Loppuelämän alussa

Tervehdys kaikille!

Aloitin alkoholin käytön 14 vuotiaana ja nyt 26 vuotta myöhemmin olen päättänyt lopettaa sen käytön. Koskaan minulla ei ole ollut vaarana jäädä ns. putki päälle, vaan olen vetänyt korkeintaan kolmesta neljään päivään märkää. Suurin ongelma minulla on se, että kun alan ottamaan, niin useimmiten kontrolli juodun määrän suhteen häviää.

Viimeisen kolmen vuoden ajan olen yrittänyt milloin lopettaa kokonaan tai ryhtyä kohtuu käyttäjäksi - siinä onnistumatta. Noin viikko sitten lopetin kolmen päivän putken. Mitään dramaattista ei tällä kertaa sattunut, jos ei lasketa sitä, että kolmena iltana meni muisti. Tuli vaan sellainen olo kohmelossa, että nyt tämä saa riittää. Että ei tässä mitään järkeä ole.

Elän uusioperheessä, jossa minulla on lapset joka toinen viikko. Lapset eivät koskaan ole onneksi joutuneet kärsimään alkon käytöstä, sillä heidän läsnäollessa en ole käyttänyt alkoholia käytännössä lainkaan. Nykyinen vaimoni tietää tilanteen ja oikeastaan hänen ansiostaan ryhdyin kiinnittämään huomiota alkoholin käyttööni. Toistaiseksi hän on onnekseni jaksanut katsoa vierestä tapahtumia, sillä hän itse käyttää alkoholia muutaman kerran vuodessa.

Minulle ei tuota vapaa-ajalla suurtakaan tuskaa olla juomatta, jos niin päätän. Työskentelen kuitenkin alalla, jossa alkoholin käyttö on hyvinkin runsasta. Illallisia, messuja, koti- ja ulkomaanreissuja, tapahtumia jne., ja näissä tilanteissa on sosiaalisen paineen vuoksi hankalaa olla kuivin suin. Asiaa ei ainakaan helpota yhtään se, että näissä tilanteissa on viina aina minulle ilmaista. Aiemmilla lopettamiskerroilla olen kolunnut näitä tilanteita tipattomana. Voi vittu ihan aikuisten oikeasti sitä määrää, minkä joudut selittelemään, jos et ota. Ihmisille, joita ympärilläni pyörii, on ihan helvetin vaikea ymmärtää, jos joku porukasta ei ota.

Toisekseen, on oikeasti ihan hanurista olla porukan ainut selväpäinen. Olen joskus katsonut yhden illan toisten iloliemen nautiskelua. Toisena iltana en sitten enään pystynytkään siihen, vaan aloin itsekin ottamaan. Varmasti suurelta osin siksi, että tunsin jääväni jostakin ilosta paitsi ollessani selvinpäin.

Nyt yritän taplata päivän kerrallaan selvin päin eteenpäin varovaisen toiveikkaana, että tällä kertaa tulisin onnistumaan. Kiitos sinulle, jos jaksoit lukea loppuun asti ja pyritään tsemppaamaan toisiamme tulevaisuuteen!

Ai niin, Olen Moguli ja olen alkoholisti.

Morjesta. Sulla on hyvät lukemat lopettaa vanhat juomiskuviot ja aloittaa uusi elämä. Niin se mullakin lähti alkuun aikanaan ja päivä kerrallaan mennään tänäänkin.

Tervetoloa vaan.

