Kiva lukea, että olosi on parempaan päin ja raittius sujuu! Nyt vaan sitten pidät näistä tunnelmista kiinni ja juopottelet vissyä :mrgreen:
Tuli muuten mieleen noista puutarhahommista ja veneen korjaamisista. Että itselleni ilmeni tuollaisten projektejen kanssa käsikädessä jokin kummallinen hinku siihen siideriin. Kun rupesi tekemään jotakin puuhaa, mihin tuli menemään aikaa ja se olisi sellaista “nyhertämistä”, hiipi aina mieleen, että olisipa nyt kiva kun tässä voisi samalla vähän hörppiä sidukkaa! Varsinkin, jos kesällä alkoi tulla vähän hiki… Oi sitä huurteisen päärynäsiiderin kuvaa silmissä
Muttajuu. Nyt tuli vähän “takatalvea”, joten se sellainen keväinen fiilis hieman lussahti toistaiseksi. Mutta onpahan silti enempi valoa päivässä ja niin kauan, kun ei vettä sada roikoota, niin on hyvä mieli. Taneli sulla on kiva, kun on koira olemassa. Niistä on yllättävän paljon iloa ja seuraa, sitä varsinkin haastavissa elämänvaiheissa arvostaa. Koiran järkkymätöntä ja vilpitöntä ystävyyttä! Ja sitten on syy raahata persaus ulos ovesta joka päivä iihan ulkoilun merkeissä!
Jep, sitä löytää tekosyyn juomiselle mistä vaan: Pitää lämmuittää sauna, korkkaan oluen. Leikkaan vielä tämän nurmikonlohkon ja sitten otan yhden. Ja tuon lohkon jälkeen toisen. Veneen kun olen pessyt, sitten huurteinen maistuu mutta jospa otan nyt yhden ennen aloittamista. Jne.
Aina iloinen ja kaikesta liitollinen koira on tosiaan mahtava seuralainen hankalina hetkinä.
Vajaa pari viikkoa raittiutta nyt takana. Suu ei napsaa ja kaikki hyvin, mutta aika epätodellinen olo. Ihan kuin olisi jatkuvassa pikku pöhnässä, tulee ajateltua ja tehtyä kummallisia asioita ja ihan kuin ei olisi ihan tässä maailmassa. Kai se kuuluu asiaan (?).
Mulla on ajatus että onkohan sitä tullut juoduksi liian monta harmaata aivosolua niin ettei pää vain toimi enää? Ja että sen huomaa vasta kun on selvinpäin.
Huomenia TaneliS!
Onnittelen vajaasta kahdesta viikosta Liskojen yöt ovat jo takana ja kun tästä etenet, niin elämä paranee se kuuluisa päivä kerrallaan. Mun vinkki=älä rehki liikaa, älä siivoa liikaa, älä tee “niitä kaikkia tekemättömiä töitä” vaan tee sopivasti niin ettei tule tylsää. Aivokemia tasaantunee vasta noin 6 kk:n raittiuden jälkeen, jolloin viimeistään uskon että pääsi pelaa taas niin kirkkaasti ettet tiennytkään. Kokemusta itselläni parhaimmillaan noin 8 kk:n totaalialkottomuudesta. Nyt sama 2 viikkoa (tasan) kuin sinulla. Vaikka itse en ole koskaan juonut joka päivä tai joka viikko, niin kännejä on lukematon määrä ja hävettävää senkin edestä. Mutta vinkki kaksi, niihinkään ei kannata jäädä roikkumaan vaan katse tulevaisuuteen ja ennen kaikkea tähän päivään! Tsemppiä!
Mulla samankaltaisia kokemuksia pään palautumisesta. Kesti vajaan vuoden ennenkuin toimi taas kunnolla. Juomisen rankkuudesta riippuen yleensä kyllä tarvitsee kauemmin kuin pari viikkoa palautuakseen edes arkipäivässä käyttökelpoiseksi. Yksilöllistä tietenkin, mutta ole kärsivällinen TaneliS! Tsemppiä ja korkki tänäänkin kiinni. Päivä kerrallaan.
Huomenta. Nyt mulla ON pää sekasin. Menin pihalle juomaan aamukaffet ja tajusin että mun aita on maalattu. Ja mulla on maalia käsissä. Pieni häiritsevä tekijä on että mulla ei ole mitään muistikuvaa että olisin maalannut aidan, se on toki ollut suunnitelmissa nyt.
Harvoin mulla muisti meni dokatessa kun pidin enemmän itseni tasaisessa pöhnässä. Nyt mä yritän miettiä että mitä muuta mä olen tehnyt eilen, mielestäni normaali ilta kotona koiran kanssa.
