Lukkiksen löpinöitä

[Lukkis]

Heissun, jännittääpä kirjoitella tänne. Day one, päivä yksi.

Oon reilu parikymppinen opiskelija, ja kävin tänään pitkästä aikaa opiskelijaterveydenhuollon lääkärillä. Oon jo pitkään pohtinut mun suhdetta alkoholiin, ja tullut jo tovi sitten siihen johtopäätökseen ettei meno voi jatkua näin. Rankat kotiolot lapsuudessa ja suvussa kulkeva alkoholismi ei myöskään oo tehnyt asiasta kovin helppoa lähestyä. Välttelin siis aihetta sujuvasti, kunnes uskalsin tänään ottaa asian esille rehellisesti lääkärin kanssa.

Aidosti huolestunut ilme ja se, että toinen sanoi mulle ääneen, että sulla on Lukkis ihan oikea ongelma, antoi vihdoin sysäyksen oikeasti alkaa panostamaan alkoholittomuuteen. Tähän mennessä ajatus siitä, että eihän näin nuorella voi mitään alkoholiongelmaa olla, ja apuahan en tietenkään tarvitse kun aina joku voi huonommin, helpotti asian sivuuttamista. Lopulta oli todettava, että muiden vaikeudet eivät mitätöi mun kokemusta, ja saan tarvita apua ja tukea siinä missä kaikki muutkin. Nyt on sitten kaupungin terveysasemalle vetämässä soittopyyntö keskusteluapua varten ja Uusi alku -kurssi aloitettu rysäyksellä. Myös tätä palstaa oon lueskellut jonkun verran, ja lempeä ilmapiiri rohkaisi myös mua kirjoittelemaan ajatuksistani ja tästä toivottavasti alkavasta raittiudesta.

En oo juurikaan kallistellut kuppia arkisin, mutta viikonloppuisin menojalka jo vipattaa, ja löydän itseni usein vielä pilkun aikaan notkumassa baaritiskillä tilaamassa “viimeistä” bisseä, vaikka viimeisen olis voinut ottaa jo pari tuntia sitten, tai voinut jättää sen ensimmäisenkin ottamatta. Sitä kuuluisaa “off-nappia” ei siis ole mun kohdalla olemassa, joten eiköhän kokonaan lopettaminen ole oikea ratkaisu. Huh, tuon lopullisuus pelottaa.

Oon tosi taitava uskottelemaan itselleni, että tällä kertaa otetaan maltilla ja tullaan kotiin ajoissa. Poikkeuksetta haahuilen kuitenkin kotiovelle vasta, kun aamu sarastaa ja seuraava päivä menee taatusti harakoille krapulan takia. En jaksa enkä halua sitä enää. En halua pelätä katsoa pankkitiliä aamulla ja miettiä, mistä kaavin rahat loppukuun ruokaan. Enkä todellakaan kaipaa sitä itsesyytösten, ahdistuksen ja itsetuhoisuuden aaltoa, minkä hörppiminen tuo mulle aina mukanaan. Haluan alkaa pitkäjänteisesti panostamaan mun hyvinvointiin ja tulevaisuuteen, sillä sen ansaitsevat kaikki, myös minä.

Kiitos kun sain kirjoitella, ja ihanaa tietää etten ole yksin. Perjantai pelottaa jo nyt, mutta siitäkin selvitään <3

• Lukkis

[Miu]

Tervetuloa @Lukkis ! Todella hienoa, että olet jo näin varhain havahtunut pohdiskelemaan omaa alkoholinkäyttöäsi ja rohkeasti tarttunut asiaan! Olen itse suunnilleen sinun ikäisenäsi ensimmäisiä kertoja omaa touhuani pohtinut ja nyt toivoisin, että olisin jo silloin ottanut asian vakavasti.

Suosittelen lukaisemaan Kemppisen blogista “Alkoholismin varhaisvaiheet” ja tuumimaan, osuuko ja missä määrin.

Sinun sukupolvessasi (herranjumala kun kuulostan vanhalta täti-ihmiseltä!) alkoholin käyttöä ei onneksi ihan samaan tapaan enää ihannoida ja toivottavasti joudut mahdollista raittiuttasi vähemmän selittelemään kuin me edelläkulkijat.

