Kiitoksia kannustuksesta.
Viikko raittiutta ei tässä sairaudessa ole vielä mitään. eli minkäänlaiseen leijumiseen ei ole varaa.
psyykkisen riippuvuuden huomaa kyllä, vähän väliä juolahtelee mieleen pirullisia ajatuksia.
lisäksi mietin useasti, miten voin jossain tulevassa tilanteessa, missä ennen olen juonut, olla juomatta.
Yritän vain pitää mielessä, neuvojenne mukaan, päivä kerrallaan. turha vaivata päätänsä tulevalla.
Tänään on tulossa melkoinen koetus: veljen varpajaiset. Taidan jättää osallistumatta. Illalla nimittäin on parempaakin menoa: AA-kerho 
Tosi tärkeää, että jaksatte lukea ja kommentoida näitä miun ajatuksia. Olen kuitenkin aloittelija näissä hommissa. Iso kiitos siitä ja voimia myös omille poluillenne!
Askel kerrallaan, luin tuon siun viestiketjusi.
Se osoittaa aika karulla tavalla, ettei se alkoholisti meidän sisältä lähde IKINÄ pois. Olen kyllä kuullut, että sen kanssa pystyy hyvinkin elämään, kun saa sen pidettyä kurissa 
Onni onnettomuudessa, ettei ratkeamisesi ollut tuon pahempi. Vakavasti otettava asia, mutta pahemminkin olisi voinut käydä. Hienosti olet selviytynyt tilanteesta 
Tämä tiedostaminen oli itsellä vaikeaa ja vaikka joinkin itsekin sen tiedostaen alkoholistisesti viimeiset viisi-kymmenen vuotta, niin en kyennyt sitä alkoholistiseksi myöntämään ja lopulta kun koetin lopettaa niin en kyennyt hyväksymään-näkemään mitä se mitä se alkoholismi minussa muuta tarkoittaa. Aluksi kuvittelin, että pelkkä juomisesta luopuminen korjaa lähestulkoon kaikki asiani, koska näinhän minä sen, että asioiden on pakko muuttua, mutta voin sanoa, että näin ei todellakaan tapahtunut, kun en päässyt mihinkään alkoholistisista ajatuksistani, teoistani ja toimistani.
Luinhan minä alkoholismista ja sen vaikutuksesta ihmiseen jotain, mutta sen sisäistäminen itseeni olikin sitten vaikeampaa. Eritoten se oli vaikeaa, etten nähnyt yhtäläisyyttä sairauteeni joutuessani aina samoihin tai paremminkin uusiin ongelmiin, vaikken edes juonut. Minulla oli tarpeita päteä keinolla millä hyvänsä. Minulla oli tarpeita salailla tekemisiäni ja niiden todellisia tarkoitusperiä myös itseltäni. Minulla oli tarpeita löytää onni ja sielunrauha vääntämällä oma totuus kaikesta, sillä en kyennyt ottamaan vastaan mitään palautetta, en hyvää, kuten en huonoakaan.
Olin ajautunut juomisella/alkoholismin avulla sellaiseen kierteeseen jossa en kyennyt tekemään mitään toisin, olemaan ottamatta esim töitä jotka saivat minut voimaan pahoin.
En nähnyt totuutta asioista, vaikka oma totuus minulla olikin kaikkeen. Näin mm vihamielisyyttä ihmisissä, kuten myös suuria ongelmia, mutta niihin joihin minun olisi pitänyt kyetä vaikuttamaan niin en joko hyväksynyt tai kyennyt vain näkemään. Itseäni en tuntenut ja jos halusinkin tuntea, niin löysin vain muiden ongelmat, kun ne oli helpompi kohdata, kuin omat.
