Sehän tässä vähän pelottaa… Hän kun on paljon huonommassa kunnossa kuin mä. Itsekkin on alkanut ymmärtää että hengenlähtökään ei voi enää kaukana olla. Kuinka pitkään hän malttaa olla juomatta, ratkeaako taas samanlainen putki…
Mut mulla on kuitenkin vielä joku tolkku tuolla pääkopassa, pystyn hoitamaan asioita kuitenkin jotenkin, toisin kun hän… Ja uskon vahvasti, että kun tästä nyt pikkuhiljaa loivennellen selviän, saan oman itseni takaisin, sen reippaan ja hyväkuntoisen, terveellisesti elävän naisen, ratkeaminen on mulle mahdottomuus. Nämä olot kyllä tulen muistamaan…
Niin kamalalta kun kuulostaakin, odotan että jotain käänteentekevää tapahtuis, jotta hällekkin se järki tulis päähän… Lukemani mukaan on aika monen täysin alkoholisoituneen henkilön puolison odotus…
Mutta nyt taas katselemaan unia, toivottavasti nekin alkaa jo pikkuhiljaa normalisoitua, ihmeitä en toki odottele, aikaa varmaan menee paljon, että saa normiunet
Nukuin viimeyön paremmin kuin aikoihin ja heräsin todella virkeenä Tällä hetkellä ei ole mitään oloja, vaan olo on todella loistava Pitää tässä päivän mittaan katsella, kehittyykö mitään oireita, jos kehittyy ni vielä pari olutta käyn ostamassa, sitten saa riittää loiventelu
Tässähän alkaa tuntemaan itsensä jo ihmiseksi jälleen
Olipahan reissu, helpompi kuin eilinen, pari kertaa matkan varrella tykytteli ja tuntu et älli lähtee, siis ei varmasti ollu lähtemässäkään mut se jännä tunne ku huippaa ja puristaa. Äsken juuri saunasta tuli, siellä ei enää tullu sitä tunnetta ku pari olutta join.
Huomenna taas tien päälle lähettävä ja muutenkin miljoona hommaa hoidettavana, eipähän aika käy pitkäks enneku myöhään illalla
Vielä pari ja sitten nukkumaan, toivottavasti ensi yö on yhtä hyvä kuin edellinen Huomenna kokeilen nollalinjaa
Hellwell, tarinassasi oli tuttuja piirteitä minullekin. Itse lopetin viimeiset rankat ryyppyputkeni ihan laitosmuotoiseen katkaisuhoitoon menemällä. Näitä katkoja oli A-klinikkasäätiön katko-osastolla parikin runsaat 8 vuotta sitten.
Tai niiden jälkeen oli vielä yksi ihan “kylmä kalkkuna” tyylinen seinään lopetus kun olin matkoilla kaukomailla, mutta se on oma tarinansa, ja aika, hmm… huima kokemus.
Olet Hellwell juonut aika pitkään ja runsaasti, joten voisi suositella avuksi ihan jotain ammattiapua. Tuollaisen juomisen jälkeen on kuitenkin jopa kramppi-, ja delirium-riski, tai jonkun infarktin riski.
Tuo päässä tuntuva huippaus ja puristus ei yleensä ole vakavaa, mutta siihen kannattaa suhtautua vakavasti.
Sinuna hakeutuisin oman paikkakunnan päihdeklinikan puoleen tekemään hoidon (tai katkaisuhoidon) tarpeen arviota, tai jos ei ole päihdeklinikkaa niin sitten voi mennä terveysasemallekin.
7 kk taas jokapäivästä kaljanlipittelyä takana, puol vuotta olin juomatta ennenkuin menin taas avaamaan, sitä ennen lipittelyt oli paljon vähemmällä. Tämän putken aikana meni taas se 6-12/päivä, viikonloppusin lava/päivä jos sekään riitti. Kaduttaa aivan mielettömästi, selvinpäin elämä oli paljon mukavampaa Lopettaa olen kyllä yrittänyt, joka viikko loiventamalla joka sitten loppuviikkoa kohden on luisunut täysin käsistä.
Tämän aamuinen herätys oli elämäni kauhein. Kolmen jälkeen en saanu enää nukuttua kun pumppu “putoilee”, onko se se kuuluisa kylmän kouran tunne? Tärinä oli niin rankkaa että tupakka ei pysynyt kädessä, päässä säkenöi (ei särje vaan taukoamaton salamointi tuntuisi pään sisällä olevan) Kahvia en ees uskaltanut juoda, sen verran levottomalta sydänalassa tuntuu… Löysin vierailta jääneet 4 lonkeroa, että vähän edes oloa rauhoitti, 2 on vielä jäljellä ne saavat olla viimeiset alkoholijuomat mulle.
Vähän pelottaa näin nopeesti lopettaa, mutta edellisen putken katkasussa ei tullut mitään isompia ongelmia, yöt oli vähän levottomia, mutta nyt on apuja siihenkin. Eiköhän tää tästä, jättää vaan tästä (huomisesta) lähtien avaamatta.
Hei Hellwell!
Näin kirjoitit helmikuussa, ja tänään ymmärrämme kouriintuntuvasti, että humalan haihduttua ja elämän tasaannuttua vihollisemme alkoholi saa yliotteen, ellemme ole varuillamme joka hetki.
Kun ihminen on juomalla ylittänyt alkoholin hallitsemisen rajan, hän todennäköisesti on inhimillisen avun ulottumattomissa. Joskus kuitenkin armo käy oikeuden sijasta. Silloin voimattomuutensa myöntänyt alkoholisti löytääkin itsensä ulkopuolisen avun alkoholin orjuudesta vapautumiseen. Se on täysin mahdollista sinullekin päätyessäsi omaan pohjaasi.
Kyllä, vuosi sitten helmikuussa. Sain juomista tuolloin vähennettyäkin kohtuulliseen, sillointällöin meininkiin ja sitten nolliin puoleks vuodeks, ehkä ylikin, kunnes tuli se yksi tölkki, joka sai kierteen taas päälle.
Nyt alkaa olemaan jo rauhallisempi olo. On ollut kyllä pitkä päivä tän olotilan kanssa, onneksi tiedän et huominen on helpompi.
Ihmeen rauhalllinen yö takana. Välillä heräilin hikoiluun ja painajaisiin, mutta sain kuitenkin kohtuullisen hyvin nukuttua ja herääminen oli ihmeen tuskatonta. Aamulla sitten erehdyin juomaan kahvia ja iski kunnon tärinät ja hiet päälle. Mutta pumppu ei enää jyskytä ja hyppele omiaan, pystyn jo olemaan paikoillani, eikä huippaile. Silti kuitenkin vähän pelottaa, mitä seuraavat vuorokaudet tuovat mukanaan.
Nyt taas tuli levoton, tärisevä ja säpsähtelevä olo. Ja tuntuu että sykkeet on katossa, en uskalla verenpainettakaan mitata. Väkisin sain nieltyä 2 näkkileipää mutta ei auttaneet tärinään nekään. Aattelin et verensokerit voi olla aika alhaalla, eilenkun en saanut alas kuin 4 siivua juustoa. Vissyä mennyt jo kaksi litraa tämän aamun aikana, pitäskö kokeilla mehua, vaikken siitä tykkääkkäään.
Pakko höpistä täällä kun ei pysty keskittymään mihinkään, eikä todellakaan kiinnosta soitella kenellekkään
Tää on hyvä paikka höpistä ja purkaa oloaan…symppaan täysillä tämänhetkistä ja tulevien päivien henkistä ja fyysistä olotilaasi ja toivotan voimia ja tsemiä päästä niistä ylitse.
…aika,maltti Ja tahdon lujuus…niitä tarvitset nyt eniten jotta saat eheytymisen ja toipumisen kunnolla käyntiin!
Tsemppiä sinulle…hae vaikka jotain herkkuja,pitsaa kebabbia tms hyvää kun pystyt syömään…niin hyvänolonkeskus aivoissasi saa vähän virikettä ja olosi edes vähän helpottuu!
Mehun juominen auttoi vähän pahimpaan tärinään, syöminen on mitä on, ei edes mättöruokaa tee mieli Illemmalla pitää yrittää jotain lämmintä tehdä ja vähän edes jos saisi alas, voisi helpottaa.
Kävin kaupassa ostamassa lisää Vissyvettä, en kaljaa, vaikka ne siinä vieressä olikin houkuttelemassa. Aika mielenkiintoinen reissu Maksaminen ei meinannu luonnistua millään, kädet alkoivat tärisemään paniikista ja hiki valui selkää ja päätä myöten. Uloskävellessä tuntui että jalat pettävät hetkenä minä hyvänsä, mutta selvisin kuitenkin kotiin asti
Mä oon varautunu viikon toipumisaikaan tästä pahimmasta, oli sen verran rankka viikonloppu. Tämä viikko menee ihan levätessä, nuo kotihommatkin ehtii hoitaa ensi viikolla
Pitää tässä päivän mittaan katsella, kehittyykö mitään oireita, jos kehittyy ni vielä pari olutta käyn ostamassa, sitten saa riittää loiventelu 
Lopettaa olen kyllä yrittänyt, joka viikko loiventamalla joka sitten loppuviikkoa kohden on luisunut täysin käsistä.
Maksaminen ei meinannu luonnistua millään, kädet alkoivat tärisemään paniikista ja hiki valui selkää ja päätä myöten. Uloskävellessä tuntui että jalat pettävät hetkenä minä hyvänsä, mutta selvisin kuitenkin kotiin asti