Moi R-R, ja hyvät joulut näin jälkikäteen.
Onko noihin N/A -kokouksiin ihan ok osallistua vaikka alkoholi olisi ns. pääasiallinen päihde? Itselläni on myös toisenlaista päihdehistoriaa paljonkin, mutta viime vuosina ongelmakäyttö on keskittynyt alkoholiin. Ajattelin vaan kysäistä, kun minulla on yhdeltä tutulta kuulemani perusteella käsitys, että N/A voisi itsellenikin sopia.
Olen ollut juomatta, ja erittäin hyvältä tuntuvat nämä krapulattomat päivät. Unensaannin kanssa vain on ollut ongelmia, ja unirytmi on mitä sattuu.
Olen päättänyt alkaa harrastamaan liikuntaa lähitulevaisuudessa kunhan akuutit työkiireet vähän hellittävät. Aion elvyttää vanhan puntinkolisteluharrastukseni, jota en vuosikausiin ole halunnut/pystynyt tekemään kun olen ollut kännissä tai krapulassa 300 päivää vuodessa. Jotenkin minulla on nyt suuri halu ylipäätään tehdä asioita, jotka ovat mahdollisimman kaukana juopotteluelämästä: Olen esimerkiksi siivoillut, syönyt kohtalaisen terveellisesti ja yrittänyt selvitellä retuperälle juotuja raha-asioitani.
Juuri tällä hetkellä uskon vahvasti, että pystyn tulevaisuudessa elämään tasapainoista ja onnellista elämää kunhan vain pysyn erossa alkoholista. Olen älynnyt että nimenomaan juomisen takia elämäni on ollut enimmäkseen kurjaa ja yksinäistä. 
Moi, hienoa ettei sinulla jäänyt korkki auki joulumeiningeistä!
NA-ryhmiin on vissiin ihan virallisenkin prosedyyrin mukaan alkoholistit tervetulleita. NA-palavereissa on " rituaaleja " jenkkilän mallin mukaan. Näihin ei tarvitse osallistua, eikä niiden takia varsinkaan kannata jättää menemättä. Mistään herätyskokouksista ei ole kyse, vaan vertaistuesta. Rituaalien merkitys piilee käsittääkseni siinä että palavereihin voi osallistua kuka tahansa missä tahansa kuosissa ja tietty kaava systeemissä auttaa luomaan turvallisuudentunnetta osallistujissa. Itse en ole koskaan törmännyt minkäänlaiseen " tilanteeseen " yhdessäkään NA-palaverissa, toisin kuin AA:n puolella. Osallistujia on monenlaisista taustoista, mutta jengi on pääsääntöisesti nuorempaa kuin AA-palavereissa. Omasta puolestani voin suositella näitä, kuten myös AA-palaverien tsekkaamista.
Parasta, R
“ajattelin alkaa kirjoittelemaan tänne alkoholin lopettamisen tueksi.”
Minä en muuttaisi minkään isohkon kaupungin aivan keskustaan (pl ehkä uusi talo autohallipaikan kera ylimmässä kerroksessa) - saattaa tulla houkutteita muuhunkin turhaan rahanmenoon kuin alkoholiin. En muuttaisi Helsingin puolelle ollenkaan koska Espoossa ja Granissa, miksei Sipoossakin palvelut pelaavat paremmin ja joukkoliikenne on turhan pörräämisen kannalta heikompi. Isäni noissa kolmessa kunnassa asui (ja minäkin noin 10-vuotiaaksi) kun oli mm. työnjohtajana Helsingissä kymmenisen vuotta (ennen kuin pääsi konttoriin) niin hänellä ei koskaan ollut alkoholiongelmia. Kultaisella 60-luvulla oli yksi kuppila, josta isä haki firman autolla - sen ajan mittapuulla hienolla Ford Zephyr Sixillä miehiä töihin juomasta klo 6-7 aamuisin.
Helsinki on valo.
Kuosittaminen ei ole kiinni maantieteestä.
Parasta, R
Joskus luin jotain ketjua täällä missä juoppo huokaili kuinka hankalaa on asua kallio-vallila akselilla kun kaikki houkutukset ovat niin lähellä… Mutta ei kai se raitistuminen siitä voi olla kiinni jos motivaatiota löytyy, kun onhan ne houkutukset jokatapauksessa kaikkialla läsnä kun alkoholia saa kautta maan kaikista muista paikoista paitsi Jari-Pekan huoltoasemilta 
Ok, kiitos tiedoista, täytynee käydä kattelee molempia ryhmiä. Ihan näin maalaisjärjellä ajatellen, niin olishan se tavallaan vähän kummallista jos alkoholistit ei pääsisi N/A:han… Alkoholi kun ainakin mun kokemusteni perusteella on kovemman luokan huumausaine, vaikkei nyt laiton huume olekaan.
