Moi, päätin liittyä lopettajien foorumille. Kirjoittelen sitten tuleeko tästä mitään vai ei. Jos ei, niin kai tänne nettiin tekstiä mahtuu.
Olen nainen, ja lopettaminen on vaikeaa. Olen kaksi-kolme kymppinen. Kuka hullu ei muista omaa ikäänsä. No samaa voi sanoa minun miehestä, sen lempirepliikki 3 promillen kännissä on sanoa että on ottanut 3-4 olutta. Tai neljä viiva viisi. Ettei tiedä montako. Samalla kun aloitan tämän kirjoituksen, yritän lopettaa mieheni juomiseen sotkeutumisen liian pahoin. Yritän keskittyä omaan ryyppäämiseen. Se on vain tosi vaikeaa, koska reagoin herkästi toisten mielialoihin, ja se jännitys lähteekö mies juomaan, käy joskus ylivoimaiseksi.
Suututtaa, koska jos tämä parisuhde olisi normaali, en joisi. Siis tarkoitan, että olin valmis lopettamaan juomisen parisuhteen takia. Tosin asia ei juolahtanut mielen viereenkään ennen tätä. Tilanteessa, jossa pitää valita otanko parisuhteen vai viinanjuonnin, niin ottaisin parisuhteen ja olisin ja olen, valmis tekemään töitä sen eteen. Mutta jos jään yksin, mitä teen sitten?
Eilen tapahtui, tuli itku koska minua suretti että on kaunis kesäpäivä, ja kuinka kaipaan juomista. Se oli ihana hetki. Tykkään itkemisestä, sekä nauramisesta. Toivoisin niitä lisää.
Tästä ei ole suuntaa ylös eikä alaspäin, muutaman viikon aina elän kerrallaan, sitten meinaa retkahtaa kun mieskin retkahtaa.
viimeisin retkahdus oli 1, 5 olutta, eli toisen oluen kaadoin viemäriin. Se oli sellainen kokeilu silläkertaa,
mutta ei voi mitään, kusi nousee päähän tietyin väliajoin, ja pitää “kokeilla”. Sitä edellinen kerta oli muutama viikko aiemmin, seurasi hirveä krapula ja morkkis. Sitä ennen muutama kuukausi, meniköhän alle kolme? Päivien laskemiseen en ole ryhtynyt, aluksi laskin että viikko on mennyt, sitten kaksi, kuukauden kohdalla laitoin merkille että kuukausi. Sitten en ole enää välittänyt.
Keskenjääneen olut yrityksen jälkeen, on joka kerta sellainen olo, että aloitan taas nollasta.
Heti kun pääsen, menen terapiaan.
Välillä tuntuu että nämä asiat ovat ihan liian suuria. Miehen alkoholismi vaikuttaa olevan niin pitkällä, että se myötävaikutti päätökseen koska jos en lopeta, siinä on tulevaisuus. Juomattomuus suojelisi minua tällaiselta jatkossa.
Tervehdys Sinulle, “Kuka Tietää”!
Mainitsit puuttuvat tukijoukot. Oletko harkinnut jotain itseapuryhmää?
Tuota Sinun “vielä-perhetilannetta” lukiessani jäin aika sanattomaksi. 
Miksi Sinun pitäisi sietää toisen ryypiskelyä?
En ole mikään parisuhde-expertti. Olen itse vain menneisyydessä saanut sekä aluksi hyvin toimineen avioliiton sekä vielä paremman avoliiton kaatumaan omaan alkoholismiini. Jälkikäteen olen usein ihmetellyt, miten helvetin pitkä tuo teidän naisten pinna oikein on!
Tee ja toteuta ratkaisusi ajoissa. Kysymys on Sinun elämästäsi.
Kiitos Andante 
No ensin olin ihan jättämässä sen miehen, mutta kävin kyselemässä terkkareilta ja a-klinikalta tästä asiasta, ja lueskelin siitä että kun tämä on sairaus.
Sanoivat toki varoituksen sanan, että toista ei voi koskaan raitistaa muu kuin hän itse, mutta etten heittäisi vielä pyyhettä kehään. Varsinkin kun asia oli vasta auennut. Ja kun näytti että miehellä ei ole oikeastaan ketään kuin minä, joka edes huomaa mitään ongelmaa. Ja tavallaan olen iloinen etten ainakaan voi itseäni nyt syyttää yrittämisen puutteesta, jos hän kuolee viinaan tai jotain niin enpähän ole ollut sellainen heti, joka vain sylkee naamalle että häivy siitä juoppo. Vaan suhtauduin että tämä on sairaus, ja ongelma, josta johtuu kpäinen käytös. Sen olen joutunut kovalla kädellä karsimaan, että juovuksissa ei ole minun lähelleni eikä luokseni asiaa.
Mutta taksin omaan juomiseen…menen sekaisin että kuulunko tuonne läheisten puolelle vai tänne.
Sentään nyt ei tunnu enää siltä että juotattaisi, ja hyvänä puolena se että pysyn sen verran selvinpäin olemaan, jopa päivisin, että voin alkaa ottaa selville menenenkö terapiaan vai hoitoon vai hullujen huoneelle:)
Sen tiedän että aloittamalla tissuttelun, tulen juomaan ensimmäiset 2, sitten määrät nousee ja sitten loppuelämän kidun sillä rajalla että olenko hoitanut asiani-
Jos ja kun parisuhde päättyy, niin ei ole vaan ketään kenen takia, paitsi itseni, takia lopettaa.
Siis perhettä ei ole…jos kaikki on juoppoja niin ei se pitemmänpäälle toimi.
Huomaan jo nyt, että kun olen aikani ollut juomatta, ja juttelen vaikkapa sähköpostissa, facessa, taikka puhelimessa, tunnistan alkoholistit siitä että alkaa suu napsaamaan jutellessa.
kaveri on , jonka seurassa tätä ei tapahdu, että juttujen “taso” on sellaista ihanaa hersyvää huumoria joka on niiiiin terassi-bisse-juhla nauru…
Voi että mulla on joskus ollut hauskaa, en kadu päivääkään. Ärsyttää vaan se että miksi alunperin aloin juomaan. Olen ehdollistunut kuin pavlovin koira.
Hei ja hyvää iltaa “Kuka tietää”!
Tekee mieleni olla avuksesi ja totean aluksi, että olen raitistunut alkoholisti.
Tässä vielä muutamia kommentteja rohkaisuksesi:
On hyvä, että yrität vähentää miehesi juomiseen tarttumisen.
Alkoholista luopumiseen liittyy surutyö, ihan niin kuin muihinkin luopumisiin.
Sanoit, että et tunne raittiita ihmisiä. Minä olen saanut tuttavia ja ystäviäkin raitistuttuani, sekä harrastuksistani että ennen kaikkea AA-ryhmistä.
Jos itse määrittelet itsesi alkoholistiksi, ei sinut pinnallisesti tuntevilla ole pätevyyttä kieltää sitä.
Hoitopaikkoja on valitettavasti aika vähän, mutta ehkä sinun kotiseudullasi toimii AA-ryhmiä. Sellaisista tuhannet kärsivät ihmiset ovat saaneet avun raitistumiseensa. Kyllä sinullakin on täydet mahdollisuudet kunhan menet ja avaat palaveripaikan oven. Niitä ovia on Suomessa kuutisen sataa.
Kiitos viestistä Lomamuisto, ja hyvää iltaa:)
Voisin kyllä harkita tuota kerhoakin. Ne stepit kuulostavat ainakin hyvältä idealta:)
On se jännä, olen oikeasti jälkeenpäin aateltuna ollut melkoinen sadisti, siis olen syyttänyt muita omista ongelmista yms. Ja välillä olen vieläkin.
Saan kyllä niin syyttää itseäni ja teen tietoisia valintoja. Toivon, että se nyt on vetänyt elämänsä isoimmat perseet, tyrinyt niin raskaasti että on puolinaamaa ruvella ja häätö. Varmaan sitten routa voisi ajaa hänet hoitoon, ottaisin heti sellaisen nöyrän ja avoimen miehen, joka osallistuisi yhteiseen kasvuun ja kompromisseihin. Mut en mää tuollasella itsekkäällä turhapurolla tee mitään. Mutta hän silti näytti minulle valon.
Kavereista en tiedä, olisi kiva kun olisi KOTI. Siis joku ihminen kotona, jolle ja jonka kanssa voi sitten elää, ja antaa senkin elää. Jotain mitä odottaa.sitten kun on päivän työt tehty, olisi joku kotona, ei tulisi mieleenkään valita siihen tilalle olupurkkia.
Heräsin aamuun ankeaan, nukuin muutaman tunnin. Yö meni valvoessa, ehkä liikaa kahvia.
Mitään järkeä missään. Mies on teillä tietymättömillä edelleen, taas pelko mitä jos se tulee, mitä jos ei tulekaan. Kun se otti AVAIMEN mukaansa, niin nyt en voi mitään taas…mitä jos se hukkaa minun vara avaimen. Tuleva sinkkuelämä ei järin valoisalta näytä, ei kiinnostaisi erota.
Sairasta. Hän kuulemma miettii että voisi muuttua ja yrittää olla parempi minulle.
Katselin päätöksen vahvistamiseksi netistä kuvia kodittomista ja puistokemisteistä.
Siellä oli naisia myös. Tunnelmat eivät ole järin kesäiset, katsoin varmaan 100 kuvaa ja kuvittelen itseni jossain huoltoaseman parkkipaikalla saunatossuissa kerjäämässä yhtä röökiä. On koti, on tavarat, on tulevaisuudensuunnitelmat. Kyllä tää hyvin menee.
Kun sanoo että juot liikaa, se jättää vielä porsaanreijän että jospa joisi vähemmän.
Eli pitää sanoa että juot liikaa, et voi juoda yhtään, minä vai viina. Sitten pitää perustella, että miksi MINUA haittaa se että joku juo. Mitä se minua koskee. No sitä kun odotan ja ei pidä sovitut asiat. Ei se johdu viinasta, hänen täytyy välillä MIETTIÄ. Hän on tehnyt väärin, ei toistu enää, olisit sanonut että se on tärkeää. Itse sanoit, että ei se haittaa.
ansa, jonka takia jää pirun koukkuun. En ole henkistä väkivaltaa vailla siksi että olen niin masokisti. Vaan, siksi että yrittän olla liian hyvä. Eli senjälkeen, kun mulle on tehty ties mitkä oharit, niin haluaisin silti pitää kynsin hampain kiinni siitä miten minut on opetettu tai miten olen oppinut ihmisten kanssa asioimaan. Eli jään odottaa tilaisuutta sanoa se, ilmoittaa, kohteliaasti. Eli minun pitää vielä sitäkin miettiä, etten ole epäkohtelias.
kyseessä ei ole edes se että uskoisin lupauksia, kyllä tämmöiseen voi joutua ilman, että joku tekee lupauksen muuttua. Enkä odota edes anteeksipyyntöä. Vaan, se koukku on siinä kun haluaa oman omantunnon säilyttää puhtaana. Ja se voi jossain kohtaa olla myös sädekehän kiillotusta, ja siksi siitä seuraa rangaistuksena melkoinen helvetti. Silti, ottaisin itseni kumppaniksi mieluummin kuin miehen. Parempi sädekehänsä kiillottaja joka hoitaa sovitut asiat, kuin retku joka leikkii pahaa poikaa ja hakee arvomaailmasa kavereilta yms. Joo tällä ei ole taas minun juomisen kanssa mitään tekemistä,
mutta ei mulla aamupäivisin juotata muutenkaan. Tiedän vaan että tämä ajatuksien noidankehä pitää purkaa, koska jos puin näitä asioita iltaan saakka, käyn kaikki raivon vaiheet läpi, niin iltaan mennessä olen jauhanut päässäni jyvät jotka aiheuttaa mallasjuoman nauttimisen.
Sarjoita lukko uudelleen ja pidä avaimet itselläsi. Mitä niitä kenellekään jakamaan kun ovikello on keksitty.
Maksaahan se vähän mutta oppirahat on maksettava.
Näin on. Halvemmaksi tulee mielenrauha, jos kuukauden oluet maksaa mitä maksaa, niin yks lukko on pieru saharassa.
Mut ei mun ehkä tarvitse, ei se mitään mulle tee. Ei ole käsiksi käynyt kertaakaan, väkivaltana pidän silti mm itsemurha uhkauksia, epäsuoriakin, joiden tarkoitus on koukuttaa mut antamaan hänelle periksi.
On todella mielenkiintoista olla sekä läheisriippuvainen puoliso, että itsekin juoppo.
Eli on tässä jokin epäsuhta, koska mietin asioita kokoajan miehen kannalta. Koen syyllisyyttä etä olen puuttunut miehen elämään, yrittänyt siten kastroida hänet tai pitää tossun alla, puuttumalla kellon aikoihin ja muihin.
Itse hän loukkaantui kun en kerran ilmoittanut missä olen ja minne menin. Hän voi olla päivän pois, ja kyseleminen on silti vapauden riistoyritys minun taholtani…
On vain aika luovuttaa, vaikka sinänsä en ole katkera…jos alkaa laskemaan kumpi teki ja mitä, niin ei se johda minnekään. Siitä tulee vain uusi koukku. Että pitää revanssia hakea, hyvittää tai vaatia takaisinmaksua.
Hyvä, että kirjoittelet tuntojasi se helpottaa.
Vaihdata nyt kuitenkin se lukko.
Se on merkittävä etappi kuitenkin ja osoittaa, että olet tehnyt päätöksen. Koskaan ei tiedä vaikka se olisi vielä tarpeen. Tiedän tapauksia jossa mm tavaraa on hävinnyt vastaavassa tilanteessa ja onha väkivaltaista käytöstäkin kuultu ja uutisoitu.
Ajattele itseäsi, et sinä pysty alkoholistia raitistamaan jollei hän itse halua. Paras palvelus on jättää ja näyttää mitä siitä dokaamisesta seuraa. Hyysääminen vain pahentaa tilannetta.
Kiitos Dave kannustuksesta ja mielipiteestä.
Totta, olisi pitänyt ottaa se avain ensin ja tekstari sitten.
Saa nähdä mitä seuraa. Tavallaan hyvä että yritin , ja vähän hyysäsinkin, sehän olisi voinut piilotella ongelmaa
ja asia olisi tullut esille vasta, kun meillä on yhteinen talo ja lapset.
Sen verran kauan sinnittelin etten parisuhteen takia muuttanut asuntoa tai muuta, että aika kerkesi näyttää kuinka vahvana alkoholismi on. Nyt on vain se avain.
Eipä tunnu juomisen lopettaminen enää missään, tää ero on pahin.
Tuli sanottua liian pahasti. Aamulla kun heräsin, en hetkeen muistanut mitä oli tapahtunut, luulin että mies on vieressäni ja tarkistin kädellä, ei siinä ollut ketään: Sitten muisti palasi pätkittäin…sitten se taas jysähti tajuntaan, ei ole enää eikä tule. Tää on pirullista tuskaa. Saavutin raivoni huipun ja temperamentti reagoi ensin…olisi pitänyt hillitä hilunsa…puhua rauhallisesti asiat selväksi mutta päätin sitten että kertalaakista parempi. aattelin että ei voi enää pahemmalta tuntua niin aivan sama.Mutta näköjään voi. on vielä pahempi elää kidutuksessa, että mitä tuli sanottua ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Ihme että pystyn kävelemään,
mutta ei tää silti vielä ole mitään. Annahan kun se iskee kunnolla tajuntaan, nyt vielä on tällainen ei tiedä onko surullinen, peloissaan vai mitä. Ja niitä kaikkia yhtä aikaa.
On tietysti vaikea arvella mitä olet mahdollisesti sanonut mutta mitä pahaa siinä on jos haluaa lopettaa suhteen toisen alkoholismin ja siihen liittyvien ilmiöiden vuoksi ? Tuskin sinä nyt mitenkään häntä uhkaillut ole tms ?
Mitä tapahtuu ? No mitä voi pahimmassa tapauksessa tapahtua ? Tuskin mitään kummallista.
Itse kirjoitit olevasi läheisriippuvainen ja kyllä tämä pahasti ja vaikeasti siltä vaikuttaa.
Siis se avain on vielä sillä, ja sanan käänteet olivat sellaiset että hänen tulee nyt painua sellaiseen paikkaan jossa ei aurinko paista… Loukkaannuin vaan niin pahasti.
Jep, tätä on LR. Se on sitä että valitsee väärät ihmissuhteet joita on vaikea hoitaa, sitten ei osaa hoitaa niitä, sitten ei osaa lopettaa niitä oikein. niin että ei tarvisi jäädä miettimään mitään…
Vaan kaikki alusta loppuun saakka, niin epänormaalilla tavalla ja solmuun, että ei voi kuin ihailla lopputulosta. Joka on niinkuin irvikuva todellisesta maailmasta.
Mutta. kai tähänkin konstit löytyy. Varasin terapian, juonut en ole,…ei kai tässä auta kuin luottaa
Kummasti se elämä kantaa. Muistan hyvin nuo omat erosotkuni. Sinä olet fiksu kun jätät juomiset. Minä en niin fiksu ollut eikähän siitä mitään hyötyä ollut, päin vastoin.
Näin jälkeenpäin sitä ihmettelee miksi sitä niin otti tosissaan ja kuvitteli, että tämä on nyt maailmanloppu. Olen sen jälkeen tutustunut mitä mukavimpiin ja kiehtovimpiin ihmisiin mutta eihän se silloin siltä tuntunut.
Et todennäköisesti ole tehnyt mitään todella pahaa. Eihän tuo elämä kovin auvoiselta kuulostanut etkä sinä ole syypää jos miehesi jotain tekee. Omasta elämästäsi sinun on ensisijaisesti huolehdittava.
Se avain, luulen että käytät sitä tekosyynä itsellesi voidaksesi etsiä miestä reissuiltaan. Vaihtaisit sen lukon, saisit mielenrauhan ainakin kodin ja omaisuuden suhteen. Eihän sitä koskaan tiedä mitä juopon päähän pälkähtää vaikka kostomielessä.
Nyt olen onnellinen, se avain
Jes! Pääsen tästä hermopaineesta ettei joku humalainen saapastele ovesta sisään.
Reilu jätkä. Vissiin se itsekin jo haluaa ryyppyrauhan.
Kyllä, tuulenviemää, nämä tavaraselkkaukset voi olla jotain sitomista, tiesin sen lähtiessä ettei varmana moneen päivään näy niin tälläkertaa silti unohdin pyytää sen avaimen, jonka se on yleensä jättänyt jos lähtee pitemmälle reissulle. Ja varmaan myöskin puolitahallaan otti sen mukaan, koska halusi kontrollia ja rivien välistä viestittää muka, että tulee pian. Varmaan itseään kokeili, että jos on se avain mukana niin varmasti ryyppääminenkin pysyy aisoissa kun ei ole pitkän reissun merkit.
On sulla kova halu selittää asiat kaverille myönteisesti. Avaimen palautus nyt on vähin mitä voi tehdä.
Jep…kiva tässä samalla lueskella noita al-anon kirjoja…Lainailin niitä vinon pinon sekä raitistumis oppaita. Että kuulemma sanominen, sanomatta jättäminen, nalkutuksen muotoilu positiivisiksi lauseiksi, oman elämän eläminen alkoholistin rinnalla positiivisin mielin, irroittautuminen päihdeongelmasta lähtemällä vaikkapa yksin lomamatkalle ilman miestä, sekä vaahtokyöpyjen ottaminen, kauneuden hoito ja itsestä huolehtiminen, sekä kaikkien mahdollisten parisuhdeongelmien esittäminen toiselle osapuolelle minä-muodossa on se taikasauvan heilaus, mikä voi kuitenkin myötävaikuttaa positiivisesti päihderiippuvaisen raitistumis intoon. Eli läheisriippuvuushan on just tätä. Käännetään asiat omaksi syyksi, totutellaan huonoon kohteluun, keksitään muuta tekemistä tilalle
Noniin, ei passaa valehdella. Otin tänään olutta. Ei ole syytä siihen, en tiedä. Huomenna uusi päivä. Kenties. Perheeseen/perhetilanteeseen ei mahdu kahta juoppoa kuitenkaan, joten otin sen oman tilani kai nyt. Tapahtuipa mitä tahansa, raportoin sen lähipäivinä.