Loppu 11.3.2014 klo 02

Me Lopettajat
1

Kävin kaupassa enkä ostanut koppaa olutta. Uusi tunne: Ei tarvinnutkaan katsoa parkkipaikkaa jos näkyy tuttuja autoa, ei tarkkailla hyllyjen väliä jos näkyy samoja naamoja kuin eilen, tai edellispäivänä. Ei etsiä eri myyjää kuin eilen tai pohtia jos sittenkin tankkaisi auton vaikkei tarvitse, ja hanki oluita ST1:ltä. Sitä voi vain ostaa ruoat, pari litraa vissyä ja astella kassalle, ostokset maskoivat hämmästyttävän vähän.

Minulla on ympäriinsä kymmeniä jätesäkillisiä täynnä tyhjiä tölkkejä. En ole aikoihin kehdannut niitä palauttaa, kaupan ulko-oven vieressä oleva palautuskoje on kuin avoin rippituoli. Hävettää. Jos nuo nyt alkaisivat vähetä, pikkuhiljaa, kun uusia ei enää tule.

Saan pojan luokseni ensi sunnuntaina. Kävin kurkkaamassa lähitulevaisuuteen ja katselin, minkälaista on viettää aikaa vesselin kanssa selvänä. Voidaan vaikka hypätä autoon ja ajaa leikkipuistoon vielä illempana, uutta tuokin.

Viimeisen viiden vuoden aikana olen juonut noin 20 olutta joka päivä, siis ihan joka päivä. Sitä voi tarvittaessa täydentää viinillä, jos varmistuu siitä että pahvilaatikollinen on aina talossa ei lopu kesken. Maha pullottaa rumana, muuten ihmettelen että miten mikään paikka ei kolota, tai ole brakannut. Paitsi pää, kun mieli on maassa, energiat nollissa ja päivät menevät mielialaa parannellessa. Postilaatikolla käyn ehkä joka toinen viikko, sullomassa laskut muovipussiin. Ulosottaja käy tilillä aika-ajoin raapaisemassa omansa.

Paluu tulevaisuuten 2: Lähetin itseni heinäkuulta 2014 tähän päivään: Ollaan muksun kanssa veneellä, ajetaan saareen ja pystytetään teltta. Kesä tuoksuu hyvältä. Ongitaan, paan 4-vuotiaalle madon koukkuun ja katselen kun silmät loistavat, kun koho painuu veden alle. En räyhää, sekin on uutta. Ollaan onnellisia.

Leili tuli täyteen viime yönä, kun oluet loppuivat klo 02 aikoihin. Ei elämä voi olla tällaista. Ei voi, ei saa, valitsen ton vaihtoehtoisen tulevaisuuden. Joten lopetan juomisen.

Nih.

2

Sehän siinä juomisessa on. Se jatkuva murehtiminen ettei vaan juotava loppuisi.

Alkuun voi olla hetken aikaa outo olo, kun selvänä päivänsä kuluttaa, muttaa siihen tottuu.

Ainakin minä totuin, ja sitten jossain välissä jo ihmettelin että olinko tosiaan niin pöljä että tuollaista murhetta mukanani kannoin, kymmenet vuodet?

Yksi pikku juttu siinä on; alkuvaiheessa on kovin helppo luiskahtaa takaisin vanhoihin tottumuksiin, joten se voi vaatia pientä skarppaamista. Ei välttämättä kaikilla, voipa mennä kevyestikin, se elämäntyylin vaihto.

3

“Vähän skarppaamista” se varmaan vaatiikin. Viestini varmasti aiheuttaa vinoja tai sääliviä hymyjä kun olen ollut kokonaista puoli vuorokautta juomatta.

Valinta on kuitenkin elää loppuikänsä pöhnässä ja häpeässä tai päättää elää, tutustuttaa poika isään joka on selvinpäin, maksaa laskut, jaksaa kylvää perunat maahan, käydä veneilemässä ilman pelkoa että puhallutetaan jne jne, aloittaa alusta niin kauan kuin se on vielä mahdollista. Lähinnä tässä itseäni ruoskin ihmettelemällä, ettenkö muka valitsisi jälkimmäistä samalla kun luen netistä tietoja että tila johon olen itseni ajanut, ei olisi oma valintani. En ota kantaa kenenkään muun tilanteeseen mutta omastani, kyllä se prkle olen minä joka sitä alkoa on kurkkuun kaatanut eikä kukaan muu.

4

Pitkäkin matka alkaa ensimmäisellä askeleella.

5

Siitä voi olla itsekullakin näkemyksensä miksi juominen on alkanut.
Ehkä sen miettiminen ei ole asiassa niin oleellista.
Saattaa olla tärkeämpää juuri tuo, jonka olet oivaltanut; itse se ainakin on parasta lopettaa. Tuskin sitä kukaan voi puolestasi tehdä.