Hei, samalla akselilla on lukuisa joukko sekä AA- että NA-ryhmiä. Valinnan varaa siis on rutkasti aamun seitsemästä myöhäiseen iltaan.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
No minä asun justiin Kallio-Vallila-akselilla, eikä se ole ollut raitistumisen esteenä vähimmässäkään määrin. 
Minulla kun eivät nuo baarit ole koskaan olleet kovin suurin ongelma, vaan se yksin kotona tapahtunut juopottelu. Ja sitähän on helppo toteuttaa vaikka metsän keskellä mökissä. Sen sijaan täällä on paljon erilaista apua tarjolla ihan kävelymatkan päässä, kuten Lomapuistokin totesi. Ja kuntosaleja, museoita, teattereita, kirjastoja sun muita harrastuspaikkoja on pilvin pimein, jonka seikan olen kokenut itselleni helpottavaksi tekijäksi.
“Kuosittaminen ei ole kiinni maantieteestä.”
No ei kausaalisuhdetta ole vaan kuosittamista kuvaisi jokin monimuuttujamalli joka olisi erilainen erilaisille faktorianalyysillä löydetyille ihmistyypeille ja olisi myös erilainen eri maissa. Mulla on 700 metriä Alkoon ollut melkein 10 vuotta (kakkoskämppää ei ole Helsigissä enää kun luovuin maaliskuussa vaan etsiskelen Espoon suunnalta) eli vähemmän matkaa kuin ikinä ennen, mutta eipä siellä juuri ole tullut käytyä. Paikalliset ravintolat ovat joko nuorisolle tai sitten räkälöitä ja tasokkaampaan vanhusten paikkaan lähikaupunkiin olisi sitten kallis taksimatka tai ketun reittejä kulkevalla bussilla melkein tunti. Eräästä keskustelusta kuulin lähikaupungista muuttaneen nuoren sanomana sattumalta: “täällä ei ole houkutteita”.
Väitöskirjat aiheesta (jos olisi vaikka päihdealan lääkärinä) olisivat tämän tapaisia (joskaan alkoholistien auttamiseen ei liikaa tutkimusmäärärahaa valu):
Keski-ikäisten kebabyrittäjien avovaimojen keskiolutongelmat Keski-Suomessa ja siihen vaikuttavat keskeiset kehitystekijät.
Ison kaupungin keskustassa saattaa asunnon pieni koko ja parvekkeettomuus sekä myöhään auki olevien kapakoiden runsas tarjonta lisätä alttiutta kuositukseen. Varsinkin jos ei ole kokopäivätyössä. Vrt termi itsemurhayksiö. Samoin kesällä kova kuumuus. Ja se ettei isossa kaupungissa helposti leimaudu alkon suurkuluttajaksi. Helsingissä ja Uudellamaalla kuositetaan per asukas Suomessa eniten. Granissa on paha päihdeongelma, mutta vähän näkyy katukuvassa. Sääsätämällä/ottamalla lainaa voi toki ostaa siirtolamuutarhamökin vaikka Marjaniemestä ja noin välttää Alkon käyttöä - itse asiassa eräs henkilö noin tekikin. Topi Sorsakoski jossain lehtihaastattelussa kertoi, että Helsingissä meni liikaa Alkoa, mutta Pohjanmaalla asuessa ei ollut mitään ongelmia Alkon kanssa (hänellä oli mm. työtilat elektroniikkaharrastukseensa asentajan taidot kun olivat ja ajoi uudella Mersulla itse keikoille).
Muuten: Jari-Pekan (kolmen huoltamon ketju) lisäksi myöskään Halpa-Halli ketjun myymälöissä ei myydä keskiolutta.
Keski-ikäisten kebabyrittäjien avovaimojen keskiolutongelmat Keski-Suomessa ja siihen vaikuttavat keskeiset kehitystekijät.
