Kiitos, kiitos… Mutta kaikki päivät ilman viinaa on aina kotio päin !!! Elimistö todellakin kiittää, ihme alaselänsäryt on pois, vatsa toimii hyvin ja jaksaa liikkua nopeammalla tahdilla eikä laahustaen. Jos mulle ei olis tullut tuota pakkoa, niin en minäkään olisi ollut viittä viikkoa selvänä… Viimeks kun yritin tosissani olin viisi päivää… Tuo antabus on mulla helpottanut selvinpäin oloa, saas nähdä miten sitten eteenpäin. Olen vieläkin pyytämässä kapselia.
Tämä on tuskaa viime pe asti, tämä päivä kruunasi kaiken!!! M-L ei ollut vieläkään paikalla, ja tehtiin tosi typerää älytöntä juttua yhden naisen kanssa yhdessä. Ja en tiedä mikä mussa on mutta kaikki jotka nyt ollut ja yksi edellisistä ovat puhuneet mulle hyvin avoin tilanteestaan, tunteistaan… Ja moni on sen suoraan sanonut että mulle on helppo avautua, Ja nyt kuulin sellaisen tarinan että se lisäs mun tuskaa monenkertaisesti, enkä ymmärrä miten tälläistä voi tapahtua meidän “hyvinvointi” valtiossamme. Kunnioittaessani häntä ja hänen miestään en kerro enempää. Mutta asiassa josta he saivat järkyttävää kohtelua on kirkko, vakuutusyhtiöt, oikeus, julkinen terveydenhuolto, ja kuulin kuulemma vain ne “hyvät” asiat…
Mä sit lopahdin meidän tt istunnossa, ja taas oli fiilis et en mene huomenna enää. mutta Juttelin kaverin kanssa ja kyl mä menen huomenna. Pe meil on paikka kiinni, henkilöstön omien kolutuksen takia, ja sit onkin vain kaksi 4 päiväistä viikkoa niin loppu…No, tänään oli taas olo että kun voisin vetää tajun kankaalle ja pilsuja ja viiltää… Siis tämä ei ole inhimillästä oloa…
Mul on “vähän” taipumusta samanlaiseen koko maailman ongelmien kantamiseen harteillani. Mutta olen jo sentin verran päässyt eteenpäin sen ajatuksen sisäistämisessä, että eihän asiat voikaan olla muulla tavalla kuin perseellään, ja epäoikudenmukaisesti, koska tämä maailma jossa me ihmisinä joudumme elämään, koostuu ihmisistä. Ja 99% ihmisistä on todella todella yksinkertaista populaa. Joten mitä muutakaan voi odottaa? Paitsi ehkä oman vatsalaukun happotasapainon epätasapainottumista siten että kohta itsellä on vatsahaava → ja kaikki maailman asiat on edeleenkin perseellään. Kannattaako siis tuhlata oma elämänsä hampaiden kiristelemiseen joka ei lopulta muuta yhtään mitään? Paitsi omien hammaskiilteiden kulumista.
Asiat tulevat aina olemaan tavalla tai toisella perseellään. T[size=85]ämä on se mitä itse yritän hyväksyä tosiasiaksi. Mutta vaikeeta se on.[/size]
Huolimatta siitä kuinka tiiviisti hampaitamme kiristelemme maailma tulee aina olemaan epäoikeudenmukainen. Jos sattuu omaamaan ylikorostuneen oikeustajun, kuten minäkin, on eläminen elämän realiteeteissa todella tuskallista jos tämän piirteen itsessään antaa dominoida. Joten yritetään etsiä sitä mañanatyyppiä jostain sisältämme mieluummin. Se on meille itsellemme eduksi. Ja kuka muu meistä välittää lopulta kuin me itse?
niin totta niin totta. miksi stressata itsensä tuskaan asti asioilla joihin ei voi vaikuttaa. ja miksi kysellä koko ajan elämältä että “miksi näin” “miksi ei toisin”? Ei kuitenkaan mitään selitystä ole eikä tule. Elämä vaan on ja menee ja sitä pitää sitten oppia menemään mukana. Oonksmä vähän Hellsten…heh…mutta just nyt on AIVAN hirveä kaljan ja baarioleiun himo. Törmäsin tänään kolmeen sellaiseen ihmiseen, joihin yleensä törmää baareissa ja erinäisissä hämärissä paikoissa… ja heti alkoi kutittaa sukkaa…voi pkle
Sosoo, nyt ei saa sukat kutitella. tottahan tuo on, mut jotenkin nuo tarinat vain koskettaa… Niin huomatkaa vetoomus mielenterveyspalveluiden puolesta, alko ja nehän kulkevat suht usein mukana, myös allekirjoittaneella. Keräysaika on syyskuun loppuun ja ajatuksena on saada nimilistat päättäjille lokakuussa.
Ilmottauduin nimien keräilijäksi, nythän saan yhden homman mitä tehdä kun tämä mun nykyinen loppuu pääsiäisen jälkeen. Saan tuhlattua energiaa siihen tosi hyvin, ja aina kun jonnekin menee viemään listoja niin kävellen tai pyörällä… Huh kun nukuttais jo, mutta sinnittelen vielä hetken ja toivon saavani nukuttua kunnolla. Laitoin tuon erikseen tohon ketjuun että se huomataan, hyvin tärkeällä asialla ollaan… Kohta unta.
Jaa, taas yksi yö takana, ja nukuin lääkkeillä. Mutt suht hyvin. En eilen pystynyt kertonmaan että yksi aksuni kuoli, mutta ei se jonka kissa tiputti.Ihmettelin eilen pikkusiskon käytöstö kun laitoin omalle sivulle naamakirjassa tietoa tuosta vetoomuksesta ja kyselin myös niitä nimien kerälijöitä, mulla kun on monessa kaupungissa ystäviä. Ilmeisesti laitoin huonosti että sanankin levittämin auttaa, tarkoitin sillä että tuon linkin levitys niin monelle kuin mahdollista. Pikkusisko tokaisi, että saatanan jehovat kun niistä ei saa rauhaa??? Loukkaanuinko turhaan, kun sinänsä tärkeä asia.Mutta kun mulla on nämä tunteet nyt niin hirmu päällä.
Kiitän vielä teidän stemppauksesta, tämä on nyt ainut paikka missä voin kertoa asiat niin kuin ne on, myös viina jutut. Mutta toivottavasti tämä päivä on parempi.
Päivä parani huomattavasti kun menin ja näin että M-L on paikalla. Ja otti heti mut vastaan, ja aivan turhaan ahdistuin niin paljon siitä tuskasta mitä tuo tehtävä mussa herätti. M-L sanoi että ei mikään ihme että ahdistuin (joka vain paheni kun en päässyt purkamaan sitä ja saada selityksen sille tuskalle). Hänkin olisi ahdistunut jos hän olisi tehnyt yhtä totuudenmukaisesti ja intessiivisesti tuon tehtävän. Ja kun luin sen M-L niin hänkin itki … Arvaatkaa miltä tuntui… Eli mun pitää olla ehkä vähän ylpeäkin tästä viikosta että vaikka kuinka ahdistuin joka päivä enemmän, mä jatkoin, mä menin sinne ja selvisin tuosta (järkyttävästä tuskasta) ilman VIINAA!!! Nyt huomasin sen ettei ne ongelmat, ahdistukset, tuskat, tapa mua. Ehkä joskus kirjoitan tuon tehtävän tänne, mutta nyt haluan pitää sen vain itselläni, koska koen sen olevan mua. Mitä olen kestänyt, viat minussa, mitä haluan tehdä elämälle, ja ennenkaikkea nähdä se upeus edessä.
No, nyt meni jeesusteluks (anteeksi uskovaiset), ei tämä haahka ole muuttunut tullut vain pientä maustetta lisää . Ja oli mukavasti ihmiset käynyt allekirjoittamassa vetoomusta, kun ajattelee että mennään alkuaskelia. Saas nähdä paljon saadaan huomiota kun tämä etenee, toivottavasti mediakin kiinnostuu… Mä olen kyllä vain nimien keräilijä .
Anteeksi leija, mun oli tarkoitus vastata sulle jo aiemmin illalla, mutta kun oli tuo saunailta ja sen jälkeen juutuin katsomaan kolmosen uutta siivousohjelmaa. Luonnollisesti luin ensimmäisen uuden viestin ja se oli fernetin ja kotivalon rakkaus- viha keskustelu. (Lukeminen vaati kyllä taas tupakalla tauon, piti rauhoittaa ajatukset sinuun). Fernetillä kun on tuo sana hallussa, on todella kiva että olette löytäneet yhteisiä harrastuksia.
Asiaan.
Nyt nosta rinta enemmän kuin rottingille. Muista hehkuttaa tuota sun onnistumista ja mielen salojen purkamista, jonka olet saanut aikaan sekä itsellesi ja M-L:lle . Muista hehkuttaa jokaista niin pientä kuin näinkin isoa asiaa myös läheisillesi. Jos he eivät ymmärrä, miten hurjan harppauksen olet tehnyt, niin hehkuta sitä meille. Huuda jippii, mä tein sen, ja sitä hehkuttamista voit toistaa ja toistaa uudestaan. Minä uskon, että ainakin meiltä tulee palautetta.
(Muistan kuin eilisen päivän, kun minä jokailtainen juopottelija ylitin itseni, ja kerroin täällä ja kaikille läheisilleni, että hurraa, neljä selvää iltaa viikossa. Se oli uskomaton tunne.)
Sulla on mennyt hienosti viisi viikkoa ilman viinaa, mutta sen lisäksi, olet tehnyt kotitehtäväsi, ja julkituonut sen omalle hoitajallesi. Sinunkin narukerä on alkanut purkautumaan. Olen todella ylpeä sinusta. Ole SINÄKIN. Voi kun osaisin laittaa niitä fernetin kuvia tähän jatkoksi. Fernetti laita sinä pliis.
Fernetti on mahtityyppi . Arvaa tipahdinko mä kun näin nuo hehkutukset, tais naapurien herätyskello olla mun nauru tänä aamuna. No, eipä mulle tullut iloa nauttia ylimääräisestä vapaasta, menen auttamaan mudea, ja sen jälkeen olen aina pahalla tuulella. Mude on tosi raskas kun se on niissä omissa maailmoissaan, mutta vieroksuu lääkäreitä (eli tietää olevansa sairas), eli lääkehoitoa en sille saa… Täyttää elokuussa 73v.
Mutta mietin tuota hehkutus viestiä, niin eiköhän hymy irtoo !!!
Voi kääk mikä päivä, itähesaan, sit takas kotiin. Kaveri tuli poraa amppelipaikkoja, ja hyllyn seinään. Lähti vasta tunti sitten, ja nyt todellakin nautin yksinäisyydestäni… Onneksi asun yksin, ei ole sitä rappiota huutamassa tuo sitä kaljaa eihaän tätä kestä selvinpäin, kun huligaanit huutaa ja rakkarit räyhää, elämä on muutenkin niin jäyhää . Nyt ei päässä kulje muut kun laulut, äsken lauloin kuusamo… Vitsi kun ei voi pistää lihassärky geeliä kun niissä on alkoholia, saisi vain liian kuumat oltavat. Pitää ottaa särkylääke…
Mä kuuntelen Kääriäistä ja en välitä piut pautakaan tuosta toosasta tuolla olkkarissa. Sehän on perjantai, eikä sieltä mitään järkevää tule. Koti on siivottu ja lakanat vaihdettu. Muutama tipukin nököttöö lipaston päällä. Janottaisi, mutta yritän vielä sinnitellä . Miten sen äitin kanssa kävi. Hyvin vai menikö pipariksi
Huomasin tänään että mun telkkarit ja muut vehkeet olivat vielä viime lauantai pimennys kunnossa, vedin silloin johdotkin pois . Eli ei ole tullut katsottua. Onneksi äiti oli siinä hyvässä kunnossa, ja löysin paidan ja housut 10eurolla . Eikä edes kirpputorilta. Sitten tein itselleni permiksen, ja itseäni kehumatta ei mikään huono tulos . Kaveri heitti vaan aineet päähän, aina porauksen välissä…
Olen ajatellut tuota mun tehtävää paljon, ja välillä tulee melkein itku, ajattelin että olisin kirjoittanut tänään sen tänne mutten jaksa. Kun loppujen lopuksi näin yli viiden viikon selvinpäin olo on todella selvittänyt mun pääni, ja jollakin tavalla ymmärrän tämän piiri leikin. Siis jollain tavalla. Anteeksianto on vielä kaukana, koska mun yksityisyys meni, enkä tiedä onko mulla sitä vieläkään…
Älä kirjoita sitä raporttia vielä. Se on ollut sulle tosi paha paikka, ja vaatii paljon aikaa ihan sun omassa päänupissakin sulatella sitä asiaa. Kerro meille sun tämänhetkisiä tuntemuksia ja jos ei muuta niin höpötellään tässä, kun ollaan linjoilla
Mä oon ihan melkein jo tosissani ajatellut että tollainen pikku hamsteri olis kiva. Kun se akvaariokin meni rikki. Noi hamsut osaa ainakin viihdyttää itseensä, ja samalla viihdyttäisivät muakin.
!!! Elimistö todellakin kiittää, ihme alaselänsäryt on pois, vatsa toimii hyvin ja jaksaa liikkua nopeammalla tahdilla eikä laahustaen. Jos mulle ei olis tullut tuota pakkoa, niin en minäkään olisi ollut viittä viikkoa selvänä… Viimeks kun yritin tosissani olin viisi päivää… Tuo antabus on mulla helpottanut selvinpäin oloa, saas nähdä miten sitten eteenpäin. Olen vieläkin pyytämässä kapselia.
Kannattaako siis tuhlata oma elämänsä hampaiden kiristelemiseen joka ei lopulta muuta yhtään mitään? Paitsi omien hammaskiilteiden kulumista.
… Arvaatkaa miltä tuntui… Eli mun pitää olla ehkä vähän ylpeäkin tästä viikosta että vaikka kuinka ahdistuin joka päivä enemmän, mä jatkoin, mä menin sinne ja selvisin tuosta (järkyttävästä tuskasta) ilman VIINAA!!! Nyt huomasin sen ettei ne ongelmat, ahdistukset, tuskat, tapa mua. Ehkä joskus kirjoitan tuon tehtävän tänne, mutta nyt haluan pitää sen vain itselläni, koska koen sen olevan mua. Mitä olen kestänyt, viat minussa, mitä haluan tehdä elämälle, ja ennenkaikkea nähdä se upeus edessä.
!!!
