jotta jaksan illalla nähdä ihmisiä ja tehdä sovitut asiat. Yhtään ei huvittaisi, mutta menen silti.
Kovia juomishaluja ei ole esiintynyt mutta olen varautunut että niitäkin ilmaantuu, kun päivä etenee. Onneksi minulla on pitkä lista syistä, miksi en halua sortua uudestaan ja niihin on helppo palata kun olo on tukala. Silti on jotenkin ristiriitainen tunnelma. Toisaalta tiedän, että olisi hyvä suhtautua tähän päivään kuin kaikkiin muihinkin – tekemistä on eikä tässä ole mitään erityisempää. Samaan aikaan takaraivossa piilee pieni pelkopeikko, joka petaa levottomuutta. Tasapaino tasaisen varmuuden ja ylivarovaisuuden välillä on siis vielä vähän hakusessa. Kyllä sekin vielä löytyy – pää kylmänä ja kohti uusia seikkailuja.
///////////////////////////
Ilta-Lukkis täällä hei!
Päivä-minä oli oikeassa, juomishalut iskivät. Onneksi ehdin aiemmin vannottaa ystävälleni, että tulee viettämään kanssani aikaa vaikka kuinka mankuisin että eiiii jaksa eiiiiii huvita! Päädyttiinkin sitten viettämään todella mukava ilta uuden tekemisen parissa. Välillä katselin kelloa ja mietin, missä olisin ehkä ollut aiempina viikonloppuina. Todennäköisesti monen monta euroa varattomampana baarissa. Fiilis nyt on siis todella hyvä, vaikka paikat ovat hellänä ja väsyttää.
Näissä tunnelmissa siis perjantaina yömyöhään - lämpöä ja lempeyttä
Hyvä sinä että onnistuit vastustamaan kiusausta. Kiitos luojalle (tai mihin kuka ikinä uskookaan) hyvistä ystävistä, jotka voivat tulla apuun heikkoina hetkinä. Jatka samaan malliin
Lauantai-Lukkikselta tervehdys!
Kroppa pisti pelin poikki liian kiireisen viikon ansiosta. Täytyy tosissaan kiinnittää enemmän huomiota aivojen ja kropan varoitusmerkkeihin, että nyt mennään liian kovaa. Se on ollut jatkuva prosessi jo vuosia, ja jatkuu edelleen.
Kokeilin kepillä jäätä (tai siis enemmänkin heitin sinne ison kivenmurikan) ja kävimme ystäväni kanssa noutamassa muutaman alkoholittoman juoman testiin. Yllätys, puistossa istuminen on oikein mukavaa myös selvänä. Tuntui hyvältä tanssia, laulaa ja nauraa kyynelet silmissä ja muistaa se kirkkaasti. Iloa lisää tieto krapulavapaasta aamusta ja ensimmäisestä selvästä viikonlopusta miesmuistiin. Mittariin kierähtää nyt sunnuntaina myös seitsemän selvää päivää.
Jollain tavalla tämä ensimmäinen viikko on tuntunut jopa… liian? Helpolta? Tai siis, ei ole ajoittain ollut lainkaan helppoa, mutta olen päässyt ehkä vähemmällä kuin ensin ajattelin. Mielialani on tosin ollut paljon parempi kuin pitkään aikaan ja tekemistä on ollut. Tämän viikon aikana opitut keinot tulevat siis käyttöön, kun uupumus saapuu ja kaikki tuntuu ylivoimaiselta. Enää ei tarvitse paeta pullon pohjalle, vaan voi lähteä esimerkiksi salille, museoon, kävelylle, kaverille, katsoa leffaa, kuunnella musiikkia, venytellä, lukea kirjaa tai ihan mitä muuta vaan sattuu tulemaan mieleen. Tänne kirjoittamisen myötä olen myös löytänyt kirjoittamisen ilon uudestaan.
/////////////////////////
Aurinkoinen sunnuntaitervehdys <3
Olo on vähän hassu. Tuttu pöhnä on läsnä, ja kroppa on edelleen ikään kuin virittynyt krapulataajuudelle. Muistuttelen koko ajan itselleni, että eilen oli raitis ilta eikä tänään ole mitään hävettävää eikä krapulan raskas paino todellisuudessa roiku harteilla. Kumma, miten keho muistaa. Mutta! Ensimmäinen raitis viikonloppu miesmuistiin on täällä! Ja ensimmäinen kokonaan raitis viikko samaten. Sitä aion juhlistaa kävelyllä rakkaan ystävän kanssa kevätauringossa ja kunnon hikirääkillä salilla.
