Lempeät kannabiksen pössyttelijät

Vilpola
41

Hei Eld, toivoa on aina!

On varmasti kamalaa häilyä eron ja jäämisen välillä niin kauan kuin olet tehnyt… Mutta muistathan, että olet yhtä paljon rakkauden arvoinen kuin ennenkin… Eikä sinusta katoa mahdollisuus sisäiseen viisauteesi, vaikka sanat, perustelut tai varmuudet joksikin aikaa sinulta katoaisivatkin… Toivon sinulle rauhaa ja tilaa kulkea tietäsi, ilman painetta päättää, mitä haluat sosiaalisesti.

Kirjoitit, ettet taida olla ”täyspäinen”. Reaktiivisuudet tosiaan voivat olla joskus yllättäviä. (Esimerkkejä: hahmoterapia.net/hahmoterapia.htm) Mutta entä jos olet vain liikaa prosessoinut, mitä tekisit miehesi osalta? Siis oletko oikeasti saanut pysyviksi kokemiasi uusia perusteluja eroamisen ja jäämisen vaakakuppeihin viimeisen 3 kuukauden aikana? Itse olen seurannut vakavasti läheisriippuvaisten eroprosessointeja paljonkin. Ei niissä eron mekaniikoissa kyllä järjen kanssa juuri ole ollut tekemistä. Joku toteuttaa eron, joku ei, mutta jos prosessoiminen jatkuu, useimmat perustelut erota tai jäädä ovat vähäpätöistyneet prosessoijan mielessä 1-5 kuukauden sisällä syntymisestään.

Kaikesta huolimatta asiasi voivat olla paremmin kuin miltä näyttää. Saatat olla jo jollain tavalla päässyt itseesi syvälle. Sillä läheisriippuvuushan on useimmiten ja varmaan sinullakin syntynyt sanattomuuden aikana. Ennen puhumaan oppimista. Eli uusien älykkäiden perustelujen löytämisellä erota tai jäädä ei välttämättä pidä mitata sitä, miten vakavasti läheisriippuvainen etenee kohti parantumistaan ja viisaita sosiaalisia ratkaisuja. Ennemminkin eteneminen kohti kaikkea hyvää on sitä, miten läheisriippuvainen alkaa arvostaa onnellisuuttaan, sisäistä vapauttaan ja voimaansa.

Joskus sanakeskeiset terapiat eivät siinä riitä. Ja ratkaisut tulevat ennakkoluulottomilla kokeiluilla. Siitä esimerkkinä (ottamatta kantaa siihen mitä sinun tai kenenkään tulisi tehdä) Marketta Rantin polkua: “Rantin oman kokemuksen mukaan ennen puheikää saatuja traumoja on vaikea purkaa keskusteluterapiassa. Rantti on itse käynyt neljä vuotta jungilaisessa ja viisi vuotta freudilaisessa psykoanalyysissa ja sitä ennen muissa psykoterapioissa. Vasta energiaparantajakoulutuksessa hän sai kosketuksen omiin syvimpiin haavoihinsa, ja hänen olonsa alkoi parantua.”
sateenkaarisanomat.net/pdf/n … _10-11.pdf Kunnioitan sitä, miten ikinä kukakin kokee avun pysyvästi saavansa.

Tsemppiä sinulle, mitä valitsetkin!

42

Hei uusiTäällä,

Tiedän että tarvitsisin nyt paljon aikaa ihan itsekseni ja vähemmänkin on nyt onnistunut. aina kun olen yksin alan ajatella muuttoa ja nyt viime kuukaudet olen toiminut melkein automaattiohjauksella vaikka tunteet vellovat laidasta laitaan. Tuloksena on nyt se että minulla on asunto.

Luulen että tämä on helpotus vaikka olenkin juuri nyt pohjattoman surullinen. Mutta ehkä uusi kotini on paikka missä on hyvä surra surtavansa pois. Nyt vaan täytyy kestää nämä tunteensa. Onneksi on ystäviä jotka jaksavat kuunnella ja kulkea tätä polkua kanssani.

Ja sinulle vtk sanoisin että voihan asioita noinkin ajatella ja paketoida kaikki todella järkevään pakettiin silloinhan asiat olisivat kovin yksinkertaisia enkä tätä matkaa olisi edes alunperin tehnytkään. Mutta minä olen minä ja minun on elettävä tämä asia ja koettava omat tunteeni. Itselleni tämä on elämää ei tilastoja.

minulla olikin muutamia ystäviä jotka hanakasti kertoivat kuinka tämän tulisi sujua. En pidä heihin tarkoituksella yhteyttä sillä he saavat minut oitis puolustuskannalle ja vievät ajatukseni ja prosessini raiteiltaan, eikä minulla ole paljonkaan voimia puolustaa tekemisiäni kellekään…niin ja eikä toki tarvitsekaan. Ja toki edelleenkin rakastan miestäni muutenhan kaikki olisikin turhan helppoa. Ja kaikki ratkaisun avaimet on minulla ei muilla…

Ajattelen niinkin että jos mieheni oikeasti raitistuu ja löydämme toisiimme nähden kunnioittavan uuden suhtautumistavan niin ehkä sitten voimme joskus jatkaa yhdessä, mutta pelkäänpä että hän kokee minun pettäneen hänet eikä ehkä siitä enää yli pääse suhteessa minuun…ja voihan olla niinkin että minä en pääse yli kaikista niistä asioista joita suhteessamme on ollut.

43

"Onneksi on ystäviä jotka jaksavat kuunnella ja kulkea tätä polkua kanssani.

Ja sinulle vtk sanoisin että voihan asioita noinkin ajatella ja paketoida kaikki todella järkevään pakettiin silloinhan asiat olisivat kovin yksinkertaisia enkä tätä matkaa olisi edes alunperin tehnytkään. Mutta minä olen minä ja minun on elettävä tämä asia ja koettava omat tunteeni. Itselleni tämä on elämää ei tilastoja.

minulla olikin muutamia ystäviä jotka hanakasti kertoivat kuinka tämän tulisi sujua. En pidä heihin tarkoituksella yhteyttä sillä he saavat minut oitis puolustuskannalle ja vievät ajatukseni ja prosessini raiteiltaan, eikä minulla ole paljonkaan voimia puolustaa tekemisiäni kellekään…niin ja eikä toki tarvitsekaan.”

Rakastaminen on minulle pyhä asia ja minulle on itsestään selvyys kunnioittaa siinä… Olet käsittänyt viestini päinvastoin kuin olen tarkoittanut. Olen aina ajatellut, että on hullua kertoa toiselle, miten prosessin tulisi sujua. Tai väittää, että asiat voisivat olla yksinkertaisia. Se, joka on ollut prosessissa, tietää, mitä tarkoitan.

Teet mielestäni viisaasti, jos et puolustaudu (vaikka sinulla olisi voimiakin) niitä ihmisiä vastaan, jotka esittävät, että olet tehnyt suhteessa mieheesi väärin tai vaativat siitä selityksiä tai esittävät että olisit hidas tai että sinun tulisi tehdä jokin tietty asia (häneen liittyen). Minä en kuulu niihin ihmisiin enkä ole sellaista sinulle viestittänyt.

On niin iso kokonaisuus, luopuuko pitkästä suhteesta vai ei… niin arvokysymys… Itse mielenterveys- ja päihdeongelmaisia rakastaneena tiedän, ettei rakastaminen ole niissä suhteissa yhtään vähemmän arvoista kuin muissakaan. Kokipa olevansa eri tai samalla tasolla kuin kumppaninsa. Hullua on esittää suhteesta luopumispäätöstä toiselle, jos kyse ei ole kuitenkaan fyysisen väkivallan uhasta tms.

Kerroin kokemuksistani, en tilastoista. Tarkoitin, että kun tässä ketjussa on niin paljon sinulle vastattu selkeisiin konkreettisiin ohjeisiin keskittyen, niin halusin laajentaa. Ilmaisin juuri niin kuin itsekin ilmaiset, ettei sinun välttämättä pidäkään aina etsiä sanoja tai perusteluja tai järkeä. Siis koska sisäiset läheisriippuvuudesta paranemisen polut ovat yksilöllisiä niin ovat tietysti myös konkreettiset polut. (Ratkaisukeinojen yksilöllisyyksistä mainitsin monta kertaa täälläkin kirjoittamassani: viewtopic.php?f=86&t=27848 – Vaikka pikaisesti luettuna se voi näyttää tilastokeskeiseltä ja yhtä kaavaa suosittelevana, niin onhan siellä monta yksilöllisyyksiä korostavaa kohtaa. Ja motivaationi kirjoittaa tuo viesti on nimenomaan erilaisten keinojen kerääminen läheisriippuvuudesta vapautumiseen, koska ihmiset ovat yksilöllisiä. Tilastojen mainitsemista ei mielestäni tarvitse ottaa holhoamisena tai muuna negana, jos sitä ei kohdenna kehenkään.)

Varsinkaan surutyöhön en tiedä kenenkään asiantuntijankaan suosittelevan mitään kaavaa. En usko että olisi olemassa mitään luonnollista tietä, vaan se on yksilöllistä.

Prosessina eteneminen on kokonaisvaltaista. Siitä huolimatta mielestäni voi olla monillekin hyvä tietää, että on erilaisia konkreettisia ratkaisumahdollisuuksia. Sitä kautta voit lukea viestini tilan ja konkreettisten mahdollisuuksien tuomisena keskusteluun. En ole vihjailija, joten sinun ei tarvitse lukea viesteistäni sellaista, mitä niissä ei lainkaan ole.

