Kirjoittelin tuolla saunassa ensiksi, mutta kun luin täällä juttuja, niin ajattelin “kuuluvani” tänne. Olen juonut viimeiset viisi vuotta suht säännöllisesti ja kaksi vuotta vielä säännöllisemmin. Nyt on tilanne että juon kaksi kolme kertaa viikossa ja kunnon kännit. Oli vaihe että tähän juomiseen kuului myös muu itseään tuhoaminen esim. yliannostuksia. Mulla on psyykelääkitys ja rauhottavat, nukahdettavat. Nyt ne on suht hyvin hallinnassa, mutta viina on jäänyt. Tein noita testejä, ja sain tulokseksi vahvan alkoholiriippuvuuden. Joka ei kyllä sinänsä ollut yllätys, olen ehkä jopa “suunnitellusti” päätynyt tähän. En ole aikoihin pitänyt itsestäni, ja tämä on myös sitä itseään tuhoamista. Elämässäni on paljon vaikeita asioita, ja suuria ongelmia, siksi se pulloon tarttuminen on ollut helppoa. Se on vain pakoa tilanteista, kun joudun “fyysisesti” olla kotona niitä kohtaamassa. Enkä tiedä onko minussa mitään miksi en tuhoaisi itseäni, olenko yleensä ansainnut elämän… Nyt kuitenkin on ajatuksena vähentää juomista reilusti, ja välttää niitä tilanteita mitkä pistävät mut juomaan. Ja itselläni kun on pahoja uniongelmia ollut aina, niin viina on ollut yksi “unilääkkeeni”, silloin nukun yleensä krapulapäivänkin. No, ei muuta kun päivä kerrallaan eteenpäin, join viimeksi tiistaina.
Olet ollut kaksi päivää kuivilla, hyvä alku. Ota vähän mittaa itsestäs kirjoottele tännä ja lupaile itsellesi toistuvasti, tänään en ota. Voi perkele se on vaikeeta, mutta toisaalta eikös sulla muutenkin oo vaikeeta. Viikon verran kun oot höperehtiny selvinpäin niin alkaa helpottaa. Vaikka et pidä itsestäsi, toistaiseksi, lue vaikka lehtiä ne on täynnänsä paskasakkia, jotka ovat vielä huonompia ihmisiä kuin sinä ja minä. Mäkin olen päättänyt lopettaa röökin polton heti kun andy Mcoy kuolee Tänään ei oteta?
Tänään ei oteta!!! Viinaa on kotona, ja aamulla mietin et otanko tänään, kun ei ole muutakaan tekemistä . Pullot on vieläkin kiinni. Eivätkä aukea. Olen nyt aika tosissani tässä asiassa, aikaisemmin kun olen ajatellut tätä, mulla ei ole ollut mitään päättäväisyyttä siihen, nyt on todellakin halua! Katselin tuossa simpsoneita, ja tähtien sotaa, ollut koneella. Huomenna ulkoilemaan. Mä sain lopetettua tupakan polton, kiloja tuli kyllä lisää. Mulla oli sama avattu aski pöydällä kuukausia, eikä tehnyt edes mieli. Huomasin vain että hajuaisti parani, kaverit jotka polttivat haisivat ihan tuhkakupille. Kaupassakin heti huomasi kuka polttaa. Aloittelin sitä vähän uudestaan kun tämä pahempi viinan litkiminen alkoi, mutta parilla edellisillä kerroilla en enää polttanut. Mutta voiton puolella olen, selvisin joulusta yksin, tupakasta, tuota alkon vähentämistä en hehkuta vain kahden päivän jälkeen.