Sulla on hyvät mahdollisuudet selvitä, kun tiedät tämän itseäsi koskevan tosiasian.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Hei…ei ollut lainkaan vaikeuksia lukea tekstiäsi loppuun. Niin tuttu on tarinasi ja et ole yksin sen kanssa. Meitä on paljon ja hyvä niin. Tsemppiä sulle! :slight_smile:

Kiitokset kannustavista viesteistä! Jotenkin olen aiemmin itsekin ajatellut, että alkoholistilla tarkoitetaan ihmistä, joka ei voi lopettaa juomista, eli toisin sanoen putki hirttää päälle. Vasta uuden kumppanin myötä olen ymmärtänyt, että meitä alkoholisteja on varmasti niin montaa eri tyyppiä kuin on juojaakin. Kuten aiemmin sanoinkin, niin sinällänsä se putken päälle jääminen ei ole ollut minulla ongelma, vaan ne valtavat määrät mitä olen juonut päivän/illan/yön aikana ja jonka myötä ongelmia on tullut. Esimerkiksi viimeisen 10 vuoden aikana on ollut kahdesti aivan hiuskarvan varassa, ettei ole henki lähtenyt tapaturmaisesti. Viimeisin tapahtui viime syksynä. Lisäksi on tullut kohellettua ja munattua itsensä sukulaisten kuin työkavereidenkin silmissä…

Minulla on ennen juhannusta kalenterissa kaksi työperäistä ulkomaanreissua, joissa perinteisesti kuluu alkoholia reippaasti. Lisäksi on muutama illanistujainen ja neljä kotimaan työreissua, joissa myös alkoa käytetään. Arvatkaa vaan, että paljonko tällä hetkellä pyörii mielessä se, että miten ihmeessä onnistun vetäisemään nämä kuivin suin! Seuraava reissu on huhtikuun puolessa välissä ja nyt olen jo alkanut miettimään tekosyitä, millä voin ilmoittaa olevani vesilinjalla. Jos keksisi sellaisen vaivan, johon täytyy syödä sellainen lääkitys, ettei alkoholia voi nauttia, niin sen varjolla voisi luistella tilanteesta jouheasti. Ehdotuksia arvon muilta raitistelijoilta?

Ennen kuin joku ehtii ehdottaa, niin en aio enkä halua “leimautua” alkoholistiksi työkuvioissa, koska tällä minun alalla kaikki tunnemme toisemme ja piirit on välillä kuin pahinkin akkojenjuorukerho. En aio ryhtyä vapaaehtoiseksi vuoden 2018 juorun aiheeksi alalla!

On muuten mielenkiintoista, miten aivot alkavat jo petaamaan juomisen mahdollisuutta, sillä olen huomannut ajattelevani, että voinhan ottaa muutaman oluen reissuilla, niin ei tarvitse selitellä mitään. Mutta sen tietää, että jos ottaa sen muutaman, niin lapasesta lähtee ennemmin tai myöhemmin.

Kiitoksia kaikille, jotka kirjoittelette tänne keskustelupalstalle! Viestiketjuista on ollut todellakin apua ja niistä on saanut valtavan paljon lisämotivaatiota tähän lopettamiseen :slight_smile:

Ei tule varmaankaan olemaan reissut helppoja, ellet ennen sitä onnistu kunnolla psyykkaamaan itseäsi. Tiedän hyvin kuinka oleellisena osana alkoholi työmatkoille usein kuuluu.
Ymmärrän myös, että et halua leimautua ongelman takia. Nykyään kuitenkin tuntuu oleman enemmänkin coolia lopettaa juominen. Mietin tuossa juuri yksi päivä, että juopotteleeko edes kukaan rokkistara enää? Eli siinä suhteessa voisi pisteesi todella nousta kolleegoiden keskuudessa kun ilmoittaisit olevasi vaikka sillä kuuluisalla 100 päivän “dieetillä”.
Mutta on myös yksi lääke, jota määrätään ihan tavallisiin vaivoihin, mutta se aiheuttaa antabus reaktion eli sen kanssa ei voi juoda alkoholia. Se on nimeltään Flagyl ja on antibiootti. Itselleni sitä on määrännyt mm hammaslääkäri.