Loppuelämän raittiutta ei kannatakaan alkaa vatvomaan. Keskity nykyhetkeen, itsetutkiskeluun ja tarjolla oleviin keinoihin avoimin mielin.

[Lukkis]

Kiitos rohkaisevista sanoista, pistän blogin ehdottomasti luentaan heti kun kerkiän. Lääkäri sanoi mulle samaa, että on vaan parempi mitä aikaisemmassa vaiheessa asiaan pureutuu ja tekee muutoksia.

Oon saanut ilokseni huomata, että suhteesta alkoholiin ja juomiseen puhutaankin nykyään aika avoimesti, vaikka joillekin (mukaan lukien itselleni) se on tietysti herkkä paikka. Jonkun verran kyselyitä on jo tässä kohtaa tullut, että mitä tapahtui kun päätit näin ja ootko nyt ihan varma tästä ja muuta. Oon päättänyt ottaa ne kuitenkin enemmän mahdollisuutena oppia itsestäni ja toisista kuin jonkinlaisena kuulusteluna, miten ne helposti omien lasieni näki tulkitsisin.
Kiitos!

[Miu]

Eihän sinun tarvitse olla vielä tässä kohtaa varma yhtään mistään! Mutta kuten minulle tänään ystävällisesti muistutettiin: harvoinpa sitä kukaan on seuraavana aamuna katunut juomatta jääneitä juomia.

Kirjoittele tänne perjantain lähestyessä ja varsinkin viikonloppuna!

[Lintuanna]

Tervetuloa Lukkis! Aina on yhtä mahtavaa lukea nuorten, ajoissa heränneiden kirjoituksia. Itsekin olin nuorena parikymppisenä juomatta pari kolme vuotta ja jos silloin olisi ollut esimerkiksi tämä Plinkki, olisin varmasti jatkanut sitä. Ottakaa ihmeessä kaikki apu ja tuki irti ja olkaa raittiina. Sober curious -aate auttaa tekemään raittiudesta helpommin julkistakin. Se on trendi. Kaikkea hyvää sinulle❣️

[RonjaK]

Hei, tervetuloa mukaan kirjoittelemaan! Itse seikkailen tuolla vähentäjien puolella, mutta kirjoituksesi osui kuitenkin silmään. Todella hienoa, että olet osannut ottaa asiasta koppia noin nuorena kun on vielä niin sanotusti elämä edessä

Ymmärrän hyvin tuon ajatuksen, että “en tarvitse apua kun muilla menee huonommin”. Näin olen itsekin ajatellut (pari vuosikymmentä kauemmin kuin sinä!) ja vieläkin Plinkissä juttuja lukiessa mieleen hiipii ajatus, että eihän minulla ehkä mitään ongelmaa edes ole, kun tuokin juo enemmän ja tuollakin menee paljon huonommin… mutta muistutan itseäni siitä, että asialle voi tehdä jotain jo ennen kuin pohja tulee vastaan. Ehkäpä sitä voisi pitää jopa järkevänä ja suotavana asiana, ettei odota ongelman pahenemista ennen kuin pyrkii korjaamaan tilannetta.

Kuten muutkin jo mainitsivat, nykyään onneksi ryyppäämistä ei pidetä ainoana vaihtoehtona ja sober curious -liike tekee juomattomuudesta paitsi hyväksyttävää, myös trendikästä. Toista se oli silloin minun aikoinani Eipä sillä, eihän minua toki parikymppisenä olisi voinut vähempää kiinnostaa juomisen lopettaminen tai vähentäminen. Ehdin keski-ikään, ennen kuin se alkoi tuntua hyvältä idealta. Onneksi jotkut ovat fiksumpia jo nuorina!

Kaikkea hyvää sulle ja tsemppiä tälle matkalle

[Lukkis]

Huhhei ja huomentapäivää!

Olo on seesteisempi kuin ehkä aikoihin. Juteltiin eilen kavereiden kanssa pitkät pätkät suhteistamme alkoholiin. Kerroin, että lääkäri oli - vaikkakin ehkä puoliksi leikillään - suositellut koko poppoollemme vaikka kuukauden alkoholittomuutta. Heti heräsi pohdintaa, että se saattaisikin olla vaikeampaa kuin ensin ajattelisi. Siinä missä olen iloinen, jos päätökseni saa myös ystäväni pohtimaan alkoholinkäyttöään, jännittää että mut aletaan myös nähdä jonkinlaisena alkopoliisina ja marmattajana.