Olin aivan varma eilen et saan kunnon liskojen yön, mutta nukuin hyvin ja jopa ilman lääkkeitä. Unet oli kyllä omituisia, mutta se nyt ei häirinnyt. Tänään on taas syvä päätös etten ota, haluan tuo känni+krapula kierteen loppuvan. Ja ehkä tässä on sekin posiitivinen sivuoire että paha turvotus loppuu, ja jaksan paremmin ulkoilla (muualle kun alkoon), ehkä myös pään olotila paranee. Mutta joudun nyt pistää väliä ystäviini, sillä ainakin yksi on hyvä syy vetää kännit… Mutta en nyt kyllä ala siitä kärsimään, haluan oman elämäni jonkinlaiseen kuntoon. Tällä hetkellä oma oloni on tärkein, ja oma jaksaminen. Kylläpä tuo teksti näyttää itsekkäältä, mutta luulisin että nyt on sopiva hetki olla itsekäs. Tiedän että tämä vaikenee ja paljon, itselläni ei ole vielä sitä viinan himoa tullut, mutta se tulee. Mulla kun oli tapana pitää välipäiviä otossa, niin tämä olotila ei ole vielä ns. uutta. Sitä himoa just pelkään. Ajattelin ottaa psykiatrian puolella puheeksi lääkitystä avuksi, mutta sekin riippuu siitä mikä lääke sopii psyykelääkkeeni kanssa ja sopiiko. Mutta olen aika varma siitä että tarvitsen lääkitystä tähän mukaan. No, kolmas päivä ja hyvin menee, vielä. Nyt ei ole edes niitä ajatuksia kun eilen aamulla, eli otanko tänään.
Tätä vähän jo odottelinkin, ajatukset pörrää. Ei niin pullon ympärillä, vaan niissä miksi olen siihen pulloon tarttunut. Ja positiivisuus puuska tuli ja meni, nyt sitten kiroan vähän kaikkea eikä mikään ole hyvä. Pyörin kun hyrrä kämpässä, pakko pistää tätä viha energiaa johonkin, niinpä aloin pesemään pyykkiä ja vähän siistiä. Mitään kunnon siivousta en jaksa edes ajatella, vaikka sotku kotona häiritseekin. Sotkut saa olla kunnes pystyn tekemään niille jotain. Känniä en kuitenkaan halua, mutta jotain helpotusta kaipaisin tonne hurinaan joka yläpäässä hurisee. Vitsi et tekis mieli kiukutella taas niille jotka tätä on ollu aiheuttamassa, mutta eipä kukaan ole sitä viinaa mulle pakottanut ottamaan. Olin vain niin pirun saamaton, ja heikko että tartuin siihen helpompaan vaihtoehtoon. Einkä tarttunut ajoissa niihin juttuihin ja käsitellä ne heti selväksi. Nyt tämä on paisunut kuin pullataikina (ja kuin minä) ja on vaikeampi tehdä tälle mitään . Vitsi et nyt kun nyt kirjoitin näitä tähän niin pinna nousi korkeuksiin ja olisipa helppoa tarttua pulloon. Mut mä en tee sitä, ei kukaan muukaan anna näin helposti periksi, en minäkään. Tsemppiä vaan meille kaikille…!!!
Jouduin eilen ottamaan lääkkeitä että sain nukutuksi, ja nyt oli ihan mukavat unetkin. Korkki pysyi eilen hyvin kiinni, ja pysyy myös tänään (ainakaan ei ole vielä mitään syytä ettei pysyisi, ei vaan tee mieli). Keksin eilen unta odotellessa yhden joka voisi auttaa sitten niiden suurimpien vaikeuksien yli, tai ainakin mietin kahteen kertaan pullon ostamista. Laitan niinä hetkinä jolloin yleensä käyn ostamassa pullon, sen pullon verran rahaa säästöpossuun. Ja tänään tulee yhden ostoksen verran. Maanantaina yksi, uudenvuoden aattona yksi… jne… Tuossa on jo 39e… Ja jos ostan pullon, se lähtee kaksinkertaisena pois. Osto+possuun. Possussa kertyy yhtäkkiä paljon rahaa (toivottavasti!!!) ja voin miettiä jonkun kallimman ostamista jota haluan. Saa nähdä toimiiko, ideana kyl hyvä. Olen luvannut itselleni että jos haluan, niin saan ottaa uutenevuotena, siihen mulla on pullo keskellä keittiön pöytää . Huomaan että teen samaa kun tupakoinnin lopetuksessa, silloin mulla oli aski olkkarin pöydällä.