No, edellä on tullut kerrottua että raittiuden alussa voi olla sekava ja huolimaton fiilis, olen kyllä itse huomannut että joitain nimiä ja muita ihan tuttuja asioita pitää kelata pitkään ja koordinaatio ei ole paras mahdollinen. Jospa en ottaisi murhetta ja toivois vaan, että huomenna herättyäni huomaan että olen korjannut katon ja pessyt auton…
Jos jollain on vinkkejä pään kuntoon saattamiseksi niin kuulen mielelläni, mitään kemikaaleja en haluaisi sotkemaan vaikka joku aivokemiallinen tila tää varmasti on. Tai sitten pitää vaan odottaa. Jos tää teksti on sekavaa niin pahoittelut, en enää luota itseeni niin että välttämättä huomaisin sen. Päivästä tulee kuitenkin kaunis, ja selvä.
Moi, mulla ei varsinaisesti ole kokemusta vuosien juomisen jälkeen lopettaneen aivokemioiden sotkuisuudesta… mutta sinuna menisin kyllä lääkäriin, jos tuo täydellinen muistamattomuus aitasi maalamisesta on totta. Ei kait tuohon suuntaan pitäisi mennä että kun lopettaa dokaamisen niin muisti menee?
Onnea kuitenkin raittiuteesi, kaikki hyvä on edessäsi ja saavutettavissa ilman viinaa!
Ainakin itselleni tuli mahdolliseksi sellainen elämä josta olen ainoastaan haaveillut… sen jälkeen kun lopetin juomisen sekä haaveilun, ja aloin elää selvinpäin!
Teikkis.
Kun mietin tätä asiaa niin olet Teikäläinen varmasti oikeassa. Pitää plarata jos yksityiselle pääsisi nopeammin, joku synopsis ei tossa nyt yhdistä. Ei kai se muutenkaan olisi pahitteeksi tätä asiaa kertaalleen kelata ammattilaisen kanssa, vaikka täällä ryhmässä saakin paljon infoa ja kokemuksia, ja tukea.
Voihan se olla että mä olen pitkään unohdellut asioita mutta näin selvänä sen vasta tiedostaa. Toi selittäisi muutaman muunkin kummallisen jutun, joita tässä on tapahtunut. Huh-huh, nyt alko vähän huolestuttaa.
Noni, huomenna tulee kuukausi raitista elämää. Tilaisuuden kunniaksi koira ja isäntä nauttivat sitten sisäfileet.
Nyt jo hymyilyttääkin lukea noita kuukauden takaisia tekstejä. Arki sujuu hienosti eikä ole enää niin sekainen olo, aitaepisodistakaan ei löytynyt yleistä huolimattomuutta kummempaa mutta tulipahan tsekattua että orastavaa Alzheimeria ei löydy ainakaan kokeissa ja testeissä.
Isoin asia on että arki sujuu, pystyn tarjoamaan tenavalle selvän isän ja pidän itse itsestäni paljon enemmän kuin ennen. Tämä oli varmasti elämäni isoimpia onnistuneita valintoja, iso kiitos tälle palstalle että on saanut lukea kokemuksia onnistumisia. Selvänä etiäppäin ja tsemppiä kaikille muillekin! :mrgreen:
Hienoa Taneli, onnittelut Olen iloinen puolestasi, mutta ihan erityisen iloinen olen lapsesi puolesta. On hieno asia, että olet havahtunut ja haluat tarjota lapsellesi raittiin yhteiselämän.
Taannoin päätettin käydä tenavan kanssa kylillä jälkiruokajäätelöllä kun alkoi viikonloppu ja vapaat, hiffasin siinä autoon pakatessani että jumalauta, mähän voin ajaa lapsen leikkikentälle tai jädelle vaikka on ilta. Jotain joka on arkea useimmille, mutta esim. mulle aikaisemmin aivan mahdoton ajatuskin hypätä autonrattiin lapsi kyydissä vielä tunti työpäivän päättymisen jälkeen.
Uskomatonta mistä kaikesta itsestäänselvyydestä onkin jäänyt paitsi alkoholin takia. Ja miten noita osaa nyt arvostaa.
Liskojen yöt ovat jo takana ja kun tästä etenet, niin elämä paranee se kuuluisa päivä kerrallaan. Mun vinkki=älä rehki liikaa, älä siivoa liikaa, älä tee “niitä kaikkia tekemättömiä töitä” vaan tee sopivasti niin ettei tule tylsää. Aivokemia tasaantunee vasta noin 6 kk:n raittiuden jälkeen, jolloin viimeistään uskon että pääsi pelaa taas niin kirkkaasti ettet tiennytkään. Kokemusta itselläni parhaimmillaan noin 8 kk:n totaalialkottomuudesta. Nyt sama 2 viikkoa (tasan) kuin sinulla. Vaikka itse en ole koskaan juonut joka päivä tai joka viikko, niin kännejä on lukematon määrä ja hävettävää senkin edestä. Mutta vinkki kaksi, niihinkään ei kannata jäädä roikkumaan vaan katse tulevaisuuteen ja