Lopettaminen itsensä ja oman terveytensä vuoksi

Tervehdys kaikille,
Olen 30-vuotias mies ja tullut siihen tulokseen viimeisen vuoden aikana, etten pysty kontroloimaan alkoholin käyttöäni. Kulissit ovat periaatteessa kunnossa: avovaimo, kaksi lasta, iso talo jne. Ryyppämiseni vain ei koskaan ole ollut kohtuullista. 15-vuotiaana ekat kännit ja heti lähti käsistä. Siitä se vaan on yltynyt. Tavattuani avovaimoni viisi vuotta sitten, tilanne hetkeksi rauhoittui, tuli muutamasta viikosta, muutamaan kuukauteen kestäviä selviä kausia. Pikku hiljaa juominen palutui ennalleen ja yltyi vielä entisestään. Viimeisen vuoden aikana putket kesti jo pahimmillaan 5 päivää.

Aikaisemmat selvät kauteni ovat olleet vain tilanteen rauhoittamista, enkä ole tehnyt sitä itseni vaan avovaimoni ja lasteni takia. Nyt koen, että olen pudonnut henkilökohtaiselleni pohjalle. Haluan luopua alkoholista ennenkuin se on vienyt minulta kaiken. Siispä astuin maanantaina isoimman kynnyksen yli elämässäni ja menin AA-kerhon kokoukseen. Seuraavana päivänä menin jo toiseen kokoukseen. Minusta tuntuu tällä hetkellä, että olen löytänyt itselleni oikean paikan.

Nyt on maanantaista asti raittiutta takana ja alan näkämään pieniä valon pilkahduksia elämässäni. Olen vasta matkani alussa. Hyvin nöyrästi etenen päivä kerrallaan.

Kiitoksia kaikille jotka vaivauduitte lukemaan tilitykseni. Tuntui hyvältä, että sain purkaa sydäntäni.
Tsemppiä Kaikille lopettajille!

Tervehdys Pärttyli,
onneksi olkoon elämäsi ehkäpä parhaasta päätöksestä. :stuck_out_tongue:
Joka kerta tuntuu mukavalta, kun tänne tupsahtaa joku uusi lopettaja tai sitä aikova.
Uskoa, toivoa ja rakkautta polullesi.

Kiitos basilica.

Tätä palstan löydettyäni ja AA:ssa käytyäni, olen huomannut, etten ole yksin tämän ongelman kanssa.
Meitä on paljon. Ennen ryvin itsesäälissä ja mietin miksi juuri minä olen tälläinen?
Miksen voi käyttää alkoholia kohtuudella, niinkuin ne kenellä ei ole ongelmaa?
Nyt alan tajuamaan, että kohtuukäyttö ei ole minulle mahdollista.
Sen yrittäminen vie kaiken ja lopulta hautaan. Aikaisemmin ajattelin parin viikon
tauon jälkeen, että nyt otan vain vähäsen. Loppputulos tiedetään.

Onnittelut! Ja tervetuloa joukkoon. Itsekin ihmettelin juomatapojani vuosikaudet ja sitä, miksi aina mopo lähtee käsistä. Nyt raittiutta takana jonkun verran…

Viime viikolla sain käsiini Juhani Seppäsen kirjan Selvästi juovuksissa, joka avasi minulle vapauttavasti juovan ihmisen mekaniikkaa ja alkoholikeskeisen kulttuurimme toimintatapoja. Jos vaan jaksat, niin etsi tuo kirja käsiisi, siitä valkenee hyvin miksi toimimme niin kuin toimimme. Toinen toivoa lataava kirja on Lilli Loiri-Sepän Selviämistarinoita. Minusta oli vapauttavaa huomata, että samoja oireita potee muutkin. En ole luonnevikainen tai laiska. Olen alkoholiriippuvainen/etanolisti/juoppo/alkoholisti. Mutta: Me selvitään tästä! :smiley:

Kiitos Rulla.

Nuo kirjat täytyykin etsiä käsiin. Nää ensimmäiset päivät on mennykin aika paljon lukiessa.
Tämä palsta ja AA-materiaalit ovat tulleet tutuiksi.
Yhtenäistä kaikille tarinoille on se, että itsensä löytää jollain tavalla jokaisesta jutusta.
Muutenkin miusta lukeminen on hyvä juttu. Alkaa tämänkin alkoholistin päässä raksuttamaan.

Tervetuloa klubiin Pärttyli.

Hienoa,että teit päätöksesi nyt,etkä vuosikymmenten päästä,niin kuin minä päältä viisikymppisenä.Ongelman tiedostaa,mutta helposti asialle ei vaivaudu tosissaan tekemään mitään konkreettista.Aikomisessa ja jahkailussa vuodet vaan vierii ja juoppous pahenee.

Tänään on selvä päivä ja me nousemme tästä suosta.