Tänään on ollut hyvä päivä, korkki pysynyt kiinni ja olen saanut jotain aikaiseksikin. Olen vain ajatellut noita seurauksia runsaan alkoholikäytöstä. Luin täältä listan mitä voi tulla, ja tunsin itseni todella typeräksi, olen “muiden takia” tehnyt tätä itselleni. No, siinähän nauravat partaansa kun täältä nousen, perkele. Huomenna tulee kaveri tuomaan leffoja, ja luultavasti pyydän sitä lenkille. Maanantaina on asioita, kuin myös tiistaina ja jo nyt ajattelen miksi pilata hyvää alkua ja dokaisin vuodenvaihteen. Sen voi ottaa vastaan muutenkin, tietääkseni . Mutta neljäs päivä plakkarissa, yes!!!
Pohdin eilen juoppohulluutta, luin että se voi iskeä myös vähentämisen aikana, mistä tietää että se on iskenyt. Vai onko ne yhtä todellisia kuin nuo hallunisaatiot??? Laitoin tuosta asiasta myös toiseen ketjuun.
Pyydän anteeksi jos tunnun “naivilta” , varsinkin kun olen 38, mutta nyt vasta herään että osa mun “koetuista” asioista johtuu viinasta, pidin itse niitä täytenä totena. Osa on tietenkin todistetusti totta (really ). Mutta nyt huomaan kuinka pahassa kunnossa olen joskus ollut, kun luen näitä asioita. Miksiköhän hoitopuoli ei ole puuttunut niihin, voi olla siinä etten ole koskaan kertonut totta alkoholin käytöstäni… Mutta pitäisihän heidän ne huomata, tuskin olen ainut joka on sitä heille peitellyt. Enkä ole koskaan ollut hirmu hyvä valehtelia. Varsinkin hoitotaholle. Onneksi törmäsin tänne, nyt pystyn käsittelemään asioita toisella tavalla.
Viides päivä, ja kohta ulos.
, jos joku ihmettelee, olen se iso viinapiru jota vastaan leija tappelee.
Onneksi pyysin kaveria lenkille, sain nyt puhuttua asioita joita olen mielessäni käännellyt ja väännellyt. Eli nyt toin “julki” tämän mun vähentämisen yritykseni. Tuskin tämä kaveri odottaa multa onnistumista, hän on välillä joutunut katselemaan liiankin läheltä mun toilailuja, soitellut ambulanssia, ja tullut hakemaan sairaalasta. Ei hän mun mikään luottoystävä ole, en oikeastaan luota mun ns. ystäviini lainkaan. Mutta ainakin sain purettua jollekin tätä tiedon määrää mihin olen törmännyt. Nyt olen todella väsynyt, ja vähän lyöty kanveesiin olo, kova tuska eikä itku ole kaukana. Mutta viides päivä plakkarissa, eikä tee mieli viinaa. Mutta tiedän että se päivä tulee, ensimmäinen vastoinkäyminen (pienikin) jolloin olen aina tarttunut pulloon pelottaa ihan hirmuisesti.
Marinoitu kirjoitti viesteissään että oli nähnyt unta dokaamisesta, nyt oli mun vuoro. Kirosin vielä siinä unessa että tähän viidenteen päivään se sitten tössähti.
Ja tuli se ensimmäinen “pieni” vastoinkäyminenkin… Olen huomannut tuon asian jo pitkään, ja voin liittää tähän samaan edellisiä vastoinkäymisiä, joille mulla oli vain väärä osoite. Nyt tiedän osoitteen ja se ei ole pitkällä. Tarvitsen vain vähän apua tähän… Mutta olen hyvin, hyvin, vihainen… Siksi heräsinkin klo04, ja mietiskelin mitä tästä eteenpäin. Nyt on sitten fiilikset sellaiset että pulloon tarttuminen on lähellä, mutta sitä iloa en anna. Ainoastaan mun taisteluhalu vain kasvaa, sillä noilla ihmisillä ei ole mitään merkitystä mulle.
No, vähäunisena aloitan kuudetta päivää, ja ei saa edes maata kotona vaan pitää lähteä hoitamaan asioita ja törmäillä samalla tuttuihin.
Se “pieni” vastoinkäyminen oli liikaa… ei viidentenä vaan kuudentana päivänä. Mietin sitä korkin avaamista kaks tuntia, tein paukut ja voi helvetti kun se maistu pahalle. Se viinan maku yökötti ja kamala polte kun valui alas, ei yökötä enää. Nyt sitten uusi vuosi selvinpäin. Koska juon mun uudenvuoden pulloani nyt.
Just, tulihan sitä sitten juotua. Ei ole krapulaa, eikä hirveitä morkkiksia kun menin aukasemaan pullon. Kyllähän se vituttaa mutta olen puhunut tuon itseni kanssa selväksi… Ja kyllä tuo toleranssi kasvoi jo viidessä päivässä, nousi kyllä aika mahtavasti päähän. Tästä sitten aloitetaan alusta, samalla “sisulla” kuin viimeksi.
Mulla kans meni överiksi, eli otin viinaa.tuosta juoppohulluudesta mä oon pelänny sitä kans,mut asun sairaalan vieressä paitsi en kehtaa sinne mennä, ku oon monta kertaa joutunu sinne meneen, Mä oon loiventamalla saanu vieroitusoireet kuriin ja nukkumalla.
Onneksi en ole ainut epäonnistuja… Mua kyllä harmittaa että tuohon viinaan on jäänyt kiinni, mutta se on mun luonteen heikkous. Niin kuin aikasemmin kirjoitin, pakenen ongelmiani pulloon. Ja varsinkin näitä ongelmia jotka on mulle tilaustyönä tehty… Vieläkin pohdin tuota juoppohulluutta, olen miettinyt sen niin että se tulee silloin kun on ottanut putkia viinaa. Itse en pysty ottamaan loiventavia, mä kärsin ne krapulat.
Nyt on mennyt muutamat kerrat alkon kanssa… Nyt kyllä syytän itseäni, koska en vieläkään pysty ottamaan ongelmia vastaan ilman tuota pulloa. Asiat on mennyt liian pitkälle, olen liian tunteileva ihminen joka odottaa muilta hyvää kohtelua, eikä niin että pomputellaan niin miten toisten mieli tekee. Edellisellä kerralla Laitoin parit rauhottavat paukkuun, ja oltiin taas niin sekaisin että heräsin lattialta. Eikä minkäänlaisia mielikuvia. Että aloitin tuonkin leikin taas. Mutta yritän jälleen, ainakin olla mahdollisimman monta päivää ilman alkoa…