Jaksamista, tsemppiä ja voimaa alkavaan viikkoon <3
Mukavaa lukea näin iloisia kuulumisia! Itsellänikin tämä alku on tuntunut ihmeellisen helpolta, jopa rupesin vähän miettimään että olikohan minulla mitään ongelmaa edes kun tämä juomisen vähentäminen käy näinkin vaivattomasti… mutta sitten muistutin itseäni kaikista niistä kamalista tilanteista mihin olen vuosien varrella itseni ajanut juomisen seurauksena. Ongelma ihan varmasti on olemassa. Ehkä olen nyt vain viimein valmis tekemään asialle jotain. Varmasti hankalampiakin hetkiä tulee eteen, ei pidä tuudittautua siihen että tämähän onkin helppoa ja lähteä löysäilemään (puhun siis tässä itsestäni )
Mukavaa krapulatonta sunnuntaipäivää sulle, nauti siitä
Samaistun tähän kovasti. Siitä onkin helppo lähteä myös miettimään, että kun tämä onkin ollut näin helppoa, miksei kokeilla uudestaan? Mitäs jos nyt asiat sujuvatkin ja kohtuukäyttö onnistuu? Siitä sitten palauttelee itseään maan pinnalle et äläs nyt hupsuttele, siihen on syynsä että tähän päätökseen on tultu.
Onpa aina hauska nähdä, että olet vastannut tänne! Kivaa sunnuntaita <3
Tuo on kyllä vieläkin paikoitellen niin ikävän piintynyttä tuo alkoholi joka asiaan! Vaikka oon kuullu, että nykynuoret juo paljon vähemmän, kuin me kasarilla syntyneet.
Minäki viime viikonloppuna suuntasin kaverin synttäreitä viettämään mukanani kokispäkki ja vähän suolukkaa. Heti alkoi joku siellä vinkumaan “Me ollaan kyllä nyt huonoa seuraa kun juodaan”. No olkaapa TE vain keskenänne huonoa seuraa. Minä en ole huonoa seuraa; minun hauskanpito ei riipu aineista. Pitkään sitä huonoa seuraa sai silti lohdutella ja kysellä, että mikä häntä vaivaa omassa alkoholinkäytössään tai minun käyttämättömyydessäni.
Toinen asia, mikä vähän huvitti; mun kokikset oli automaattisesti lantrinkia, kun synttärisankari oli saanu joltain viinapullon lahjaksi. No meitä oli vähän väkiä, tottahan pari törppöä voin lahjoittaa, vaikka toin jo ruokaakin. Jos mulla ois ollu sixpäkki kaljaa koko illaksi, niin ei kukaan olisi kehdannut pummia siitä kahta niin että mulle jääkin vain neljä
Oli kivaa ja tanssin ja lauloin ja syötiin ja juteltiin. Lähin aikaisin toki kotiin, siinä vaiheessa kun en jaksanut kuunnella synttärisankarin kiukuttelua poikakaverilleen, mutta mitäpä siitä, oli aamulla lähtö saattohoitopotilasta tapaamaan.
Jos noita höpsöjä on juhlissa useinkin, jotka pyskii puuttumaan toisten alkoholin käyttämättömyyteen, niin yksi konsti on juoda jotain, mikä näyttää alkoholilta. Kerran vuonna nakki olin Imatralla ystäviä tapaamassa ja vietettiin iltaa baarissa. Olin jo ryypännyt jo parina edellisenä iltana, joten ajattelin, että nyt alkoholi jo riittää. Siinä oli jotain porukkaa sitten jotka haluaa väkisellä tarjota alkoholia. Tilasin omenamehun. Se tuli sellasessa batterylasissa. Sanoin, että se on kossubatteryä. Sain olla rauhassa.
Viimeviikonloppuna ei tosin olisi onnistunut sama. Olin ottanut antabusta, joten oli pakko pitää asiasta tietoisku, että uskaltaa jättää sen kokiksen vartioimatta vessareissun ajaksi, ettei kukaan hupiveikko kaatele siihen viinaa. En niittäin todennäköisesti maistaisi sitä viinaa. Mulla ei maistu viina väkevältä, oon vissiin niin tottunu.