Voimia toivotan, ja kirjoittelehan tänne miten lähtee selvänäolo liikkeelle!

6

Kiitos! Kirjoittelemalla saa setvittyä ajatuksia itselleen ja varmasti kuuluu.

7

Poissaoleva olo ja silmäkulmissa näkee liikettä, kun katsoo tarkemmin niin ei siellä ollutkaan mitään. No kuulunee asiaan, kyl tää tästä.

8

Tervetuloa palstalle ja raittiin elämän opetteluun. Oletko huomannut Plinkissä sellaista ketjua kun “Yksinkertaisia Niksejä”? Kannattaa nostaa esille ja lukaista läpi. Saattaa löytyä jotain käyttökelpoista alkuaskeleita helpottamaan. Nämä tuppaavat olemaan kaikkein kurjimpia! Tsemppiä.

9

Kiitos andante tsemppauksesta, en ole huolissani pelkotiloista ja ahdistuksesta. Olen enempi odotellut näitä alkavaksi koska se on sen merkki että ne ovat sitten jossain vaiheessa ohi, eikä edessä. Viime yönä heräsin kun kuulin pimeässä raskasta hengitystä ja liikettä sängyn laidan takaa. Pari minuuttia meni kauhun vallassa miettiessäni uskallanko sytyttää valot kunnes muistin että hemmetti, mullahan on koira joka aina nukkuu siinä kohtaa. :laughing:

Hyvä Niksi oli lukea tuo suosittelemasi ketju. :slight_smile:

10

Moi! Luin kirjoituksesi ja tuli sellainen myötäelämisen tunne. Varsinkin nyt keväällä, mä jostakin syystä myötäelän hirveästi teidän juuri nyt lopettavien kanssa. Johtunee siitä, että viime keväänä minä lopetin. Ne tunteet, maut, tuoksut, kevään aurinko ja luonnon henkiin herääminen… Kaikki tuo niin kirkkaana mieleen sen, minkälaiset olotilat mulla oli. En olisi uskonut sitä silloin, mutta nyt mä jollakin kierolla tavalla muistelen niitä hetkiä lämmöllä. Mä söin koko ajan Rainbown hasselpähkinäsuklaata, istuin koneella katselemassa Youtubesta luontodokumentteja, hain (ja sain) tukea suurimmilta idoleiltani, luin raitistuneiden juoppojen elämänkertoja, tein erilaisia pizzoja / kokkasin muutenkin ja ulkoilin paljon.

Vaikeeta mulla on ollut koko ajan, tämän kaksisuuntaisen mielialahäiriön vuoksi, on katkeruutta ja kiukkua, on hurjaa iloa ja ylä- ja alamäkeä… You name it… :unamused: Mutta yksi asia on vissi, ja se on selvinpäin oleminen. Vaikka mä kiukuttelen, ettei mulla ole yhtään parempi olo (mukamas), niin on mulla kuitenkin. Järjellä ajatellen, mulla on paljon mukavia muistoja ja kiitollisuutta menneen vuoden ajalta SEN SIJAAN, että mulla olisi morkkiksia ja kymmenkunta megahäpeää tuottanutta koheltamisviikonloppua. Mitään ei tarvitse hävetä tai katua viimeisen vuoden ajalta. Kaiken olen tehnyt täysissä sielun ja ruumiinvoimissa, koska juopottelun loputtua jopa mielisairauteni on saatu jonkinlaisiin aisoihin lääkityksen avulla!

TaneliS, mä haluan tsempata sua ja kertoa, että mieti hartaasti sitä, miten kiva sullakin olisi tästä vuoden päästä muistella näitä hetkiä. Mitä sä teit, kuinka sä selvisit ja miten ylpeä sä ollenkaan sitten olisitkaan itsestäsi! Niitä säästettyjä rahoja ja korjaantuneita perhesuhteita. Kohonnutta itsetuntoa ja ennenkaikkea sitä, ettei olekaan enää mitään hävettävää. Viimeiseksi mainittu on se paras asia raittiissa elämässä. Ainakin mulle.

Ja muista se, että sulla on vain tämä yksi elämä. Se kannattaa elää siten, tekee kuolemalleen arvoa!

11

Kiitos Silent!
Yö oli aika kamala ja hikoilin peiton alla kun olin näkevinäni kiilusilmiä hämärässä ja olin saletti etten ollut yksin peiton alla, ja juu se ei ollut koira tällä kertaa. Jossain vaiheessa potkin paniikissa “vieressä makaavaa” vainajaa pois sängystä, ja sitten havahduin kun peitto oli potkittu lattialle… Mä yritän ottaa omat toilailuni huumorilla, miten sitä mies onkin tässä tilassa ja itse aiheutettuna. :cry:

Jollain kierolla tavalla minusta on hyvä että olo on näin ankea, panee puremaan hammasta ja tsemppaamaan itseäni. Prkle ei ikinä enää tällaista jahka tämä joskus loppuu. Ei ole edes mielessä loiventaa oloa ja siirtää tätä eteenpäin.

Tuo mitä sanoit on juuri noin, mietin ensi kevättä ja kuinka hyvältä se sitten tuntuu. Kuten huomasit, mä teen mielikuvaharjoituksia joissa tulevaisuuden minä tulee kertomaan, miltä tuntuu viikon, kuukauden ja vuoden päästä. Se on ollut aina mun tapa saada ikävät asiat hoidettua, kertoa itselleni miten hyvältä tuntuu kun se mitä lykkää eteenpäin onkin ohi.

Tänä keväänä remppaan pitkään hylkynä olleen veneen, käännän puutarhan, siivoan pihan ja varastot. Tohon kaikkeen on aikaa ja energiaa, kun kaikki ei kulu humalassa oloon.

12

Kannattaisikohan sun miettiä jotain melatoniinia, että saisit vähän rauhallisempia öitä? Ja alkuillasta tehty reipas ulkoilu voisi myös auttaa. Entäpä sellainen, että jättäisit yöksi TV:n päälle sopivalle volyymille? Jos siis olisi TV makkarissa tai voisit mennä olkkariin nukkumaan? Mulla auttaa nukkumisessa toi telkkari, koska jos herään painajaiseen yöllä, se palauttaa nopeasti takaisin todellisuuteen :slight_smile:

13

Mielikuvaharjoitukset ovat varmasti hyvä keino ohjailla omaa päänuppia terveellisemmille poluille.

Onneksi asiassa on ainakin yksi hyvä automaattinen työkalu; aika.

Kun saat alkoholiin etäisyyttä (etkä sitä itse tahallasi hehkuta asiaa miettimällä vaan annat sen myös häipyä) alkaa päivä päivältä helpottumaan.

Se ei ehkä tapahdu yhtäkkiä, niin että yhtenä aamuna vaan heräisi ja huomaisi että olenpa nyt sitten tämän asian suhteen täysin ongelmaton… pikemminkin se hiipuu hiljalleen pois ja elämä saa uutta sisältöä. Sitten sen vaan jonain päivänä tietää; jonnekin se asia on elämästäni häipynyt, joskus, ja rauhallista on.

14

Silent, mulla on sellainen olo että mun pitää kohdata mun haamut silmästä silmään. Ajatus siitä että ottaisi mitään mikä auttaisi nukkumaan on vähän ahdstava, mitäs sitten jos pitäisi herätä eikä heräisi? Pääsiskö “ne” yllättämään? Heh.

Mies sieltä metsänreunasta on tietty oikeassa, nyt kaikki ajatukset pyörii vain yhden asian ympärillä, onneks niinpäin että miettii vaan negatiivisia asioita juomisesta ja janoaa (pun intended) selvitytymistarinoita netistä. Ehkä se sitten joskus jää taka-alalle.

Tästä palstasta on ihan uskomaton apu, kun näkee miten väki tsemppaa toisiaan. Tänne on valikoitunut ihan hemmetin hyviä ihmisiä paljon, toivon että voin itseklin olla joskus tukemassa enkä vain tukea ruinaamassa.

15

Mielikuvaharjoituksista, kävin äsken merkkaamassa kalenteriin ison punaisen ympyrän 11.4. kohdalle. Lupasin koiralle että shopataan valtavat ja herkulliset entrecot molemmille, jahka kuukausi on takana. Rahoitetaan ostos pelkästään tölkkejä palauttamalla, niillä tosin taitaisi saada muutaman sata kiloa sisäfilettäkin… :mrgreen:

16

Huomenta TaneliS. Mulla on hyvin optimistinen fiilis siitä, että saat raitistumisesi tällä kertaa vankalle pohjalle. Sulla on selviä suunnitelmia sekä lähipäiville että pidemmällekin aikaikkunalle. Eli mahdollisuuksia ja halua ohjata ryyppäämisestä vapautuvaa energiaa ihan konkreettisiin toimintoihin. Toteuta niitä aivan omaan tahtiisi ja ilman suurempia suorituspaineita. Ei velvollisuudet ja tehtävät mihinkään katoa ja niistä on paljon apua viikkojen ja päivien rytmittämisessä.
Toinen tärkeä asia on aikakomponentti. Kuten Metsänmieskin totesi, aika hoitaa paljon. Alkoholi hiipuu jossain vaiheessa taka-alalle. Ei kokonaan ensimmäisinä päivinä tai viikkoinakaan, mutta fyysinen riippuvuus hellittää aika nopeasti. Pidän siitä, että merkitsit aloituspäivän kalenteriin. Systematisointi auttoi minuakin pitämään todellista tilannetta silmällä. Mulla oli ensimmäiset kaksi vuotta “valkohiirikalenteri”. Liimasin aina sunnuntaina valkoisen karkkihiiren kaapin seinään selätetyn viikon kunniaksi. :sunglasses:
Tässä yhdistyi sekä päiväkirja että palkinto-elementti. Palkitseminen on tärkeää!! Siitähän tietyllä tasolla puhut myös niiden pihvien muodossa. Voi olla jotain muutakin joten ota joku viikonloppupalkinto käyttöön. Miten olis joku pitkä patikkamatka koirasi kanssa? Koira on muutenkin hyvä terapeutti. Jos ei satu olemaan sängyn alla röhisemässä ja pelottelemassa sinua puolikuoliaaksi! :mrgreen:
Unihäiriöt ovat vähän sellainen juttu. En tiedä onko järkevää korvata alkoholia jollain toisella aineella. Jonkinlaisia luonnontuotteita voisit kokeilla. Meillä (Saksassa) on semmoista yrttiuniteetä jota itse juon joka ilta. Oikeastaan enemmän lempijuomana säännöllisesti kello 17.00 jälkeen. Viiden jälkeen en juo kahvia tai teetä laisinkaan.
Asiasta kolmanteen: Netissä on paljon faktaa alkoholismista yleensäkin ja retkahduksen estosta erityisesti. Taisi olla a-klinikan palstoja joita itse taannoin selasin juuri “retkahdus”-hakusanalla. En muista tarkkaan- hakemalla löytyy.
Hyvät viikonloput. :smiley:

17

“Huomenta” kanssakärsijät. :smiley:

Pirtti on nyt niin siisti että lattialta voisi vaikka syödä. Itse asiassa ruokapöytä on ensimmäistä kertaa pitkään aikaan niin siisti että siitäkin voi syödä. Uni ei tullut simmuun joten ajattelin siivota, yökolmelta tipahti sinipiika. Lattianpesuun oli siksikin aihetta että koira on empaattisempi kuin luulinkaan: Kun mä lopetan juomisen, koira oksentaa lattialle puolestani. :laughing:

Aika pieni askelhan tämä on ihmiskunnalle, itseni poislukien, mutta piti jakaa kuulumiset kun on pitkästä aikaa tooosi hyvä olo.

18

Luin vaikuttuneena kertomustasi.Nostan kukkahattuani ja toivotan hyvää uuden elämän alkua. Tervetuloa joukkoomme.

19

Kiitos marina!

Kaupasta saa näköjään kivennäisvettä tölkistä, alle 7 euroa 12 kpl. Olen pikkuhiljaa kehittämässä addiktion niihin, eilen meni 12 kpl. Kun on tottunut olemaan tölkki kourassa koko ajan niin ehkä mä voin antaa itselleni luvan tuohon nyt. Ja lienee parempi huuhdella itseään sisältä kivennäis- eikä kaivovedellä jos hörppii litroja. Sijaistoimintaa alkoholille, tiedän.

Pakkasin just kolme jätesäkillistä tölkkejä autoon, pitää käydä iltapäivällä palauttelemassa. Oivallus: Tyhjä vissytölkki ei haise, kuukausia vanha kaljaröökiliemi pussin pohjalla dunkkaa kuvottavalta. Jälleen yksi syy miksi vissy on parempi.

Ei nyt taas mitään asiaa, kunhan käytän foorumia päiväkirjanani. Koittaa kestää.

20

Olen edellisen kerran ollut viikon kokonaan kuivana vissiin armeija-aikana, 80-luvun puolivälissä, ja nyt hetiperään taas!

Pahimmat fyysiset oireet tuntuu olevan voitettu, yöt sujuu jotenkuten kun vaan saa unen päästä kiinni ja elämässä on jo nyt tapahtunut paljon hyviä asioita. Vielä tärkeämpää on että lopettamispäätös tuntuu edelleen oikealta, nyt vielä enemmän kuin ihan alussa. Vaikka alussahan tässä tietenkin ollaan.

Tietenkään en kuvittele että vuosien ja oikeastaan vuosikymmenten alkoholihuuruinen elo muuttuisi sormia napsauttamalla viikossa tosta vaan ja pysyvästi. Nyt on vaan ihan hemmetin hyvä ja selvä olo, ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Alan uskoa että mulla on oikeasti mahdollisuus selättää tämä juttu.

Ei mulla muuta, tämän nyt halusin jakaa.