Mun olis kans tarkoitus nyt vähentää tosi kovasti…Neljäspäivä nyt menossa ilman alkoholia ja jo nyt kummittelee tuo tuleva viikonloppu mielessä. Viekkareita on ilmaantunu mut ovat vielä ihan siedettäviä…toistaseks ainakin…Nyt tuleva viikonloppu tulee olemaan varmaan yks suurimmista koettelemuksista. Hirveä kyty olis lähteä kapakkaan…Vasta keskiviikko menossa, voi kun olis jo sunnuntai ja olisin pysynyt kuivilla…huoh…Tekemistä pitäs vaan yrittää keksiä koko ajan…Olen ruvennut miettimään et kumpi mulle on todellisuudessa isompi ongelma,se et kärsin sosiaalisesta pelosta vai tuo itse viina? Ihmistenilmoilla en uskalla liikkua, korkeintaan autolla ajaa. Kaupassa pyrin käymään just ennen sen sulkemista koska silloin on vähiten muita ihmisiä, tai sit on joku mun mukana siellä kaupassa. Asun pienellä paikkakunnalla jossa oikeestaan ainoa paikka tavata kavereita on kapakka. Jos haluun tavata tuttujani niin sinne kapakkaan on mentävä enkä pysty selvinpäin menemään vaan on otettava rohkasua pullosta. Monesti on silleen ettei tee edes mieli juoda vaan haluaa vain päästä kotoa pois(kotona saatan olla neljänseinän sisällä jopa 7 vrk putkeen) niin sit on pakko hakea muutama olut ja kiskoa ne ja sit mennä tapaa niitä kaverita…Monimutkaista… Pelottaa jo etukäteen seki et viikonloppu meenee selvinpäin, mut sit heti maanantaina kun viekkaritkin on ohi tulee sellainen uudestisyntynyt olo ja ilo on ylimmillään, silloin helposti tulen juhla tuulelle ja missäs muualla sitä vois parmmin juhlia kun kapakassa tuopin ääressä…Voi prkele mitä tappelemista tämä on itseään vastaan, tuntuu että tuo kellon paskakaan ei liiku minnekään, vois ihan hyvin olla jo ilta et pääsis nukkumaan ja sais hetken olla rauhassa näiltä ajatuksilta…Olo rupeaa olemaan aika vihainen ja hermostunut…
Kyllä tämä on jatkuvaa taistelua itsensä kanssa, mutta jokainen päivä on voittoa. Itsellänikin on paljon työtä edessä että pystyn sosiaalisiin kanssakäymisiin ilman viinaa, olla se rohkea ihminen joka olen kun olen ottanut. Tästä tulee pitkä keskustelu tuon viinapirun kanssa. Mulla on onneksi sellainen tilanne ettei mulla ole rahaa viinaan, eli tulee pakostakin selvä kausi. Toivottavasti se jatkuu senkin jälkeen, kun saan rahaa. Tämä olo pahentuu vielä enemmän kun tiedän että ystävät, jotka on tätä nähnyt, ovat hyvin huolissaan. Ja nyt olen itsekin kun tuo pillerikänni tuli vedettyä. Ja luulen että äitini aavistaa jotain tapahtuvan, se soittelee nykyään hirmu paljon ja kyselee jaksamistani. Mutta hän on näitä katsellut niin paljon isäni kanssa, niin en ihmettelis että hän tietää. Ja tuntuu vieläkin pahemmalta… Tässä ei auta muu kun lähteä rohkeasti ulos, ja tapailla ihmisiä. Etsiä joku syy miksi elää. Koska tällä toiminnalla en ole pitkään elossa. Mullakin on nuo kauppakäynnit tuskaa, varsinkin jos menee isompaan kauppakeskuksiin. Saan hyvin helposti paniikki kohtauksen. Ja tänään kun kävin pienemässä kaupassa, perässäni oli nuori likka, joka alkoi heti huokailemaan kun en löytänyt plussakorttia. Alkoi heti kädet tärisemään. Mutta nautin kuitenkin paljon ulkoilmasta ja kävelystä. Pää tuulettui mukavasti. Yritä jepjejp päästä tuon vklopun yli, tsemppiä!
Meni jälleen otto puolelle, ja aika rankasti mutta nyt ollut yli kolme viikkoa ilman. Ja se on mulle hirmuinen aika. Tässä tuli suht pakko lopettaa juominen ja katsella elämää ilman viinapiruja, ja lähteä suht normaaliin elämään. Ja hienosti on mennyt, olen ollut hirmu onnellinen ja voin hyvin. Vatsa toimii ja jaksan ulkoilla, ja kiinnostua tylsistäkin asioista. Olen myös ottanut rajun välin niihin asioihin jotka pistivät minut juomaan, ja siitäkin olen tyytyväinen, elämäni on rauhoittunut sellaiseksi missä viihdyn. Ensimmäisen kerran teki mieli viinaa tänään, siis todellakin teki mieli, mutta onneksi mulla on antabus lääkitys eli en eksynyt alkoon. Ja nyt kiitänkin tuota lääkitystä sillä huomenna haluan tehdä muutakin kun maata krapulassa. Suunnitteilla ulkoilu miehen kanssa joka harrastaa luontokuvausta, ja saan lainata hänen yhtä kameroistaan . En vielä tiedä varmasti nähdäänkö huomenna vai sunnuntaina ja mihin mennään… Mutta kolme viikkoa ja kolme päivää .
Kolme viikkoa ja neljä päivää selvinpäin… Ja pelkästään antabuksen avulla, mutta siltikin. Ja pää tuntuu todellakin oudolta, se kun tottunut ajattelemaan viinahöyryjen keskellä . Ihmeen paljon tässä saa tehtyä, jaksan nyt tehdä kaikenlaista sellaista mitä en tehnyt kun makasin krapuloissani ja katselin leffoja. Antabuksesta en ole kertonut kuin yhdelle ystävälle ja täällä, hain apua yhtä salaisesti kun joinkin. Enkä halua sitä mainostaakaan, kun en tiedä miten tässä loppujen lopuksi käy. Huomenna luontoon ja kuvailemaan, jos on samanlainen ilma kuin tänään, ja on suunnitelmissa käydä ulkoilemassa maanantainakin. Itsellä on silloin lyhyt päivä, niin jaksan hyvin päivän päätteeksi ulkoillakin .
Tänään ei oteta?
. Pullot on vieläkin kiinni. Eivätkä aukea. Olen nyt aika tosissani tässä asiassa, aikaisemmin kun olen ajatellut tätä, mulla ei ole ollut mitään päättäväisyyttä siihen, nyt on todellakin halua! Katselin tuossa simpsoneita, ja tähtien sotaa, ollut koneella. Huomenna ulkoilemaan. Mä sain lopetettua tupakan polton, kiloja tuli kyllä lisää. Mulla oli sama avattu aski pöydällä kuukausia, eikä tehnyt edes mieli. Huomasin vain että hajuaisti parani, kaverit jotka polttivat haisivat ihan tuhkakupille. Kaupassakin heti huomasi kuka polttaa. Aloittelin sitä vähän uudestaan kun tämä pahempi viinan litkiminen alkoi, mutta parilla edellisillä kerroilla en enää polttanut. Mutta voiton puolella olen, selvisin joulusta yksin, tupakasta, tuota alkon vähentämistä en hehkuta vain kahden päivän jälkeen.
. Vitsi et nyt kun nyt kirjoitin näitä tähän niin pinna nousi korkeuksiin ja olisipa helppoa tarttua pulloon. Mut mä en tee sitä, ei kukaan muukaan anna näin helposti periksi, en minäkään. Tsemppiä vaan meille kaikille…!!!
. En vielä tiedä varmasti nähdäänkö huomenna vai sunnuntaina ja mihin mennään… Mutta kolme viikkoa ja kolme päivää 
. Ihmeen paljon tässä saa tehtyä, jaksan nyt tehdä kaikenlaista sellaista mitä en tehnyt kun makasin krapuloissani ja katselin leffoja. Antabuksesta en ole kertonut kuin yhdelle ystävälle ja täällä, hain apua yhtä salaisesti kun joinkin. Enkä halua sitä mainostaakaan, kun en tiedä miten tässä loppujen lopuksi käy. Huomenna luontoon ja kuvailemaan, jos on samanlainen ilma kuin tänään, ja on suunnitelmissa käydä ulkoilemassa maanantainakin. Itsellä on silloin lyhyt päivä, niin jaksan hyvin päivän päätteeksi ulkoillakin