Huh, tämä onkin tuttua. Mun mielestä tää on hassua. Mites minun juominen tai juomattomuus vaikuttaa teidän hauskaan? Oon itse kuitenkin tehnyt valinnan tulla mukaan koska haluan pitää hauskaa ja viettää aikaa ihmisten kanssa siinä kuin kaikki muutkin. Juomavalinta vain on eri.
Alkaa väkisinkin miettiä, mistä tämä fiilis johtuu? Ahdistaako tieto siitä, että joku todistaa selvänä illan huuruista menoa? Vai ahdistaako mankujaa se, että tietää toimivansa jollain tavalla sopimattomasti humalassa, eikä halua sille muistajaa?
Tuo lohduttelu on mun mielestä turhauttavaa. Miten yhden ihmisen käyttämisestä tai käyttämättömyydestä onkin yhtäkkiä tullut kollektiivinen ongelma? Ja kirsikaksi kakun päälle päätökseen liittymätöntä osapuolta joudutaankin tyynnyttelemään. Ei jotenkin täysin istu ajatukseen siitä, että paikalle tultiin yhteistä hauskanpitoa varten, kun meininki kääntyy hieman päihdeneuvonnan makuiseksi.
Tää onkin oikein hyvä vinkki, pistetääs korvan taakse! Kiitos <3
Tervetuloa, @Lukkis minunkin puolestani. Olet tehnyt tärkeän päätöksen ja meitä on täällä monta sinua tukemassa. Kuten joku jo aiemmin totesi, vaikutat todella kypsältä ja viisaalta ihmiseltä. Oli sydäntäsärkevää lukea, miten isä opettaa lastaan juomaan viinaa. Kirjoitat kaikeasta vaikeasta kunnioitusta herättävän tyynesti. Oletko jo kuunnellut Hanna Tikanderin Selvin päin -podcastia? Siinä hän avaa omaa juomataustaansa ja lopettamistaan sekä haastattelee muita, pääosin nuorempia ihmisiä, jotka ovat kamppailleet alkoholismin kanssa ja raitistuneet. Ajattelen, että siitä löytäisit hyvää vertaistukea. Kaikkea hyvää sinulle
Voi kiitos kauniista sanoista Tikanderin podcastiin en ole valitettavsati vielä perehtynyt, mutta hänestä kirjoitetun kirjan olen kuunnellut jo monta kertaa. Se oli itse asiassa iso askel päätöksessäni raitistua. Tuo on kyllä erinomainen suositus, täytyypä ottaa myös luku - tai siis kuuntelulistalle!
Tervehdys, kanssakirjoittajat!
Eilen ei ollut mitään kummempia päivityksiä. Tänään oli kuitenkin uuden haasteen aika. Käytiin nimittäin ystävän kanssa terassilla. Siinä missä “yhdet” olisivat vielä kaksi viikkoa sitten jatkuneet pilkkuun, join tyytyväisenä lasin limua. Ja voi, kyllähän se aurinko paistoi yhtä lailla ja ystävän kanssa oli oikein mukavaa vaikka tuopin sisällys vaihtui.
Kesä lähestyy, ja olen takaraivossani märehtinyt, että nyt jää kaikki kiva väliin kun ei muka saisi juoda. (Tietty saisi, mutta en halua.) Viikonlopun puistoilu ja tämänpäiväinen terassikäynti ovat kuitenkin avanneet ajatuksiani. En oikein saa kiinni, mikä tarkalleen muuttui, mutta kaikki tulevat riennot tuntuvat paljon helpommilta.
Mieliala voisi olla parempikin, tosin raittiuteen liittymättömistä syistä. Ajatus harhailee välillä pulloon, mutta rauhoittaja ja rentouttaja löytyy kuulokkeista ja raittiista ulkoilmasta. (Olen löytänyt Nälkäpelit-kirjasarjan uudestaan ja voi hitto, unohdin miten hyviä kirjoja ne ovat!)
Rauhallista iltaa, lämpöä ja lempeyttä <3
Ihanaa kuulla, että viihdyit terassilla limunkin kanssa! Tuo on ihan totta, että kun kerran saa jonkin ruuvin tiukennettua päässä oikeaan asentoon, niin kaikki käy helpommin. Itsekin aina hankasin kovasti vastaan ajatusta juomisen vähentämisestä (en edes lopettamisesta) kun sitten “mikään ei olisi enää kivaa”. Kappas, kivaa voi näköjään olla myös ilman juomista Tuon kun olisin hoksannut vaikka 20 vuotta sitten, olisin säästynyt monilta ongelmilta elämässä… noh, eihän tässä nyt vielä haudassa olla, ehtii tässä vielä pitää kivaa ilman kännäämistäkin
Hyvää ulkoilua ja kirjoista nauttimista sulle Lukkis ja kaikkea hyvää muillekin lukijoille!
