Mitä olet tehnyt löytääksesi sellaisia ystäviä / kavereita, jotka eivät ryyppäämistä pidä tärkeänä?
Mä vastaan tarja68:n puolesta 
Meinaan enpähän minäkään ole vielä tehnyt mitään löytääkseni raittiita ystäviä - sen verran kauan olen pyörinyt ainoastaan muiden juoppojen seurassa etten oikein edes osaa ajatella mistä niitä kavereita sitten keksisi. Saa nähdä löytyiskö AA-porukoista sitten joskus. Menen tänään vihdoinkin ekan kerran kokoukseen tutustumaan toimintaan.
tarja68, jos ei muuta niin mennään kimpassa kaffelle paitsi jos asut Juupajoella 
Niinpä. Kuten kirjoittelin lopettajissa kavereiden etsiminen voi olla ihan kovaa hommaa kuten työnhakukin. Kotiovelle tuskin kummassakaan tapauksessa kukaan tulee kolkuttelemaan ja tarjoamaan.
Ehkä sinun kannattaa katsoa myös mitä kirjoitin Kaaleppisen ketjuun elämän tavotteista ja suunnittelusta. Aika monella ne on hukassa viinalla läträämisen seurauksena.
peksi69.joo no en ihan Juupajoella asu 
mut en kyl pääkaupungillakaan
Käytännön vinkki raittiin seuran hankintaan: [Poistettu mainoksia –Päihdelinkin moderaattori]
Siellä voi laittaa hakuasetuksiin “tipaton”, niin saa vain raittiit deittiprofiilit näkyviin. Tuolleen karsiutuu pois noin 99%, mutta elämä on! 
Nonniih, kävin jo kahdessa AA-palaverissa seuraavaa odotellessani, enkä palaa koskaan enää entiseen (joo never say never mut kuitenkin). Kyllä toimii kohdallani, vakuutuin kertalaakista AA-toiminnasta. Kavereita (=puh.numerot) on jo 6 ja sovittuna kahvillemenokeikkaa lauantaille pikku porukalla. Just tällästä mä kaipasin, nimenomaan silloin kun koitin kärvistellä raittiina yksinäni. Suosittelen.
Okei ihan ensimääiseksi sanon anteeksi, jos tämä on väärä paikka purkaa tätä samanmoista ongelmaa, mistä tässä ny ilmeisesti on muillakin kyse (en lukenut topikkia) , toiseksi anteeksi siitä, että teksti ei välttämättä ole sitä kaikkein selkeintä luettavaa, mutta kun kirjauduin tänne ihan vain sen takia, jotta voisin vähän sydäntäni tänne purkaa, joten sen nyt teen.
Eli siis olen 22-vuotias nuori mies, päihdeongelmaa ollut nmoin 14-vuotiaasta asti, siinä olivat myös huumeet vahvasti mukana pitkän aikaa. Siinä vaiheessa kun jo toinen duunipaikka lähti poliisien kanssa sekoilujen takia alta (kortti siis lähti pois, pakollinen työssäni.) ajattelin, että nyt riittää.
Sain lääkäriltä antabusta, no eipä hyödyttänyt. Join vaikka kuurilla olin ja huonoa teki. Sainpa kuitenkin suoritettua pakollisen päihdeseurannan, mikä vaaditaan ajokortin takaisin saamiseksi, ihan juuri nyt viime viikolla. Poistin kaikki numerot kännykästäni ja huomasin, että minulla ei ole yhtäkään ystävää, ei yhtään kaveria, joka ei liittyisi ryyppäämisen taikka huumetouhuihin. Koko p.seurannan ajan kärvistelin kotonani itku kurkussa miettien, että mitä tässä on järkeä.
Nyt minulla on uusi duunipaikka ja kortti pitäisi todellakin pitää siellä taskussa, eikä taas ryssiä, kuten mulla on tapana. Mutta miten?
