Moro UusiElämä! Tervetuloa lopettajiin ja tsemppiä raitisteluun! Kuten huomaat tästäkin ketjusta, niin pitkä prosessi tämä raitistuminen on. Mullakin tuli takapakkia aikaisemmin, mutta nyt on hyvällä mallilla. Viimeksi olen ollut 13-14 vuotiaana näin pitkään juomatta. Nyt sentään olen jo keski-iässä… päivä kerrallaan tässä on mentävä!
Kyllä se monelle tutulle on vaikea paikka ollut kun en ole ryhtynyt enään kaljoittelukaveriksi. Vittuilua ja ihmettelyä on riittänyt. Mutta kyllä ne pikkuhiljaa alkavat oppia, että minä olen porukasta se joka ei juo.
Kannattaa miettiä sitä olisiko esim AA-kerhosta apua sinullekin. Siellä on hyviä ja mukavia tyyppejä, jotka ymmärtävät tasan tarkkaan sen mitä käyt läpi tällä hetkellä.
Muutaman kuukauden raittiuden jälkeen minullakin tuli se päivä, että hirveä kaljanhimo iski, mutta soitin AA-ystävälle ja menin ryhmään. siihen se sitten laantui. Onneksi. Eikä oikeastaan sen jälkeen ole sellaista tullut, ja toivottavasti ei tulekaan. Oliko se sellainen piikki joka vielä yritti tuikkaista johonkin hermoon, että saisi alkoholia vereen ja rauhoittuisi, mutta kun ei saanut niin sekin loppui.
Enää ei tee mieli kokeilla viinaa mihinkään tunteeseen lohduksi tai riemuksi. Oli sellainen tilanne viimeviikolla, että minua kyllä koeteltiin henkisesti aika tiukasti, ja kuten minulla on tapana itkeä tihrustin koko päivän, mutta silti vaikka tuntui, että edessäpäin ei ole mitään hyvää eikä elämisenarvoista, niin silti kaiken keskellä muistin, että jos tähän vielä viinaa ottaisin niin sitten vasta olisikin hullumylly valmis ja olotila vielä pahempi. Tuli kyllä niin vastenmielisyys alkoholia kohtaan että ajatuskin etoi.
Kerron tämän vain sen takia, että ehkä joku saa voimia jatkaa raittiutta sen toivossa, että jonain päivänä himo muuttuu inhoksi tai se jättää rauhaan. Sitä ikäänkuin pulpahtaa kuin korkki pintaan siitä sumusta missä eli, ajatusten muutos, elämän muutos.
Hyvää päivänjatkoa.
Niin se tuli puolivuotta täyteen ilman alkoholia! Yllättävän helppoa on ollut. Yhden käden sormilla voi laskea ne kerrat, kun on viinaa tehnyt mieli. Tästä on hyvä jatkaa päivä kerrallaan mentaliteetilla. Tällä hetkellä en mieti esimerkiksi sitä, että miten voin olla juhannuksena juomatta, vaan sekin päivä koittaa jossakin vaiheessa ja senkin päivän aamuna pitää vaan muistuttaa itseään siitä, että tänäänkään en juo. Yritän siis olla murehtimatta huomista
Muutaman asian olen huomannut puolen vuoden aikana:
Vyötärö on pienentynyt
Urheilun määrä on lisääntynyt
Viikonloput, lomat, reissut jne. ovat kaikki mukavempia selvinpäin
Yöunien laatu on parantunut
Henkinen puoli on paljon seesteisempi, eikä krapulamorkkiksia todellakaan ole ikävä!
Aiemmin tavallaan häpesin juomattomuuttani ja keksin selityksiä sille, miksi en ota. Nyt olen puolestaan ylpeä raittiudestani ja välillä tulee pidettyä ehkä liikaakin ääntä siitä
Viikonlopun aikaan aion polttaa ison sikarin raittiuden kunniaksi ja juhlia siten saavutustani
Tsemppiä kaikille taistelussa tuota viinan perkelettä vastaan!!!
On se viina vaan vekkuli aine. Olin aika tarkalleen yhdeksän kuukautta juomatta, kunnes viime kesänä viinan himo vei voiton. Kesällä juominen pysyi kohtuudessa, mutta syksyn mittaan muuttui kohtuuttomaksi. Nyt on taas kuukausi menty selvin päin ja päivä kerrallaan jatketaan.
Kun nyt viimeisen kerran olin jäätävässä krapulassa, häpeissäni tärisin ja tuntui että seinä on joka puolella vastassa, niin luin todella ahkerasti päihdelinkin juttuja. Niistä oli paljon apua, joten suuri kiitos kaikille kirjoittelijoille!
Hei Moguli
Tiedän juuri, mitä tarkoitat. Itselläni juomattomuus jatkui kerran jopa yli kolme vuotta - ja sitten kun kokeilin miltä tuntuisi ottaa se yksi ihana lasillinen viiniä… en päässyt enää lopettamisen makuun. Tästä on nyt vuosia, useita lopettamispäätöksiä takana. Nyt kuitenkin muutama päivä plakkarissa ja olo erinomainen.
Tsemppiä!
