Tervehdys taas kaikille!
Neljättä viikkoa mennään raittiina, päätöstä ei ole tarvinnut katua kertaakaan.
Nyt kun on jonkun viikon saanut raittiutta taakseen alkaa huomaamaan että elämänlaatu paranee koko ajan.
Olen alkanut arvostamaan elämisen perusedellytyksiä, kuten syöminen ja nukkuminen. Nukahtamisvaikeudet ovat hävinneet ja ruoka maistuu todella hyvin. Luulen, että tuohon nukkumis-juttuun on auttanut kaikkein eniten pään sisällä tapahtunut ajattelutavan muutos: pyrin elämään raittiina päivän kerrallaan, enkä murehdi turhia menneestä tai tulevasta. Uskon, että jos pysyn raittiina asiani hoituvat omalla painollaan, meinaan että kun en juo, olen mielestäni aikaansaava ihiminen. Pari viime viikkoa onkin töiden puolesta ollut melkoista haipakkaa, en ole ehtinyt edes kirjoitella tänne. Into on kova, pitää yrittää elää muodostamatta itselleen stressiä, sillä aikaisemmin käsitelin stressit ryyppäämällä.
Ryhmissä olen käynyt pari kertaa viikossa, ja edelleen koen, että siitä on minulle apua.
Toivottavasti olen vasta raittiin taipaleeni alussa.
Hieno homma!
Raittiushumalassa on tosi mukava olla, huomaa ne lopettamisen riemut ja muutos omassa kropassa on kouriintuntuva. Niin kouriintuntuva, että siinä helposti unohtaa, että kropan perusteellisempi toipuminen vie kuukausia. Kannattaa pitää takataskussa aimo annos lempeyttä toipumisen osittaista hitautta kohtaan (se on vähän hassua: jotkut asiat muuttuvat tosi nopeasti, toiset taas kestävät pidempään)! Mulla oli suorituskyky “ajattelukykyä vaativissa” tehtävissä aika nollassa työpäivän jälkeen jossain vaiheessa, tällä hetkellä on silläkin saralla helpompaa.
Tässä aimo annos positiivisia asioita. Kun on työpaikka on töitä ja pystyy tekemään. Sekin hyvä lääke raittiina pysymiseen.Mulla hyvä ystävä rannikolla, jonka kanssa soitellaan ja laitellaan viestejä välillä. Hän kokee kotiin tulemisen ahdistavana. Ollut vuoden ilman kumppania. Pitää työtään tosi tärkeänä, mutta mitä sen jälkeen yksinäisyys. Sitten on helposti tullut otettua olutta iltaisin. Viikonloppuna enemmän. Empä osaa itsekkään sanoa tuohon mitä pitäisi tehdä. Harrastuksia tietysti. Se nyt tietysti ei korvaa toisen ihmisen läheisyyttä.KK
Hei kaikki keskustelijat! Ootteko sitä mieltä, että niistä AA-kokouksista oikeasti olisi hyötyä? Millaisia ihmisiä niissä käy ja mitä niissä tehdään? Onko ne jotain julistamista tai rukousjuttuja, vaiko oikeasti alkoholismin syiden pohtimista vai mitä…? Saisko tällainen viiskymppinen muija sieltä apua? Tavallinen perheellinen työssäkäyvä (valitettavasti alkoholisti)? Mä ajattelin, että Antabusta kumminkin yritän. Tsemppiä kaikille!
Mene Marina vilkaisemaan AA-kokousta. Niitä varmaankin on paikkakunnallasi. Hyviä paikkoja alkoholisteille. Ei siel yleensä kiihkoilla ja “jumalasi” saa vaikka olla “galaxeja syövä avaruusöttiäinen”. 
is.