Kaikista eniten olen kuitenkin kyllästynyt tähän yksinäisyyteen, en kestä enää. Yksin.Kotona.Omissa ajatuksissa, päivästä toiseen. Päätin, että säästän kaikki palkkarahani ja toteutan ne muutamat unelmat mitä minulla on, ja sen jälkeen teen lopun itsestäni. osa voi pitää sitä itsekkäänä, mutta en näe enää muuta vaihtoehtoja.
Mutta mielellään kuitenkin ottaisin vielä ehdotuksia vastaan, sitähän sanotaan, että suicide on sitten se lopullinen ratkaisu…
Ja anteeksi vielä kerran, jos tuli aivan väärään paikkaan.
-Niclas
Moi
en tieda onko tama oikea vai vaara paikka (sorry, skandimerkit ei nyt toimi) mutta kyllahan tahan ketjuun kirjoitella saa… Mun mielestani yksinaisyys, vaikka paskaa se onkin jos pitkittyy, ei ole syy itsarille. Voin ymmartaa ahdistuksen, mutta onhan maailmassa muutakin kuin paihteet t. nimim. 25 vuotta dokannut, nyt raitistumassa oleva.
Menin viikko sitten AA-kokoukseen ekaa kertaa, ja sen jalkeen olen nyt kaynyt joka paiva eri ryhmissa, tutustumassa uusiin ihmisiin. Ihmetys on ollut suuri miten siella porukka hyvaksyy heti mukaan ja ovat iloisia raitistumishaluistani, jakavat puh.numeroita yms. Mua ainakin auttoi ja auttaa yksinaisyysongelmaan kun on ollu joka paiva tai ilta meno sinne ryhmaan. Paasee kertomaan omista fiiliksista ja kuuntelemaan toisten tarinoita. Suosittelen. Pienella paikkakunnalla tilanne voi toki olla toinen (taalla stadissa ryhmia on ns. miljoona) mutta AA-ryhmista loytaa ainakin hengenheimolaisia. Ma en ainakaa kaipaa enaa tippaakaan takaisin alkoholihuuruiseen elamaani - ja ne kaverit jotka ei musta enaa valita kun en dokaa, saa mun puolesta mennakin.
Miten olisi uusi harrastus? Ja mulle ainakin riittaa hatatapauksessa jos loytyy edes yksi (raitis) kaveri jonka kanssa rupatella. Tai lahtea vaikka kavelylenkille tms.
Tsemppia !
Moi Niclas! Älä vielä heitä lusikkaa nurkkaan. Yksinäistä se tahtoo olla muillakin alko-ongelmallisilla, kun päihteitä jättää syrjään. Uusi ympäristö vaan täytyy löytää ja uusia ystäviäkin; ei ole helppoa ainakaan mulle. AA:ssa ainakin kuluu aika juomatta ja vähitellen alkaa viihtyä ja jututkin upota, vaikka aluksi tuntuu, että ei taida kiinnostaa, on nää kaikki itsekkin nähty… Muutenkin mulla on maailmankatsomus, että “ne” laittaa takaisin takaisin sieltä jostain, jos ei täällä “kakkuansa” lusi kerralla loppuun! Yksin et taistele, muista se! t. Tapsa
Ehkäpä sitä pitäisi sitten tuota AA-kerhoa kokeilla. Pitää vielä kysyä, että mitä siellä tarkalleen ottaen edes tehdään…? Pitää vain katsella joku hyvä aika, koska töissä menee suuri osa päivästäni, joten illalla siis pitäisi mennä, mutta eiköhän niitä sillonkin ole…
Itsekkään en ennen ole itsaria pitänyt ratkaisuna, sekin miten jättää rakkaimpansa suremaan… Mutta olen jo pitkään miettinyt, että en pääse tästä kamalasta ahdistuksesta muutenkaan eroon, hoitojaksoilla käyty, ollut monia raittiita jaksoja, lääkärikäyntejä ns. miljoonia… Ainoa mitä osasivat minulle tehdä, niin antaa minulle bentsokoukun huoh… 
Mitä harrastuksiin tulee, haluaisin englanninkursseille mennä työstämään enkkuani paremmaksi, mutta seuraavat kurssit alkavat vasta syksyllä. Aina kaikille valehdellut, että ‘no kyllä tää tästä viä!’ sanotaan nyt tähänkin vielä, ehkä jopa jossain syvällä sisimmässäni ajattelen, että kyllä se päivä paistaa risukasaankin, mutta, saapa nähdä. Kyllä tää tästä.
-Niclas
Hyva, Niclas, etta sulla on kuitenkin siella jossain piilossa tollanen positiivinen vire ja toivo. Asioilla nimittain on tapana jarjestya.
Tuo etta et ole saanut apua mistaan lekureista yms. ei ole mikaan yllatys. Olen kuullut samaa monesta suusta ettei ne auta kuin korkeintaan saamaan ihmisen takaisin juomiskuntoon esim. kovan kierteen paatteeksi. Sama oli mulla kun kerran olin katkolla, sielta oli sitten niin helppo lahtea taas dokaamaan kun olin saanut ensin levata viikon ja syoda pamit, tenoxit ja ruoat…
AA-palaverissa ei tarvitse tehda mitaan jos ei halua, voi vaan kuunnella muiden tarinoita ja kohtaloita. Ainoa vaatimus siella on aito halu lopettaa juominen ja pysya raittiina, ja etta on valmis ottamaan avun vastaan. Kannattaa menna katsomaan, se ryhman voima on jotain sellaista mita ei voi toiselle kuvailla, se on koettava itse. Ja siella voit puhua omista asioistasi luottamuksella, pahasta olostasi, ahdistuksesta yms. Se porukka kuuntelee ja ymmartaa.
Tsemppia sulle, ja ei kannata ikina jaada yksin ajatustensa vangiksi - mulla on joskus meinannu polla hajota jos ei ole voinut jutella kellekaan pahasta olosta.
Moro taas, joo!
Toivoa on olemassa. Olin eilen ryhmässä ja huomenna taas! Alkaa auttamaan. Tuskainenkin alkoton päivä on parempi kuin holipäivä ainakin kymmenkertaisine ahdistuksineen. Niin vaikea kuin ehkä onkin uskoa, jotkin vaikeat olosuhteet- jopa sellaiset, joihin emme itse pysty vaikuttamaan- voivat hyvinkin olla tilapäisiä. Olosuhteet saattavat yllättäen muuttua paremmiksi. AA:ssa päivä kerrallaan. Seuraavalla päivällä on omat huolensa. Kullekkin päivälle riittää sen oma pituus. Ihailen mesimäyriä. Mesimäyrille ei kukaan mahda mitään.
t. Tapsa
Moi Niclas.
Mulla on vähän samantapainen tilanne. Olen vaan vähän nuorempi ja huumeiden kanssa en ole pelannut enkä myöskään kärynyt ratista. Mutta siis tiet parhaan kaverin kanssa ja muiden lapsuudenystävien kanssa erosi 2-3 vuotta sitten. Asumme nykyisin kaukana toisistamme, emmekä ole pitäneet minkäänlaista yhteyttä.
Jos jonkinlaista juopotteluseuraa on kyllä löytynyt, mutta ei mitään tosiystäviä.
Sekä lyhyitä seksisuhteita.
Mutta oppii ilman niitä kavereitakin elämään. Sulla on kuitenkin duunipaikkakin!
Se on jo paljo kun aattelee että jotku ihmiset ei saa ehkä koskaan työtä.
Rahalla saa kaikenlaista hienoa, ei sitä päihteisiin kannattaisi kuluttaa. Uskon kyllä että helposti retkahtelee.
Olen myös miettinyt tuota AA ohjelmaa. Edellinnen tyttökaverini kuulemma kävi sellaisissa pari kertaa laitoshoidosta ja oli niissä kai kuulemma ihan meidän ikäisiäkin.
En ole silti vielä mennyt.
Sori kun kirjoitan näin lyhyesti, olen juuri lounastauolla ja oli pakko saada purkaa ajatuksia tähän.
Ei kuitenkaan kannata itseään tappaa päihde- tai kaveriongelmien takia!!
Kiitos kaikille vastauksista!
Olo onkin parempi tänään, komea päivä, ulkoduuni ja olen muutenkin tällainen auringonlapsi, joten its all good. 
Tosiaan eilen katselin nuita kurssitarjontaa englanninkilelelle, että saisi jonkun näköistä sisältöä tähän harmaaseen surkeuteen. Eipä oikein ollut mitään. Pitäisi vain hokea itselleen, että tää on vaan päänsisäistä ja asiat järjestyy, muillahan on asiat paljon huonommin, joten mitäs siinä itsesäälissä vellot äijä? Ota ittees niskasta kiinni! Mutta olisipa se niin helppoa. :mrgreen:
Pitääpä illemmalla katsella noita AA-kokouksia ja käväistä vaikkapa yhdessä ja katsoa mikä meininki siellä on. Jännittää vain niin kamalasti se sinne meno, joten saa nähä mitä tästä tulee, saatan tässä sanoa, että menen, mutta sitten ahdistus kasvaa liian suureksi kun pitäisi sinne ihan oikeasti astella ja saatan jättää menemättä. Ja siitäkin sitten taas koen syyllisyyttä.
Joku harrastus nyt alkuun kun löytyisi, saisi päiviin sitä sisältöä. Sitähän sanotaan, että kaikki aikanaan, mutta koskahan se aika sitten on, who knows. No eipä mietitä noita.
Tänään nyt yritetään unohtaa murheet ja nauttia auringosta. Mahtavaa ja (Toivottavasti) raitista päivää teille (Itse sorruin 3 bisseä ostamaan, mutten itseäni nyt siitä rupee ruoskimaan.) kaikille auttaville ihmisille! Kirjoittaminenkin auttaa jo kummasti.
No minä täällä ttas! en tiedä kuuleeko kukaan…
Semi sekavissa tunnelmissa sain juuri häädättyä porukan asunnostani pihalle, (melkoinen hanke)
Nyt yritän tässä rauhoittua itsekseni, mutta sekin kun perkele naapurtkin on juoppoja niin ei todellakaan helpota tilannettta yhtään itse olla selväpäpäinen ! :mrgreen:
Teksti voi taas olla melkosekavaa, mutta toivottavasti kuitenkin lukukelpoista.
Anteeksi nyt kaikille. Vähentämässä ja lopettassanhan me ollaan kaikki?
Itse en ole siihen vielä pystyny mut yritys onn kova.
KANNUSTUSTA JA TSEMPPIÄ JOS PYSTYTTE SIIHEN
-Niclas
MUOKS: Ois tosi iso juttu jos joku viittis vastaa edes jotain niin tuntuis, et ei turhaan kirjotukset mee, neuvoja otetaan vastaan mielihyvin yms.
Moi Niclas,
kuulolla ollaan. En halua tässä latistaa yksinäisiä raitistumisyrityksiäsi mutta kerronpa omia kokemuksiani.
Tiedän kokemuksesta että yksin raittiina pysyminen ei todellakaan ole helppoa - mulle se ei ole koskaan ollut mahdollista vaikka yritin kamppailla ja uskotella itselleni vuosikausia. Maksimi taisi olla kaksi viikkoa ja sitten taas baariin. Mun kaikki “kaverit” löytyy kuppiloista ja/tai on muuten vaan juoppoja. Kun en juonut, ei mulla ollut ketään kelle jutella ja purkaa ajatuksiani ja pahaa oloa. AA:sta olen löytänyt lukuisia ihmisiä jotka on pysytelleet raittiina käymällä ryhmissä ja jakamalla viinantuskaa yms. ongelmiaan muiden samankaltaisten kanssa. Heidän kanssaan raittiina pysyminen toimii erinomaisen hyvin, käyn nykyisin ryhmässä joka päivä.
