No sattuu noita retkahduksia, ei siinä mitään.
Paljon huolestuttavampaa on kuitenkin on se, että sinulla on kovasti tekemistä tuossa suhteesta luopumisessa. kirjoittelet perheestä, lähettelet tekstiviestejä ym eli koko ajan vaan ajttelet tuota ex-kumppaniasi. Parasta nyt kuitenkin on lopettaa kokonaan ja siirtyä uuteen vaiheeseen. Kokemuksesta tiedän kuinka raskasta ja kuluttavaa on se entisessä pyöriminen.
Kiitos Dave kun jaksoit taas vastailla, pelkäsin aamulla laittaa edes tietokonetta päälle että mitähän on tullut näppäiltyä. En vaan pysty nyt eroon siitä miehestä…Koska jos olen erossa niin ajattelen kuitenkin vaan kokoajan.
Niin sehän on yksi lysti mitä teen, kun pakoon en pääse kuitenkaan. Ei auta kun elää minuutti kerrallaan. Teen itseni vaan naurunalaiseksi yrittämällä lopettaa, ja lopettamalla yrittämisen. Mikään vaihtoehto ei ole hyvä enkä lopullisia päätöksiä pysty tekemään koskaan. Juoppous minussa on yksinäisyyttä, läheistauti on yksinkertaisuutta.
Molemmat alkaa sanalla yksi, ja siihen on varmasti syy maailman kiertokulussa.
Aion tehdä nyt näin. Juon kerran viikossa, ja toteutan sitä kapinallista ja itsetuhoista puoltani. Sitten loppuajan koitan vaan tehdä mitä teen, kaipaan miestä ja välillä vihaan. Semmoista se tulee olemaan minun loppuelämäni. Tämä on mulle annettu, ja joskus kuolen kuitenkin.
Tekis mieli vaihtaa puhelinnumero, naama, osoite, valtio sekä planeetta. 
Mutta…nyt jätän tämän palstan käyn vaan lukemassa, yritän olla kirjoittamatta koska kirjoitus tuntuu nyt vain vahvistavan ajatuskuvioita jotka ei kuitenkaan juuri nyt johda minnekään.
No, itsehän oman helvettisi valitset mutta muista ei se ole maailma, joka tilanteen on järjestänyt, vaan sinä itse omilla valinnoillasi. Voit myös valita toisin.
Eihän sinun tänne tarvitse kirjoittaa mutta suosittelen esim päiväkirjan kirjoittamista. Se selkiyttää ajattelua ja muutenkin helpottaa kun saa ajatukset pois päästään pyörimästä.
Moi Kuka tietää,
Mä en ihan pääse perille siitä mitä haet. Omaa raittiutta, eroa alkoholistista ja sitä kautta omaa raittiutta vai jotain muuta…? Selkeästi mun mielestä kuitenkin näkyy se, ettet ole elämääsi tällä hetkellä tyytyväinen ja moni asia vaivaa sinua. Välillä kyllä rehellisesti sanoen tuntuu siltä, että ylianalysoit omia olojasi ja fiiliksiäsi.
Mulla oli sellainen tilanne, että alkoholin käyttö lähti pahasti käsistä pari vuotta sitten. Olin katkoilla kuusi kertaa ja lopulta 4 viikkoa päihdepsykiatrisessa kuntoutuksessa. Kaikki asiat oli sekaisin enkä saanut otetta mistään. Nyt olen ollut n puoli vuotta päihteettä ja vähitellen kaikki asiat on kääntyneet parempaan suuntaan. Urheilu sujuu taas, työt maistuvat ja lapsiperheen arki tarjoaa joka päivä ilonaiheita. Ahdistukset on väistyneet ja tilalle n tullut elämänilo. En oikein tiedä yritänkö sanoa tässä mitään muuta kuin sen, että mun kokemuksen mukaan oman liiallisen alkoholin käytön myöntäminen ja alkoholin käytön lopettaminen saavat elämässä aikaan lähes poikkeuksetta positiivisia asioita.
Voimia sinulle!
Moi Tatuq, 
Haen tasapainoa
Eroaminen ei ole itsetarkoitus…jos löydän tasapainon tässä näin, se kelpaa minulle.
se on käytännössä liian kaukaa haettua, että tuo mies nyt on syypää kaikkeen. Osaan asioista kyllä, mutta sitähän se alkomahooli teettää, ettei ole normaalia.
näitä parisuhdeherkkiä hylkäämisen kokemuksia, jotka luulisin että normaalillakin ihmisellä sieppaisi, tulee niin puuntakaa ja jatkuvasti, ärsykkeitä siis liikaa niin ettei ehdi edelliseen asiaan sopeutua, kun seuraava jo tulee. Ei kai minun kestävyydessä tai minussa ihmisenä olekaan vikaa, vain työkalut puuttuu en kait osaa käsitellä näin montaa asiaa.
-huomioita muistiinpanoja.
-mun piti yrittää lopettaa kirjoittaminen…just
-täällä on miljoona muutakin ihmistä kuin minä, minulla vain ei tunnu olevan mitään sanottavaa
tai mitään rakentavaa tarjolla, on vain minäminä. Ehkä pitäisi oppia kuuntelemaan enemmän toisia.
-olosuhteet jossa kuormittuu, niin eikö esim sotatilanteessa ole epänormaalit olosuhteet,
ihmisen ei tarvitse olla edes mitenkään sairas voidakseen huonosti, tietyissä tilanteissa…
Se vaan jos ne jää liian pitkäksi aikaa päälle, niin se alkaa olla normaali olotila, ja reaktiot paisuu ylitse
todellisien tapahtumien. Esim olen traumatisoitunut pommeista, joka johtaa sitten traumaan eli pelkään myös vastaavia ääniä jotka eivät ole vaarallisia. Ja osa näistä äänistä, on myös luonnostaan ihmiselle vaaran merkki, edelleenkään ei tarvitse olla sairas säikähtääkseen kovaa pamausta…
Niin …osa mun reaktioista on normaaleja, osa on vanhoja traumoja, sekä uusia traumoja joita syntyy. huh…ihana päivä. 
Kävin kaupassa, kaljahimo juu, se meni jo. kori oli täynnä ruokaostoksia sitten. Julistan päivän menneen hyvin, ja nyt nukkumaan.
Moi taas,
Jotenkin musta tuntuu, että alkoholi ei ole sulle se isoin ongelma vaan ongelmat on muualla. Sitten kun sulla on kurja olo, niin syyllistät itseäsi myös juomisesta. Kaikilla ihmisillä on asioita, jotka ajoittain vaivaavat ja aiheuttavat huonoa oloa ja ahdistusta. Osalla se ilmenee fyysisinä oireina ja osalla määrittelemättömä ahdistuksena (kuten minulla aikanaan).
Oletko koskaan käynyt missään oma-apuryhmissä? Niistä saattaisi löytyä sopivia keskustelukavereita. Älä ajattele, että olisit jotenkin huonompi kuin muut tai jollain lailla enemmän ongelmainen kuin “tavalliset” ihmiset. Luultavasti et ole. AA:ta en suosittele (mun oma mielipide), koska AA:n metodit eivät rohkaise avoimeen keskusteluun ja osa toimintavoista on melkoisen puritaanisia. NA-ryhmät tai A-killat ovat vapaampia ja siellä keskustelut ovat usein varsin hyviä. Ja tietty täälläkin voi keskustella ja ehkä jopa saada hyviä ajatuksia.
Toinen juttu mikä mulle tuli mieleen on se, että käytätkö jotain lääkitystä? Ja siihen liittyen, oletko käynyt lääkärilä juttelemassa tilanteestasi? En halua sinua diagnosoida mutta tietyt jutut (esim kaksisuuntainen mielialahäiriö) voisi olla hyvä sulkea pois. Ja jos oikein ahdistaa, niin on olemassa turvallisia, ei koukuttavia lääkkeitä, joista oikeasti on apua.
Tsemppiä tähänkin päivään! Ehkä tästä tulee vielä oikein hyvä! 
tatuq
Moi Tatuq
Ihanaa päivää sinulle ja muilekin:)
alkoholinkäyttöni lisääntyi kun tapasin mieheni…sitä ennen se oli hanskassa tavallaan mutta nyt jälkeenpäin ajatellen MIETIN jo aiemmin kaljaa liikaa.
kun tuli perjantai, minulla alkoi jo kieli lepattaa että ihanaa, tänään voi ottaa muutaman.
jotain se oluen juominen on mulle tehnyt, ei sillä että suorat alkoholiongelmat olisi olleet vielä havaittavissa, mutta on mun katkaistava ne ehdollistumisen alkavat merkit, että on vaikkapa joku päivä että pitää ottaa, ja pelkkä se tieto että nyt on se päivä, niin laittaa odottamaan sitä alkoholia. Kauanko menisi, että alkaisin perua asioita ja järjestämään sitä aikaa juomiselle. kaipa teinkin sitä jo! Järjestin miehenkin joka ottaa…
mutta jotain oon tehnyt sillä oluella kerran oltuani parikuukautta ottamatta, lähti painoa X määrä, olo parani. Eihän olo voi parantua, jos se ei ole ollut huono.
Mutta ei ehkä vellomisen asteelle kannate mennä. Tai aa-kerhoon… Mieluiten pysyn siellä anoonyymien läheisten piirissä, siitä mun enimmäkseen nämä johtuvat. Ei varmaan ole kaksisuuntaista, mutta eräs autismin kirjoon kuuluva sairaus pätee kuvaukseen. Eli joka aiheuttaa ylimääräistä ihmissuhteiden miettimistä, sanojen vääntelyä…kohtuuttomiin menevää kiinnostusta esim jotain kulloistakin harrastusta kohti, eli jos joku asia kiinnostaa en osaa muuta miettiä, eli vähän kuin autismia että multa kysyy vaikkapa paljon kello, niin vastaan siihen että “6. ja 6. miljardia vuotta sitten dinosaurukset kävelivät”
vaikeuksia aistia keskustelukumppanin tunnetila ja keholliset viestit…ei älyä lopettaa puhumista kun on sen aika, tai ei älyä vastata kun pitäisi sanoa, tai nauraa hautajaisissa, ei ole tilannetajua vaan mun on kokoajan pitänyt näitä opetella, että menisin ihmisten parissa täydestä…sitten kun kuppi menee nurin alkaa semmoinen seikkailu että sit on karuselli valmis. Tätä olen hoitanut että kun en ihmisten kanssa pärjää on oltava yksin , kaljaa juomalla sain jotain aina etenemää, mm sosiaaliset suhteet avautui uudella tavalla kun uskalsin. Nyt uskallan jo paljon, ja ilman olutta, ikäänkuin se olut olisi jo tehnyt tehtävänsä ja nyt voi jo vähentää ottamissta.
Moi!
Joo, tiedän mistä sairaudesta puhut. Ehkä se kannattaisi selvittää; saattaisit saada itsellesi jonkinlaisen helpotuksen kun moneen askarruttavaan tai oudolta tuntuvaan asiaan löytyisi “selitys”. Ja sitten ehkä myös toimiva lääkitys.
Mun mielestä on tosi hienoa, että olet ottanut alkoholin vakavasti jo ennen kuin se on saanut susta täydellisen yliotteen. Tunnistan itseni tuosta “aina kun oli joku tapahtuma, niin mielessä pyöri vain juominen” -tyylisestä kommentista. Niin se oli mullakin. Lopulta valitsin jopa ravintolat sen mukaan missä iso tuoppi oli 0,6 litraa. 
Tervettä meininkiä. Mun piti käydä todella pohjalla ennenkuin olin valmis lopettamaan. Ja ennenkuin olin OIKEASTI ja REHELLISESTI valmis myöntämään, että nyt löytyi elämässä asia, jonka kanssa en pysty häviämättä taistelemaan.
