Olen tässä juuri onnistunut katsomaan totuutta silmiin ja todennut että tuo armas siippani on koukussa kannabikseen. Niin että mitään käytön lopettamiseksi tai vähentämiseksi ei tapahdu. Olen aina aika ajoin muutaman vuoden aikana ottanut asian esiin ja ok vaatinut, uhkaillut ja murjottanut ja miltei menettänyt oman elämänhaluni. Olenhan kurja ilonpilaaja ja elämänpelkoinen ihminen jonka olisi syytä käyttää itse kannabista etten olisi niin kireä. Niin kireä kaiken vastuunkannon alla. Käyn töissä ja maksan kaikki kotiin liittyvät maksut yleensä. Hankin ruuan. Ostan lapsille vaatteet, vien niitä harrastuksiin ja nyt kun alan olla lopussa tuolta pössyn keskeltä hän minua arviostelemaan jaksamisistani ja jaksmattomuuksistani. Itse kehittelee kaikenlaisia salaliittoteorioita ihmisistä ympärillään viimeksi hyvästä ystävästään keksi että tämä muka selän takana rikkoo mieheni tavaroita…itse ne rikkonut. Ei mitään tolkkua raha-asioista ja vanhemmillaan maksattaa yhtä sun toista…lasten kanssa ollaan tehty ihania retkiä joilla mies pössyttelee ja haahuilee ja minä katton lasten perään. Kaiken jälkeen kehtaa ruinata seksiä ja suuttuu kun ei kiinnosta ja ei jaksa.
Olen niin tympääntynyt. Ilmoitin että taidan alkaa katselemaan asuntoa muualta niin siihen keksi että hän ottaa lapset multa pois koska olen mielenterveysongelmainen…niin kohta varmaan olenkin jos tähän jään.
En ymmärrä mitä mietoa ja lempeää tuossa aineessa on ainakin jos hän käyttää sitä yhtään enempi pitempijaksoisesti niin on kovin äreä ja helposti kiihtyvä ennemminkin kuin rauhan mies…vaikka pöllyissä vajoaakin koomaan mutta muuten niin ja vainoharhainenkin…hänestä teen vaan turhan numeron aiheesta…ja kaikkeen löytyy aina selitys yleensä se että minä tulkitsen väärin hänen jalot tarkoitusperänsä niinkuin senkin kun oli asuntolainallamme lähdössä Intiaan…ja suuttui kun sanoin EI. Jälkeenpäin ei muistanut koko juttua ja vaikka ei muistanut niin arveli että oli suuttunut minulle koska olin niin tyhmä että luulin hänen olevan tosissaan. 
Omat asiat taitaa hoitaa ihan ok, sillä on pieni yhdenmiehen firma.
No sitten kun kaikki on hyvin on lasten kanssa ihanasti ja osaa olla. ja mietinkin että kun alan eroprosessia viemään eteenpäin niin kerronko viranomaisille sen touhuista vai en. Vai katsonko ensin miten sujuu lasten tapaamiset ja muut. Mietin että millaisia kokemuksia muilla on ollut vastaavassa tilanteessa.
Nyt ärsyttää tuo kyvyttömyys käsitellä asioita että ei meillä puhuta vaikeista asioista ellen minä tuo niitä esiin ( ilonpilaaja siis) ja nytkin oon vääntänyt tästä ja hän luulee että niinä päivinä kun en jaksa kokoajan vääntää rautalankaa niin kaikki on taas hyvin. Ihankuin odottais vaan ihan uhrina että kohta se giljotiini jysähtää ja voi sitten minua syyttää kun hänet moiseen pakkorakoon ajoin.
Ja mietin sitäkin että muutanko lähelle vai kauas. Lasten takia lähelle itseni takia kauas.
Tervetuloa siis Eld joukkoon kummaan.
voisin potkia itseäni persuksille aikas rivakkaan tahtiin tällä hetkellä.
Ja vaikka exä nykyään onkin pääasiassa selvä, niin ei se mitään meinaa. Ollaan vaan oikeasti niiin erillaisia. Hyvissä väleissä kuitenkin ja siitä olen tyytyväinen.
Ja ‘energiavampyyri’ on loistava sana kuvaamaan sitä, kuinka oma elämä kalpenee ja lopulta molemmat elävät vain toisen osapuolen elämää.
kyllä jaksaa kieltää, en halua itse kulkea sitä tietä.