Omaa juomistanikaan en nähnyt, siis kuinka sairasta se oli, mutta näin ne tyypit jotka siemailivat sitä yhtä ainoaa tuoppia koko illan ja se vasta sairasta oli. Pilasivat terveet tavat ryypätä päät sekaisin ja löytäen siitä sekopäisyydestä onnen ja itsetunnon siemenet. Hauskaa oli mm herätä putkasta ja selittää sitä urotyönä ja saavutuksena jollekin joka toisi sitten sen itsetuntemuksen jota kuvitteli tarvitsevan.Tietysti lopettaminen on se ratkaiseva edellytys, jotta voisi tehdä itsensä kanssa jotain, jotta saisi sitä terveyttä elämäänsä ja toimiinsa jota kaipaa.
Nyt on parempi lopettaa, vaikka tarinaahan voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään.
Raitista tätä päivää kaikille.
Raitis päivä takana, raittiusajan(viikko) vaikein.
Huomaan, että sisälläni asuva alkoholisti alkaa taas nostella päätään. Suoranaisia viinan himoja ei vielä ole ollut, mutta jotenkin alitajuisesti alan kysenalaistamaan oman alkoholismin. Ajatukset päässäni kulkevat tätä rataa: “enhän MINÄ voi olla alkoholsti, koska…”
Kerron itselleni näihin epäilyihin vastaukseksi sen kaiken paskan jonka viina on minulle aiheuttanut ja vastapainoksi totean, ettei se ole tuonut mitään hyvää.
Tätä jaakobin painia kävin eilen sisälläni lukemattomia kertoja.
Jos mietin viimeisen vuoden juomiskertoja, niin nousuhumalani kesti ehkä tunnista kahteen, sen jälkeen seuraavat 3-5 päivää pyörin tilassa jossa helvetillinen humala vaihtuu välillä helvetilliseen rapulaan ja päinvastoin.
Alkoholisti olen, ja sen myönnän. ja nähtävästi myös kovasti riippuvainen.
Tämän päivän olen raittiina.
Olisi varmaan hyvä, jos saisit puhuttua kaikista asioistasi jollekin, jotta ne ongelmat yms jotka johtuu juomisesta ja siitä riippuvuudesta, kuin todentuisivat sinulle paremmin. Siinä samalla saattaa nähdä, kuulla ja huomata miten hyvin asiat oikeasti ovatkin, ettei sitä juomista tarvitse mihinkään.
Tuossa ison kirjan tekstissä on jotain viisasta, kun useimmiten se työ alkoholistien parissa pitää ainakin minut “tietoisena” siitä mitä se kenttä on, miten vaikeaa sieltä on nousta tai palata, jos sinne eksyisin ja mitä myös se raittius/toipuminen on. Onhan se tiedossa muutenkin, mutta oman sairauteni tiedän, että ainakaan minun ei pidä unohtaa mitään, saati alkaa kuvittelemaan mitään.
Tällekään päivälle en ole löytänyt yhtään syytä sekoittaa päätäni millään aineella. On tuo muutenkin sekaisin, ettei sitä sen enempää edes viitsi.
Raitista päivänjatkoa kaikille halukkaille.
Moi ! Niin on todella helpottavaa. Kun on saanut purkaa tuntojaan. Itsellä tällä hetkellä ihan kiva kun saa lukea toisten tarinoita.On alkanut nauttia raittiudesta jota on kestänyt yli vuoden. Välillä ihmetellyt. Olinko se minä milloin ambulanssissa menossa sairaalaan. Tai katkaisuhoitoon. Niitäkin oli toistakymmentä kertaa. Kuukauden kuntoutus jaksolla. Sekään ei riittänyt. Vaan elämä voitti. En halunnut kuolla. Ala ikäinen lapseni tarvitsi mua. Kaikilla läheisillä oli vaikeaa. Suhteet lapsiin kiristyivät. Nyt olen saanut heidät takaisin. Kolme lastani. Neljä lastenlasta. Anteeksi he antavat ehkä ajan kanssa. Unohtaa ei voi milloinkaan. Molemmat tytöt käy terapiassa. Painon kanssa kamppailen. En juo, enkä polta enää. Mutta syön. Viinaan ja tupakkaan ei kuole vaikka niitä ei käytä. Mutta syödä pitää heh 
Tervetuloa joukkoon. Sen minkä teet teet itsellesi.On vaan tämä elämä ja tämä kroppa. Niistä kun osaisi pitää huolta.
