Moi kaikille,
Pitkästä aikaa.
Vaikeaa on ollut niin en ole jaksanut täälläkään käydä.
Nyt olen lopettamassa Lamotrigiiniä.
Annos 200 mg aamulla.
Kysyisinkin että onko joku täällä lopettanut kyseisen lääkkeen kertalaakista? Tuliko järkyt lopettamisoireet?
Lääkärini sanoi että sen voi lopettaa kerrasta mutta haluaisin oikeita kokemuksia.
Moikka taas Lispet!
Seuraavat jutut perustuu minun kokemuksiin Lamotrigiinin lopettamisesta. Olen yrittänyt aiemmin useat kerrat lopettaa sen, mutta vasta nyt olen sen onnistunut jättämään. Nyt on tullut puoli vuotta täyteen siitä, kun viimeisen murusen sitä söin. Ongelma ei ole ollut fyysiset vieroitusoireet, jotka on kestäneet noin kuukauden (pari ekaa viikkoa ikävimmät), vaan se masennusolo, joka iskee noin 2-3kk lääkkeen lopettamisen jälkeen.
Eli fyysiset fiilikset vielä kestää, vaikka seinään lopettaisi, mutta mielialaan liittyvien juttujen tähden lopetin sen pienentämällä annosta. Lähtöannos oli 100mg aamulla. Siitä lähdin ensin vähentämään 25mg kerrallaan per viikko. Sitten otin aina silloin sellaisen 12mg annoksen, silloin kun vieroitusoireet alkoi tuntua pahoilta. Tämä saattoi olla parin päivän välein. Sitten sitä pystyi pikkuhiljaa jättämään sen kokonaan. Fyysisiä oireita lopettaessa oli ainakin väsymys, höntsä olo päässä, huimaus, päänsärky.
Henkisesti vaikein vaihe on ollut 2kk-4kk välinen aika lopettamisesta. Silloin alkoi aina masentamaan (totesin tämän moneen kertaan eri yrityiskerroilla, mutta tässä vaiheessa usein luovutin ja aloin taas uudelleen sitä syömään). Nyt kun on puoli vuotta mennyt, niin koen tilanteen tasaantuneen masennuksen osalta. Tähän on tietty voinut auttaa terapiassa käynti. Elikkä minun kohdalla siitä oli vaikea päästä irti. Mutta jos valmistautuu siihen, että olo voi väliaikaisesti huonontua, niin vieroittautuminen voi olla helpompaa.
Kiitos Ees-taas.
Minkä asteista oli masisoireet? Itkua, ahdistusta? Ihan itsarioloa?
Oletko yleensä herkkä aloitus- ja lopetusoireille?
Olen, joo aika herkkä noille oireille. Lähinnä oli semmoista raskasta oloa, ettei jaksanut tehdä asioita ja oli toivoton olo. Kyllä siinä fiilikset oli välillä tosi pohjalla.
Minulla lamotrigiini energisoi ja peitti vähän noita alla olevia ongelmia, niin ne pahat olot alkoi puskemaan läpi, kun lääkkeen lopetti. Homma kuitenkin tasaantui pikkuhiljaa. Se on ymmärrettävää, että aivoilla kestää useampi kuukausi tottua siihen, että vuosia syöty lääkeaine yhtäkkiä katoaa (minä taisin syödä sitä noin 6 vuotta). Mutta olen kuullut, että joillakin lopettaminen on ollut tosi helppoa, joten tämäkin pitää itse kokea ja katsoa mitä tapahtuu.
Okei.
Mikä tilanne sulla on nyt?
Paransiko Lamon lopetus oloa vaikka oli vaikeaa?
Tai onko täällä joku, jolla Lamo tuntui vaan lisäävän masennusta?
Kyllä nyt on ilman parempi olo. Päässä on rauhallisempaa ja illalla pystyy nukahtamaan useimmiten ilman mitään lääkkeitä. Se sai jotenkin kehon käymään ylikierroksilla ja aiheutti unettomuutta. Nyt pärjää pienemmillä rauhottavien annoksillakin.
Se selkeästi sotki jollain tavalla kanssa hormonitoimintaa, koska hormonaalinen akne hävisi pikkuhiljaa lopettamisen jälkeen kasvoista, kaulasta ja selästä ihan kokonaan. En voinut uskoa, että se olisi voinut siitä johtua, mutta ilmeisesti johtui, kun mitään muita muutoksia ei elämässä ole, mikä sen selittäisi. Ja ne nivelkivutkin on poissa (mutta ne luetaankin yleisiin haittavaikutuksiin).
Tuntuuko sinusta, että se on sinulla masennusta pahentanut?
Taas kesti vastaus… Niin vaikeaa ollut. Anteeksi.
Koin selvästi ettei se ainakaan hyvää tehnyt. Olo oli aina vaan tosi masentunut.
Nyt lopetuksesta kolme viikkoa ja kyllä on vuoristorataa!
Välillä ok, välillä kovia itkupäiviä.
Niin vaikeaa tämä jatkuva aloitus lopetushässäkkä eri lääkkeiden kanssa.
Nyt syön 75mg Efexoria. Sitä syönyt n. kaksi kuukautta.
Olisko täällä joku, kelle tämä lääke on auttanut?
Tekisi niin hyvää kuulla positiivisia kokemuksia.
Niin ja onko tosiaan niin, että nämä Lamin lopetusoireet voivat kestää näin kauan?
Kuinka kauan ne oikein voi kestää?? Eikö kaikkien lopetusoireet ole max kuukautta, noin?
Hmm, pakkausselosteessahan sanotaan, että lamotrigiinin voi kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa lopettaa ihan kertalaakista, kuten kaiketi muutkin epilepsialääkkeet. 
Itsekin olen monesti heittänyt seinään vaan ton lääkkeen, tosin mun annokseni ei ole ollut koskaan 100 mg suurempi. Mulle ei ole koskaan tullut korvien soimista ja huimaamista kummempaa oiretta.
Ymmärsinkö oikein nyt, mutta siis tuntuiko susta, että nimenomaan se Lamictal sua masensi ja siksi lopetit lääkkeen? Siinä tapauksessa mietin, että ensinnäkin, onkohan diagnoosi ylipäänsä oikea? Ts. oletko koskaan sairastanut maanista jaksoa, vai onko lääkäri mututuntumalta heittänyt diagnoosin? Nimittäin näitäkin näkee, että vähänkin ailahtelevaa ihmistä saatetaan alkaa hoitaa bipona, ja “unipolaarista” masennusta sairastavat usein kaiketi masentuvatkin entisestään tasareista, näin olen kuullut. No, niin tai näin, toivon, että saat avun siitä Efexorista.
Ees-taas…apua.
Nyt minulla on selvästi se vaikein vaihe psyykkisesti.
Reagoin samalla lailla ainakin tämän olon kanssa.
Olo on niin masentunut, toivoton, apea ja itkuinen.
Fyysisiä oireita sähköiskut päässä ja päänsärky mutta ne kestän.
Miten kestän tämän masennuksen pahenemisen?
Miten sinä kestit sen? Oliko muuta lääkettä rinnalla?
Ihan toivoton olo.
Ja pelko että kauanko tämä vieroitus kestää 
Minulla oli Oxamin tarvittaessa pahimpiin oloihin. Uskon sen olleen isona apuna vieroitusprosessissa. Eli joku rauhoittava voisi olla hyvä, kunhan ei ala liikaa niillä itseään lääkitsemään.
Sitten kanssa semmonen härkäpäinen ajattelu auttoi, että pusken tämän läpi. Ajattelee sitä, että aivot vaan hakee sitä tasapainoa. Anna itsellesi aikaa olla alavireinen. Mutta puhu toki lääkärille, jos ihan mahdottomaksi olo menee. Onko sinulla muuten mitään keskusteluapua? Terapiaa? Se on parasta lääkettä.
Nyt on niin uskomattoman paha olla että pitäisikö kokeilla ottaa 12,5mg muru?
Niin tajuton masis, itkua, ahdistusta
Tuotakin tekniikka käytin eli voi se toimiakin. Otat sen murusen sitä lääkettä, aina silloin kun tuntuu ettei kestä enää. Sitten ainakin minulla alkoi pikkuhiljaa pitenemään ne välit, kun sen murusen joutui ottamaan.
Voimia <3
Kiitos 
Viime yö meni oksennellessa ja olo on niin toivoton.
Miten mä jaksan tän purun.
Pelottaa, ahdistaa, itkettää kun ei tiedä kauanko nää kovat viekkarit kestää.
Mutta samaan aikaan tiedän että tää on pakko tehdä. Lamo teki selvästi vaan hallaa mulle.
Olisko sulla ees -taas jotain neuvoa, vinkkiä, lohdun sanaa, että miten sinä selvisit tästä?
Ikävä kuulla, että sinulla on niin paha olo
Kauanko sinä olit nyt ollut ilman sitä lamoa? Mitä muita lääkityksiä sinulla on? Onko sinulla harkittu terapiaa?
Ymmärrän, että jos on paha olo, niin on vaikea saada itseään tekemään asioita, mutta minulla oli jotain käytännön juttuja, jotka auttoivat.
Ykkösenä on se vanha kunnon liikunta. Ei mitään väliä mitä se on, kunhan tekee jotain fyysistä. Mitä väsyneempi on, sen pienemmästä aloittaa. Nousee vaikka vaan ylös sohvalta pystyyn 
Toinen mikä minulla auttaa on se, että jos oikein masentaa, ei pidä sitä sisällä. Itkee silmät päästä, räkä poskella ja päästää sitä paskaa oloa ulos. Tämä on ollut minulle TODELLA tärkeä juttu.
Kolmantena on sosiaaliset kontaktit. Mukavien läheisten kanssa juttelu voi vähän keventää oloa. Tai jos jaksaa tavata, niin vielä parempi. Masentuneena välttelee sosiaalisia juttuja ja se usein vaan pahentaa tilannetta. Jos vain kykenet, vältä eristäytymistä.
Tsemppiä, sinä pystyt siihen!
Kiitos vinkeistä.
Nyt on tosiaan niin paha olla etten ole päässyt ulos moneen päivään.
Itkettää vaan koko ajan. Niin helvetin masentunut ja ahdistunut.
Nyt on kuukausi lopettamisesta.
Koska helpottaa ??
Syön venlafaksiinia mutta ei auta nyt kun tää lopetus onkin näin rankkaa.
Ja mikä parasta, kun on sellainen olo että taistelee hengestään, poikaystävä on ihan mulkku koko ajan.
Hänellä on nyt “huono päivä”.
Äyskii ja kettuilee vaan.
Joo, ymmärrän että kaikilla on joskus huono päivä mutta jos toinen tietää mikä olo mulla nyt on, niin mun mielestä hemmetin itsekästä.
Vai olenko minä itsekäs?
Aika vaikea sanoa, koska sinulla olo helpottaisi. Se on niin yksilöllistä. Kuukausi on jo kuitenkin hyvä pohja. Koeta parhaasi jaksaa.
Silloin kun on itsellä paska fiilis, niin sitä joskus alentuu olemaan muille v-mäinen. Tiedän sen tunteen, kun suhteen molemmilla puoliskoilla on huono fiilis, niin se voi olla huono kombo. Silloin kannattaa vetäytyä, johonkin itsekseen rauhoittumaan, kuuntelemaan musiikkia tai katsomaan jotain.
Voi vertaiset, auttakaa
Niin tajuton ahdistus ja sietämätön olo, etten tiedä miten päin olisin.
Ja itsesyyllistämisen mestarina harmittaa, jos joudun palaamaan ottamaan Lamon murusia.
Täähän menee aivan nurinkurin sitäpaitsi!
Olin jo kuukauden ilman, selvisin tarvittavilla niin miksi nyt yhtäkkiä tuleekin ihan kamalat viekkarit ja pakko ottaa murusia??
Miten voi viekkarit tulla näin viiveellä??
Nyt ei mikään muu auta parhaiten, kuin teidän jotka tiedätte mitä koen
Älä ole liian kova itseäsi kohtaan. Jos lopetit seinään, niin on ihan järkevääkin tiputtaa pikkuhiljaa niitä murusia syömällä. Jos se auttaa oloon, niin se auttaa. En tiedä muuten sinun elämäntilanteesta, mutta lopettaminen kannattaa aina ajoittaa siihen aikaan, kun on tasaisempaa. Jos elämä on muutenkin tosi stressaavaa, niin lopettaminenkin voi olla tuhannesti vaikeampaa. Itselläkin tuntui hölmöltä ja välillä ärsyttävältä syödä niitä murusia, mutta sillä pääsi eteenpäin.
Ole lempeä itsellesi, Lispet <3
Kiitos, yritän kovasti olla mutta se on niin vaikeaa.
Tämä päivä ollut suoraan helvetistä
Itkenyt aamusta asti ja niin tajuton ahdistus etten tiedä miten päin olisin.
Kuinka kauan sinulla kesti se viimeinen muruvaihe, ennen kuin sait jätettyä kokonaan pois?
En nyt ihan satavarmasti muista, mutta olisiko ollut sellainen kuukausi sitä vaiheitta.