Hei Pärttyli,
tervetuloa mukaan, kiva saada uusi taistelija joukkoon. Ja onnittelut, että olet ymmärtänyt mennä ryhmään, siitä on monille ollut suuri apu. Siis niin kuin vanhassa työväenlaulussa: rinta rinnan siskot veikot…
Alku voi olla hankalaa, mutta elämä helpottuu ja kohenee kyllä kummasti raittiiden päivien myötä

Kiitos myrskylyhty ja slangi.

Minullakin meni noin kymmenen vuotta käsittää ongelma. Tietysti alkuun sitä ajatteli, ettei mitään
ongelmaa olekaan, ottaa vaa ens kerran vähemmän. Joissain vaiheessa sitä alkoi ajattelemaan, että pitäsköhän jotain tehdä ja et onks tää ihan normaalia juomista, ku aina on taju pois kun juo. Vuodet vieri ja ryyppääminen yltyi. Nyt oon tiedostanut, että olen alkoholisti.

Nyt olen ollut vasta muutaman päivän juomatta. Nämä päivät on tavallaan ollut helppoja, kun muistaa viimeisen rapulan hyvin. Ensi viikko ja seuraava voivat olla hankalia. Ennen ratkesin lähestulkoon aina kahen viikon jälkeen.
En stressaa vielä ensi viikosta tai seuraavasta, olen tämän päivän juomatta.

Itse oikeastaan käsitin ongelman jo vuosikymmeniä sittten. Kuvittelin vain mielessäni, että sen kanssa jotenkin tulisi toimeen. Ei tullut. :smiley:

Tervetuloa.

Hienon päätöksen olet “pärttyli” tehnyt. Vaikka itse olen vasta 27v, olisin toivonut lopettavani juomisen jo 5vuotta sitten. Itse tiedostin ongelmani noin 22vuotiaana. Neljä vuotta helvettiä, ennekuin pystyin psykologiseen muutokseen alkon suhteen. Nyt 14kk juomatta.

Apua olen itse myös saanut jonkun verran AA:sta. Se on kuin jotain alkoholismin todellisuusterapiaa itselleni, vaikka ryhmissä en aktiivisesti käykkään.
Ja muista jos tulee vaikeeta, että esim. PKV-lääkkeet eivät ole alkoholisminhoito lääkkeitä. Rauhoittavathan ne, jopa jotkut euforisoivat, mutta ei niillä ole juuri osuutta itse alkoholismista toipumiseen. Hyvin suuri osa alkoholisteista, joita hoidetaan esim. pitkäkestoisella bentsolääkityksellä jäävät niihin vahvasti riippuvaiseksi.

Tsemppiä matkallesi, ja koita löytää juuri se oma polkusi raittiuden saavuttamiseksi. Sillä tämä hermomyrkky alkoholistisesti käytettynä, tuhoaa sinulta ja monelta muulta sen ainoan elämän/tietoisuuden. Älä tuhlaa sitä mikä on arvokkainta.

Kiitoksia parille edelliselle kannustuksesta.

En ole joutunut (onneksi) lääkityksiä käyttämään ja yritän pysyä erossa.
Muutaman kerran olen kyllä Antabus-tabletteja kokeillut.
Niillä olen saanut aikaiseksi vain muutaman viikon tauon. Koen ne itsensä huijaamiseksi. Olen käyttänyt niitä
että saisin tilaanteen kotona rauhoitetuksi eli puolisoni, en itseni takia. Helposti niillä pienen raittiin jakson saa
aikaan, mutta ei ne ongelmaa poista, korkeintaan siirtävät. Pidempi aikainen raittius vaati minusta muutosta alkoholistin pään sisällä.

Pään sisällä se “juttu” nimenomaan tapahtuu. Kirjoitat hyvin ja varmasti olet ihan älykäs näitä asioita pohtimaan.
Itse olen käyttänyt Antabusta 14kk:ta, se ei todellakaan ole lääke varsinaisesti alkoholismiin. Sen voi jättää koska tahansa pois, ja juominen sen kuin jatkuu. Itse otan 100mg Antabusta joka aamu ilman mitään vesisekoitteluja. Siittä ei ole minulle ollut terveydellistä haittaa ja täten “maximoin” retkahtamisen epätodennäköisyyden.

Mutta jos pään sisällä, ei olisi tapahtunut isoa muutosta, olisin kentällä niinkuin aina aikaisemminkin. Antabukset siis roskiin ja hetken odottelu ja votkaa alkosta. Olen suhteellisen varma, etten tarvitsisi Antabusta enään, mutta otetaan nyt varmuuden vuoksi.

