Olen seuraillut kauan tätä foorumia ja hyviä juttuja ja kommentteja lukenut paljon. Nyt ajattelin kirjoittaa omista murheistani liittyen juomiseen&vähentämiseen:
Yksinäisyys.
Oon 44-vee jamppa Helsingistä ja juopotellut n. 25 vuotta. Aika lailla normikaavan mukaan eli vuosien kuluessa ongelma vaan on pahentunut, (melkein) kaikki mokat ja kärsimykset on tullu koettua lukuisia kertoja. Mut olen ollut aika hidas oppimaan koskapa sama kaava on ollut käytössä eri muodoissaan aina. Vuoristorata johon kuuluu terveys, kammokrapulat, pelot ja ahdistukset, rahat, työ, parisuhde, asunto, harrastukset, virkavalta jne jne.
Muutaman viime kuukauden ajan olen lopulta pystynyt pitämään jopa 2 viikon kuivia pätkiä, joka on siis mulle paljon. Normaalisti olen juopotellut ainakin lähes joka ikinen päivä. Määrät luokkaa 10-30 keppanatölkkiä päivässä.
Okei mutta asiaan. Nyt kun olen taas aloittanu (2pv takana) nollaamisen, olen alkanu tajuta voimakkaammin kuin koskaan aiemmin kuinka yksinäinen olenkaan. Kaikki, siis kirjaimellisesti kaikki ns. kaverit, on baarituttuja ja/tai muuten vaan ryyppykavereita. Kun en käy kuppiloissa enkä kavereiden luona tms. dokaamassa, ei ole ketään kaverina. Pitkäaikainen työttömyys päällä, muijat on lähteneet yksi toisensa jälkeen menemään, en harrasta oikeastaan mitään jne. Kirjastossa lehtien selailu ja yksinäiset pitkät kävelylenkit ei jaksa aina kiinnostaa. Telkkariakaan en jaksa koko ajan tuijottaa saati surffata netissä. Olen huomannut passivoituneeni ja ihan kuin menettämässä elämänhalun jota aiemmin on ollut. Nyt vielä ainoa läheinen ystävä, jonka kanssa olen viettänyt aikaa muutenkin kuin juomisen merkeissä, on ex-vaimo jonka kanssa olemme hyvissä väleissä. Ja nyt hän elää viimeisiä hetkiä sairaalassa syövän takia. Kun siitä aika jättää niin yksinäisyys iskee täydellä voimallaan turpaan ja saattaa olla pirun vaikeeta pysyä raittiina.
Mistäköhän ns. tavalliset ihmiset jotka ei dokaa, löytää uusia ystäviä. Ei varmaan kliseisesti että “lenkkipolulta tai kassajonosta” tms? No mistäs sitten. Ajattelin tuossa viime yönä valvoessani että onko esim. AA-kerho ainoa paikka mistä voisin kenties löytää kohtalotoverin/kaverin ja sitä kautta saada uusia ulottuvuuksia ja motivaatiota raittiuteen? Auttakaa nyt joku… Mä olen ihan pulassa ja tulen varmaan seinähulluksi tässä raittiissa yksinäisyydessä vielä.
Jos nyt keskitytään vain uusien parisuhteiden muodostamiseen, niin mielestäni tärkeintä on pitää mielessä että dokaavien harkintakyky on sen verran sumentunut, etteivät he osaa varoa raittiita saalist… ystävystyjiä. Sosiaalisesti rajoittuneelle nyhverölle (kuten vaikkapa meikäläiselle) on helpompaa alkaa heittämään ohimennen kömpelöä läppää hirveässä kaatokännissä olevalle, kuin jollekkin jonka kirkas silmäpari seuraa tarkkaavaisena lähestyjän olemusta valmiina iskemään kriittiseen heikkouteen heti ensimmäisen tilaisuuden tullen.
Kännisten kanssa on helppo myös hioa verbaalista antiaan, sillä oli ulosanti miten koomista tahansa, kaikki se nollaantuu aamuun mennessä. Kukaan ei muista miltä näytit, joten kasvojensa menettämistä ei tarvitse pelätä. Sitten kun supliikki sujuu, voi siirtyä vähemmän kännisiin, jotka kenties muistavatkin aamulla muutaman lauseen sieltä täältä. Lopulta on mahdollista heittää rentoa läppää ihan selvinpäin oleville ihmisille, aivan yhtä helposti ja vaivattomasti kuin olisi isommassa maistissa itsekkin.
Moikka.Olen huomannut saman asian,et kukaan ei välttämättä käy jos ei ole sitten pippaloita tiedossa.Taitaa olla et suomalaiset ei osaa juhlia selvinpäin…no enpä minäkään voi kehua mulla on itellä jopa lähisuku semmosta et ei käydä kylässä,mut mun pitäis käydä siellä,et tiedän kyllä mitä yksinäisyys on
Olen kanssa käsitellyt samaa teemaa paljon. Pääosin yksin sitä jää, jos alkoholia ei halua mennä käyttämään. Baariin lähdöstä harva tekee oharit, mutta sitten jos yritän jotain selvinpäin tehtävää ehdottaa, suostutaan, mutta oharit sitten kuitenkin.
Kiitos vastauksista. No ainakin tiedän etten ole näemmä ainoa lajissani… No mut hei, nythän mä jo sain tässä heti uusia kavereita joiden kanssa pystyy juttelemaan ilman dokaamista, ainakin täällä netissä
Eilen kun oli vappuilta, niin kyllä puhelin lauloi “kavereilta” että tuu remmiin, täälä riittää juotavaa. Eipä kiinnostanu, vietin sitten vappuillan mieluummin yksin mut eipä sekään kivaa ollut
No niin Vappu oli ja meni eipä tullut ihan selvinpäin oltua,mut kyllä on sitten vitunmoinen morkkis kyllä se taitaa olla et pitää yrittää lopettaa kokonaan eikä vähentää…miten sun vappu meni,muuten kuin yksinäisyydessä?
Kiitos kysymästä vappu meni just siten että ei mitenkään… Töllötin telkkaritallenteita (=rikossarjoja ja muuta skeidaa) ja en edes viitsinyt lähteä ulos katsomaan miten vappukansa juhlii ja örveltää. Toisaalta, kaikki juhlathan on amatöörien ryyppyjuhlia hehe. Ammattilainen dokaa silloin kun haluaa - vai? Ei vaan, kokonaan lopettamista mäkin tässä koko ajan harjoittelen.
Moikka.Onhan se vähän et aina pitää olla syy johonkin,et voi vetää kännit,tartteeko niin ammattilainenkaan olla mäkin täs taas kovasti yritän tsempata,kun on uus viikko alkanut…no katsotaan miten lähtee…yritetään…yritetään
Moikka.Joko rupee helpottaa?Mulla ei ole oikein onnistunut,tuo lopettaminen,tiistaina tuli taas otettua vitutukseen,ja sit taas kauhee morkkis no uusi yritys hyvä kymmenen kuuluu sanonta taitaa tuo tekemisen puute olla syy munkin juomiseen,en tiedä…
Anteeksi,mut laiskuudella ei ole mitään tekemistä juomiseni kanssa,saan tehtyä kyllä samat asiat kuin ennenkin…tosin on päiviä kun joutuu pakottamaan ittensä,mut silloinkin on kyse sairaudesta eikä juomisesta.
Jaa, en tiedä miten muilla menee, mutta mulla on mennyt ihan hyvin. Tuli pidettyä tämänpäiväiset lupaukset eli punttitreenit, ruokaa max 800kcal ja perinteinen illansuussa vaaniva hiilarimättö on jäänyt väliin jo toista päivää. Hyvä fiilis siitä että läskiä palaa ja lihaa tulee lissää niin maan perhanasti. Kohta tikuista näistä kasvaa semmoiset tukit että silmät putoilee neitosten päistä! Pitääkin alkaa deittiprofiileihin tekemään kevätsiivousta että mahtuu uusi rapea sixpack-sankari virtuaalisiin raameihin pullistelemaan!
Nonniin, on tullut aika lähteä ulos diskoilemaan… vesiselvänä… oh joy…
Hellurei vaan kaikille. Mulla ei olekaan alkanut kovin hyvin tämä raitistelu. Joka päivä keksin “syyn” ottaa “muutama”… Työkkäristäkin oli lähellä tulla karenssia krapulan takia. Ja nyt pelottaa haiman paukkuminen, oireet on just senkaltaisia kuin mitä netistä löytyy. Alkaa olla pakko-pakko lopettaa kokonaan vaikka se vituttaa ja pelottaa ihan ajatuksenakin. Ajattelin nyt vihdoin kokeilla AA:ta ja/tai A-Kiltaa - A-klinikalla olen aiemmin käynyt mutta ei oikein motivoinut. Pitääkö sitten terveyden paukkua ihan oikeesti ennenkuin menee jakeluun…? No, tänään en ainakaan ota. Tsemppiä kaikille.
Olet oikeassa, eihän siinä pitäisi minkään pelottaa saati vituttaa. Mulla on pitkä lista ollut kauan olemassa mitkä kaikki asiat elämässäni parantuisivat, muuttuisivat positiiviseen yms. että eipä tässä mitää ongelmaa ole lopettamisen suhteen. Sen päätöksen kun tekee (tein siis jo) niin tuntuu itse asiassa aikalailla vapauttavalta. Ja helppoa sanoa kavereille että mä nyt en vaan enää juo - vaikka ne kuinka yrittäisi houkutella, kuten ennenkin, että tuu nyt mä voin tarjota sulle pari jos sulla ei oo rahaa tms…
Juuri noin. Ne, jotka ovat todellisia ystäviä tottuvat yllättävän äkkiä, kokemukseni mukaan, ja ne jotka eivät, eivät sitten todellisia ystäviä tai kavereita olekkaan.
Moikka peksi69.Kuuluuhan sinustakin Onhan se niinkin et ryyppykavereita aina löytyy,mut mitäs sitten kun ei haluakkaan ryypätä,niin eipä noita näy eipä mullakaan ketään juuri käy kaffella,tosin eipä kyl muutenkaan,et aika lailla olen koiran kans kahdestaan,no siitä on kyl enempi iloa kun monesta ihmisestä tsemppiä jatkoon
mulla on itellä jopa lähisuku semmosta et ei käydä kylässä,mut mun pitäis käydä siellä,et tiedän kyllä mitä yksinäisyys on 