Mieti kuitenkin sitä, että tuollaisella lääketekosyyllä voit ratsastaa vaan sellaisen 3 viikkoa. Eli jos menoja työpiireissä on usein niin kyllä varmaan alkavat huomaamaan.
Minulla kyllä toimii myös se, että juon työtilaisuuksissa cokista ja kun porukka tietää, että tykkään juoda kossucolaa niin monet luulevat että sitä on lasissa. Toinen millä olen hämännyt on jäätee. Se kun näyttää melkein miltä drinksulta vaan. Siis jos en jaksa kuunella kommentteja. Yleensä ei haittaa ollenkaan, päin vastoin, monet katselee kateellisena niitä jotka ovat juomatta.

Pitkällekin urallaan ehtinyt alkoholisti voi raitistua. Raitistumiselle ei kuitenkaan saa laittaa reunaehtoja, kuten että en halua raitistua tuolla tavalla, en tuossa seurassa, en tuolla aatteella ja niin edelleen jne, vaan sen on oltava ehdoton ykkösprioriteetti jonka läpiviemisessä käytetään sellaisia keinoja jotka tepsivät. Reunaehtojen asettaja on viinapiru itse; näin se säilyttää itselleen nurkan irtiyrittäjän mielessä ja lähtee aikanaan sieltä laajentamaan reviiriään.

Tekosyiden keksiminen juomattomuudelle on hankalaa, epäuskottavaa ja stressaavaa. Se myös osoittaa riippuvuuden edelleen olevan vahva. Perhe, omaiset, ystävät, työkaverit ja muut verkostot ovat sitä paitsi alkoholistin juomisesta paljon paremmin selvillä kuin tämä itse luulee.

Pitkälle juomaurallaan ehtineen raitistumisprosessi on pitkä ja hankala, mutta sen vastakohta on vielä paljon pahempi, joka suhteessa. Tsemppiä valitsemallesi tielle!

Hyvää huomenta, Moguli!

Kinkkinen on tilanteesi, eikä helppoa ratkaisua vielä taida ollakaan. Ratkaisu syntyy siinä vaiheessa, kun puntaroit minkä arvon annat omalle itsellesi verrattuna työympäristösi mielipiteisiin. Olet paikalla, jossa joudut valitsemaan rohkean nöyryyden ja pelokkaan nöyristelyn väliltä.

Mainitset juovuksissa koheltaneesi ja munanneesi itsesi työkavereiden silmissä. Uskon, että heissä on niitäkin, jotka kunnioittavat ratkaisuasi, mikäli olet ottamatta omaa osaasi tarjotuista alkoholijuomista. Tietenkin on niitäkin, jotka harmittelevat reippaasti ottavan juomaseuran menettämistä.

Kaksi työtoveriani on kuollut suoraan alkoholinkäytön seurauksena. Toiset kaksi menettivät työkykynsä ja ovat hengissä vahvasti lääkittyinä. Toisaalta oli esimerkkinä ja hakeuduin AA.n toveriseuraan. Tilannettani helpotti, että raittiina oltuani minut pyydettiin toiseen alani yritykseen. Kokemukseni on, että ulkomailla on ollut helppoa pyytää alkoholitonta juotavaa. Mutta sekin riippuu alkoholikulttuurista.

Ratkaisua harkittessa on syytä muistaa, että alkoholismi on etenevä krooninen sairaus, johon sairastunut voi kuitenkin elää raittiina.

Toivotan sinulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita et voi muuttaa, rohkeutta muuttaa mitkä voit ja viisautta erottaa ne toisistaan

Ensimmäiset asiat ensiksi

tervetuloa Moguli!

ei ole helppoa tuollaisen sosiaalisenpaineen alla. suosittelisin hakemaan antabusta päätöksesi tueksi. ja sitten voisit sanoa ainakin ensi kerralla kollegoille että olet tosiaan antibioottikuurilla.

yksi pomo harrasti firman pikkujouluissa alkoholittomien oluiden ja “drinksujen” juontia. ei halunnut pilata muiden iloa, eikä joutunut selittelemään kellekään, kukapa sen tietää onko lasissa cokista pelkästään vai mitä…?