Sovittiin heti ystävän kanssa perjantai-illalle ihana hikitreeni, niin voi sitten hyvillä mielin ja väsyneenä mennä kotiin lepäilemään, kun kello on jo yli 21 eikä kaupasta saisi haettua kaljaa vaikka mieli tekisikin. Lauantai on vielä auki, mutta siihenkin keksin taatusti jotain mukavaa. Samalla tiedostan, että vaikka määrätön aktiviteetti halujen ja tapojen peittämiseksi ei ole ehkä rakentavin ratkaisu, ajattelin sen olevan sopiva “helpotus” ainakin ensimmäiseen viikkoon. Korkeammille voimille kiitos hyvistä ystävistä <3

Eilen tulikin jo ensimmäinen “testi”, kun lahjoitustavaraa noutamaan tullut tuttuni lupasi tarjota bisset tavaroista vastineeksi. Ähkin ja möhkin siinä hetken, kunnes totesin että jos vaikka Red bullin kuitenkin? Tämä sopi toki hänellekin, ja kipitin takaisin kotiin hymy korvissa hihitellen, että hyvä minä kun kehtasin sanoa.

Toistaiseksi kepeästi leijutellen muutamaa tunnemuistoa rikkaampana, joista voi sitten pitää kiinni kun mieliteot iskee.
Tsemppiä ja lempeyttä <3

• Lukkis

[Metsanpoika]

Sulla homma etenee mukavasti
Toteutin myös alkuunsa, ja vieläkin, samaa “juomisen ehkäisy” -metodia. Valmiita suunnitelmia ja mukavaa tekemistä, mieluusti kaverin kanssa. Vähän niinkuin unohtuu juomahommat.
Mahtavaa, että voit jutella kavereidesi kanssa alko-asioista. Se on tosi toveruutta se arvostan. Sellaisia kavereita ei ihan joka puun oksalla istu.

[Lukkis]

Hahah, puhuin liian nopsaan aamun hyvissä fiiliksissä. Ulkona lämpimästi paistava aurinko, naaman eteen kertynyt (liian) korkea pino oppikirjoja ja se että kampus on loppuviikon kiinni saa mut haluamaan baanalle nythetijavälittömästi.

Mulla on opinnäytetyön päälle aika monta muutakin kurssia, ja jaksaminen koko kevään ajan on ollut aika kortilla. Nyt kiire painaa sekä kurssien että opparin kanssa. Nyt oppariin liittyen kerättiinkin jo useampi kirja luettavaksi, ja se tuntuu aivan ylivoimaiselta. Teen yleensä justiin koulun tiloissa koulujuttuja, sillä en malta kotona keskittyä. Nyt se, että kampus onkin kiinni huijaa mun aivoja uskomaan, että tästähän alkoikin vapaat. “Ai että miten lyhyt viikko, kyllä sen kunniaksi kehtaa ottaa parit puistokaljat, kun ei tarvitse nousta aamuvarhain kirjoittamaan!” - Tekisi siis mieli pakoilla vastuuta lempeään aurinkoon ja nousuhumalan hälläväliä-fiilikseen.

Ennaltaehkäisyn suunnitelma siis tulille, kavereihin yhteys ja lompakko visusti kotiin, kun lähden suorittamaan mielekkäitä aktiviteetteja. Kampus vaihtukoon lähikirjastoon ja herätyskello soikoon aamulla samaan aikaan kuin aina ennenkin.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, lämpöä ja lempeyttä <3

• Lukkis

[RonjaK]

Hyvä sinä kun olet puhunut jo kavereillesi tästä! Hyvä idea, etenkin jos muutkin ihmiset voivat herätä miettimään alkoholinkäyttöään. Kaikillehan täysi lopettaminen ei välttämättä ole se ainoa oikea ratkaisu, mutta jo tietoinen vähentäminen voi olla hyvä askel.

Juomisen “korvaaminen” liikunnalla ei ole kyllä ollenkaan huono idea, siinähän tulee tuplahyödyt! Itselläni oli välillä tapana tahallaan buukata joogatunti, joka oli lauantaina klo 18.00 eli piti olla koko päivä kuivin suin siihen asti. Joogan jälkeen taas oli niin hyvä olo, ettei tehnyt enää mielikään mitään. Muutenhan olisin lauantait tissutellut viimeistään lounaasta asti.

Erityisen hyvä, jos saat kavereita mukaan alholittomiin aktiviteetteihin, mitä ne sitten ikinä olisivatkaan. Voihan sitä käydä vaikka ravintolassa syömässä holittomien juomien kera, leffassa, keilaamassa, pitää peli-iltoja, yms. Sitten ei tule lähdettyä radalle sen takia että on tylsää eikä mitään muutakaan tekemistä. Tsemppiä jatkoon

[Lukkis]

Hei ihana kuulla, kun muillakin on samanlaisia keinoja käytössä - nuo varatut liikuntatunnit toivon mukaan auttaa, ettei malta lähteä humputtelemaan. Ja suurkiitos useammasta superhyvästä ajanviettoideasta, täytyy välittää niitä eteenpäin <3 Oon vähän pallotellut, jos kokoaisi vaikka listan erilaisista aktiviteeteista, mistä voisi sitten porukalla valikoida, mikä kuulostaisi kivalta.
Kiitos ja kaikkea hyvää <3

[Chelidonium]

Tervetuloa Lukkis! Hienoa, että uskalsit ottaa asian esille noin nuorena ja olet hakenut apua. Olisimpa minäkin uskaltautunut, tajusin kyllä varhain, että ongelmaa on, mutta kai häpesin niin asiaa, että halusin kieltää sen. Ois monta hölmöä asiaa jäänyt tekemättä ja terveyttä ja rahaa ois säästynyt. Ota apu vastaan ja Tsemppiä!

[Metsanpoika]

Sulla on raikas ja reipas ote raittiuteen, ihailen sitä. Energinen meininkiin, hyviä raittiita ideoita

[Lukkis]

Voi kiitos, olipa kauniisti sanottu

[Lukkis]

Huh, hei ja tervehdys! Tätä seuraa valtava seinä tekstiä, mutta tuntui tärkeältä puskea se johonkin eetteriin.

Uusi alku -kurssin kakkospäivä alkoi kyselyllä ensimmäisestä krapulamuistosta. Meinasin ensin kirjoitella jotain huuhaata ensimmäisestä ”krapulasta” – hihitytti ja ei ollut nälkä. Kun katselin puolivillaisesti täytettyä tehtävää, mieleeni jysähti ensimmäinen ihan todellinen krapula. Alle 18-vuotiaana vanhojentanssien jälkeen. Isä oli ostanut mulle viinat pippaloihin, ja ”normi”teini olisi varmaan pistänyt ison lekan suomiviinaa puoliksi jonkun kanssa. Ei tämä poika, vaan koko 0,7 litraa kirkasta viinaa upposi kurkusta alas illan aikana. Muistikuvat illasta ovat olemattomat. No, ei siinä, ylilyöntejä sattuu, eikö?

Huimasi, päätä särki ja tuntematon olo valtasi aivot ja kehon. Tajusin vasta myöhemmin, että dissosioin voimakkaasti, ja omat rajat oli ylitetty moninkertaisesti. Häpeän moninkertaisti muistikuva siitä, että sen aikainen poikaystäväni oli ollut seuranani juhlissa, eikä ollut itse juonut tippaakaan. Hän on siis saanut selvinpäin todistaa mun kännisekoiluja aivan maailmanluokan jurrissa. Olen myöhemmin keräillyt kavereilta ja eksältä kertomuksia, mitä olin oikeastaan touhunnut, ja se ei ollut kaunista kuultavaa. Valtava häpeä, ahdistus ja hämmennys valtasivat tilaa. Isä sitten ”pelastavana enkelinä” – lauantai kun oli – kärräsikin kotiin toisen lekan viinaa, ja pystyin vielä ainakin sen yhden päivän pakenemaan tuntemuksia ja muistoja. Sama dissosumu kesti muistaakseni kolmisen viikkoa, vaikka fyysistä krapulaa ei enää ollut.