Niin siis oikea tutkimus on maamme aidoissa tiedekorkekouluissa niiden aidosti tieteellisissä laitoksissa millimikroteoriaa eli yhteen tutkimuskysymykseen vastauksen saamista tavoitteena täyttää Fritz Machlupin vaatimus ennusteita luovasta teoriasta, jonka ei tarvitse olla realistinen, mutta ennustarkkuus ja residuaalimuuttuja(t) pitää olla tarkkaan testattu. Suurin osa maamme yliopistoista on opetusyliopistoja kun taas tiedeyliopistojen tieteellisissä laitoksissa, jotta tutkimuksen voisi minimiarvosanoin hyväksyä pitää saada 1-4 julkaisua alan yhdysvaltalaisiin päälehtiin. Oikeastaan lähes kaikki oikean tutkimuksen tehneet Suomessa ovat luopuneet tiedeurasta loppuelämäkseeen ja näin lainatakseni: “ei tuu kun persnettoo”, “ei oo ees huusipaperin arvoa” - yhdysvaltalaiset tiedelehdet eivät maksa mitään vaan itse maksat tarkastus- ja julkaisupalkkion ja noiden lehtien tilaushinta on monta tonnia per vuosi ja lehtiä noin 4 kpl vuodessa.
Maamme eturivin poliitikoista monet ovat keskeyttäneet tutkimuksensa koska Helsingissä professorit lähinnä tutkivat tutkijaa; Jan Vapaavuori ja Sirpa Pietikäinen noin pari mainitakseni joilla oli alkoholiongelmia. Kuulemma Suomessa aidosti tieteellisen tutkimuksen päätarkoitus on saada tutkijalle iso ylipaino tai alkoholiongelmia tai suljetulle osastolle mielisairaalaan tai tekemään itsemurha tai menemään maakuntayliopistoon tai ulkomaiseen yliopistoon. Noita ongelmia kokeneita olen kaikkia tavannut.
Tieteen nimellinen tarkoitus on aina antaa hieman lisätukea jollekin jenkille ja noin 7-10 vuoden jälkeen tulos olisi jotain tällaista: tutkimus antaa hieman lisätukea Kraft&Powersin (2014) spontaanin joustavuuden teorialle, mikä operationaalistettuna vastaa Westchesterin koulukunnan näkemystä olutpullojen kätkemisen keksimistä sieni- ja pyykkikoreihin. Laitos olisi voinut puolessa tunnissa kyllä vaatimuksensa kertoa, mutta kun vain niitä ohjataan jotka tuovat riihikuivaa rahaa professorien kukkaroon.
Aidosti tieteellisessä tutkimuksessa tuota esimerkkiäni pitäisi runsaasti hioa vielä yksityiskohtaisemmaksi käsitteitä määritellen vaikka näin; tässä tutkimuksessa tarkoitetaan
Keski-ikäisellä tätä, kebabilla tätä, yrittäjällä liikkeenharjoittajaa joka taas tarkoittaa tätä, Keski-Suomeen ei lueta savolaista Hankasalmen kuntaa … jne
Ainoastaan juridisesti määritellyt käsitteet voivat joskus olla selkeitä kuten keskiolut, mutta juridiikkaa taas ei missään pidetä tieteenä vaan lainoppina joten niitä ei tieteessä hyväksytä.
→ Noin se muuten oikeasti menee suurin piirtein. Jos minun jutut eivät olisi aina totta niin olisin hyvin tienaava fiktiokirjailija - mutta kun en ole.
Itselläni on vähän sama homma, että Alepa ja S-market ovat vaarallisimpia paikkoja jos ihan vaan sitä ajattelee että mistä alkoholia yleensä tulee hankittua. Mutta sekin on kyllä todettava, kun tässä lähipiirissä on näitä viinaanmeneviä henkilöitä jonkun verran, että joillekin se lähteminen ja meneminen ja sosialisoiminen baarikuvioissa tuntuu olevan aika olennainen osa päihderiippuvuutta. Voiskohan se olla niinkin, että kun on tullut juotua yksinään aika paljon, niin siitä voi olla jopa hyötyä raitistumisessa kun tämä yksinolo ei sitten selvinpäinkään ole mikään kauhistus. Eikä mene sosiaaliset kuviot mitenkään täysin uusiksi, kuten varmaan usein tapahtuu niille joiden sosiaalinen elämä liittyy enimmäkseen kapakassa istumiseen.
Tänään olin päivän hommissa tekemässä kohtalaisen fyysisiä asioita pölyisissä ja kuumissa olosuhteissa, ja tällaisen päivän jälkeen on yleensä tietysti kaljanjuonti ollut itsestäänselvyys. Lopetin hommat klo 20, ja kyllähän siinä Alepan olutlaari juolahti ensimmäisenä mieleen. Ajatus juomisesta kuitenkin hälveni pian, ja lisäksi menin varmuuden vuoksi ruokaostoksille vasta klo 21 jälkeen. Nyt kun makoilen tässä sohvalla avattuani pullon coca-colaa, niin edelleen ajatus oluesta ikäänkuin aaltoillen juolahtelee mieleen. Kai minun aivoni vain ihmettelevät, että kun kerran olit päivän töissä, niin missä ne kaljat nyt sitten ovat? Mutta ei tipu pisaraakaan ja sillä siisti, joten otin tänäänkin viinapirusta selkävoiton.