Niin ja ei kai siellä ole pakko puhua heti. Voi kuunnella toisten tarinointia. Ainakin eka kerralla.Minä olen miettiny kanssa pitäiskö käydä vaikka olenkin ollut raittiina yli vuoden.Hetkittäisiä kuiva nappailuja ollut mielessä, vaikka kuinka yrittää kääntää ajatuksia muualle.Sitten miettinyt kuuluuko käydä AA käynneillä vai mieli keinussa ryhmässä vai molemmissa. KK 
j
Inhottava myöntää, että kertakaikkiaan viina voittaa. Raitis elämä ei pelota, vaan retkahtaminen. Miten ihmeessä itsestään tunnistaa ne merkit, että nyt alkaa luisua taas kohti juomista.? Kun on ollut pari viikkoa ( nyt vasta 4. päivä) ilman, niin olo on hyvä, nukkuu hyvin, jaksaa tehdä töitä ja ruoka maistuu. Ja sitten se, että ei elämä voi olla niin epäreilua, että MINÄ en saa juoda yhtä siideriä, jos haluan. Ja haluan! Ja seuraavana päivänä kolme, ja olo hieno; täähän sujuu kuin tanssi, ei krapulaa ja kohtuudessa pysyttiin. Kunnes menee suunnilleen raakana puoli litraa Tapsaa tai viinipullo parin kaljan kanssa…Se tässä ahdistaa ja pelottaa. Ja terveys ei kyllä kestä, ei ainakaan pää.
Moi marina !
Minulla oli juuri näin että ei sitä eka kerralla putkea vedetty kun repsahdin. Kun otin meni yhtenä iltana muutama olut. Sitä ajatteli että ei tässä mitään hätää. Minä kyllä hallitsen juomiseni. Vaan seuraavana päivänä meni taas vähän enemmän ja sitä rataa.Alussa mulla oli poissa oloja krapulan vuoksi. Kyllähän se pitäisi tietää kun on työpäivä ei illalla juoda. Semmonen alkoholisti on juo sopimattomissa tilanteissa ja ajankohtina vähän joka lähtöön.Sitten eräänä aamuna menin lääkärille siitä A-klinikalle ! Sovittiin työnantajan kanssa keskustelu aika jossa oli mukana luottamusmies eli varoitushan se oli samalla. Hillitsi se kyllä juomista hetkeksi. Saman vuoden syksyllä jäin masennuksen vuoksi töistä pois ja olen edelleen.Neljä vuotta siis mennyt tässä.Vaikka mun masennus uusiutui jota kesti edellisen kerran noin puolitoista vuotta. Olisin varmaan paremmin kuntoutunut ilman alkoholia. Nyt sitten raittiina. Katsotaan vuoden vaihteessa mitä tämä poikii. Onko minusta enää työelämään. Kyllä sitä aikalailla erakoituu kun on kauan pois ns. normaalista kuvioista ! Ei humalainen ole muuten mikään viehättävä näkykään minusta näyttää ihan hölmölle. Mitäs muut ajattelee ? tv. KK 
Minä olen nykyään humalaisessa seurassa aika varautunut, koska olen raittiuden myötä pudonnut jotenkin kelkasta. Koodit ei aukene ja monet päihtyneet tuntuu uhkaavilta. Lisäksi monilla on tapana tunkea liian lähelle, joka on epämiellyttävää. Puhumattakaan niistä loputtomasti halaavista puristelijoista, joista tulee mieleen nilkkaa nylkyttävät koirat. Toki monet on hauskoja ja sympaattisia, mutta ne ei olekaan ihan lärvät. Mutta joo, olen iloinen, etten minä ole joukossa herättämässä pahennusta. Enää.
Joo,ja kun oma ukko on humalassa sen kanssa ei kannata puhua mistään. Ei mene perille ainaskaan sitten kun on juonu enemmän.Turhaa riitaakin tulee helpommin.Jaahas minä alan tekemään savukala tahnaa uusille perunoille. Sitten voisi tehdä grilli vartaita. Possua päälle amerikan pekonia väliin kesäkurpitsaa nam. Hyvää Jussia kaikille ! Juomana voisi olla vichy tai jäätee…
Ihana juhannus selvin päin! Töitä ja mökkeilyä, aikaa tuntui riittävän vaikka kuinka paljon ilman juomista ja krapulaa. Muutama vaikea hetki meni ohi, tosin ketään porukassa ei ns.ryypännyt, mutta kaljat ja viinipakkaukset olivat kyllä koko ajan käsillä. Kahvia ja ruokaa kului ja vissyä mutta hitto vie ei viinaa eikä kaljaa. 11 päivää!!!Tuntuu hienolta!!!
Onnittelut marinalle raittiista juhannuksesta.
Itselläkin takana ensimmäinen alkoholiton juhannus täysi-ikäisenä.
Ei ainakaan jäänyt mitään asioita tekemättä juomisen takia.
Nyt alkaa 6. viikko raittiina ja edelleen olen ilmeisesti jonkinlaisessa raittiushumalassa.