44

:imp: :smiling_imp:

Lastenvalvoja, sosiaalityöntekijä, poliisi ok tällä viikolla päässyt sitten tekemisisiin näiden ammattiryhmien kanssa. Kiitos rakas mieheni että tämänkin kokemuksen minulle suot.Ilmoitit että olet lasten pääasiallinen huoltaja ja että olen kelvoton lasteni vanhemmaksi vaikka kuka tahansa joka meitä seuraa näkee täysin päinvastaista. Neuvoja hait ystävältäsi joka on ,määrätty lähestymiskieltoon ex-vaimoonsa nähden ja siinä nyt sitten sorvaatte paniikkiratkaisuja. Jos nyt ottaisit ihan iisisti niin olisin paljon sovittelevampi eikä tarvitsisi kaivella arkistojen “aarteita”.

Jos ajattelisit lasten etua et kävisi räyhäämässä pihallani ja järkyttäisi lapsiamme.
Jos ajattelisit lasten etua tunnustaisit kyllä kuka on pääasiallisen vastuun lastemme hyvinvoinnista kantanut etkä kiistäisi sitä noin perusteettomasti.

Mutta onneksi uudessa kodissani on helppo hengittää ja uupumus vaihtuu levolliseksi tilaksi. Sinun paha olosi on kaikki se mitä olen vuosia jo kantanut ja lähes romahdin sen taakan alle. Voin todeta nyt että se ei ollutkaan minun taakkani. Näen kyllä sinusta kuinka raskas se on ja kuinka peloissasi olet saadessasi sen kannettavaksi.

45

Ei jäänyt vaihtoehtoja. hyvästi kaksoisviestintä, uupumus, tyhmänä olo,kaikenlaiset aavistelut.

Asioin mieheni kanssa vain ja ainoastaan viranomaisteitse nyt. Johon hän kaiken pyörittelyn jälkeen ihmetteli kuinka nyt näin ylimitoitan tämän jutun ja olikohan käynyt lastenvalvojallakin lirkuttelemassa kuinka yhteistyökykyinen hän onkaan ja kuinka ihmeessä nyt häntä näin haastetaan. Ihan sama puhukoon mitä puhuu, minä sain edes yhden pienen todisteen mustaa valkoisella viranomaisille.

Uupumuksesta ja sairaslomista. Mies totesi että kun nyt kaikki tulevaisuuden suunnitelmat on jäissä hän voikin sitten kesäksi jäädä kotiin, ottaa rennosti ja " soitella" siis minä olin juuri jäänyt uupumuksen takia sairaslomalle…sanoiko että ota vaikka palkatonta lomaa että saat koko kesän toipua…ei tullut mieleen. Joten jääköön viettämään nyt kesälomaansa siirryin toiseen osoitteeseen viettämään sairaslomaa/kesälomaa ja nyt…

…Olen niin TYYTYVÄINEN kun menen kotiini eikä siellä tarvitse miettiä mistä kana pissii.

Perheneuvola oli oikeastaan jos ei yhtä tyhjän kanssa, koin että minun huoltani ei otettu tarpeeksi vakavasti ja mieheni sai siitä vettä myllyynsä että hänen toiminnassaan päihteiden suhteen ei ole mitään vikaa kun terapeuttikaan ei näe ongelmaa. Koen kyllä että hieman edes voimallisemmin olis voitu ottaa kantaa.

no sain paikallisen IRH:n toimistolta ihmisen kiinni ja kyselin vertaistukiryhmästä, viesti oli että siinä kokoontuvat lähinnä käyttäjien vanhemmat. Mutta olisi mahdollista tehdä yksilötapaamisiakin. Ja tämän yhden puhelun aikana koin todella tulevani kuulluksi tässä asiassa, että IRH:N henkilö puhui juuri niistä asioista kuin pitikin. Oli kuin valtava taakka olisi nostettu harteilta.

Lastenvalvojakin soitti ja sanoi että hänelle oli noussut huoli perheemme tilanteesta puhelinkeskustelumme perusteella ja että tekee lastensuojelun ilmoituksen. Sanoin että ok, hyvä juttu tee vain.

Anopillekin kerroin ja hän sanoi sen arvanneen jo aikaa sitten.
Veljellenikin kerroin.
Työkaverillekin kerroin ja ystävät osa ainakin ovat jo tienneetkin pitkään.

Mietin parin vuoden takaisia ja mietin että ehkä silloin saattoi käyttää muutakin kun oli jatkuvasti niin hemmetin sekaisin.

Itseasiassa mieheni luki tämän ketjun tai ainakin alkuosan mutta ei ollut kyennyt lukemaan enempää kun oli tullut niin paha olo että ajattelen hänestä näin pahasti siis että on ongelmakäyttäjä ja raha-asioissa lusmuilija eikä kanna vastuutaan. niin kaikkihan olisi siis hyvin ellen olisi näin ilkeämielinen ihminen.

46

Voimaa elämääsi Eld.
Olet tehnyt ratkaisevan päätöksen ja kuulostat hyvin väsyneeltä nyt. Vaikein ratkaisu on tehty, nyt voit keskittyä itsesi ja lapsesi hoitamiseen. Olet oikeassa kun jätät miehen puheet omaan arvoonsa, jos hän ei näe itsessään mitään syytä tilanteeseenne jo se kertoo paljon.

Aurinkoa ja voimahaleja. :smiley:

47

Kiitos tuulenviemää. Ihmettelen itsekin millä voimin tässä yritän eteenpäin. Kuitenkin jonkinlainen selkeys on tullut sumun tilalle. Ja hyväksyn tunteeni nyt kun aiemmin jollain lailla elin tolkuttoman häpeän vallassa joka hyydyttää päätöksentekokyvyn. Nyt aika anteliaasti jakelen tilannetietoutta jos tarve vaatii. Ja ihan reippaasti purskahtelen itkuun jos siltä tuntuu.

Päivät on kyllä vaihtelevia. Eilen sain todella hyvää tietoa, jota en vielä ollut löytänytkään kannabiksesta joka ihan suoraan tuki omia havaintojani kannabiksen pitkäaikaiskäytöstä. Harkitsen kuitenkin tukiryhmään menemistä ehkä kuitenkin saan sieltä jotain ja kenties minun tarinani voi myös vastaavasti antaa sinne ryhmään jotain.

Tänään olin sitten kuulusteltavana mieheni tekemän rikosilmoituksen takia. Juurikin näin alan sitten keräämään aineistoa että jos tarve vaatii niin teen hänestä vastailmoituksen, katsotaan nyt ensin mitä syyttäjä siihen sanoo.

että kyllä, onneksi kuulustelija oli empaattinen ja toivotteli vielä voimia ja jaksamisia kun lähdin.

Eilen olin kohtalaisen hilpeällä tuulella kun kuulin että mieheni seurustelee 20v. tytön kanssa…oli jo kaiketi jotain viritellyt tuona aikana kun vielä yritimme perheneuvolassa…hohhoijaa tyttöparka ei kuulemma kuuntele järkipuhetta.

Parveke tuolla toisella palstalla suree kun exä löysi nuoren tyttöystävän, itse kyllä koen sen vaan helpotuksena, että oikein tein kun lähdin. :smiley:

48

Moi Eld!

Voimia sinulle. Olet kulkenut pitkää tietä ja sitä on vielä edessä. Ihanaa että olet saanut oman kodin :slight_smile: Tiedän miten hyvältä se rauha tuntuu.

Ohjaaja Saara

49

Miehelläni on kova huoli lapsistamme,kun nyt näyttää siltä että minä saan päähuoltajuuden.Tänään järjestyi päiväkotiasia lastensuojelun kautta.

Miten on mahdollista että kaveri jonka sanavarastoon ei kuulunut loma päivähoidosta tai että jos oli mahdollisuus hakea lapset hoidosta klo 16 niin hän olisi ne mielellään jättänyt vielä iltahoitoon, mies joka sanoi että toivoisi ettei näitä lapsia olisi lainkaan että katuu heidän tekemistään, mies jolle ei ole ollut ongelma olla kannabispäissään lasten nähden, mies joka kutsui vanhinta lastani dorkaksi, mies jonka mielestä alle 1 v piti olla itsenäinen kun se kärsi eroahdistuksesta. Mies joka jätti ryömintäikäisen itsekseen ryömimään portaat ( siis putoamaan) alas ja toisen kerran saman lapsen kohdalla sama juttu, onneksi kohdalle sattui vieras joka ehti kopata kiinni, ja kerran toinen lapsistamme kieri pihalla vastaan autotielle kun tulin töistä ja mies istui kotona netissä…kun näistä huomauttelin olin ylikontrolloiva ja hänellä aina oli hyvä syy siihen miksi näin pääsi käymään. tai uimarannalla käveli suoraan uimaan katsomatta että uimataidoton lapsemme tuli perässä kun minä keskityin itkevään vauvaan, luojan kiitos lapsi jotenkin makasi rantavedessä käsiensä varassa selällään pää juuri ja juuri pinnan yllä…miehen mielestä näitä nyt sattuu eikä voi olla vahtimassa kaiken aikaa. Keväällä oli päästämässä nelivuotiaan postilaatikolle 0,5 km matkalle yksin “hiljaista” kylätietä pitkin jolla ajetaan tuhatta ja sataa, puhumattakaan siihen vuodenaikaan tulvillaan vettä olevista syvistä ojista. Mies joka jos sille tuulelle sattuu istuu katsomassa kaukaisuuteen eikä reagoi mitenkään kun lapsi tulee kertomaan omaa tärkeää pientä asiaansa, kuin lasta ei olisi olemassakaan. Mies joka jopa syö lapsen nenän edestä sen viimeisen karamellin ja sanoo älä oo dorka kun lapsi itkee…siis tämä mies on nyt äärettömän huolissaan siitä että minä olen lasten huoltaja ja olen dramaattisesti mennyt särkemään perheemme. Kuinka ihmeessä hänestä (Minä-minä) on tullut meidän perhe?

Omaksi syykseni katson sen että “opin” väärällä tavalla olemaan varuillani ja kaikki aistit kaiken aikaa viritettyinä. Siis kun olisi pitänyt äänestää jaloillani.

Tällä hetkellä kaikki ne perheet jotka tiedän, joissa pössytellään ovat päätyneet eroon. Naiset ovat kyllästyneet heille varattuun rooliin. Siinä varmaan ne kannabiksen terveysvaikutukset näkyvät kun tajuaa milloin raja tulee vastaan.

50

Mutta hyvää on että keskityn nyt enemmän hetkeen, hoidan itseäni kaikin mahdollisin tavoin. Lisäksi ilmoitin lapset uimakouluun :smiley:. Kaikesta huolimatta asiat järjestyvät, pikuhiljaa.Ollaan ja tehdään ihan tavallisia asioita yhdessä niinkuin ennenkin, nyt ei vaan joka päivä tarvitse jännittää parisuhdebarometrin heilahteluja.

51

Kai jotkut kannabis-ihmiset jossain vaiheessa oppivat… Mutta kuka jaksaa odotella… Itse en ole kauaa jaksanut katsella. - Toistakymmentä kannabiksen vähintään-viikottaista käyttäjää olen elämäni aikana tuntenut ainakin hiukan, yhteenkään en oppinut luottamaan niin että olisin voinut sanoa luotettavaksi.

Voi kun ihanaa että elämäsi on kohenemassa, Eld!

52

Itse kyllä tiedän/tunnen muutamia polttelijoita jotka käyvät töissä, eräs jopa nuorten parissa… Koti-kasvattajia joten ei tarvitse olla tekemisissä käyttäjien kanssa. Autolla ajelevat eikä tikkua laiteta koskaan suuhun… Eri asia on varmasti elää parisuhteessa. Toisaalta osa näistä on lopettanut tavattuaan naisen (jonka kanssa olemisen kokee ganjaa tärkeämmäksi) jopa 10v:den jälkeen ongelmitta… Jukka Poika kannatti ganjaa ennen henkeen ja vereen ja käsittääkseni hänellä oli tuolloin pari muksuakin, mutta nyt ainakin levy-yhtiön painostuksesta “aikuistunut” ja sanoitukset muuttuneet täysin joka suhteessa… Käyttäjistä 10% jää koukkuun jollain tasolla. Osa polttaa aamusta iltaan, osa töiden jälkeen jne. Silti aine menee ykköseksi…

Kaikista ihmisistä ei edes uskoisi heidän polttavan, mutta jos on tärkeintä saada se piippu käteen samantien niin silloin on jotakin vikaa kyllä… Itse en ainakaan olisi milloinkaan millään tavalla päihtyneenä esim. tuttujen lapsien kanssa… Ruoan kanssa lasi viiniä on max. Jo senkin takia että mikäli vaikka liukastuisin lapsi sylissä (mitä todella pelkään etenkin portaikossa ihan selvänä, taitaa moni pelätä…), ei ainakaan syy olisi että olisi sekaisin.

Itseasiassa kun on yksi frendi jonka sukulaiset juovat alkoholia reilumminkin lasten nähden niin itselläni loppuu halu juoda kuin seinään… Lapset kun pelkäävät sukulaisiaan kännissä, niin käyn tarkastamassa aina että on tekemistä ja mikäli ei ole, niin yhdessä kysymään saisiko jotain tekemistä… Oli aivan kamala katsoa kun 5v lapsi vertasi mustaherukka-mehua äidin lasiin (jossa seassa viinaa) ja oli todella iloinen että “juotte samaa kuin me”… :astonished:

Itse olen sitä mieltä että mitkään päihteet (ellei kyse ole pienestä määrästä alkoa tai jostain lääkkeestä joka otetaan ohjeen mukaan) ja lapset eivät sovi yhteen… Lisäksi itse joutuu tekemään päätökset mitä elämässään haluaa ja mitä ei. Joku voi kestää polttelijaa, toinen ei. Itse en tahtoisi myöskään päihderiippuvaista, se olisi jatkuvaa kaupankäyntiä… En tosin kyllä huolisi alkoholin joka vkloppuista kännin vetäjää, mä kun pelkään kännissä olevia ihmisiä…

Eld, selkeästi mies ei tajua että hänen elämässään olisi mitään vialla. Uskoo varmasti että on aivan normaalia että lapset ovat jatkuvasti vaarassa… Cannabikseen ei taatusti yhdistä asiaa… Hyvä että olet saamassa elämäsi kuntoon ja mikäli tulee suurempia ongelmia niin ganja näkyy pitkään testeissä eli jos autolla ajaa niin soitto lapset kyydissä varmasti parantaa asemia… Lasten etu on aina tärkein, siksi olen uhannut jopa ystäville soittaa lastensuojeluun…

53

Kiitos Malibu. Tärkeä pointti tosiaan itselle on tajuta se että moni asia on toiselle nimenomaan normaalia. Hairahdun hetkittäin näet uskomaan että toisella on tolkku ja kohtuus tallella.Vaikka sellaisista lauseista että “olen valmis neuvottelemaan, että eihän tähän viranomaisia olisi tarvittu sotkemaan” seuraavana päivänä saan kirjeen maistraatista että mieheni on onnistunut eväämään lasteni osoitteenmuutoksen. Eli ovat kirjoilla edelleen mieheni luona. :open_mouth:
Tällä hetkellä lokeroin olotilani jokseenkin tarkoin…on löytynyt on/off nappula. Että hetkittäin pystyn laittaamaan huoleni off asentoon ja nautin elämästä. Mutta tänään huoli ja tulevaisuusmietintö saa olla ON-asennossa.
narsismi, liittyy varmaan nimenomaan päihteisiin siten että korostavat niitä piirteitä mutta alan epäillä olenko ihan narsistisen persoonallisuushäiriöisen kanssa tekemisissä. Eikä tämä tunnelma nouse pelkästään tämän hetken mittelöistä. :cry:

Ja mitä tulee mihin tahansa päihteisiin alko mukaan lukien mulla on nollatoleranssi nykyään. Minulla on onneksi paljon ihania ystäviä joiden kanssa ystävyys perustuu ihan muuhun kuin päihteisiin…nuorempana tilanne oli toisenlainen. Isäni on alkoholisti joten tiedän miten sekin muuttaa ihmistä eikä suinkaan edukseen. Nyt hän on ollut kohta 17 v raittiina, osaa sanoa kiitos ja jopa halata…

Oma alkon käyttöni taitaa tätä nykyä olla tölkki olutta tai lasi viiniä noin kerran kuussa. Juhannukseksi ostan pommacia ja sillä kippistellään kesäyössä lasteni kanssa. Että miksi ihmeessä tuhlaisin näitä ihania, arvokkaita hetkiä mihinkään muuhun.

54

Tilanne tänään. Lapset asuvat pääsääntöisesti minun luonani ja tapaavat isäänsä vkonloppuisin ja lomilla. Kirjat siirrettiin lopulta yhdessä luokseni. Exälläni on jo tässä välissä ehtinyt olla parikin naisystävää joita sitten lapsillekin esitelty varaäiteinä yms.

Tajusin juuri että iso osa sitä vaikeutta lasten kanssa tulis siitä parisuhteesta.Huutava, rähjäävä äiti on kadonnut elämänmuutoksen myötä. Nautin perhe-elämästä lasteni kanssa niin ja töissäkäymisestä.Elämän ei tarvitse olla spektaakkelia.

Kuulolla tietysti olen exäni suuntaan että lasten tapaamiset sujuvat hyvin. Onneksi uusin tyttöystävä vaikuttaa mukavalta ja lastenkin puheista kuultaa että kyseessä on lämmin, järkevä nainen.

Vanhin lapsistani on kärsinyt aikalailla erokuvioista ja molemmilla on ahdistusta ja äidinmenettämisen pelkoa. Nuoremmalla on vaikeuksia isänsä kanssa kun tämä odottaa ( mikä ei siis ole uutta) ikätasoa kypsempää käytöstä.Näistä puhuin viime tapaamisella lastensuojelun kanssa, ja nyt perheneuvolaan varailinkin aikaa uudestaan. Puhun näistä asioista myös lasteni isän kanssa, mutta en ole ainakaan saanut oikein vastakaikua paitsi hetken ylitsevuotavia rakkaudenvakuutteluja nuorimmaiselle. Eli sanotaan yhtä ja tehdään toista ilmapiiri on aina vaan valloillaan. Tajuan että lähtiessäni jätin draaman sinne minne se kuului, luulin aina että se oli omani enkä jaksanut ymmärtää miksi en kyennyt sitä muuttamaan muuksi.

Ihmettelen että voin näinkin hyvin nyt. Toisaalta on apuna ollut hyvä ystävien joukko, joilta saa vertaistukea. Jotenkin nyt lähipiiriin on etsiytynyt ihmisiä joilla samankaltaisia kokemuksia ja elämäntilanteita.

55

Hei.

Viime kerralla kun vuosia sitten luin tätä sivustoa, se oli ex-alkoholistiavomieheni vuoksi. Tällä kertaa kyseessä on aviomies ja ongelmana jokapäiväinen pössyttely. Että sitä voiki n olla sinisilmäinen, vaikka merkit oli ilmassa alusta asti.

Mutta asiaan.
Aviomieheni siis on polttanut jo viimeiset 15-20 vuotta joka päivä. Työnsä hoitaa hyvin, omasta mielestään vielä paremmin kun polttelee. Ajaa autoa ja tekee muutenkin kaikkea, vaikka polttaisi. Ulkopuolinen ei varmaan huomaa mitään pössyttelyyn viittaavaa, mutta minä tietysti huomaa heti, kun silmät vähän seisoo päässä. Aamu aloitetaan ja ilta lopetetaan jointtiin. Töissä ei tietenkään polta. Minua häiritsee hänen polttelunsa, varsinkin kun meillä on kaksi pientä lasta. En halua että lapset näkevät tätä esimerkkiä, enkä halua vaarantaa elämääni muutenkaan laittomuuksien takia. Mies tiedostaa olevansa riipouvainen ja on jo monta vuotta aikonut ja yrittänyt lopettaa, mutta ei ole onnistunut. Toisaalta en usko että hän pitää tapaansa kovin pahana, kun kerran kykenee normaaliin elämään. Alkoholiakin hän on alkanut juomaan pari tölkkiä pari kertaa viikossa. Eilen hän kävi kavereidensa kanssa tuopilla ja nyt makaa krapulassa ja käy välillä laattaamassa. Työt tekee sitten kotoa käsin. Sanoi hänelle, että jos ei lopeta polttelua tämän vuoden aikana, lähden lätkimään. Aikoi tietysti lopettaa, mutta olen skeptinen. Nyt ei tietystikään voi lopettaa, kun on talokaupat tulossa ja remonttia ja se stressaa. Ja mua stressaa myös, ottaa päähän koko mies ja miettyttää tuhlaanko elämääni tässä vaan… En tiedä mitä oikein ajan tällä kirjoituksella takaa, piti päästä johonkin purkamaan…

56

Hei SpecialAgent

Luettelet monta syytä miksi et haluaisi jatkaa miehesi kanssa. Mieti miksi annat hänelle aikaa vuoden loppuun.
Käyttäjällä on aina syitä siihen ettei voi lopettaa käyttöä.
Hänellä on sitäpaitsi ollut hyvää tuuria, kun ei ole autolla ajaessaan joutunut tikkutestiin. Jonain päivänä sekin tapahtuu.
Meillä kaikilla on vain yksi elämä, siitä kannattaa tehdä omansa arvoinen. Lapset eivät voi valita tilannettaan, se on aikuisten vastuulla.
Muutos on usein pelottava mutta tässä tapauksessa voit saada enemmän kuin menetät. Ainakin mielenrauhan.

Terv. Ohjaaja Kerttu

57

Hei lapseni husotaanotettiin viime syksynä omasta toiveestani kun vihdoin avasin silmäni. Saatuani todstusaineistoa hänen polttamisistaan. Vein hänet kerran yllättäen sairaalan poliklinikalle testeihin. Testien tulos ei ollut minulle yllätys. Olinhan jo asennoitunut sen tuloksen kuulemaan. Poika itkunsekaisena kyseli autossa että minne ollaan menossa. Kerroin asian suoraan että huumetesteihin jne Poika koitti vedota vielä minuun että hänen elämä vaikeutuu jne Kerroin vaan että nyt on vaan äitinä tehtävä se päätös että haluan hänet hoitoon.
Ennen lapseni saamiseksi hoitoon oli tapahduttava esim. kotona keskellä päivää polttamista ja siitä kiinni jäämistä sekä erääseen asuntoon jossa lauma samanhenkisiä teinejä oli kokoontunut kannabista polttamaan soitin poliisit ja vasta näiden asioiden ja oman äitini avustuksella sain lapseni hoitoon!

Teinini on aloittanut kannabiksen polttamisen n.14 vuotiaana. Tässä matkan varrella on tapahtunut kaikenlaista.
Viime vuoden puolella kotilomat sujuivat silloin mikäli minä annoin joustoa ja teinini viiletti loma-ajastaan suurimman ajan toisaalla. Aina kun yritin rajoittaa lomalla menoja hän vaan vetosi siihen että kun joutuu olemaan tuolla paskapaikassa surimman osan aikaa.Kilttinä äitinä annoin pojan mennä vapaasti mutta olin myös sanonut että rajat on sitte kaikella ja pilven polttamista en katso läpisormien!

No nyt sitten kotilomia ei ole ollut reiluun kuukauteen koska lapseni otti hatkat hoitokodistaan ja oli kateissa neljä päivää. Onneksi löytyi kuiteskin hengissä vaikka positiivinen tulos kannabiksesta taasen ja jotain lääkesekoiluja oli taas ollut.

Nyt vaan aika sekavat fiilikset kun sain tietää miesystävästäni että hän ns.viihdekäyttää kannabista ja on käyttänyt aika nuoresta MUTTA sanojensa mukaan joskus vuosia välissä jolloin ei ole käyttänyt.
Minua loukkaa hänen suhtautumisensa kannabikseen kovin positiivisesti. Siihen ei kuulemma voi jäädä koukkuun ja se on puhdas luonnontuote. Tiedän että kipuihin siitä on hyötyä joillekin ja siihen sen hyväksynkin.

Muutenkin hieman hukassa tässä kannabis asiassa. Mitä eroa on pilvellä ja kukalla? Tiedän että voisin googlettaa mutta en vaan jaksa nyt tässä vaiheessa. Aika paljon on tullut luettua päihdesivustoja mutta tuo jäi minulle nyt auki että onko yksi ja sama asia ja kumpi pahempaa??

Meillä suhde nyt katkolla. Miesystäväni lakkasi puhumasta ja asumme eri paikkakunnilla joten o helppo vältellä asiasta puhumista. Mietin tässä että kannattaako minun enää odottaa hänen kanssaan suhteen jatkamista jos ja mikäli hän ottaa yhteyttä??
Voiko olla toivoa ja hieman tukea kaipaisin poikani tulevaisuuden suhteen joka nyt tällä hetkellä näyttää aika lohduttomalta. Hän kun ei edelleenkään myönnä että olisi ongelmaa.

58

Tuo on rankkaa varsinkin kun on oma lapsi kyseessä, huoli on ihan varmaan omaa luokkaansa. Itselläni on tiukka näkemys kannabiksesta ja mielestäni ihan oikeutettu. Kukka, pilvi ihan samaa tavaraa siinä pössytellään. Tuttua tuo kannabiksen käyttäjien retoriikka aineesta terveystuotteena. Miksi en vaan ole nähnyt yhtään pitkään jatkunutta perhekuviota jossa kannabis osana aikuisten rentoutumista ilman ongelmia? En siis ainoa jolle käynyt näin. Toki tiedän että ns. kovista aineista on joku liudentunut kannabikseen mutta se käsitys mikä minulla on hyvästä elämästä ei anna aineelle minkäänlaista sijaa.

Koska tämä käsitys aineesta ja sen haitallisuudesta on tullut pikkuhiljaa ihan kuten haitatkin silloin ex-miehelleni, niin tuskin tulen enää muuttamaan näkemystäni tästä.

Voimia pitää tuo linja. Kertoo jo jotain jos parisuhde menee katkolle kannabiksen käytön takia, eli ei voi siitä luopua, on tärkeämpää, eikä siis hyvää seuraa pojallesi myönteisyyksineen.

59

Tiedän monia kannabiksen “kohtuuviihdekäyttäjiä”. (Esim. 1-10x/vuodessa)
En väitä että se tekee enemmän hyvää kuin huonoa ei-lääkekäytössä, varsinkin jos aloittaa hyvin nuorena. Mutta ei siitä helposti suurta addiktiota tule.

Paitsi tietysti, jos on addiktiivinen persoonallisuus. Silloin voi jäädä pahasti koukkuun monenlaiseen.
Ja jos vielä muuta ikävää luonteessa ja/tai muita päihteitä, niin soppia syntyy.
Usein ongelmallisuutta on paljon jo ennen käytön alkamista.

On myös monia näkökulmia…
Kuten tästäkin tuoreesta jutusta tuli mieleeni:
disclose.tv/news/The_oldest_ … ers/106071

Ja muistan äskettäin lukeneeni että kun kannabis äskettäin laillistettiin jossain Yhdysvaltain osavaltiossa, rikostilastot menivät -10% / 3kk.

60

Jos näkemys on tämä niin olisi erittäin mielenkiintoista kuulla miksi ihmeessä sitten amerikassa ei synny lääkekannabiksenkäyttäjien keskuudessa kyseisiä ongelmia? Ihan samaa kukkaa siinä pössytellään/vapotellaan/syödään aamusta iltaan (päiväannokset useita grammoja). Miksi myöskään Hollannissa ei kuvaamiasi kaltaisia ongelmia ole olemassa siinä mittakaavassa kuin kuvaat vaikka jokaikinen aikuinen voi halutessaan ostaa pilveä ja pösäyttää lastenkin seurassa (kunhan ei tietysti altista savulle) tai muulle haitalle/vaaralle jos ei henkilö omaa toleransseja.

Laitan ihan tarkoituksella hieman provokatiivisesti seuraavan linkin, ihan siittä syystä että, mielestäni ihmisten suhteutumisen tulisi muuttua nykytiedettä vastaavaksi.

Stoned Kids
youtube.com/watch?v=TXKjRkkoIOU

Ps. Ja tuosta lasten käyttämästä öljystä tulee ihminen joka ei normaalisti kannabista käytä erittäin pilveen.