Ymmärrän soikannel antabuksen käyttösi. Jos tommonen “varmistuskeino” on olemassa, ni miksi sitä ei käyttäisi?
Antabuksellahan ei taida pahempis sivuvaikutuksia olla, tai miulle ei ainakaan tullu mitään. Tietysti ku ei käy niiden kanssa dokaamaan :wink:
Mie koen tän asian, niin että kun en oo niillä aikasemmin saanu tulosta aikaseksi, ni en nyt käytä niitä.
Oishan niissä se hyvä puoli, ettei hetken mielijohteesta tartu pulloon.
Yhden kerran olen juomisen takia mennyt lääkäriin. Kysyin antabus kuuria, ei antanut. Epäili että juon niillä itseni hengiltä. Sain sitten niitä epävirallista kautta. Ei lähteny henki. Niin pitkää meni hyvin ennenkuin jätin tabletin ottamatta. Sit viikko valehtelua eukolle että syö niitä vielä ja siitä se sitten lähti…

Hyvä päätös, kysehän on siitä että haluat itse ottaa oman tulevaisuutesi haltuun!

Matkalle toivotan erityisesti uteliaisuutta: uteliaisuutta tutustua itseen, uteliaisuutta keksiä uusia keinoja palkita itseään, hallita stressiä, nauttia elämästä, uteliaisuutta oppia huomaamaan elämän pienet ilot!

Lisäksi toivotan sietokykyä: sietokykyä sille, että maailma ei hetkessä muutukaan, itseä välillä riepoo milloin mikäkin asia, sietokykyä sille että välillä tuntuu ettei vain jaksa. Kannattaa jaksaa.

Kiitos metsatahti.
Yritän pitää neuvosi mielessä.
Tänään en pääse kerhoon, vietän kotona laatuaikaa lasteni kanssa.
Olen todella tyytyväinen, että löysin tämän palstan.
Tässä vaiheessa on helpottavaa jakaa tuntemuksiaan kohtalotovereiden kanssa.

neljä päivää raittiutta alkaa olemaan takana.
olotila kohenee pikkuhiljaa. huomenna ois tarkoituksena mennä etsimään kirjastosta viikonloppulukemista.
Illalla aa-kerhoon, jos sieltä sais vinkkejä viikonlopun viettoon :wink:
Jotenkin tunne on suuresti helpottunut, kun alkaa tajuamaan, että: “ei perkele, ei minun oo pakko juoda”
Toivotaan, että tuo tunne säilyy.

Viikonloppu raittiina.
Ihmeellistä kun mitään asioita ei jää tekemättä ryyppäämisen takia :smiley:

h

Siittä se raittius lähtee ja voin taata niin helvetin 100%:sti, että elämänlaatusi kohenee pikkuhiljaa, aivan varmasti.

Nyt vaan varot sitä “viinapirua” joka meissä alkoholisteissa asuu. Sinäkin olet vielä vahvasti psyykkisesti riippuvainen, se pitää muistaa, vaikka fyysistä karpulaa ei olekkaan.

Kerron sinulle miten itse suhtauduin siihen psyykkiseen riippuvuuteen:
Muutin perspektiiviä, eli kun sinun päähäsi tulee niitä juomishimoja tai muita psyykkisen riippuvuuden merkkejä, niin ajattele, että ne eivät ole sinun omia ajatuksiasi. Ne ajatukset tottakai on sinun omiasi teoreettisesti mutta, ne ovat sen addiktion luomuksia. Eli ne ovat tavallaan “harhoja”. Ja nämä “harhat” loppuvat kyllä kun psyykkinen riippuvuus hellittää otettaan. Ja se nimittäin tapahtuu :slight_smile:

Tsemppiä vaan omalla polullasi!

Omasta puolestani tervetuloa raitistumaan :slight_smile:

Hienoa, että olet löytänyt oman pohjasi vielä kun asiat ovat kunnossa. Minullakin juominen riistäytyi käsistä jo paljon ennen kuin saavutin omani, vaikka ns. kulissit olivat kunnossa. AA oli minulle elintärkeä pelastusköysi, ilman sitä yksinäni olin yrittänyt raitistella monta vuotta, onnistumatta. Vilpitön halu, rehellisyys ja päivä kerrallaan- niin päivistä tulee viikkoja, niistä kuukausia ja yhtäkkiä vuosia. Muttei tarvii olla kuin tämän päivän raittiina, huomenna on vapaa päättämään taas uudelleen. Omassa ketjussani olen kertonut, miten käy, kun ns kusi alkaa taas nousta päähän. Onneksi sain kiinni uudelleen raittiudesta. Plinkin löysin “sattumalta”.

Kuningas alkoholin valtakunnassa ei ole kuin häviäjiä. Alkoholismi on sairaus, johon paluu on yhden ryypyn päässä, meillä kaikilla. Yhtä matkaa mennään, kuka mitenkin mutta selvin päin.

Oikein paljon tsemppiä :smiley: