Lopettaminen pelottaa

Me Lopettajat
1

N. 365 pvää olutta takana, määrät on huimia, 8-48 päivässä, aika vakio ollu 12 mut viikonloppusin ja juhlapyhinä helposti hurahtaa enemmän. Välillä meni viikollakin lava/pvä heilahtaen. Nainen, alle 40 vuotias, työtön. Täysin selviä päiviä viime vuonna oli 10? Ehkä jopa 20…

365 päivää sitten olin todella hyvässä kunnossa, ylipainoinen mutta olin saanut 40 kiloa tiputettua vuodessa. Sitten jotenkin mopo karkasi käsistä kun miesystäväni alkoi tissuttelemaan. Kaikki kilot tuli vuoden aikana takasin.

En haluu itseäni edes katsoa peilistä, naamaa vielä jotenkin mut kokovartalopeilit on helvettiä. Kunto on nolla (vuos sitte olin jo saavuttanu lähes “huippukunnon”. ) En jaksa tehä mitään, en yhtään mitään, paitsi nostaa kaljatölkin huulille. Vaatteet ei enää mahdu päälle, v’tuttaa kun ei pääse ees ulkoilemaan

Ja miksi nyt tänne päätin kirjoittaa… En siedä itse itseäni enää. 4 olutta on jälellä ja sitten… Niin, mitäs sitten? Uusi vuosi, uusi elämä? Mutta pelottaa ne viekkarit. Eilen join “vaan” 6 olutta ja sätkyilin nukkumaan käydessä. Tänään oon juonu sitten senkii eestä, varmaan 16. Musta ei ees huomaa enää että olen juonut, muutaman kaverin kanssa jutellu ja paria nähnytkin, kukaan ei huomannu mitään…

Kaipaisin nyt neuvoja, kokemuksia, ihan mitä vaan saadakseni itseni kuiville. Vihdoin ja viimein.

2

SInänsä vaikka itse pääsisin juomisesta eroon, ni entäs tuo miesystävä, hänenkin alamäki on jo kohta päätepisteessä.

3

Moi Hellwell! Olipa tuttua tekstiä. Ihan kuin itse olisin kirjoittanut viisi vuotta sitten.

Voi, tuohan on normimäärä kaljaa! Aamukalja maistuu aina parhaalta, eikö vain? Johan se illalla vähän tökkii, mutta minkäs sille voi, tapa on tapa, pakko kaataa kurkusta alas…

Sä olet ilmeisesti siis juonut kuitenkin “vain” sen vuoden? Mulla meni lähemmäs kymmenen vuotta koko ajan kiihtyvällä tahdilla. Vuodesta toiseen. Päivästä toiseen. Opiskeluni ei edenneet, mitään en harrastanut, mikään ei kiinnostanut. Kaljaa jaksoin juoda, koko ajan.

Kunnes maksa petti, ihan kirjaimellisesti. Jalat menivät alta. Maksakirroosi, kolmekymppisenä. Yeah. Siihen loppui kaljan juonti. Kannatti. Ei se elämä ollutkaan tylsää selvänä, vaan ihanaa! Ne aamut, kun ei okseta (aina sieltä kuitenkin tuli vain sappinesteitä). Hyvät yöunet, virkeät päivät. Ei tärinöitä. Kaikki tunteetkin tunnen selvemmin. En elä sumussa.

Olen usein miettinyt, olisinko ilman kirroosia koskaan päässyt siitä kaljasta eroon. Ainahan sitä suunnitteli: ensi maanantaina en enää ota. Ensi kuussa, ensi vuonna. Jos stoppia ei olisi tullut, missä olisin nyt? Ei elimistö kyllä kestä sellaista muutenkaan, jostain kohtaa se jossain vaiheessa pettää.

Hae apua. Onhan se oikeasti vaarallista lopettaa ihan yhtäkkiä, sekään ei ole terveellistä. Soittele vaikka terveyskeskukseen, josta vyyhti ehkä alkaa purkautua. Miehesi kohdalla asia riippuu paljon hänen omasta tahdostaan; tahtooko hän itse raitistua? Tällä palstalla on selvääkin selvemmin tullut esille, että väkisin ei toista voi raitistaa.

Mutta hae sinä apua itsellesi! En missään nimessä tarkoita tätä kirjoitusta minkäänlaiseksi paasaamiseksi, vaan ihan puhtaasti tsempiksi! Juodessaan sitä kadottaa sen todellisuuden, luulee, että on normaalimpaa juoda koko ajan kuin olla juomatta; että kaikki muutkin juovat. Se koko todellisuus on jotain ihan toisenlaista. Eihän sitä voi muistaa, millaista se selvä elämä on. Tsemppiä sinulle!