Tänään on ollut ailahtelevainen päivä. Aamupäivällä jouduin pakon edessä menemään ison kylän keskustaan asioille, ja siellä ihmisvilinässä koin oloni samanaikaisesti vihaiseksi, sekavaksi, täysin ylikierroksilla käyväksi ja hyvin väsyneeksi. Selvästi tuolla aivoissani jotakin tapahtuu, ja olenkin yrittänyt ajatella asian niin, että otan nämä mielialojen vaihtelut siten kuin mulla olisi vaikka flunssa: Oireet kestävät aikansa, enkä voi asialle mitään, joten turha märehtiä asiaa ja miettiä jotakin parannuskeinoa.
Illalla kävin pikku lenkillä (tai raahustaminen tässä tapauksessa lienee oikea termi), ja nyt onkin oikein rauhallinen olo. Joskus kymmenisen vuotta sitten juomiseni oli vielä viikonloppuisin tapahtuvaa iloluonteista bilettämistä, ja silloin olinkin fyysisesti oikein hyväkuntoinen, kiitos ahkeran liikkumisen. Sittemmin olen kerännyt 25 kg lisää painoa juomalla ja syömällä liikaa ihan mitä sattuu. Näenkin asian niin, että minun kohdallani raitistumisessa ei ole kyse pelkästään juomisen lopettamisesta, vaan kokonaisvaltaisesta vahingollisten elämäntapojen muuttamisesta pikkuhiljaa terveellisiksi.
Mun pää keksi tänään että on Uusi Vuosi ja Alkot menee kiinni klo 18. Ajatus ilmestyi kohta neljän jälkeen. Ajoittain on sitkeä tuo Lörppö (jonkun viisaamman nimeämä ja kuvaama kaveri) joka olkapäällämme istuu ja huutelee kaikennäköisiä. Oikein pari tuntia piti vääntää kättä sen kanssa - pisin vääntö toistaiseksi. Mielenkiinnolla seuraan miten tarina etenee.
Onneksi olkoon valinnastasi ja onnea alkavalle vuodelle!
Joo kyllä monet väännöt on vielä edessä itse kullakin… täytyy vaan muistaa että mielihaluja ei ole pakko toteuttaa, ja että viimeistään seuraavana aamuna halut ovat kadonneet.
Onnea ja hyvää uuttavuotta sinullekin, ja kaikille muille myös!
Mietin juuri että taisin viimeksi olla uutenavuotena selvinpäin vuonna -95. Nyt en ole tehnyt muuta kuin ollut itsekseni kotosalla, ja täytyy sanoa että tällä hetkellä en yhtään kaipaa tuota aiempien vuosien humalaista ja usvaista kohkaamista.
Niinpä. Enpä ottaisi nyt vaikka tyrkytettäisiin. Hyvä mieli jäi eilisestä. Oli kyllä tiukin vääntö toistaiseksi. Seuraavalla kerralla voinkin vain hymyillä vastaavassa tilanteessa ja muistella uudenvuoden aaton voittoa mielihalusta.
Pikkuhiljaa 9. selvä päivä alkaa olla takana päin. Mielialani ovat onneksi tasoittuneet vuoristoradasta sellaiseksi tasaiseksi möllötykseksi. Ei voi sanoa että mikään hirveän hyvä olo olisi, mutta ei nyt erityisen huonokaan. Unirytmi ja unensaanti ovat pielessä edelleen, ja tänään aion kokeilla melatoniinia josko siitä olisi jotain apua.
Aiemmin mainitsemani kuntosalitreenit olen aloitellut, ja tuollainen raskaahko fyysinen tekeminen urheilullisessa ympäristössä tuntuukin mukavasti ryyppäämisen täydelliseltä vastakohdalta. Tarkistin myös ruokavaliotani hieman: Karsin sokerin ja valkoiset jauhot pois, ja lisäsin kasvisten, hedelmien ja proteiinin määrää.
Nyt tuntuu siltä että olen vahvasti oikealla tiellä, vaikka kaikki onkin edelleen hiuskarvan varassa.