mutta tosiaan siltä varalta että alkaa känniläisten katsominen ketuttaa, voisi antabus olla varokeino…

Minäkin olen lukuisat kerrat juonut ja tyhmäillyt työreissuja (puhumattakaan sukujuhlista ). Olen myös raitisteluyritysten aikana naamioinut juomistani alkoholittomiin drinksuihin tai sitten olen valehdellut olevani lääkekuurilla. Koskaan en ole pystynyt sanomaan, että en ota, koska alkoholi ei sovi minulle.
Tässä toimintakyvyttömänä makaillessani ja elämää kelatellani olen miettinyt, että mitä jos jatkossa sanoisin suoraan, ettei viina sovi minulle, koska en sitä hallitse. Tai että en juo, koska en halua juomisen tuomia seurauksia eli halua pysyä skarppina tämän illan ja huomisenkin .
Tervetuloa taisteluun Moguli! Teet, kuten sinulla parhaaksi sopii, mutta juominen ei taida sopia, meistä kummallekaan.

Asia voi olla myös yksinkertaisempi.
Ei nimittäin ole tarpeellista perustella alkoholin käyttämättömyyttään mitenkään.

Silloin tällöin tulee minullekin eteen tilaisuuksia joissa mielellään tarjottaisiin. Olen asian kuitennut sanomalla että en käytä lainkaan alkoholia. Vielä ei ole eteen tullut niin härskiä tarjoajaa että olisi tosissaan vaatinut minua perustelemaan suhtautumistani alkoholiin. En silti ole asiasta itsekään kummempaa numeroa tehnyt, jos jotain esiintymisen ja huomion tarvetta joskus tunnenkin niin ehkäpä sitten jossain muussa asiassa. Joskus olen ottanut tarjotun lasin vastaankin, sen kanssa hetken kävellyt ja “unohtanut” sen jollekin pöydänkulmalle.

Ehkä se selittelyn tarve onkin enemmän kiinni meistä viinaksia käyttämättömistä itsestämme?

Jotain alemmuudentuntoako? Syyllisyyttä siitä ettemme joka asiassa toimi samoin kuin enemmistö?

Joo, ehkä tein omassa päässäni asiasta liian hankalan. Taidan sanoa vaan suoraan asian niin kuin se on, että nyt on tilanne se, että olen oman järveni juonut. Ja on tutut kyllä jo tottunut siihen, että pidän välillä raittiuskuureja (esim. 100 pvä ilman alkoholia). Ja olen todellakin pitänyt meteliä näistä saavutuksistani :smiley: (raittiuskuurin jälkeen onkin sitten juotu kahta kauheammin).

Nyt pitää vaan alkaa psyykkaamaan itseänsä siihen, ettei juo vaikka kuinka mieli tekisi! Antabus voisi olla aika kova veto - saako sitä tohtorista kuinka helposti?

Toivoton: Luin ketjusi jo aiemmin suurella mielenkiinnolla. Ne sinun pikkujoulutunnelmat ovat hyvinkin tuttuja. Minulla on vastaavasta työpaikan kännimokailusta pomon silmien alla aikaa kohta kolme vuotta. Edelleen on morkkis tapahtuneesta ja vituttaa oma hölmöily…

Moro Moguli.
Kyselit Antabuksesta. Minä olen saanut reseptin aina kun sitä olen pyytänyt. Ymmärtääkseni sen saa todellakin helposti, suorastaa kehotetaan ottamaan jos ongelmaa viinan kanssa.
Eilen viimeksi laitoin uusimispyynnön sähköisesti omakantaan.
Jos maksa ei vihoittele aion käyttää antabusta pitkään. 1000kpl-297kpl=703kpl. Siis 703 päivää vielä ilman selittelyjä ja venkulointia. :confused:

:smiley:

Onko antabusta syötävä jatkuvana kuurina, vai voiko sen ottaa vain tarpeen vaatiessa?