Mun juottaminen isän toimesta muodostui aika normiksi sen aikana, kun asuin hetken kotona ennen täysi-ikäistymistäni. Lyhyestä virsi kaunis, olin muutaman vuoden huostaanotettuna vanhempieni alkoholismin takia, ja muutin hetkeksi takaisin isän luokse ennen kuin täytin 18. Isä alkoi sitten oikeuttaa omaa dokaamistaan viikonloppuisin ostamalla myös mulle – alaikäiselle lapselleen – viinaa niin paljon kuin pää vain veti. Usein ryypättiinkin kahdestaan kotona, kaverit olivat jääneet entisen sijaisperheen asuinalueelle, ja uudesta koulusta niitä ei juuri ollut. Sama kaava isän kanssa ryyppäämisestä on jatkunut myös aikuisiällä, tosin nyt seurana on usein myös vanhempi veljeni. Että sellaista perheen laatuaikaa.

Ryyppäämisen normalisointi kotona ja kaveriporukassa johtivat siihen, etten osannut oikein itsekään kyseenalaistaa omaa juomistani riittävästi. Se oli ennemmin ylpeyden aihe, että pystyin juomaan kuin pesusieni sammumatta tai oksentamatta. Kun tapasin myöhemmän eksäni, hän ilmaisi ensimmäisenä ihmisenä aitoa huolta suhteestani alkoholiin, kun jo varmaan kuinka monetta kertaa itkin ja avauduin halustani satuttaa itseäni ja päättää päiväni. Sen jälkeen olinkin raitis melkein koko loppuseurustelumme ajan, muutamaa ylilyöntiä lukuun ottamatta. Eron jälkeen parissa vuodessa tilanne on taas luisunut kaltevalle pinnalle. Sama itsetuhoisuus kaivoi tiensä elämääni ja juon taas illan aikana hälyttävän suuria määriä melko pieneksi ihmiseksi. Onneksi lääkäri otti koppia, ja mielialalääkitys toimii. Henkinen vointi ja mieliala on siis jo melko hyvät.

///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////

Näissä tunnelmissa siis reipas ja raitis päivä kolme. Olo on seesteinen, jopa iloinen. Viikonloppu on onnistuneesti buukattu täyteen kaikkea ihanaa tekemistä, ja sunnuntai varattu pötköttelylle. Testasin eilen ehkä hieman kohtaloa, kun ostin ostosreissulla yhden Crispin mango-passionradlerin. Olueltahan se maistui, ja oli hyvää. Jokunen aika sen jälkeen huomasin kuitenkin, että olo oli tunkkainen. Melkein kuin olisi juonut ihan alkoholillisen oluen, ja baaritiski alkoi houkuttaa iltasalia enemmän. On se assosiaatio vaan vahva. Höpsöttelin siinä sitten itsekseni hetken, kasasin kamat ja lähdin puntille hikoilemaan. Olo oli parempi kuin tuopista olisi koskaan voinut saada. Ja nyt tiedän, ettei holittomalle(kaan) kaljahyllylle ole vielä hetkeen asiaa.

Sain itseni raahattua lähikirjastoon vaikka aivojen mielestä olisikin ollut “vapaata”. Bongasin netistä, että luonnontieteellisessä museossa oli tänään ilmaispäivä ja pakkohan se oli käydä. Ai että oli kyllä mukavaa! Ajatella, että sekin olisi jäänyt tekemättä jos eilinen baanatoive olisi toteutunut. Sain tosin kesken museokierroksen soiton terveysasemalta, ja sieltä ohjauksen paikalliseen matalan kynnyksen kohtaamispaikkaan, jossa on ammattilaisia joiden kanssa voi jutella. Hieman hävetti avata omaa juomishistoriaa kiljuvien lasten kuullen, mutta vastattava on kun käsky käy. Joka tapauksessa apua sain, ja sen aion ottaa avosylin vastaan.