Kohentuneet yöunet antavat kummasti pontta päivään.
AA-ryhmissä olen käynyt säännöllisesti, koen että niistä on minulle suurta apua.
…tämmöisillä ajatuksilla mennään eteenpäin.
Tervehdys,
7. viikko raittiutta toi tullessaan todella masentavia uutisia. Puolisoltani diagnosoitiin tänään rintasyöpä.
Kyllä tätä perhettä koetellaan kovalla kädellä. pää on todella tyhjä.
Juuri kun tuntuu siltä, että olen saanut jonkinlaisen otteen omasta sairaudestani.
Raittiuttani tarvitaan tällä hetkellä enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Päivä kerrallaan on kai edettävä tämänkin asian kanssa.
Tulipa sinulle huonoja uutisia. Minulla on kohta vuosi juomattomuutta takana… elämä on lyönyt tosi rankasti tänä aikana. Toisinaan ollut olotila ; leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä… Olen lohduttautunut sillä ajatuksella että jos vielä ryyppäisin niin varmasti olisi henki mennyt, juovana en olisi tätä kestänyt, en olisi kyennyt tukeani ja apuani antamaan läheisilleni jotka ovat sitä tarvinneet.
On varmasti oma merkityksensä sillä että olet lopettanut juomisen juuri nyt, pystyt tukemaan läheistäsi, olemaan läsnä ja jaat hänen taakkaansa.
Voimaa ja rohkeutta
Hei Pärttyli,
Tulipa kova koetus etenkin vaimollesi, mutta myös muille perheenjäsenille eteen. Oikein paljon voimia, en osaa muuta sanoa, kuin että rintasyöpä on ehkä naisten syövistä se parhaiten hoidettava, Suomessa ollaan huipputasolla hoidoissa ja ennuste on hyvä.
Ja vaikka tämä kesä muuttui syksyksi jo aikaisin, ei kannata ottaa nyt alkoholia. Jos jotain hyvää tuosta voi etsiä, niin hyvä kun sait raittiudesta kiinni jo ennen tietoa. Totta on, että sinun raittiutesi on todella tärkeä vaimollesi. Jos pystyt tai jaksat, koeta saada tukea myös itsellesi. Ja kirjoittele tuntemuksista vaikka tänne.
kiitoksia tuesta,
Jos positiivisiä asioita tästä haetaan, uskon että puolison sairaus vahvistaa raittiuttani.
Olisi todella karmea tilanne jos vielä joisin. on todellakin tärkeää että sain otteen omasta elämästäni ennen tätä.
Kävin eilen kaikesta huolimatta ryhmässä, mikä oli todella hyvä juttu, vaikken mitään siellä puhunutkaan.
On hyvä tietää, että on paikka jossa voi puhua jos tarvitsee.
Taitaa olla tämä meidän suhde sellasta vuorovetoa. Kun join, emäntä piti huolen lapsista ja kodista.
Nyt olisi isännän vuoro tukea ja pitää perhe koossa. Tiedän että pystyn siihen vain raittiina.
Itse sairaudesta emme vielä kovin paljon tiedä, eilen tuli tieto että näytteestä on löytynyt pahanlaatusia juttuja.
Ilmeisesti leikataan mahdollisimman nopeasti. Tänään pitäisi tulla lisätietoa.
Karmeaa aikaa tämä odottaminen, epätietoisuus on pahinta.
Heips Pärttyli! Voimia sinulle ja perheellesi! Suomalainen sairaanhoito on onneksi syöpäsairauksien kohdalla huippuluokkaa ja rintasyöpä kuuluu ennusteeltaan yleensä parhaisiin. Etpä olisi parempaan aikaan voinut tehdä lopettamispäätöstäsi, voit todella olla vaimosi tukena, ja koko perheen. Minutkin sai tähän totiseen raittiuspäätökseen puolisoni yllättävä vakava sairauskohtaus, josta hän on onneksi toipumassa hiljalleen. Näitä tilanteita ei kestäisi juovuksissa, krapulassa, ahdistuneena omasta ryyppäämisestään, kun pitäisi olla myös toisen tukena. Joskus näköjään tarvitaan kunnon ravistelu, ennenkuin tyhmempi tajuaa (tarkoitan siis itseäni). 4. raitis viikko alkamassa… Paljon myötätuntoisia ajatuksia sinulle ja vaimollesi. Luotetaan tulevaisuuteen.