Yks raitis päivä lisää.
Tänään oli taas vähän helpompaa, ei turhia ajatuksia pyörinyt päässä.
Tuohon Rahvaan viittaamaan puhumiseen; olen kokenut, että AA-kerho on minulle oikea paikka. Siellä olen saanut puhuttua aika paljon asioita pois sisältäni vaivaamasta.
Nöyrästi mennään, kiitos tuesta ja voimia kaikille lopettajille.
Huomenta
Yksi raitis päivä lisää…
Niin niitä kerääntyy. Ei kannata hötkyillä, se voi olla vaarallista. AA:n" päivä kerrallaan" on hyvä ohje yksinkertaisuudessaan.
-Kannnusaarinen, selvä päivä 154
Kiire luo odotuksia ja pettymys saattaa olla palkkio, mutta kun tänäänkin tekee kaikkensa raitistumisen puolesta, niin sitä ei tarvitse huomenna katua.
Minä olin sellainen huomenna sitten raitistuja, mutta on se nykyään mukavaa, kun saa olla ja elää vain tässä päivässä.
Rauhaa, rakkautta ja raittiutta kaikille.
Huomenta,
Ootte kyllä ihan oikeassa, pitäs pystyä vaan keskittymään tähän päivään ja sen raittiuteen.
Näin alkuvaiheessa, kun on intoa täynnä ku ilmapallo, tuntuu että ajatukset lähtee turhan paljon karkailemaan
tulevaisuuteen. Yritän vaan pitää mielessä miten voimaton olen alkoholin edessä, yhteenkään lipsahdukseen ei ole varaa. Raittius on vielä minulle kovin uusi asia, yritän pitää mielen nöyränä.
Päivä kerrallaan, on todellakin viisain neuvo, minkä olette antaneet.
kiitoksia siitä.
raitista hellepäivää kaikille!
Minulla on myös mennyt kauan niin että päivä kerrallaan. Myös psyyke juttujen takia. Nyt on alkanut ajattelemaan mitä syksyllä. Voisiko vielä opiskella. Olenko sitten epänormaali kun mun päässä ei enää liiku päivittäin ajatukset menneistä. Tiedän ja tiedostan että olen alkoholisti. Mutta vaan tuntuu kuin olisin löytämässä oman itseni. Kaikki ne tunteet ja tarpeet mitkä hautautui jonnekkin.Kun huomaa että on monia joilla asiat on vielä huonommin. En halua valittaa.Helpotusta tämä tuo kun voi kirjoittaa ja lukea. Löytää niistä paljon omaa. Kenties ehkä voi välillä jotenkin auttaa. Omasta puolesta tunnustaminen olevansa alkoholisti ei ole niin vaikeaa. Mutta muiden reagointi onkin sitten eri asia. Mutta mitäs sitä selvittämään kaikille. Jos sellainen tilanne on jossa toiset ottaa kuppia aina sitä jotain keksii. Vaikka niinkuin joku täällä linkissä kerran sanoi " minä join jo " ! No nämä oli mun ajatuksia. En ole kyllä missään kuppiloissa käynyt. Teranssilla pari kertaa kahvilla. En tiedä sitten pystynkö ikinä meneen. Festari jutut kyllä kestän. Toinen juttu sitten mikä on parantunut raitistumisen jälkeen on verenpaine ja verensokeri.
Huomenta,
kun olen tähän sivustoon ja AA-kerhoon tutustunut olen huomannut, että meidät alkoholistit on tavallaan veistetty samasta puusta. Tarinoista löytyy paljon yhtäläisyyksiä, tietysti omien vivahteiden kera.
Itse olen onnellsessa asemassa, kun en ole kärsinyt mielenterveysongelmista. Jos ei rapulan tuomia ahdistusta ja masennusta lasketa. Nämäkin ovat onneksi olleet melko lieviä.
Tänään oli oikein mielyttä herätä pyhäpäivä aamuna ilman minkäänlaista rapulaa, eilinen päivä oli kaikkinensa sellainen, että aikaisemmin olisin varmasti vetänyt pään täyteen.
Nyt näin, enkä kadu sitä ollenkaan
Näinhän se on. Mukava herätä ilman krapulaa. Stressin sietokyky on minulla alhainen. Siinä kanssa varmaan sitten syitä miksi alkoa käytin ja tupakkaa poltin. Nyt sitten vaan syön huh.Huono itsetunto kyllä rassaa. Mutta raitistumisen myötä olen oppinut sanomaan myös ei. Enkä suostu siihen että mua kohdellaan huonosti. Minulla ainakin näitä juttuja lähtenyt lapsuudesta asti. Mukavaa raitista päivää sinulle pärttyli !
Huomenta,
En tiedä, oliko stressin sietokykyä vai taudinkuvaa, kun ennen aina vastoinkäymisten ilmaantuessa lähti pariks-kolmeks päiväks ryyppäämään. Ja kuten arvata saattaa, ei ne asiat siitä korjaantuneet vaan päinvastoin. siitä seurauksena ahdistus ja masennus, joita ei selvinpäin pystyny käsittelemään. siinä eli niinkuin oravanpyörässä, jota viina pyöritti. Kyllä tässä parin viikon raittiuden jälkeen alkaa tajuamaan, ettei juomalla pysty ratkaisemaan mitään asioita. Miusta on alkanu tuntumaan ku elää päivä kerrallaan raittiina, ni ainakin miun murheet tuntuu helpottavan ihan itsestään. Alkoholi ei ole lääke, vaan myrkky joka aiheuttaa sairauden 
Juuri näin! Hermomyrkky joka aiheuttaa sairauden. Nyt kun olet ollut jo jonkin aikaa ilman alkoholia, niin sinulle tulee tälläisiä hyviä ajatuksia. Mietis mikä on tilanne vuoden päästä.
Et uskokkaan miten paljon voi alkoholia karsastaa, hyvälle toipumisen tielle päässyt alkoholisti!
Tervehdys kohtalotovereille,
En ole ehtinyt muutamaan päivään kommentoinut tänne mitään, mutta hyvillä mielin mennään eteenpäin.
Kolmatta viikkoa raittiina, positiivisiä huomioita: uni ja ruoka maistuu. Muutenkin mieli on ollut todella virkeä.
Yritän vain pitää mielessä etten innostu liikaa, nöyrästi eteenpäin, hellepäivistä kirkkain silmin nauttien.
Ryhmissä olen käynyt säännöllisesti, tällä hetkellä tuntuu sopivan minulle.
Miten teillä muilla tämä kesä ja aurinko vaikuttaa ? Minä olen huomannut että virtaa on vähän liian kanssa. Siitä huolimatta että on kaksisuuntaisen lääkkeet. Levoton olo ja ahdistaa välillä. Nyt mulla on ollut mielitekoja viinin suhteen. Tuossa olohuoneen pöydällä on puoli lasia punkkua kun mies ystävä joi ja meni nukkumaan. Kaadan sen kohta viemäriin. Aiemmin kaadoin ukolle lasin valkkaria kun syötiin. Hän säikähti aivan tolkuttomasti ja parkaisi : Et sinä voi juoda ! Käsitti jotenkin asian väärin. Jos kysyisi voisiko käydä päihdesäätiön sairaanhoitajan juttusilla. Aiemmin mulla oli siitä terapiasta hyötyä. Kun se on vain sen yhden ryypyn päässä.Mulla ei ole putki alkanut välttämättä siitä samantien. Mutta sitä on jatkunut sitten siitä lähtien pienemmissä määrin päivittäin. Kunnes on alkanut kolmen neljän päivän yhtämittainen juominen. Ja sitten katkolle. Siihen en halua. Eniten tässä nyt pelottaa kun olo on niin kärttyinen, levoton. Sentään yli vuoden raittiina. Asiat olisi kohtuu hyvin muuten mutta taloudellinen tilanne tiukka. Ei oikein tiedä mihin stressiä saisi purettua.Alko ja tupakka on pois. Kahvin juontia olen vähentänyt kun se ei sovi silti vaikka refluksi leikkaus tehtiin. Vettä olen alkanut juomaan enemmän. Paino on hieman pudonnut. Koiran kanssa käyn kävelemässä. Kun pystyisi jotenkin rentoutumaan eikä kontrolloisi jatkuvasti omia olotilojaan. 
Hei,
Jos kaksisuuntaiseen liittyen on levoton ja hypomaaninen olo, olisiko syytä nostaa hieman lääkitystä etenkin yötä vasten, varsinkin jos unet on vähäiset? Sinulla on jo raitista aikaa niin paljon ja kokemusta, mihin se yksi viinilasillinen johtaa, niin älä päästä ajatuksiasi yhtään sinne suuntaan, että voisit ottaa. Älä edes kaatele miehelle viinejä. Ymmärtäisiköhän hän, jos pyytäisit ettei teillä nyt olisi niitä väliaikaisesti?
Minulla kesä ei ole sen kummempaa aikaa kuin muutenkaan, kun olen kaksisuuntaisen suhteen depressiiviseen puoleen enemmän kallellaan, mutta kesäisin en nuku hyvin.Toisin sanoen tosi huonosti. Tummennetut verhot/silmille suoja auttaa nukkumaan vähän paremmin. Lisäksi kokeilen tuota Positiivisen suosittelemaa magnesiumia. Melatoniini vain virkistää.
En osaa paremmin neuvoa, mutta koeta relata, älä mene fiiliksien mukaan vaan kytke turhia kanavia päästä pois. Jos on pakko, polta vaikka hermosauhut, mutta älä ota.
Tsemppiä
Mulla on uusi resepti. Pyysin sossusta maksusitoumusta lääkkeelle. Entisiä lääkkeitä on vielä muutama. Asiat meni huonompaan suuntaan kun tuli toinen sosiaalityöntekijä. Nyt nämä uudet on 1000 mg (Deprakine).
Tuohon tupakan polttoon en enää mene. Mulla oli verenkierto häiriöitä. Rr korkealla ! En jaksanut mitään. Eikä mulla olisi rahaa edes polttaa. Olen myös esimerkkinä lapselleni jonka viimein tajusin kun lopetin juomisen. Sitä kautta bibo sairauteni helpottui. Lääkkeet ovat auttaneet paremmin. Olin siis seka käyttäjä.Tyttö lopetti myös tupakoinnin kun minäkin lopetin.Vitamiineista syön B ja D. Sekä kalkkia luuston tukemiseen. Koska mulle on tehty luustontiheys mittaus siinä yhteydessä sitä määrättiin.Niin ja mulla on astma piippu aina mukana. Vielä ei ole mennyt pahaksi se sairaus. Kyllä näitä tauteja riittää.Välilevyn madaltumaa. Kalkkia lonkissa.Toinen jalka lyhyempi. Ilmeisesti pitäisi käydä kuntosalilla kun ei ole lihasvoimaa. Tämä itsensä hoitaminen tässä olisi nyt kiireisin asia. Olen kuitenkin vasta 49 v.! Sitten kun masentaa ei liikunta maita ja syö. Syksyä taas pelkään. Kun minä en saa ottaa kirkasvalo hoitoa bibon vuoksi. Olen syksyisin aivan maassa. Sitä kestää yleensä joulukuun loppuun.Onhan se saavutus tuo raittius aika. Eka pitempi kausi kesti puoli vuotta sitten retkahdus. Ei passaa vaipua epätoivoon.Ajatellaan että ihana herätä taas uuteen aamuun selvinpäin.Huomenna voisikin kävellä kirpputorille. Samalla hoitaa tarvittavan liikunnan.