Niin,
minusta ei ole tarpeellista selittää edes että “olen oman järveni juonut”
Kiitos ei, sekin riittää.
Mitä se muille kuulluu, olenko joskus juonut ja kuinka paljon ja miksi en just nyt sitten käytä alkoholia.
Minulla on oikeus olla juomatta, vähintään yhtä suuri oikeus kuin juovilla juomiseen.

No, joskus käy minullekin niin, että kun porukassa joku alkaa retostelemaan miten lpaljon on tullut juotua ja mitä kaikkea siinä kurkusta alas meni ja miten katuojassa oli ja miten sitten siitä on päästy jne… helposti siihen leikkiin tulee lähdettyä ja kerrottua omia juttuja. Mutta ei siinä mitään järkeä ole.

Sitten taas se selitteleminen, sama juttu se on, jos alat puhelinmyyjälle kohteliaasti ja arasti selittämään miksi et nyt sit just tänään halua ostaa hänen tuotettaan, niin lopputulos voi hyvinkin olla se että sinut on puhuttu ympäri. Olet uuden puhelinliittymän, savupiipun, peltikaton, lomaosakkeen tai alushousukerhon jäsenyyden omistaja. Parempi kun pysyy siinä yksinkertaisuudessa: ei kiitos.

Juu …aivan pöljää ja turhaa tehdä yksinkertaisista asioista rakettitiedettä.

Itse käytin tarpeen vaatiessa…loistava apu ja tuki jos ei pysty ihan täysin itseensä luottamaan… yksi tabu vaikutti elimistössäni n. Viikon ajan… omalta osaltani voin sanoa, että noi oli aika ratkaisevassa roolissa raittiuteni alkuun saamisessa ja alun hankalien tilanteiden ylipääsyssä.

Itse käytän Antabusta ( 200mg ) joka aamu . Yksi poretapletti vesilasiin ja hetken odottelu. Nautitaan. Ei maistu eikä haise. Joskus kun vieraita joille ei viitti selitellä sanon ottavani c-vitamiinia. :wink:
Normielämään ei vaikuta millään tavalla. Ei ainakaan minulla väsymystä tms.
Antabus aiheuttaa ikävän ja jopa vaarallisen coktailin alkoholin kanssa. Tulee järjettömän huono olotila. Sydän paukuttaa ja oksettaa. Naama tulipunainen.
Teho perustuu siis tietoon ettei viinasta saa hyvänolon tunnetta.
Jos Antabusta käyttää säännöllisesti ei tule niitä ahaa-elämyksiä. Ei tarvitse miettiä ottaisko tänään vai huomenna? Jos minulle tulisi kiusallinen tilanne ( sosiaalinenpaine ) jossa olis pakko ottaa se yksi, eipä onnistuis. Haaveeksi jäisi hyvänolon tunne.
Estää siis tehokkaasti sen yhden harkitsemattoman ottamisen. Harkinta-aikaa jää viikon verran.
Antabus maksaa 58e 100kpl. Niin onhan se 58 centtiä päivä.
Reseptilääke.

Mulla ei ole mitään vaikeuksia sanoa, etten juo esim. juhlissa. Yksissä häissä joku kysyi, sanoin etten viitsi juoda, kun minusta tulee kännissä niin ikävä ihminen. Se siitä. Loppuilta oli kiva katsella selvänä, kun juovat ihmiset toikkaroi humalassa.
Oon kanssa käyttänyt Antabusta tukikeppinä, oon niin alussa.
Joka toinen päivä otan.
Maksa-arvot katottiin äskettäin, Alat 27 ja GT 15, eli ei tuo lääke minun maksalleni näytä mitään ongelmia tuottavan.
Hyvä niin. Täällä apteekissa oli 39€ 100kpl purkki. Halpa henkivakuutus. :sunglasses: