ajattelin alkaa kirjoittelemaan tänne alkoholin lopettamisen tueksi.
Olen 36-vuotias mies, ja käyttänyt alkoholia 20 vuotta. Teininä aluksi silloin tällöin harvakseltaan, mutta aina humalahakuisesti. Parikymppisestä sitten baareissa lauantaisin, ja hyvin pian sekä perjantaisin että lauantaisin. Sittemmin määrien noustua tasaisesti olen juonut käytännössä päivittäin viimeiset 5-6 vuotta, lukuunottamatta kahta raitistumisyritystä viimeisen vuoden sisällä, joista toinen kesti kaksi viikkoa ja toinen kuukauden. Viime aikoina jos olen ottanut esim. 12 tölkkiä olutta päivän mittaan, on sellainen päivä ollut ihan normi päivä mitä ei edes miellä varsinaiseksi ryyppäämiseksi. Määrät ovatkin olleet ihan minimissään jossakin 60 viikkoannoksen hujakoilla, ja isoimpia määriä en edes viitsi alkaa laskemaan. Olen tykännyt ottaa yksin, seurassa, kotona, baarissa, olen tykännyt ottaa muutaman ja kaksin käsin aamuun asti, tai useita päiviä aamusta iltaan.
Olen lähinnä kyllästynyt siihen, että elämä pyörii liiaksi alkoholin ympärillä. Olen myös alkanut huolestumaan terveydestäni, vaikkei minulla mitään suurempia ongelmia vielä olekaan. Olen yksineläjä tällä hetkellä, ja teen vieläpä keikkatöitä joissa aikataulut voi ainakin osittain määritellä itse, joten juominen on ollut melko helppoa. Ei ole tarvinnut salailla, ja siinä onkin ollut ehkä se hyvä puoli että en ole myöskään kusettanut itseäni; päin vastoin olen ollut vuosia tietoinen ongelmastani ja siitä, että jos haluan vielä elää ns. normaalielämää minun tulee lopettaa juominen kokonaan. En vain ole halunnut lopettaa… sitä en osaa täysin selittää, että miksi minulle viimeisen vuoden aikana on tämä halu lopettamiseen kuitenkin tullut. Olen ainakin alkanut tiedostaa, että jos elämällä on minulle jotakin hyvää tarjottavana, niin nyt se kaikki uhkaa valua kurkusta alas kiihtyvällä tahdilla. Sitä on vähän niinkuin tien risteyksessä, ja siitä huonommasta tiestä tietää jo etukäteen että millainen se on ja mihin se päättyy.
Nyt olen neljättä päivää juomatta, ja olo on ihan ok. Väsyttää, ei jaksa tehdä mitään, ei jaksa sosialisoida, enimmäkseen vituttaa ja masentaa, mutta näiden olojen kanssa osaan olla joten krapula ja sitä kautta krapulajuomisen riski lienee selätetty.
Niin joo, sellainen juttu vielä että olen jo pidemmän aikaa käynyt lueskelemassa keskusteluja täällä. Hyviä selviytymistarinoita tullut vastaan, kiitos vaan kirjoittajille, jotka osaltaan ovat avanneet omaakin ajattelua siihen suuntaan että isokin elämänmuutos on täysin mahdollista toteuttaa.
Perässä tullaan! Meinaan on eka päivä. Tuli myös ns. mittari täyteen. Tietoa olen kaivellut ja juomistani miettinyt jo pidempään. Täälläkin piipahdin toissa vuonna, mutta sopivan avun löytyminen oli tosi hankalaa – tai ehkä oikeaan heräämiseen tarvitaan pohjakosketus. Minulle se tuli eilen. Muutamaan menneeseen vuoteen ei montaa vesiselvää päivää mahdu.
Tueksi ja opiksi omalle matkalleni. Mihin kertomasi kaksi raitistumisyritystä päättyi? Miten ajattelit kiertää karikot täällä kertaa?
Kiitoksia tsemppauksista! Tsemppiä tässä varmasti tarvitaankin.
Ne päättyivät siihen että aloin juomaan No mutta ihan vakavissaan, ensimmäisellä kerralla ostin ihan vaan pari kaljaa kaupasta uskotellen itselleni että juon vain ne. Toisella kertaa menin työpäivän päätteeksi työkaverin kanssa baariin ja otin kaljan asiaa sen enempää miettimättä. Vaikuttaakin siltä, että minun paha kompastuskiveni ovat tuollaiset äkilliset hetken mielijohteet, joiden seurauksia en malta pysähtyä ajattelemaan. Toivon että vastaisuudessa osaan toimia järkevämmin… nyt ainakin olen tietoisempi siitä että en voi ottaa yhtään mikäli haluan pysyä erossa viinahelvetistä ja kaoottisesta elämästä.
Onnea sullekin tinanenu taisteluun! Tuo mainitsemasi pohjakosketus lienee minullekin oikea sana kuvaamaan fiiliksiäni… on tullut sählättyä ihan riittävästi, ja kun alkoholielämä tuntuu lähes pelkästään kurjalta, niin valinta on tässä tilanteessa oikeastaan hyvin helppo.
Kuulin radiosta että tänään oli vuoden pimein päivä. Omat päänsisäiset tunnelmat sen sijaan ovat olleet hienoisessa nousussa, tänään ei ole ahdistanut koko aikaa tai tuntunut siltä että kaikki on pielessä.
Olen tässä miettinyt, että kun menneisyyttään ei voi kuitenkaan muuttaa niin turha sitä on liikaa vatvoakaan. Tietysti on hyvä pysähdellä miettimään elämänsä tekojen syitä ja seurauksia, mutta sellainen päämäärätön “yhyy olen vain kurja juoppo ja pilannut kaiken” - tyyppinen valitus on yksinkertaisesti turhaa. Ei toki sillä että tuollaisesta negatiivisesta ajattelusta olisi jotenkin helppoa ja yksinkertaista pysytellä erossa… vaan sillä että kyllä kai kannattaa ennemmin yrittää katsoa sinne tulevaisuuteen. Olen tänään hokenut itselleni, että esimerkiksi krapulaton huominen, eli varsin mukava lähitulevaisuus, on täysin omissa käsissäni tässä ja nyt.
Latasin puhelimeeni tuollaisen selväpäivä -laskurin. Neljä päivää ja kahdeksantoista tuntia näyttää laskuri nyt. Tuo on hieno apparaatti, se kun näyttää vuorokausien lisäksi tunnit, minuutit ja sekunnitkin. Siinä jotenkin konkretisoituu se, että juomaton aika lisääntyy vääjämättä joka hetki.
Niin siis ei varsinaisesti pimein vaan lyhin, kun katsotaan auringonnousu- ja laskuaikoja. Talvipäivänseisaukseksi haukkuvat. Nyt alkaa päivä taas pidentymään.
Täällä oli ainakin oikein valoisat tunnit - aurinkokin ujosti vilkaisi välillä. Huomattavasti valoisampi päivä kuin moni muu syksyllä ja alkutavella.
Joo näinhän se on Täälläpäin on ollut enimmäkseen tihkusadetta ja pelkkää mustuutta viime aikoina, mutta ilokseni tänään aurinko ja sininen taivas yrittävät pilkistää.
Juon aamukahvia. Unirytmini on mennyt ihan kummalliseksi, viime yönäkin kävin nukkumaan kolmen aikaan. Eipä sillä sinänsä ole väliä, kun aamuherätys on tiedossa vasta tapaninpäivän jälkeen.
Syyllisyyttä olen ajatellut… että miksi minulle ikäänkuin automaattisena reaktiona tulee syyllisyydentunteita milloin mistäkin asiasta, kuten nyt vaikka tästä kummallisesta unirytmistä. Ehkä siinäkin on yksi syy (tottumuksen lisäksi) miksi on tullut ryypättyä. On päässyt vapautumaan epämiellyttävistä tunteista mitkä kumpuavat jostain, vaikka tosiasiassa viina tietysti on lähinnä lisännyt niitä.
Ajattelin lopettaa 1.1.2016 alkoholinkäytön kokonaan. Olisiko OK tulla tähän ketjuun jakamaan kokemuksia? Voin tietty aloittaa uudenkin ketjun. Lopetin viime tammikuussa 40 vuotta kestäneen tupakanpolton, joten nyt voisi olla vuorossa alkoholi.
Moi KPM, tervetuloa vaan kokemuksia jakamaan, kuten tietysti kaikki muutkin. Kannattaa ehkä harkita myös oman ketjun perustamista, ainakin jos aikomus on kirjoitella paljonkin, kun sitten on varmaankin helpompaa tarvittaessa palata katselemaan niitä omia menneitä aatoksia kun ne löytyvät selkeästi siitä yhdestä paikasta.
Onnittelut muuten tupakoinnin lopettamisesta, 40 vuotta onkin aikamoinen rupeama tupakointia. Itse olen nikotiiniriippuvuudelta onneksi välttynyt, mutta olen kuullut kuinka hankalaa lopettaminen saattaa olla. Samalla asenteella kun suhtaudut alkoholin lopettamiseen niin uskon, että mahdollisuutesi onnistua ovat hyvät.
Teen välillä hommia yhdelle yritykselle, ja sain tänään firmalta joululahjaksi viskipullon. Todella hyvää viskiä, sanoi johtaja aivan vilpittömästi mielissään antaessaan lahjan, jota hän ymmärrettävästi luuli minun arvostavan hyvin paljon. En viitsinyt kieltäytyä lahjasta, koska ensinnäkään se ei mielestäni olisi ollut asiallista, ja olisin myös joutunut selittelemään, mihin tilanteeseen en nyt todellakaan halunnut joutua. Otin siis lahjan vastaan ja lähdin illalliselle ystäväni syntymäpäiviä viettämään.
Illan vietin vesilinjalla, ja asiasta kysyttäessä sanoin vain, että olen autolla liikenteessä ja muutenkin ajatellut olla ilman alkoholia jonkun aikaa. Suurin osa ystävistäni ovat onneksi sen verran fiksua porukkaa, että nytkään jatkokysymyksiä ei tullut, mistään houkuttelusta puhumattakaan.
Äskettäin tulin lahjaviskin kanssa kotiin, ja mietin että mitäs nyt. Sitten avasin pullon, ja kaadoin viskiä lasiin tarkoituksena juoda sitä vähäsen. Maistoin, tuijotin pulloa hetken aikaa, ja tajusin että tämä nyt juuri on SE tilanne missä täytyy pysähtyä ja ymmärtää tekonsa seuraukset. Sitten minä otin ja kaadoin tuon yli 60 euron viskipullon sisällön viemäriin
Tässä on kuudes selvä päivä menossa, joten mihinkään henkseleiden paukutteluun ei todellakaan ole varaa, mutta juuri tällä hetkellä olen kyllä tyytyväinen toimintaani.
Terve ja tervetuloa!!! Upeasti tomittu sen viskilekan kanssa btw.
Kuten joku yllä kirjoitti, apua kannattaa hakea ja opetella ottamaan sitä vastaan. Kaikki mahdolliset tukitoimet ovat tarpeen jos elämä on kietoutunut alkoholin ja riippuvuuden ympärille. Oman paikkakunnan A-klinikka on erinomainen lähtöpiste ja monista terveyskeskuksista löytyy nykyään jonkinlainen päihdeongelmien ammattilainen. Näitä ilman muuta kannattaa hyödyntää, vaikka ajatus kuinka vieraalta tuntuisikin. Häpeät, matalat omanarvontunnot, masennukset ja muut paskahalvaukset kulkevat ongelmaisen juomisen kanssa käsikynkkää ja niistä kyllä pääsee voitolle kun alkaa huolehtimaan raittiudestaan ja hyvinvoinnistaan. Kokemukseni on, että jos ei ole koskaan ollut pidempää aikaa ( useita kuukausia - vuosia ) selvin päin, liittyy raittiuden alkuvaiheeseen eräänlainen riippuvuuden aiheuttama perspektiiviharha, että olo huono tai menee äärilaidasta toiseen ja että tämä kaikki on vaikeaa.
Raitistumisessa on nähdäkseni kyse kokonaisvaltaisesta ja pitkästä oppimisprosessista. Kun olet sen juomishistoriasi ajan opetellut alkoholin määrittelemän elämäntavan, niin et siitä myöskään parissa viikossa voi oppia pois. Se vaatii aikaa, vaivannäköa ja erityistä huomiota. Ja jos olet kuten minä, eli ihminen joka on onnistunut marinoimaan keskushermostonsa sellaiseksi, ettei kohtuus enää kerta kaikkiaan ole mahdollista, syötti oma pää itsellesi mitä vaan, tätä erityistä huomiota raitis elämäntapasi tulee vaatimaan sinulta mahdollisesti lopun elämääsi.
Itselleen kannattaa olla armollinen ja keskittyä juomattomuuden hyviin puoliin heti kun se on mahdollista. Myös takapakit ovat mahdollisia, itse olen täällä jälleen retkahduksen jäljiltä.
Minulla on vaihtoehtoja kun olen raittiina, niillä toisilla asetuksilla ei ole. Sinun tilanteestasi en voi tietää muuta kuin minkä tänne kirjoitat. Mutta uskon että kohdallasi edellämainittu vaivannäkö on todellakin sen arvoista! Kirjoittele tänne, pura huonot ja hyvät asiat muualle kuin siihen vanhaan kaveriin ja kun olo tasaantuu, ala etsimään uusia hienoja juttuja kirkkaalla katseella ja avoimella mielellä.
Kyllä jokainen raitis päivä on kiitoksen aihe, nehän tulevat jonoon vain yksi kerrallaan. Voit olla hyvin tyytyväinen viskisi viemäröintiin, ja samalla annoit jollekin viemärirotalle hienon tuoksun nuuhkittavaksi.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Kiitoksia vaan. Varmasti täyttä asiaa kaikki mitä kirjoitit, ja osittain sellaisia juttuja mitä itsekin olen jo juodessakin funtsinut. Siitä ainakin olen varma että huomiota tämä vaatii… olenkin päättänyt että tämä raitistelu on nyt asia nro 1, ja kaikki muu on toisarvoista. Tai no, pakolliset hommat pitää tietysti hoitaa, mutta noin niinkuin yleisellä tasolla.
Asun täällä pääkaupungissa joten tukitoimiin vaihtoehtoja riittää… oman terveysaseman päihdehoitajalla kävin alkuvuodesta, mutta se oli vähän sellaista päänsilittelyhommaa mielestäni. A-klinikallakin kävin samoihin aikoihin avokatkolla, joten sinne menemiseen ei sinänsä ole kynnystä. Ehkä minulla on ollut vaan huono tuuri, mutta hoitohenkilökunnan anti tähän ongelmaani on ollu lähinnä itsestäänselvyyksien jaarittelua ja moneen kertaan tehtyjen audit yms. testien teettämistä. AA:ta olenkin harkinnut juuri siitä syystä, että tuollainen samoista ongelmista kärsivien tyyppien suorasanainen vertaistuki luultavasti voisi itselleni toimiakin.
Aiemmin mainitsin olleeni kuukauden pätkän juomatta aiemmin tänä vuonna, jonka aikana kyllä jo huomasi todella suurta muutosta parempaan. Silloin minulla kuitenkin, näin jälkikäteen ajatellen, tuntui olevan vähän niinkuin maltti pois siitä raitistelusta. Toteutin jotenkin kiireisellä mielellä sitä raitistumistani, ja siihen se kai osittain kaatuikin kun en heti saanutkaan jotakin urhoollisuusmitalia tai selvitettyä vuosikausien sotkuja tosta vaan. Nyt olotila on paljon rauhallisempi, ajattelen että tässä on loppuikä aikaa, että kyllä asiat järjestyvät ja ukko toipuu jossain vaiheessa kunhan vaan on juomatta.
Totta puhut. Itselläni on selvästi vielä opittavaa siinä, että minullahan on täysi oikeus olla ylpeä ja iloita tästäkin selvästä päivästä, vaikken minä mikään raittiuden konkari olisikaan. Tai ehkä juuri sitä suuremmalla syyllä… tässä kun on viikon ollut selvinpäin, niin nyt tuntuu kuin olis joulu joka päivä kun aamuisin herätessä tajuaa että eihän mulla olekaan krapula
Moi, kuulostaa skarpilta jäsentelyltä tuo kirjoittamasi. AA kannattaa ilman muuta tsekata ja mieluiten useampi kuin yksi ja sama ryhmä. Niissä on isojakin eroja sen mukaan minkälaista jengiä niissä käy, vaikka kaava, ohjelma ja " rituaalit " ovat samoja. Itselleni ryhmiin meneminen oli kolmisen vuotta takaperin kaikista merkittävin askel tähän nykyiseen asiaintilaan. Kävin myös 12 askeleen filosofiaan pohjautuvaa myllyhoitoa, eli Minnesota-mallin intensiivistä päihdekuntoutusta, yhteensä 5 viikkoa. Siellä ollessani suuntauduin enemmän NA:n, eli nimettömien narkomaanien ryhmiin, en pelkästään päihdehistoriani, vaan sen perusteella että koin NA:n ohjelman hieman nykyaikaisemmaksi ja osallistujien olevan lähempänä omaa elämänpiiriäni kuin AA:ssa.
Oli kerho mikä hyvänsä, en ole mitenkään niiden ohjelmaan orientoitunut, vaan koen tärkeäksi päästä purkamaan höyryjä ulos ja kuuntelemaan ihmisten kokemuksia. Kokemukseni on myös että palaveriin meneminen on konkreettinen teko oman hyvinvointinsa edistämiseksi, sellainen voi tuoda toivoa ja motivaatiota prosessiin.
Minulle merkittävin oivallus näissä 12 askeleen kehissä on se, ettei raitistumisessani ole kysymys mistään skarppaamisesta, vaan luovuttamisesta, avun tarpeen ja voimattomuuden myöntämisestä. Ja ettei raitistumisen tarvitse olla mikään individualistinen menestystarina, vaan ratkaisuja voidaan löytää parviälystä ja joukkovoimasta.
Vietin leppoisan joulun sukulaisten kanssa ja sorruin ottamaan alkoholia sekä aattona että joulupäivänä n. 6 annosta/pvä. Nyt olen taas kotona, ja aion olla juomatta.
Mitään varsinaisia krapulan oireita ei ole, mutta aivan selvästi olen tänään saanut huomata että pääni napsahti samantien juomisasetuksille: Aivot ovat vähän väliä lähetelleet sellaista viestiä, että pitäisi saada lisää alkoholia kiertoon. Yritän ottaa tästäkin opikseni että ei pidä leikkiä tulella… tänään jos joisin niin joisin paljon, ja siitä taas lähtisi päiväkausien juominen mistä olisikin jo paljon vaikeampi irrottautua. Ja koko homma olisi saanut alkunsa tuollaisesta vähäisen tuntuisesta saunakaljan ja ruuan kanssa otetun punaviinin juomisesta.
Intiaanit nimittivät valkoisen miehen levittämää nestettä tuliliemeksi. Sillä ei jano sammu, voimme kuitenkin elää ilman sitä täysipainoisesti tavallista arkea ja myös juhlapäivät.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
No mutta ihan vakavissaan, ensimmäisellä kerralla ostin ihan vaan pari kaljaa kaupasta uskotellen itselleni että juon vain ne. Toisella kertaa menin työpäivän päätteeksi työkaverin kanssa baariin ja otin kaljan asiaa sen enempää miettimättä. Vaikuttaakin siltä, että minun paha kompastuskiveni ovat tuollaiset äkilliset hetken mielijohteet, joiden seurauksia en malta pysähtyä ajattelemaan. Toivon että vastaisuudessa osaan toimia järkevämmin… nyt ainakin olen tietoisempi siitä että en voi ottaa yhtään mikäli haluan pysyä erossa viinahelvetistä ja kaoottisesta elämästä.
Täälläpäin on ollut enimmäkseen tihkusadetta ja pelkkää mustuutta viime aikoina, mutta ilokseni tänään aurinko ja sininen taivas yrittävät pilkistää.