Pahoittelut aivan raamatullisen pitkästä tekstistä, mutta näihin tunnelmiin reippautta, raittiutta, lämpöä ja rakkautta <3

• Lukkis

[Lukkis]

Neljäs selvä päivä, Uuden alun kolmas. Teemana oli humala ja krapula sekä niiden aiheuttamat tuntemukset. Luen vastaukseni aina moneen kertaan läpi, ja se oli todella karua. Ensimmäisenä huomasin, kuinka paljon olen alkoholilla kompensoinut sosiaalisissa tilanteissa. Humala on saanut minut avoimemmaksi, kiinnostuneemmaksi maailmasta ja tehnyt ihmisten seurasta vähemmän kuluttavaa. Vaikeat keskustelut ystävien kanssa on käyty lähinnä vain humalassa. Panostus avoimuuteen ja tunneilmaisuun on siis paikallaan.

Havahduin myös siihen, kuinka varomatonta käytökseni humalassa on todella ollut. Satunnaiset seksikumppanit, itsetuhon täyteiset yöt ja pitkin kaupunkia harhailu kaatuiluineen oli pysäyttävää nähdä mustana valkoisella. Olen eksynyt täysin tutuissa paikoissa, päätynyt uudestaan minulle väkivaltaa tehneen ihmisen luo ja kehoni on täynnä arpia itselleni aiheuttamasta harmista – tahallisesta ja tahattomasta.

Kakki tämä on kuitenkin takana päin. Tekoni ja kokemukseni ovat omiani ja osa tarinaani, eli ne on hyväksyttävä karvoineen kaikkineen. Tässä kohtaa merkityksellisintä on se, mitä teen oppimillani asioilla. Olen oppinut ainakin sen, miten paljon helpompi minun on ollut olla tänne kirjoittelun myötä. Muiden tarinat ovat auttaneet minua ymmärtämään etten ole yksin haasteiden kanssa, eikä tarvitsekaan olla. Juomiseni on asia, josta en ole koskaan ollut avoin. Mutta täällä saan olla. Jos joku näkee tekstini, ne ovat ihmisiä, jotka kulkevat samankaltaista polkua. Eri kohdissa ja eri mutkilla, mutta suunta on sama. Se on sanoin kuvaamattoman lohduttavaa.

Jokunen vaaranpaikka on tullut vastaan:

• Yksi riskipaikka oli tänään. Kävin isäni luona, joka on nyt lomalla. Juomisen ei ole siis pakko rajoittua viikonlopuille. Kaupan kaljahyllyllä oli helppo kieltäytyä kohteliaasti, mutta toinen testi heti perään oli Alko. Monta kertaa päässä pyöri ajatus “No jos nyt yhdet”, ja yhtä montaa kertaa palautin mieleeni ettei se jää koskaan siihen yhteen. Isä otti sitten omat siivunsa, ja minä lipitin lantrinkia vieressä.

Huh, tulipa taas tekstiä. Fiilis viikonlopusta on oikeastaan aika optimistinen. Näillä saatesanoilla lähden salille - siis lämpöä ja reippautta <3

Muokattu: Poistin erään kohdan, kiitos mainitsemisesta @Teme70

[Teme70]

Muuten hyvää pohdintaa, mutta tuo terassikohta lipsahtaa kuivanappailun puolelle. Päihteenkäytön fantasiointi ei ole vertaistuellista ja sitä kannattaa välttää.

[Hiilihappo]

Tevehdys @Lukkis, ja tervetuloa joukkoon. Olet tehnyt hienon päätöksen. Päivä kerrallaan vaan😊

[Lukkis]

Aih hitsi, oot ihan oikeassa! Pahoittelut, mäpä editoin tuota hieman. Kiitos, kun mainitsit <3

[RonjaK]

Täällä ei suinkaan tarvitse pyydellä anteeksi avautumisia, vaikka olisi raamatullisen verran tekstiä Päinvastoin, muiden tarinat ja kokemukset voivat auttaa käsittelemään omia tunteita ja näkemään omia vahvuuksia/heikkouksia.
Tarinasi on koskettava. On todella hienoa, että olet osannut lähteä selvittämään tilannettasi nuorella iällä, vaikka perhepiirissä alkoholin liikakäyttöä on normalisoitu alaikäisestä asti. Tsemppiä taas uuteen viikonloppuun ja tuleville viikoille!