4

Hei Onnenonkija :slight_smile:

Tässähän nyt vaan on se, et mä en juo aamusin, ellei oo ollu hurjat pirskeet edellisenä iltana, mä alan juomaan vasta joskus kolmen-kuuden aikaan. Pärjään siis aamut hyvin, ei oksuja ei mitään. Ja se ihmetyttää kavereitakin. Yks kerran kysy et ookko sä immuuni kaljalle, jaa-a, kai mä sitten olen. Ehkä mä oon äidinmaidosta periny tän.
Syksyllä otettii perussairauden takia labratkii, kaikki muut oli normit paitsi cdt oli jotai 2, minkä pitäs olla muistaakseni alle 1 tai sitä luokkaa… Ja tosiaan sitte ku mä kolmen- kuuden aikaan alotan ni sitä menee, saatan kahteentoista mennessä ollu jo lavan, puoltoista juonu, en sammu, en mekkaloi, en mökellä, en mitään. Juon vaan kaljaa nii paljo ku sitä on. Sitte ku alkaa väsyttää, käyn kiltisti nukkumaan. V*tuttaa tietty aamusin se pien kohmelo ja päivät menee päi prinkkalaa ku jaksa mitää enää tehä. Jännä juttu et ton miehen ei tartte välillä juoda ku 6 ni se sammuu :open_mouth:

Nyt on enää 1 jälellä ja se saa olla viimonen. Lohtuna on et kaapista löytyy Propralia jos tykyttää ja b-vitamiinia, sekä se että on lyhyt matka sairaalaan jos jotai tulee.

Mä en siis mitään vahvempia juo, no enne joulua punkkupullon mut sekää tuntunu missää oluitten lisäks. Viinaa oon juonu viimeeks 8 vuotta sitten ja totesin et se ei oo mun aine.

Mutta, hyvää Uutta Vuotta, toivottavasti se ois mulle selvä :slight_smile:

Ja vinkkikutosia otetaan vastaan, että miten me selvitään :slight_smile:

5

Sen verran lisään vielä, että enhän minäkään juonut mitään muuta kuin kaljaa. Maksansa saa siis paskaksi ihan pelkällä kaljalla. Ja maksa-arvot voivat olla täysin normaalit vielä kirrootikollakin, niin minullakin oli siihen asti, kunnes se lakkasi toimimasta. Kirroosi kehittyy niin hiljaa ja salakavalasti, ettei siitä varoita mikään, ei edes välttämättä ne verikokeet. Nyt minulla taas on ihan normaalit arvot, vaikka maksa ei toimi täysillä. Eli älä luota onneesi liikaa - se voi sattua myös omalle kohdalle.

Nyt lopetan tämän paasaamisen, lupaan :smiley: Kun edes ei ole niitä konkreettisia apuja antaa, se avun hakeminen vain. No, jotkuthan ovat kokeilleet tilalle vaikka uutta harrastusta. Itse olen jälkikäteen tajunnut sen, etten niinkään kaivannut sitä humalaa tai promilleja. Juominen oli pelkkä opeteltu tapa. Tökki piti aina olla kädessä. Nykyäänkinhän juon muuten koko ajan alkoholitonta olutta. Kannattaisiko kokeilla? Tai jollain limsalla, mehulla, ihan vedellä? Yleensähän sanotaan, että noissa alkoholittomissakin, vaikka olisi nollaprosenttista, on väkisin jäljellä niitä alkoholin rippeitä, jotka laukaisevat alkoholistin aivoissa sitten jotain. Siksi kannattaa tuota kokeilla aika varoen. Ja uskoa kerralla, jos huonosti käy :smiley: Mulla tuota ongelmaa ei ole ollut, juon alkoholitonta viiniäkin, niissä on hiukan alkoholia. Tuossa on sitten se oma sosiaalinen puolensa; kuinka sitä viitsii alkoholittomia juoda seurassa (tai yksinkään!), kuinka selittää jne… Sanoisin, että kannattaa vai kasvattaa paksu nahka ja itseluottamus!

Nyt lopetan, oikeasti! :unamused: Hyvää uutta vuotta!