Mun kämppis (asun kaupungin soluasunnossa) juopottelee joka päivä ja on mielellään tarjoamassa huikkaa mullekin. Ilman AA:ta en todellakaan pystyisi toistuvasti sanomaan ei hänelle kun sillä sitä viinaa tuntuu riittävän.
Tein tuossa edellisenä viikonloppuna ns. happotestin itseni ja AA-kelpoisuuteni kanssa: menin pe ja la iltoina kantakapakkaani juomaan soodavettä jäillä ja tapaamaan juoppokavereita. Ihme kyllä, ei tehnyt huikkaa mieli vaikka siellä olisi kernaasti mulle tarjottu esim. vanhoja kaljavelkoja. Tosin eipä sitä kauaa jaksa istua selvinpäin kapakassa kuuntelemassa juoppojen örinöitä ja samojen tarinoiden toistoa.
Suosittelen että menet AA;han, tai jos se ei natsaa niin etsi vaikka A-klinikan kautta joku keskusteluryhmä, niitä on sielläkin. Pääasia että et yritä yksin, tietääkseni aika harva alkoholisti on pystynyt täysraittiuteen ilman ulkopuolista apua ja tukea. Tänne krjoittelukin kyllä auttaa mutta livenä kun tapaa ihmisiä niin toki se on tehokkaampaa. Ja jos/kun onnistut löytämään tukihenkilöitä (AA:ssa ainakin onnistuu ihan kysymättäkin, kaverit tarjoo mielellään puh.numeroitaan) jolle/joille voit soittaa vaikka keskellä yötä ennen ekaa huikkaa, niin tällaisesta on iso apu.
Joka tapauksessa olen hengessä mukana, kun halu pysytellä raittiina lähtee omasta itsestä eikä mistään ulkoisesa syystä, se on mahdollista. Päivä kerrallaan, enempää ei tarvitse.
Tsemppiä !
-peksi69
Hei kaikki,
anteeksi jos laitan viestiä väärään paikkaan. Onko teillä antaa vinkkejä tekemiseen, kun haluaisin olla juomatta.
Mitä hyviä vinkkejä olisi raittiiden kaverien löytämiseen?
-e
Aloita vaikka uusi harrastus tai virvoita joku vanha juttu mikä on saattanut jäädä pois juomisen takia. Tai kokeile AA-ryhmää. Kun kerrot siellä omasta yksinäisyydestäsi rehellisesti niin veikkaan että palaverin jälkeen joku tulee juttelemaan sulle. Mua pyydettiin lähtemään raittiilla porukalla ihan vaan kahville ja juttelemaan, uimaan tai punttisalille ettei tarvii olla koko ajan yksin. Pääasia on ettet jää yksin, mulle ainakaan raittiina pysyttely yksinään ei vaan kertakaikkiaan onnistu. Ja “kaverit” on kaikki kapakoissa. Mutta kyllä niitä raittiita ihmisiäkin on. Tsemppiä !
Kyllä tähän keinot löytyy, ensin lopetat dokaamisen ja sitten hommaat koiran. Koiran kanssa ku tuola ulkona kävelee niin koirat ensin tutustuu ja sitten taluttajat. Löytyy heti selvinpäin juteltavaa, voi kuinka moni neito on mulle purannu sydäntään kun tuola olen kävellyt.
Varmaan monet olis tullu kaffille, olen varattu mies niin menee ohi.
Vapaaehtoistyö. Sen piiristä löytyy paljon valinnanvaraa omien kiinnostusten mukaan, ja sitä tehdään yleensä yhdessä (ja selvin päin). Itse olen myös kokenut sen tukevan omaa henkistä hyvinvointia, kun voi tuntea olevansa jollain tavalla hyödyksi.