Leikin kohtalolla. Sanoin kavereille puoliksi leikillään, että nyt on selätetty puistokaljailu ja terassi ilman alkoa, millä mun raittiutta haastetaan seuraavaksi? Universumi otti tän turhan tosissaan ja kaikki mahdolliset möröt ovat hypänneet kaapeistaan viimeisen kahden vuorokauden aikana. Entinen kaveri laittoi viestiä – ei erottu siis mitenkään hyvissä väleissä, ja hänen aloitteestaan. Kävin tänään noutamassa myös kaikki asiakirjat liittyen lastensuojelun asiakkuuteen viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Siis toistasataa sivua pahimpia traumojani avattuna siistiin paperinippuun. Yksi eksä pomppasi naamalle somesta, ja eräs kaveri kertoi kokeneensa juuri jotain todella traumaattista. Tekisi vähän mieli heittäytyä jollekin sammalmättäälle ja ulvoa hetki että nyt on liiiiiikaaaaaaaa…
Aiemmin ratkaisu tähän olisi ollut sos-viestit kavereille että nyt. Viiniä. Eihän se mikään ratkaisu ole tai koskaan ollutkaan, mutta hetkellinen pako oli houkuttava ajatus. Nyt pääsen kuitenkin pysähtymään tämän kaiken eteen ja miettiä, mistäs tätä lähtisi purkamaan ja miten. Ei harmainta aavistusta. Ehkä siksi kipitinkin heti kirjoittelemaan tänne. Eihän nämä asiat suoraan mun raittiuteen liity, mutta tuntui tarpeelliselta kirjoittaa tämä kaikki mustaksi valkoisella ja vapauttaa ne bittiavaruuteen. Seuraava askel on ainakin iltasali kaverin kanssa. Siitä saa rentoutusta ja vapautusta. Taidan syödä myös vähän karkkia. Vähän hyvää musiikkia ja vaikka kävelylenkki keväisessä harmaudessa. Ähäkutti, onpas niitä käsittelykeinoja sittenkin! Hyvä minä.
Vähän erilaisissa tunnelmissa tänään. Kamalasti voimia, lämpöä ja rakkautta <3
Oot kyllä melkoinen pakkaus @Lukkis
Sussa tuntuu olevan sisäistä voimaa ja hyvää energiaa, en epäile ettetkö onnistu raittiudessa, jos niin päätät ja haluat!
Sinulla on ollut melkoisia haasteita tähän astisessa elämässä. Koen, että en ole mikään neuvomaan. Itse olen yrittänyt nyt raittiustaipaleella päättää jonkinlaisen hetken ikäville asioille, huomiolle jne, jotta en murehtisi liikaa ja koko ajan. Silloin otan päiväkirjan ja kirjoittelen sinne asioita. Toimivinta on, jos huolihetken päälle on mahdollisuus lähteä lenkille, niin aivot prosessoi niitä asioita oikeisiin lokeroihin ja lopputulos on usein positiivisempi. Sitten yritän unohtaa ikävät asiat seuraavaan kertaan. Näitä hetkiä voi olla vaikka joka päivä tai tarpeen mukaan.
Raitista ja mukavaa Pääsiäisen aikaa Sinulle
…ja tänne kannattaa kirjoitella aina kun tulee heikko hetki, se on ainakin minua auttanut. Usein olen saanut kannustusta ja voimaa jatkaa eteenpäin, kun kamut on tsempannu omilla kirjoituksillaan ja vastauksillaan.
Ihana, nuori tietoinen ihminen!! Olisimpa itsekin ollut iässäsi yhtä fiksu, olis säästynyt monet hukkaan heitetyt vuodet muunlaiseen elämään ja ehkä menetetyt asiat ja ihmiset olisin onnistunut pitämään. Mutta ei, mä olin jumalasta seuraava kun join. Ja seuraava sinne ylöspäin… Eikä sitä voi kieltääkkään etteikö sieltä olisi yhdet parhaimmat muistot elämäni ajoilta. Oli hemmetin hauskaa, aluksi. Vuosia siltikin. Ehkä siinä syy harhaan että handlaan kaiken ja homma loppu kodittomuuteen ja lapsen menettämiseen… nousu sieltä oli käsittämättömän raskas polku! Ja aika ajoin kaipaan sitä. Hyvät muistot kun korostuu ja addikti on aina addikti… tsemppiä!