6

Ei muuta, mutta nm Hellwellin juominen kuulostaa siltä, että sä et muutu siitä oluesta ulospäin miksikään.
Joten tarvitsetko sitä todella?
Käypä a.klinikalla ja konkretisoi juttelemalla jonkun kanssa tuo lopettamispäätös. Hyvn herkästi siinä käy niin, että kun on viikon kaks ollut juomatta, niin mitään suurta kun ei tapahdukaan olemukselle eikä mllekään, niin aivot selittää että sama juoda. Lisäksi voi tulla pahalle tuulelle aluksi.
Kolme kuukautta on rajapyykki. Its elopetin juomisen olin 3 kk juomatta , tölkin tilalla limukka, sitten vissuvesi. väliläl kun oikein teki mieli saunaolutta, join alkoholittoman. Kun siedättää itseään oluessta pois, niin sitä makua jää eniten kaipaamaan eikä edes humalaa, sen huomasin. Joten on ihana kun ei tarvitse hampaat irvessä olla,v aan saa nauttia sen alkottoman oluen joskus.
Sitten 3 kk jälkeen join jossain juhlissa, no löysin krapulan. Se olo kertoi mulle, että juomista ei ole syytä jatkaa.
Kaikkeen tottuu. Pieni krapulakin on lähes normaali olotila sille, joka sitä sietää. Mutta se on hälytysmerkki, silloin olut sopii sulle niin hyvin, että et tule lopetttaneeksikaan ikinä jos et tosissaan sitä yritä.

7

Ja miesystävästä, niin valitettavasti juomaton tie on jokaisen oma. Sanoin miehelle jo alussa, että irtisanoudun hänen juomisesta täysin, ja keskityn omaani. Eli siihen ettei sitä ole.
Mies oli täysi alkkis, ja kun ei itse pehmittänyt millään niin suhde kävi mahdottomaksi.
Kaikella on hintansa, varsinkin raittiudella. Voi mennä ihan kaikki uusiksi. On valittava pystyykö sen asian kanssa elämään.
Mulle päätös oli helppo, koska huomasin etten periaatteessa rakasta sitä miestä enää niin paljon, vaan aloin huomaamaan että raitis elämä menee kaiken edelle.

8

Hyvää uutta vuotta :slight_smile:

Yön yli asiaa taas mielessäni pyörittelin ja tulin siihen tulokseen et joo, ei, en uskalla kerralla lopettaa, pelottaa kaikki vierotusoireet niin paljon kuitenkin. Mä oon kuitenkin tätä lopettamista niin kauan jo miettiny että pakko nyt loiventamalla onnistua. Tahdista en tiedä, olisko kenelläkään ehdotuksia? Tänään ajattelin kuutta mutta taitaa mennä kahdeksan, huomenna sitten pari vähemmän jne… Vai kuullostaako liian nopealta tahdilta?

9

En tiedä juomisesta ihan niin paljon, että voisin tohtoroida kenenkään annoksia.
Varminta on käydä vieroitushoidossa, ettei käy mitään vahinkoa?

10

Väärä osio,toimitus hoi…

11

Täällä taas…

Kädet tärisee, huippaa ja vaikka mitä…
Eli juominen jatkui samanlaisena. Nyt mulla on vakaa tarkoitus saada tölkki pysymään kiinni perjantaista lähtien, siihen asti loivennan, pakko, en uskalla pistää kerrasta poikki kun eilenkii meni sen verran paljon. Vielä tän kerran kokeilen omin voimin, jos ei onnistu ni sitten on mentävä lääkäriin.

12

Tsemppiä yritykseen!

Varmasti kerralla lopettaminen olisi elimistölle todella rajua ja tulisi varmaan tehdä valvotusti. Itse toisaalta en koskaan olisi pystynyt loiventamalla lopettamaan, mitä enemmän juon, sitä enemmän tekee mieli juoda, annosmäärillä ei jossain vaiheessa olisi kuitenkaan enää ollut väliä, eikä humalassa millään lopettamis/vähentämisaikeella. Toisaalta juomiseni on ollut hyvin erilaista, sellaista tuurijuoppoutta ja todellakaan en ole säästynyt krapuloilta :smiling_imp:

Raportoihan, miten sujuu!

13

Juu Gaia, tarkotus ois tänne kirjotella edistymisestä :slight_smile:

Kyl oli niin hurjat olot päivällä ettei tosikaan, pakko oli touhuta koko ajan jotai et se olo “unohtuis” . Ja sitten ku touhus ni alko tykyttää päässä ja pumpussa, pakko oli välillä huilia :frowning:

Tää ilta on menny pikkuhiljaa loiventaen, tuntuu kyllä tuo määrä suurelta, mut kuitenki vähemmän kuin eilen,( tai no koko viikonloppuha sitä tuli lipiteltyä olan takaa taas). Pääasia et sais jotenkuten nukuttua, ettei tulis niitä tunteita et pumppu laukeaa ja hyppäät syvään kuiluun, ne on kamalia kokemuksia…

Olis kiva kuulla muitten olut-sieppojen, tietty muidenkin kokemuksia pitkän putken lopettamisesta, kuka lopetti loiventaen, kuka kerta laakista (ja tuliko kuin kauheat olot) ja kuka tarvitsi lääkärin apua. Yritin tänää muiden juttuja lueskella, mut mitää tullu ku keskittymiskyky on nolla :unamused:

14

Mulla oli joka ilta tietty olut määrä jonka lipitin. Hain kuukauden diapamikuurin, joka meni kahdessa viikossa, sen jälkeen pystyi jotenkin kärvistelemään juomatta. Seuraavassa kuussa oli pakko hakea Seronilia, koska elämä oli yhtä itkua ja parkua eikä mistään tullut mitään, samalla sain taas kuukauden diapam-kuurin. Parin kuukauden kulttua seronilin aloittamisesta olo alkoi pikku hiljaa kirkastumaan.