Älyttömästi tsemppiä Sinulle! Uskon, että pärjäät mainiosti!
tatuq
Tatuq, tsemppiä sinullekin, Ja näin se homma etenee.
Hyvä päivä, herättyäni ei ollut enää ikävä miestä. Aloin ymmärtämään että olen myös puolestani ollut erittäin inhottava häntä kohtaan.hän ei ole älähtänyt mitään, hyväksyy vain. Ja minä siitä kierroksia pikkuhiljaa lisäämään kun ei kerran mikään haittaa…minä palvelen häntä lakaisemalla maton alle omat parisuhde mielipiteet. Sitten kiukuttelen hänelle, koska minun suunnitelmani ja unelmani murskaantuivat. mies ei sitten toiminutkaan kuten halusin.
Juomisen suhteen ei mitään uutta, tekeehän sitä nyt mieli mutta jaksan tänään miettiä vain yhtä asiaa kerrallaan, ja päätin että se miettimisen kohde on nyt siivoaminen.
Surettaa itkettää v.tuttaa…
Ei tehnyt mieli juoda ensin, nyt tekee, tuossa pihalla sattui selkkaus ja joku humalainen tuli
MISSÄ LIE aikeissa selittämään,…
Teki mieli kirjoittaa viesti miehelle ja tahtoa se mun luo ja se ois suojellu mua loppuillan.
Mutta sitten muistin että ainiin, eipäs ole mitään miestäkään enää kelle soittaa koska se ketä tässä ajattelen on todennäköisesti
myös ties missä sekavassa kunnossa…eli se on kohta ihan sama otanko sen pihalla olevan ukon viereen nukkumaan vai tahonko mun miehen.
Tai en voi edes olettaa että olisi kännissä, hitostako minä tiedän onko, mutta en voi laittaa viestiä enkä soittaa. En kertoa kuulumisia enkä mitään. Noh…tällai sitä törmää pikkuhiljaa näin arkipäivän asioihin,
kuinka suhtaudun ja hoidan asiat. Hyvää tekee törmätä näihin ja luopua siitä ajatuksesta että minulla on “joku”. Onhan mulla minä. ja te.
Mainitsit aiemmin autismin tapaisen sairauden. Onko sillä diagnosoitu nimi ? Minusta sisarenpoikani kärsii sellaisesta ja haluaisin tutkia asiaa tarkemmin.
Voimia elämääsi.
Miksi et voi laittaa viestiä etkä soittaa? Jos olet pahoillasi, niin tuskin kukaan pahoitteluista suuttuu…? Nuo sinun ajatuksesi voisivat olla vaikka uuden, entistä paljon paremman alku.
Huomenta, tai no päivää:D
Dave, se on nimeltään aspergerin syndrooma.
joo olen ainakin pyytänyt anteeksi nyt. Sitä että olen yrittänyt muuttaa häntä ja siten ajanut häntä pois. Kyllä, eihän tästä tule mitään. Kun tavattiin, tiesin jo silloin mikä olen, ja yritin pitää seurustelun vähän väljempänä, säilyttää oman asunnon ja oman ns. ElämänOlen lukenut tänään heti heräämisen kunniaksi al anonin juttuja, ja olen tietämättäni käynyt niitä läpi monta kertaa. Eli vaikka tuntuu pahalta, pidän itsestäni huolta. Enpä juonut kaljaakaan, oli taas mahtava herätä.
Kylläpä on käänteitä… Ulkopuolisena on vaikea ottaa kantaa. Asioiden selkeyttäminen itselle voisi auttaa. Joku tuossa kirjoitti valinnoista, joten toivottavasti valitset viisaasti itsesi huomioiden. Juoppoon en luottaisi, kokemusta on nimittäin omasta luotettavuudesta. Apu kyllä kelpaa aina, jos on joku hyväksikäytettävänä, siihen ei pidä alistua!
Hyvää viinkoloppua ja jaksamista!!