Huh, tämä. Olen välillä rinnastanut tätä raitistumisprosessia myrkyllisestä parisuhteesta lähtemiseen. Onneksi olen päässyt haitallisesta tilanteesta pois. Mutta hitto, olihan niitä kivojakin juttuja. Kuten sanoit, ainakin aluksi. Silti pieni osa aivoista haihattelee - no jospa se nyt olisikin muuttunut? Olisiko kuitenkin paluuta siihen kivaan? Ja molemmissa tilanteissa vastaus on aina ei. Ei ole paluuta. Siihen on syynsä, että tähän päätökseen on tultu. Edessä päin voi olla vaikka ja mitä ihanaa ja kaunista, mutta sinne päin on pakko jatkaa että sen näkee.
Olet käynyt valtavan raskaita asioita läpi matkasi varrella, valtavasti lämpöä ja lempeyttä <3
Reipasta ja raitista (pitkä)perjantaita itse kullekin!
Olipa eilen kummallinen päivä - ja siitä ilta. Päädyin kavereiden mukana puiston kautta baariin. Edelleen nolottaa tiskillä, kun en yhtään tiedä mitä alkoholittomia vaihtoehtoja tiskin takana on, ja päädyn aina siihen iän ikuiseen pepsi maxiin vaikka en kummemmin edes tykkää siitä
Kaiken kaikkiaan oli kyllä nettopositiivinen kokemus, tai siis olen iloinen että tuli mentyä. Oli samaan aikaan kummallista ja mielenkiintoista seurata toisten touhuja kännissä. Kaksi ihmistä illan aikana kysyi, että mitä mun tuopissa on. Kerroin reippaasti, että pepemakeahan siellä. Toinen kysyi vielä - ootko siis selvin päin? Nyökkäsin tietty ja vastaus oli reipas hymy ja “hyvä.” Tuntui hyvältä saada niin mutkaton vastaus. Kaiken kaikkiaan oli siis hauska nähdä kavereita, mutta tuskin tulee uutta raitista baarireissua ihan hetkeen - oli se meteli ja kaaos sen verran kuluttavaa kirkkaalla päällä.
Olen myös lueskellut niitä lasun papereita, mistä mainitsin eilen. Parisataa sivua oli erittäin suuri aliarviointi. Erilaisia poliisiraportteja, asiakassuunnitelmia, raportteja ja neuvottelumuistioita oli helposti yli 1000 sivua. Samaan aikaan todella raastavaa lukea ja muistaa mistä oloista siihen päädyttiin, sekä ihanaa tutustua pikku-minään uudestaan. Voi mikä hassu tuittupää! Katsotaan, saisinko tänään juteltua vähän isän kanssa noista papereista. Voi hyvin olla etten, tuurillani korkki aukeaa heti kun pääsee kaupasta kotiin.
Olo on seesteisen varma ja vakaa. Manifestoin samaa ruudun läpi teillekin, rakkaat kanssakirjaajat. Lämpöä ja lempeyttä <3
Tänään ei ole sen kummempia päivityksiä, muutoin kuin kaksi viikkoa raittiina kierähti tänään mittariin!
Kaikenlaista haahuilua, myöhään ulkona hengailua ja väsyaamuja on kyllä ollut siitäkin huolimatta. Tosin onneksi silmäluomien lisäksi ei paina eilisen illan kyseenalaiset valinnat ja ahdistus.
Havahduin myös tässä äsken siihen, että mun asunto on ihan kamalan sotkuinen. Kumma kun nämä elämänhallinnan taidot ei maagisesti parantuneetkaan! Mites tässä nyt näin noh, sentään sunnuntain voi käyttää rauhassa siivoiluun.
Rauhaa ja rakkautta <3
)
Mukavasti olet päässyt alkuun.
Tuon kun olisin hoksannut vaikka 20 vuotta sitten, olisin säästynyt monilta ongelmilta elämässä… noh, eihän tässä nyt vielä haudassa olla, ehtii tässä vielä pitää kivaa ilman kännäämistäkin 
ja hyvää energiaa, en epäile ettetkö onnistu raittiudessa, jos niin päätät ja haluat!
Hyvin menee 