15

Mulla käytössä tosiaan Propral ja Ketipinor, ja tarvittaessa Tenox, mut sitä en oo tarvinnu aikoihin, känni on hoitanu nukahtamisen ja välillä jääny nuo muutki ottamatta…

Täl hetkel olo on aikamoinen taas, pinna räjähtää hetkessä, jotai outoja tärinöitä taas, eikä tuo pääkään ihan omalta tunnu.

Ja jännä juttu, taino jännä ja jännä, tiedossa tämmöset vierotusoireet ollu, viikonlopun runsaan lipittämisen jälkeen, olen nyt 2-3 yötä nähnyt niin todellisia unia et tosikaan… Eilen ja tänä aamuna piti oikein tarkistaa puhelimesta että olenko ollu keneenkää yhteydessä… en ollut…

Eniten mua pelottaa se, että huomenna ei litkua taloon enää tule, vaikka tarkotus oli vielä huomenna loiventaa. Mitä jos mä saan jonkun kunnon sätkyn, tai krampin, tai jotain muuta vastaavaa??? Niitäkin elämäni aikana tarpeeksi nähnyt ja osa niistä vieny sairaalan kautta hautaan :frowning: Ja silti mä oon ollu niin tyhmä et olen itteni tähän kuntoon päästänyt, ei haloo!!!

Hiljakseen tässä olen ny tissutellu ja toivon kovasti et huomenna ois parempi päivä

16

Ja tosiaan tuo käämi käryää alta saadasosan sekunnin… Takanpskakaan ei syttynyt, vttu!!!

17

Jonkun verran nyt saanu näitä juttuja täällä luettua, sekä vähentäjien että lopettaneiden puolella.

Vielää en oo kertaakaan osunu sellaseen että reilun vuoden oluen juonnilla kramppeja tai muuta sais jos pikkasen loiventaa, tai sit mä en oo vaan just niihin juttuihin osunut… Mut en mä oo lukenu vasta ku vähän…

Hermo edelleen tiukoilla täällä, mut onneks kaupat on jo kiinni, ei tarvi miettiä kävelymatkaa…

18

Huomenta :laughing:

Olotila on todella väsynyt, päässä hiukan vielä säkenöi ja pumppu muljuilee, mutta ei niin pahasti kuin eilen. Ja hikoiluttaa ja paleltaa…
Seuraavat päivät pelottaa ja yöt, onneksi viikonloppu tulossa ni ei tarvitse yksinään täristä ja kävellä seiniä pitkin. (Mun miesystävä lopettaa samaan aikaan.) Varmaan rankkoja päiviä silti tulee olemaan. Mutta ei auta, nyt oluet jää kaupanhyllylle, toivon todella, että tällä kertaa lopullisesti.

19

Ihan kauhea olo.

Kävin tossa autolemassa pari sataa kilsaa, oli aivan kauheata vaikka prommillet oli tietysti nollissa. Tuntui ettei tuolla pimeän hämärässä näekkään mitään.

Onneksi tuo miesystävä oli muutaman oluen käyny ostamassa, vaikka sovittiin että ei. Vähän ahdistus ja puristus alkaa hellittää. Josko huomenna sitten ois se eka oluton päivä. Toivottavasti ainakin autoilu ois helpompaa kun taas käytävä toisella paikkakunnalla…

20

Tsemppiä edelleen.

Toivon, että vähentely onnistuu. On kyllä tuoreessa muistissa yhä vaan kamalat krapulat ja morkkikset minulla, vaikka pahimmillaankin juomista kesti “vain” päiviä. Toisaalta ehkä tuolla tavoin loiventaen pahimman välttää - kunhan ei sorru aloittamaan uudestaan. Varmasti on apua siitä, että mies lopettaa yhtä aikaa. Sitten taas toisaalta, jos toinen repsahtaa, vaara lie suuri toisellakin? Anteeksi, nämä on vaan omia pohdintojani. Meillä mies ei juo melkein ollenkaan, sitä iloisempi se on ollutkin minun känniviikonlopuistani :unamused: